Imatralainen äidinkielenopettaja Riitta Uosukainen nousi äänestäjäkunnan suosioon Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana vuodesta 1983. Hän toimi opetusministerinä 1991–1994 ja siirtyi sitten ministerinpaikalta ensimmäisenä naisena eduskunnan puhemieheksi. Vuoden 2000 vaaleissa Uosukainen oli kokoomuksen presidenttiehdokas.
Karjalaisen evakkoperheen tytär Riitta Vainikka kävi koulunsa Imatralla ja pääsi ylioppilaaksi 1961. Suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa sujuivat hyvin, ja niiden ohessa hän toimi Kustannusosakeyhtiö Tammen toimittajana. Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi 1969 hän aloitti lehtorina Imatran yhteislyseossa ja jatkoi samalla opintojaan. Minna Canthia koskeva lisensiaatintyö valmistui seuraavana vuonna. Hän oli Joensuun yliopiston äidinkielen didaktiikan vt. lehtori 1976–1977 ja mukana kirjoittamassa useita oppikirjoja.
Riitta Vainikka oli ryhtynyt seurustelemaan Toivo Uosukaisen kanssa jo lukioaikana, ja nuoret solmivat avioliiton opintojensa loppuvaiheessa 1968. Perheen ainoa lapsi, 1974 syntynyt Antti, oli viikot paljolti äidinäidin ja isän hoidossa vuodesta 1983, jolloin Riitta Uosukainen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi.
Politiikkaan Riitta Uosukainen tuli 1977, jolloin hänet valittiin Imatran kaupunginvaltuustoon. Sanavalmis ja hyvä puhuja huomattiin, ja hänet valittiin Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajaksi Kymen vaalipiiristä. Uosukaisen taustavoimia olivat Äidinkielen Opettajain Liitto ja myöhemmin useat naisjärjestöt. Hänellä oli luottamustehtäviä useissa vaalipiirinsä kulttuuri- ja maanpuolustusorganisaatioissa.
Uosukaisen vahvuuksia olivat hänen hyvät puhujanlahjansa ja poikkeuksellisen voimakas lavasäteily. Hänestä tuli äänestäjien keskuudessa erittäin suosittu ja vaalipiirinsä ääniharava. Hän oli vuoden 1995 eduskuntavaaleissa valtakunnallisesti eniten ääniä saaneiden joukossa kuudes yli 15 000 äänellään ja neljä vuotta myöhemmin neljäs yli 14 000 äänellään.
Eduskunnassa Riitta Uosukainen työskenteli sivistysvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Hänen ensimmäinen täysistuntopuheenvuoronsa käsitteli oppisopimuskoulutusta ja useita aloitteita valtionavustuksen maksamiseksi eri oppilaitoksille ja taiteen tukemiseksi. Hän oli selvästikin aikaansa edellä, koska oppisopimukset ja yksityisten oppilaitosten tukeminen lisääntyivät 1990-luvulla. Uosukainen otti ensimmäisenä esille naisten vapaaehtoisen varusmiespalvelun jo 1990, vaikka asia usein mielletään puolustusministeri Elisabeth Rehnin aloitteeksi.
Karjalainen kulttuuri oli Riitta Uosukaiselle ja hänen äänestäjilleen tärkeä. Uosukainen otti hyvin nopeasti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen esille rajantakaisia asioita, kuten marinkielisen kirjallisuuden hankkimisen Suomeen, Karjalan kannakselle haudattujen sankarivainajien muistomerkin pystyttämisen Lappeenrantaan ja uuden rajanylityspaikan avaamisen Lappeenrantaan.
Riitta Uosukainen perehtyi maanpuolustuskysymyksiin ja oli puolustusvaliokunnan varajäsen ja 1987–1991 varsinainen jäsen. Hänelle kertyi kansainvälistä kokemusta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) parlamenttien välisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana 1994 ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) vastaavassa tehtävässä 1995–2004.
Riitta Uosukainen oli sivistysvaliokunnan puheenjohtaja ja eduskunnan kirjaston hallituksen puheenjohtaja, kun hänestä tuli 1991 Esko Ahona hallituksen opetusministeri. Tämä hallitus joutui kamppailemaan toisen maailmansodan jälkeisen ajan pahimman laman kanssa. Uosukainen puolusti opetusministeriön hallinnonalaa ponnekkaasti ”juustohöyläleikkauksia” vastaan.
