Lapsuusvuodet siivittävät museoharrastukseen
Rautalammin museon perustajan Aina Peuran (1872-1940) koko elämää siivitti kiinnostus kulttuuria, perinnettä ja taidetta kohtaan. Hänen isänsä oli maanviljelijä, kansanrunoilija Albert Kukkonen (1835-1918). Lapsuuden kodin, nykyisen Konneveden puolella olevan Hinkkalan, ilmapiiri oli kotiseutuhenkinen ja isänmaallinen. Ainan äiti, tarmokas talousihminen Josefina Monthan (1844-1918), oli kotoisin Laukaan Mannilasta. Albert Kukkonen ja hänen isänsä Gabriel (1807-1871) hankkivat Hinkkalaan varsin huomattavan kirjaston. Albert Kukkonen toimi aktiivisesti kunnallispolitiikassa. Hän edisti mm. kouluverkoston syntymistä Rautalammille.
Luonnonkaunis, vanha Hämeen ja Savon rajalla ollut Rautalammin emäpitäjä houkutti sivistyneistön edustajia kansallisen heräämisen aikaan. Hinkkalassa vieraili ylioppilaita, kuten myöhemmin kansanrunoudentutkijana tunnetuksi tullut Julius Krohn vuonna 1858, oppimassa suomen kieltä.
Kukkosen perheeseen syntyi kolme lasta. Aina-tytär kasvatettiin ja koulutettiin tuon ajan maaseudun säätyläisperheen tapaan. Hän kävi Rautalammin kirkonkylän kansakoulun, Langin neitien kotikoulun, tyttökoulua Kuopiossa, Kangasalan kansanopiston sekä opiskeli Helsingissä. Aina totesi myöhemmin, että hänen isänsä oli valistunut, kätevä ja leikillinen mies, joka vaikutti suuresti ainoan tyttärensä elämään. Yksinkertaisen ja työteliään elämän ihailu, suomalaisuus- ja raittiusaatteen kannatus olivat isän perintöä.
Keskelle Korholan kartanon kulttuurimiljöötä
Aina Kukkonen tuli emännäksi Korholan kartanoon Rautalammin kirkonkylän kupeeseen vuonna 1893 avioiduttuaan Laukaan Vatialta kotoisin olleen maanviljelijä Heikki Peuran kanssa. Korhola on Rautalammin vanhimpia tiloja ja on ollut olemassa jo ennen Rautalammin emäpitäjän perustamista vuonna 1561. Kartano kuului 1800-luvun puolivälistä lähtien maanviljelysneuvos Birger Westzynthiukselle, joka asui läheisessä Lassilan virkatalossa. Heikki Peuran isä Adolf Peura osti tilan vuonna 1891. Heikki Peuran nimiin Korhola siirtyi virallisesti vuonna 1906. Peurat tehostivat Korholan tilan viljelyä. He perustivat tilalle muun muassa meijerikoulun. Korholan voita vietiin esimerkiksi Tanskaan sekä suurkaupungeista Pietariin ja Lontooseen. Aina ja Heikki Peuralle syntyi kaksi lasta, Aino Ester Elisabet ”Liisa” (1894-1963) ja Heikki Arvid (1895-1968).
Metsäteollisuudesta tuli tärkeä elinkeino Itä-Suomeen 1880-luvun jälkipuoliskolla. Heikki Peura nousi merkittävien savolaisten metsäteollisuusyrittäjien joukkoon kahden teollisuuskeskittymänsä ansiosta. Peura perusti vuonna 1896 Suonenjoen Iisvedelle höyrysahan. Pian teollisuusalueelle valmistui myös höyrymylly, ja vuosina 1908-1909 rakennettiin lankarullatehdas. Seuraavaksi Peura osti Haminalahden kartanon ja perusti Kuopion Pitkäänlahteen sahan vuonna 1911. Peura Oy:lla oli kansainväliset kauppasuhteet. Heikki Peura oli noin 500 ihmisen isäntä tai työnantaja. Maaomaisuutta hänellä oli lähes 13 000 hehtaaria. Heikki Peuralle myönnettiin kauppaneuvoksen arvo vuonna 1923. Heikin ja Ainan poika Heikki Arvid siirtyi ekonomiksi valmistuttuaan työskentelemään isänsä rinnalle Peura Oy:n Iisveden sahalle vuonna 1918.
1900-luvun alussa alkoi maaseudun perinteinen kansanomainen kulttuuri vanhoine työvälineineen väistyä uusien innovaatioiden ja menetelmien sekä teollisen vallankumouksen tieltä. Aina Peura huolestui vanhan perinteisen kulttuurin tuhoutumisesta ja aloitti Korholan esineistön kokoamisen kartanon väentupaan. Osa Westzynthiuksen jäämistöstä kuului Korholan kauppaan, joten se oli museon ensimmäinen esinekokoelma.
Kansanperinteen tutkija Toini-Inkeri Kaukonen toteaa muistiinpanoissaan: ”Monet noista esineistä tulivat hänelle (Aina Peuralle) persoonallisesti rakkaiksi sijaitessaan useat vuodet Korholan kodikkaassa pihatuvassa kertomassa menneitten rautalampilaissukupolvien uurastuksesta”. Pikkuhiljaa kokoelmien keruu laajentui vanhan emäpitäjän ja Savon alueelle. ”Hän kulki vanhoissa taloissa etsimässä ja ostamassa tallettamisen arvoisia, hylättyjä esineitä… Rouva Peura paneutui keruutyöhön vakavasti, jopa niin että hän useilla ulkomaanmatkoillaan kävi suurissa eurooppalaisissa museoissa tutustumassa keräyksen arvoiseen aineistoon, sen varastointiin ja luettelointiinkin”.
