Ingeborg Malmström o.s. Wallenius (1832-1919) oli Oulussa syntynyt Walleniuksen kulttuurikodin esikoinen. Monilahjakas Ingeborg sävelsi, toimi muusikkona, maalasi ja kirjoitti runoja, näytelmiä ja proosaa. Turun piirustuskoulussa hän opiskeli 1850-luvun puolivälissä ja oli piirustuskoulun ensimmäisiä naisoppilaita. Pahennusta herätti kokoelmassa Insjövågen vuodelta 1853 Ingeborg Walleniuksen novelli Dröm och verklighet. Sastamalassa sijaitsevan Suodenniemen kirkon alttaritaulun Kristus Getsemanessa on Ingeborg Malmström maalannut.
Kulttuurikodin kasvatti
Oulussa vuonna 1832 syntynyt Lucina Konstantia Ingeborg Wallenius oli kruununvouti Johan Constantin Walleniuksen (1800-1873) ja oululaisen kauppiaan ja laivurin tyttären Catharina (Carin) Margaretha Rambergin (1811-1874) vanhin lapsi. Ingeborgin vanhemmat oli vihitty 1832. Perheessä oli yhteensä kaksitoista lasta, joista nuorin kuoli kolmen kuukauden ikäisenä. Tunnetuin Walleniuksen sisarusparvesta on oopperalaulaja ja taidemaalari, Kemissä syntynyt perheen kuopus Otto Vladimir Vallenius (1855-1925). Otto Vallenius halusi sukunimensä kirjoitettavan asuun Vallenius.
Lapsuudenkodit Kittilässä, Kemin pitäjässä ja Oulussa
Walleniuksen perhe muutti Oulusta Tornion kautta Kittilään vuosien 1830-1840-lukujen vaihteessa. Kruununvouti J. C. Wallenius oli vasta perustetun Lapin kihlakunnan ensimmäinen kruununvouti. Hänen asemansa virkakunnan ylimpänä edustajana maaherran alaisena toi paljon velvollisuuksia ja vastuuta. Hänen aikanaan Lapin verotusta uudistettiin sekä Suomen suuriruhtinaskunnan ja Norjan rajakäytäntöjen ja porojen laiduntamisoikeutta parannettiin.
Walleniukset muuttivat Lapin kihlakunnasta Kemin kihlakuntaan vuonna 1849. Kemin kihlakunnan kruununvouti Wallenius oli osaltaan vaikuttamassa, että Kemin kaupunki perustettiin Sauvosaareen 1869. Kemissä syntyivät perheen neljä nuorimmaista lasta.
Lapsena Ingeborg laati runoja, kuvaelmia ja seuranäytelmiä. Talvella 1846 kävi hän koulua sisarensa Heddan kanssa Kuopiossa.
Kemin pitäjässä Walleniuksen perhe hankki maarekisterikylästä nimeltään Kirkonkylä Lassilan tilan pohjoisen osan Rantalassilan vuonna 1854. Kirkonkylä oli seurakunnan keskus, joka Kemin kaupungin perustamisen jälkeen menetti kuitenkin asemansa keskuspaikkana. Walleniukset isän asemansa vuoksi kuuluivat ns. säätyläisiin, joita tuohon aikaan oli vain 5 % väestöstä. Kirkonkylässä sijaitsi myös pappila, johon kulttuuripiirit kokoontuivat. Tulevan maisemamaalarin Emilia Appelgrenin isä Gustav Wilhelm Appelgren oli tuolloin kirkkoherrana. Kulttuuripiireihin kuului siis Walleniukset.
Ingeborgin äiti Carin menehtyi traagisessa hukkumisonnettomuudessa vuonna 1874. Carin ja poikansa Otto olivat sukulaisvierailulla Turussa ja he suunnittelivat palaavansa laivalla Kemiin. Österbotten-laivalla syttyi kuitenkin tulipalo pian Reposaaren satamasta lähdettyä. Otto Wallenius pääsi uimalla rantaan, samoin sisarensa Emilia Wilhelmina Timgrenin pojat 12-vuotias Oskar ja 9-vuotias Ivar. Mutta Carin hukkui, koska hame oli tarttunut pelastusveneen vastaikkaiselle puolelle. Onnettomuus järkytti Otto Walleniusta.