Kesken vaalikauden 1994 Riitta Uosukainen siirtyi opetusministerin paikalta eduskunnan puhemieheksi. Tässä tehtävässä hän oli ensimmäinen nainen Suomessa. Vaalikaudella 1995–1999 myös varapuhemiehet olivat naisia: keskustalainen Sirkka-Liisa Anttila ensimmäinen ja sosiaalidemokraattien Kerttu Törnqvist toinen varapuhemies.
Riitta Uosukaisen suuren kansansuosion takia kustantajat painostivat häntä kirjoittamaan kirjan. Kiireidensä keskellä hän suostui ja julkaisi teoksen Liehuva liekinvarsi (1996), joka koostui hänen pitämistään puheista ja kirjeistä. Siinä hän käsitteli onnellisen avioliittonsa asioita poikkeuksellisen avoimesti sekä esitti muutamia ilkeitä kommentteja sekä puoluetovereistaan että muiden puolueiden kansanedustajista. Teos aiheutti suuren julkisen kohun ja siitä tuli myyntimenestys. Kirja oli kuitenkin yksi Uosukaisen suosion kulminaatiopisteistä, eivätkä kaikki kokoomuslaisetkaan hyväksyneet hänen kirjansa sävyjä.
Vuoden 2000 presidentinvaaleja edeltäneenä keväänä kokoomuksessa oli ryhmä, joka halusi puolueen puheenjohtajan Sauli Niinistön asettuvan presidenttiehdokkaaksi. Niinistö oli saanut edellisen vuoden eduskuntavaalissa Helsingistä yli 30 000 ääntä ja oli siten koko maan suosituin poliitikko.
Kun ehdolle oli asettumassa useita naisia, Niinistön kannattajat ajattelivat miehen olevan hyvä vastaehdokas. Gallupien kuningatar Riitta Uosukainen antoi Niinistölle tilaa, mutta tämä kieltäytyikin ehdokkuudesta. Tällöin kokoomuksen eduskuntaryhmän naiset saivat Uosukaisen suostumaan ehdokkaaksi, ja hän nousi heti ennusteiden ja mielipidemittausten kärkeen.
Uosukaisen suosio hiipui kuitenkin vaalikampanjan aikana nopeasti. Hänen poikkeuksellisen voimakas lavasäteilynsä ei tehonnutkaan televisiossa, ja hänen ulkopoliittinen asiantuntemattomuutensa oli ilmeistä.
Vaaleissa äänestäjät ryhmittyivät jo toista kierrosta varten mielipidemittauksissa kakkosena olleen porvarillisen ehdokkaan, Suomen Keskustan Esko Ahon ja loppuvaiheessa ensimmäiseksi kohonneen sosiaalidemokraattien Tarja Halosen taakse. Uosukainen sai ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi eniten ääniä, 12,8 prosenttia. Toisella kierroksella nuoret kaupunkilaiset ja naiset äänestivät Tarja Halosen maan ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi.
Presidentinvaalien jälkeen Riitta Uosukainen jatkoi eduskunnan puhemiehenä vuoteen 2003. Tässä tehtävässä hän onnistui erinomaisesti ja saavutti kaikkien arvostuksen. Eduskunta tunsi hyvästelevänsä poikkeuksellista poliitikkoa, kun se seisomaan nousten antoi raikuvat aplodit Uosukaiselle hänen jäähyväispuheensa jälkeen. Se näytti liikuttavan jopa kaiken kokenutta eroavaa puhemiestäkin. Itse Uosukainen on sanonut puhemiehen roolistaan, että siinä asema suojelee eivätkä ”nenille hypi miehet eivätkä naiset”.
Jäätyään pois eduskunnasta Riitta Uosukainen on osallistunut yhteiskunnallisten asioiden hoitoon erilaisissa luottamustehtävissä, kuten Naisten valmiusliiton puheenjohtajana 2003–2005 ja Maanpuolustuksen tuki ry:n varapuheenjohtajana vuodesta 2006.
Riitta Uosukaisen aviopuoliso everstiluutnantti Toivo (Topi) Uosukainen on opettanut suomalaiselle yleisölle vaimoaan tukevan miehen roolin, ja yleisö on sen hyväksynyt.
Karjalaisen sujuvana kielenkäyttäjänä Riitta Uosukainen on saamiensa lukuisten huomion- ja kunnianosoitusten lisäksi valittu myös Vuoden puhujaksi 1985. Hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena valtioneuvoksen arvo 2004.