Aina Peuran tuttavapiiriin kuului lukuisia taiteilijoita. Lähimmät suhteet hänellä oli luonnollisesti niihin taiteen, musiikin ja kirjallisuuden luojiin, joilla oli kontakteja Rautalammille. Näistä ehkä läheisin oli kuvanveistäjä Viivi Paarmio-Vallgren, Rautalammin nimismiehen Ivar Lindbohmin tytär Nipurista. Viivi avioitui toisen kerran kuvanveistäjä Ville Vallgrenin kanssa. Tuttavapiiriin kuuluivat myös taiteilija Antti Lindeblom, Suonenjoen maamieskoulun opettaja Antti Halonen sekä vaimonsa Tilda ja Rautalammilta kotoisin olleen urkuri Lauri Hämäläisen lapset Armi ja taidemaalari Väinö. Armi avioitui myöhemmin säveltäjä Heikki Klemetin kanssa. Klemettien ystäviä taas olivat Rautalammillakin vierailleet Oskar Merikanto ja Toivo Kuula. Rautalampilaistaustainen kirjailija ja runoilija Yrjö Kaijärvi kuului luonnollisesti Peurojen tuttavapiiriin. Hän harrasti sanataiteen ohella myös kuvataiteita. Rautalammin viehättävät maisemat ja kulttuurikodit houkuttivat tunnettuja vieraita paikkakunnalle. Rautalammilla vierailivat useaan otteeseen muuan muassa Eino Leino ja Aarni Kouta. Heidän yhteyksistään Aina Peuraan ei ole tietoa.
Rautalammin museon perustaminen
Korholan kokoelma karttui vauhdilla, joten syntyi tarve rakentaa suurempi museorakennus. Vuonna 1934 sattui harmillinen Hinkkalan tulipalo, joka oli Aina Peuralle tärkeä sysäys suojella huolellisesti kulttuuriperintöä. Tulipalossa tuhoutui muun muassa lapsuudenkodin kirjasto. Matkoillaan Aina Peura oli myös ahkera museovierailija ja poimi näin ideoita uutta museota varten.
Lisäksi Aina Peura solmi suhteita museoalalla työskenteleviin ihmisiin. Hän oli kirjeenvaihdossa esimerkiksi Ateneumissa työskennelleen Aune Lindströmin kanssa. Kirjeessä, joka on päivätty 25.5.1929, Lindström toteaa: ”Parahin Kauppaneuvoksetar, tahtoisin parilla rivillä ilmoittaa Kauppaneuvoksettarelle eräästä asiasta, joka kenties voisi kiinnostaa Teitä. Eräs tuntemani yksityishenkilö, jolla on harvinaisen kaunis kokoelma vanhaa taidetta ja muuta antiikkista tavaraa, on taloudellisten vaikeuksien vuoksi pakotettu muuttamaan suurimman osan siitä rahaksi … Ajattelin silloin, että jonkun näistä esineistä pitäisi joutua Haminalahteen tai Kauppaneuvoksettaren kotiin, paikkaan, missä sille osattaisiin panna arvoa ja missä olisi oikeassa ympäristössä. Kun arvelen, että Kauppaneuvoksetar piakkoin kai taas käy Helsingissä, pyytäisin Teitä pistäytymään Ateneumissa, niin saisin näyttää Teille tavaroita … tietysti omistaja kernaimmin näkisi niiden joutuvan oikeisiin käsiin. Pyydän anteeksi, että olen vaivannut Kauppaneuvoksetarta, mutta arvelen että tämä olisi mainio tilaisuus henkilölle, joka pitää vanhoista kapineista.”
Heikki Peura osti vuonna 1937 Viktor Malisen kauppakiinteistön ulkorakennuksineen ja sai vuokraoikeuden kirkkoa vastapäätä sijaitsevaan Rautalammin seurakunnan omistamaan tonttiin. Tälle runsaan puolen hehtaarin tontille valmistuisi uusi kotiseutumuseo vuonna 1938. Museonhoitajille rakennettiin viereen erillinen asuinrakennus.
Aina Peuran viimeisinä elinvuosina perheen kodin vieraskirjaan oli osuvasti muotoiltu lauseet: ”Älä hellitä ihanteestasi tylyn todellisuuden ilmausten edessä. Kun ulkona raa’at teot riemuitsevat, silloin on hetki tullut sielunsa sisäisessä maailmassa kunnioittaa ihannetta. Älä sitä rakasta puolella sydämellä kuin ennakolta kuolemaan tuomittua mahdottomuutta. Rakasta uskosi koko voimalla.” Kauaskatseinen nainen ymmärsi, että museon avulla tullaan säilyttämään hänelle rakkaan kotiseudun kulttuuriperintöä parhaiten. Aina Peuran nukkui pois 1.12.1940.
Rautalammin museo täyttää 90 vuotta vuonna 2028. Aina Peuran tekemä arvokas työ ja panostus Rautalammin ja sen lähialueiden kulttuuriperinnön eteen on kantanut hedelmää monin tavoin kuluneina vuosikymmeninä. Rautalammin museo on huomioitu usein valtakunnallisestikin – ei vähiten siksi, että Aina Peura tarjosi sotavuosista lähtien 1950-luvun alkupuolelle saakka museoltaan säilytyspaikan Viipurin taidemuseon ja historiallisen museon kokoelmille. Rautalammin museo on ammatillisesti hoidettu kulttuurihistoriallinen museo, joka on avoinna ympäri vuoden ja houkuttaa matkailijoita tuhansittain Rautalammille joka vuosi.