Kulttuuriopinnot
Lapsena Ingeborg laati runoja, kuvaelmia ja seuranäytelmiä. Talvella 1846 kävi hän koulua sisarensa Heddan kanssa Kuopiossa. Musiikkiopintoja hän suoritti Oulussa ja jatkoi itsenäisesti asuessaan Kittilässä sekä Kuopiossa kotiopettajien ja urkuri Rudolf Lagin ohjauksessa.
Seuraavaksi oli muutto Turkuun opiskelemaan 1857, koska kuvataiteen opinnot alkoivat siellä ja luultavasti Ingeborg sai opastusta itseltään lintu- ja maisemamaalauksistaan tunnetulta Ferdinand von Wrightiltä (1822-1906), sitten taidemaalarin opinnot vuorostaan Turun piirustuskoulussa 1850-luvun puolivälissä. Hän oli piirustuskoulun ensimmäisiä naisoppilaita Alexandra Frosterus-Såltinin ja Augusta Granbergin rinnalla. Turun piirustuskoulu oli myös Euroopan ensimmäisiä yleisiä taidekouluja, joissa opetusta saivat sekä tytöt että pojat jo vuodesta 1852 lähtien.
Piirustuskoulussa Ingeborg Walleniuksen opettaja oli koulun johtajaopettaja, hovimaalari ja alttaritauluistaan tunnettu Robert Wilhelm Ekman (1808-1873). Ekman toimi vuosina 1846–1873 johtajaopettajana ja hänen aikanaan kehitettiin erityisesti elävän mallin maalaamista. Ekman oli saanut koulutusta Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa.
Ingeborg Wallenius maalasi muotokuvia sekä kolme alttaritaulua. Yksi tilaustyö oli Sastamalassa sijaitsevan Suodenniemen kirkon alttaritaulu Kristus Getsemanessa, joka valmistui 1874 ja on yhä edelleen nähtävillä.
Vantaan Pyhän Laurin kirkon eli Helsingin pitäjän kirkon alttarin lasimaalauksen alapuolella on Leonardon Viimeistä ehtoollista kuvaava luultavasti Ingeborg Malmströmin maalaama pieni maalaus. Dagens Pressin julkaisemassa muistokirjoituksessa mainitaan hänen omaavan taitavan kopiointitaidon.
Malmström jäljensi muun muassa Berndt Lindholmin tauluja. Vanhoilla päivillään Ingeborg kertoi maalanneensa 400 taulua.
Kirjallinen tuotanto
Ingeborg Wallenius rakastui nuorena oululaiseen taiteilijaan Oskar Nylanderiin (1827-1849). Nylander oli syntynyt varakkaaseen kauppiasperheeseen ja hän oli opiskellut Pietarin taideakatemiassa useita vuosia.
Nuoruudenrakkaus päättyi onnettomasti, sillä Oskar Nylander ampui itsensä ateljeessaan Oulussa vain 22-vuotiaana.
Ingeborg sai luultavasti tästä aiheen ensimmäiseen julkaistuun runoonsa Ett barr på Oskar Nylanders Graf, joka ilmestyi Helsingfors Tidningarissa 1850.
Ingeborg Malmström julkaisi runoja jo 1850-luvun vaiheessa ja kaksi Lappi-aiheista romaania, kuvaelmia ja näytelmän ruotsalaisesta luonnontutkijasta ja teosofista Emanuel Swedenborgista. Hän oli Kemin ensimmäisiä naiskirjailijoita, ensimmäisin oli Rosalda Maria Cederman, o.s. Elfving (1830-1884).
Saamenmaa, pohjoinen luonto ja Ounasjoki olivat keskeiset hänen tuotantonsa teemat.
