Terttu Timonen – viisi sukupolvea

”Tässä seinävaatteessa on esitelty viisi sukupolvea: isovanhempani, äitini, minä, vanhempi poikani ja hänen kaksi tytärtään. Työn teema oli nainen ja Suomi 100 vuotta. Siksi valitsin siihen pääasiassa sukuni naisia. Minulla itselläni ei ole tyttöjä. Siksi mukana on poikani. Käden taidot ovat siirtyneet mummini ja äitini kautta minuun, lapsiini ja lapsenlapsiini. He ovat ahkeria tekemään käsitöitä. Mummi oli kätevä käsistään ja hän ompeli paljon. Mieleeni on jäänyt mummin ruudullinen essu, joka hänellä oli mekon suojana. Sellaisen minäkin ompelin itselleni kansalaisopiston käsityöpajassa.

Ukkikin osaa ommella

Mummi ompeli minulle ja siskolleni laukut vanhasta pöytäliinasta. Laukussa kuljetimme kiviä ja käpyjä. Häneltä on saatu ensimmäiset opit neulomiseen. Ukki osasi myös ommella. Hän kävi kangasostoksilla ja kotiin palattuaan otti liidun, alkoi piirtää kankaalle. Niin syntyi uusia vaatteita ukin käsissä. Hän oli monitoiminen pienviljelijä. Ukki teki myös kenkiä ja sepäntöitä. Ukilla oli oma paja, jossa hän teki reen jalaksia ja kaikkia mahdollisia sepän töitä, mitä muilta töiltään ehti. Hän oli ilmeisesti itse oppinut. En tiedä mitä taitoja isovanhempani olivat perineet vanhemmiltaan. Heillä oli yksitoista lasta, joista kaksi kuoli taaperoiässä.

Mummolassa leivottiin joka viikko leipää ja karjalanpiirakoita. Joskus olin päiväunilla, kun siellä leivottiin leipää, herättyäni sain limpun kainaloon kotiin vietäväksi. Sunnuntaisin mummi kuunteli jumalanpalvelusta radiosta, silloin piti olla hiljaa. Radio oli makuukamarissa. Mummi tuli huonovointiseksi auton kyydissä ja jopa hevoskyydissä, joten kirkkomatkat olivat harvinaisia. Mummolassa oli paljon eläimiä. Lehmät haettiin laitumelta lypsettäväksi, ja me lapset huidottiin kärpäsiä ja muita ötököitä pois, että mummi sai rauhassa lypsää. Mummolassa oli paljon leikkipaikkoja. Vesilätäkössäkin oli hauska kalastaa. Muistona on otsassa arpi, kun juoksin kalaverkkoa hakemaan, kaaduin ja löin pääni kiveen.

Käsityö lempiaihe koulussa

Äitini neuloi ja ompeli meille lapsille melkein kaikki vaatteet. Joskus pääsin syliin, kun äiti ompeli. Meitä oli viisi sisarusta. Pieniksi jääneet vaatteet menivät kiertoon vanhemmilta nuoremmille, jos ne olivat ehjiä ja käyttökelpoisia. Minulla ja siskollani oli samanlaiset mekotkin, tietysti äidin ompelemat. Olin täyttänyt kymmenen vuotta, kun muutimme Pohjois-Karjalasta tänne Kymenlaaksoon. Ensimmäiset nukenvaatteet ompelin kolmannen luokan keväällä. Kangas oli samaa, kun omassa mekossani.

Koulussa olen tykännyt aina käsitöistä. Viidennellä luokalla opettaja antoi neljä vaihtoehtoa, joista piti valita yksi mieleinen. Minä tein ne kaikki. Harrastuksilla minulle on ollut suuri merkitys. Siellä saa uusia ystäviä ja hyviä ideoita. Kun käyn käsityönäyttelyissä, oivallan, että voin itse tehdä näkemästäni oman version.

Taito periytyy

Molemmat poikani ovat käteviä käsistään. He ovat tehneet kaikenlaisia käsitöitä lapsesta lähtien. On rakennettu autoja, taloja ja mitä nyt pojat tekevät. Aina jotakin uutta menossa. He ovat molemmat puualalla. Vanhemmalla pojallani on oma yritys.