Åbo Akademin kirjastossa on tallennettuna Gustaf Cygnaeuksen kokoelmassa hänelle lähettämät Ingeborg Walleniuksen kirjeet ja Malmströmin kokoelmassa mm. Ingeborgin musiikki- ja runokäsikirjoitukset sekä kirjeitä tunnetuille henkilöille.
Myös Svenska Litteratursällskapetin arkistossa, SLSA 246 Manuskript av Ingeborg Malmström ja SLSA 247 Brev till Rolf Lagerborg, on tallenteita.
Varhaisfeministinen kirjailijaryhmä
Maalaamisen ja säveltämisen lisäksi ruotsinkielinen Ingeborg myös kirjoitti yhteiskunnallisista aiheista. Vuonna 1853 runoilijakollegat Carolina Gadolin (1800-1875), Beata Sofia Gyldén (1804-1864) ja Ingeborg Wallenius toimittivat nimimerkkejä käyttäen varhaista feminististä kirjallisuutta edustavan kokoelman Insjövågen: Samling af dikter I, utgifven af Fruntimmer. Kulttuurikohu ja sanomalehtikirjoittelua siitä tuli.
Ja kotonakin oli ”tuulista”. Nimittäin Karl Malmström ei sietänyt naisasianaisia, ja heitä kuului vaimonsa tuttavapiiriin. Teoksessa Sävelten tyttäret on maininta, että Malmströmin mielisanonta olisi ollut: ”Lutherin vaimo kutsui miestään herraksi”.
Pahennusta herätti Insjövågenissa Walleniuksen ja Gyldénin yhdessä kirjoittama novelli Dröm och verklighet, jossa nuorten naisten punssinjuonti ja seuranäytelmäesitys olivat keskiössä. Miesten naisia kohtaan harjoittama seksuaalinen häirintä ja pomottaminen eivät sopineet senaikaisen yhteiskunnan keskustelunaiheisiin. Naiskirjailijoilta odotettiin siveellisiä ja moraalisia aiheita. Jopa itse Zachris Topelius nimitti heitä halventavasti ”sinisukiksi”. Gadolin ja Gyldén kuuluivat Fruntimmesföreningen i Helsingfors -yhdistyksen perustajajäseniin, joten myös tukijoita heillä varmasti oli. Seksuaalisen häirinnän yhteiskunnallinen keskustelu alkoi noin 150 vuoden päästä. Rikosnimikkeenä seksuaalinen ahdistelu tuli Suomen lakiin syyskuussa 2014.
Runot ”En moder” och ”Ordet”
Rauman Lehdessä uutisoitiin vuonna 1899 Walfrid Wikmanin kirja- ja paperikauppaan saapuneista teoksista. Yksi näistä oli En moder och Ordet. Tvenne dikter. Urval af en störresamling nimimerkiltä Myosotis Palustris ts. Ingeborg Malmström. Teoksen oli kustantanut kirjailija itse ja se oli painettu Tukholmassa Alb. Bonniers boktryckerissä 1899.
Se oli kolmivihkoinen runokokoelma julkaistu latinankielisellä salanimellä Myosotis Palustris (suom. suolemmikki).
Aikaisemmin julkaistu sama runokokoelma ei ollut ehtinyt myyntiin laisinkaan, koska suvun keskuudessa kulkevan perimätiedon mukaan runoileva aviomies osti ja hävitti kaikki vihkoset. Miksi?
Teoksesta oli joka tapauksessa laajasti vuoden 1899 elokuun Huvfudstadsbladetissa. Nimimerkki Boulot antoi kirja-arviossaan hyvät arvostelut, kehui omaperäisiä sanontoja ja ilmaisuntarkkuutta.
”Författarinnan är utan tvifvel en originell diktarnatur, tänkte jag; och hon älskar precision. Hon ville icke säga: ´Hon endast fyllda nitton vårar var´ eller något dylikt, som skulle varit banalt, utan han ville uttryckligen pointera, att modern var nitton år just då, när hon bar den lilla pojken på armen. Och författarinnans originalitet visar sig tydligt redan i uttrycket gång på gånger, som är så absolut originelt, att väl ingen människa hört det förut. Altså, tänkt jag, en intressant litterär bekantskap att göra.”
Musiikillinen tuotanto
Kun oli itse kirjoittanut näytelmiä, oli musiikkia taitavana henkilö myös valmis säveltämään mm. kolminäytöksinen laulu- ja tanssinäytelmä Matti Haapoja: Österbottniskt folklif i teckningar efter naturen. Teokseen sisältyi Malmströmin sovitus kanteleensoittaja Kreeta Haapasalon sävellyksiin.
Vuonna 1854 uutisoitiin hänen keränneen 15 melodiaa Suomen Lapista.
Aviomies Karl Robert Malmström
Ingeborg Wallenius oli ennen avioitumistaan esiintyvä taiteilija Turussa. Hänet tunnettiin seuranäytelmistä, laulutaidosta ja hänellä oli lavakarismaa. Seuranäyttämöllä hän tutustui turkulaiseen teologi ja juhlarunoilijana tunnettuun Karl Robert Malmströmiin (1830-1900). Heidät vihittiin Porvoossa vuonna 1857 ja Turusta tuli heidän kotikaupunkinsa.
He saivat yhdeksän lasta, joista kolme tytärtä ja kaksi poikaa varttui aikuisiksi. Lapsista tunnetuin oli Teknillisen korkeakoulun tuleva mekaniikan professori Paul Rurik Bruno Malmström (1872-1919), joka kuoli 46-vuoden ikäisenä sairastettuaan jonkin aikaa ja taidemaalari Tyra Malmström Sjöström (1875-1928).
Karl Robert oli tuottelias runoilija. Hän oli myös toimittaja Åbo Underrättelserissä, johon hän kirjoitti vuosikymmeniä kronikoita. Lisäksi hän oli kaupunginvaltuustossa ja toimi erilaisissa yhdistyksissä. Hän oli pidetty seuraihminen ja pappina suosittu omassa seurakunnassaan. Avioparia arvostettiin aikansa porvarillisessa yhteisössä. He seurustelivat luonnollisesti vertaisensa parissa ja kävivät kirjeenvaihtoa tunnettujen kulttuurivaikuttajien kanssa.
Runo Elden toi Karl Robert Malmströmille Ruotsin Akatemian toisen palkinnon ns. pienemmän kultamitalin vuonna 1871.
Avioliittoa kuitenkin varjosti aviomiehen mielenterveysongelmat, väkivaltaisuus ja päihderiippuvuus, josta seurasi taloudellisia ongelmia. Ingeborg jatkoi avioliittonsa aikana kuvataiteellista ja kirjallista työtään tosin anonyymisti saadakseen perheelle lisätuloja. Karl Robert Malmström valittiin Antrean pitäjän kirkkoherraksi 1883 ja perhe seurasi mukana.
Rovasti, Antrean pitäjän kirkkoherra vuodesta 1886 ja runoilija Karl Robert Malmström kuoli Etelä-Karjalassa Antrean pappilassa toukokuussa 1900 70-vuotiaana. Hänet tuotiin yöjunalla Antreasta Viipurin kautta Turun kaupungin vanhalle hautausmaalle haudattavaksi.
Ingeborg Malmström kuoli 86-vuotiaana Helsingissä kesäkuussa 1919. Hänen kuolemastaan kirjoitettiin valtakunnallisissa lehdissä. Olihan hän tunnettu muotokuva- ja taidemaalari, joka työskenteli ihan viimeisiin vuosiin asti, ja edesmennyt aviomies oli ollut palkittu runoilija ja rovasti Karl Robert Malmström.
Dagens Pressin muistokirjoituksessa kesäkuun 10. päivänä 1919 mainitaan Ingeborg Malmströmin olleen: ”Sympatisk, fantasirik, god, ägde hon i sina bekanta endast vänner. Hon insomnade milt i den sista vilan, älskad och saknad av sina barn, barnbarn, en broder, sångaren Otto Wallenius, svärsöner och svärdöttrar samt tillgivna anförvanter och vänner.”
