Lähiöaktiivi
Helena Inomaa (ent. Immonen) on tehnyt koko työuransa nuorten parissa. Hän vietti lapsuutensa Valkeakoskella. Avioiduttuaan Helena Inomaa muutti Espoon Laajalahteen. Laajalahdessa Helena Inomaa toimi seurakunnan iltapäiväkerhon ohjaajana, monet lapset olivat yksinäisiä koulupäivän päätyttyä. Iltapäiväkerho oli uusi toimintamuoto, se alkoi kokoontua myöhemmin viitenä päivänä viikossa.
Helena Inomaa muutti Espoon Soukkaan vuonna 1981 jäätyään kahden pojan yksihuoltajaksi. Hän toimi Soukassa aluksi lasten perhepäivähoitajana ja leikinohjaajana Soukan asukaspuistossa. Hän ohjasi myös seurakunnan kerhoja. Helena Inomaalla on nuorisotyöntekijän koulutus. Inomaa toimi Espoon kaupungin vastaavana nuoriso-ohjaajana vuosina 1989-2014.
Soukka oli 1960-luvulla yksi Espoon uusista lähiöistä. Espoo kasvoi, kun väkeä alkoi muuttaa maalta kaupunkiin elinkeinorakenteen muutoksen vuoksi. Espoo otti käyttöön aluerakentamissopimukset. Ne vaikuttivat monen ihmisen elämään. Soukan metsään ja kallioille kohosi jopa 9-kerroksisia tornitaloja. Rakennuttajina olivat Asuntosäätiö, Keskus-Sato ja Polar yhtiö. Rakennuttajat, grynderit, huolehtivat myös kaavoituksesta ja kunnallistekniikasta. Toki ympäristössä oli pientaloja ja Suvisaaristossa huvila-asutusta. Palveluja alkoi kehittyä 1970-luvulla; kansakoulurakennus valmistui vuonna 1971, Soukan kappeli vuonna 1976, Soukan kirjasto avattiin Työväenopiston kanssa samassa rakennuksessa vuonna 1972. Nuorisolla oli oma kokoontumistila. Soukassa oli paljon lapsia, koulussa saattoi olla rinnakkaisluokkia jopa H-kirjaimeen asti.
Yhdyskuntatyötä
Tutustuin Soukassa nuorisotyöntekijä Helena Inomaahan. Olin valmistuttuani muuttanut kirjastonhoitajaksi minulle ennestään tuntemattomaan, ystävien mielestä kaukaiseen lähiöön.
Kirjastot olivat 1970-luvulla nykyaikaan verrattuna vanhanaikaisia. Elektroniikkaa ei ollut käytettävissä. Nuoret kuuntelivat musiikkia vinyylilevyiltä. Kirjastonhoitaja pani levyn pyörimään ja käänsi levyä, kun pyydettiin. Kuunteluajan saattoi varata etukäteen kirjastosta. Lastenelokuvia näytettiin kaitafilmjprojektorin avulla perjantai-iltapäivisin.
Kasvava Espoon kaupunki kiinnostui yhdyskuntatyöstä 1970-luvulla. Perustettiin yhdyskuntatyön neuvottelukunta eri hallintokuntien jäsenistä. Vuonna 1979 Espoo palkkasi yhdyskuntatyön suunnittelijan.
Soukan lähiössä alkoi olla nuoriso-ongelmia. Koska samantapaisia vaikeuksia oli useilla toimijoilla, kutsuttiin koolle epävirallinen Soukan alueryhmä vuonna 1984. Nuoriso-ohjaaja Helena Inomaa oli ryhmän koollekutsuja ja yhdyshenkilö. Ydinjoukossa oli Soukan koulun rehtori, Soukan Huollon toimitusjohtaja, Helena Inomaa nuorisotoimesta ja Anneli Ojala Soukan kirjastosta. Ryhmässä saimme tukea toisistamme. Rehtorikaan ei ollut pelottava, vaan ystävällinen ja lapsista pitävä aikuinen.
Helena Inomaa ohjasi nuorisotilassa myös työttömien nuorten ryhmää. Hän vei työttömät nuoret kahden muun toimijan kanssa viikoksi Karhunkierrokselle. Lähtijöiden motiivitaso vaihteli. Nuorille yritettiin järjestää työpaikkoja ja työtilaisuuksia. Muistelen, että eräs poika kävi maalaamassa kirjaston WC:n töhrityt seinät.
Esitettiin toteutumaton ajatus, että turvallinen korttelipoliisi olisi hyvä idea. Kauppiaille lähetettiin varoitus, ettei keskiolutta myytäisi alaikäisille.
Soukan kirjaston kolkolle kiviterassille järjestettiin kesäisin kerran viikossa toimiva asukaskahvila. Asukkaat saattoivat tulla sinne kahvittelemaan ja juttelemaan. Helena Inomaa oli kahvilan vastuuhenkilö.
Asukkaat toivoivat, että kirjasto olisi avoinna sunnuntaisinkin. Nuorisotoimi Helena Inomaan johdolla tuli avuksi ja järjesti sunnuntaitempauksen lastenohjelman.
Espoo joutui lamavuotena sulkemaan kesän ajaksi sivukirjastot, koska rahaa sijaisten palkkaamiseen ei ollut. Soukassa saatiin aikaan vapaaehtoisten järjestämä tila, jossa saattoi lukea lehtiä ja palauttaa kirjalainoja.
Soukan kaikenikäisten kokoontumispaikka, asukaspuisto oli uhattuna, koska alueelle oli kaavoitettu kerrostaloja. Soukkalaiset alkoivat taistelun asukaspuistonsa puolesta ja asukaspuisto säästyi liialta rakentamiselta. Helena Inomaa kannettiin pois mielenosoituksesta.
Luottamushenkilö
Helena Inomaa ei koskaan kertonut yksittäisten nuorten asioista, viranomaisten kanssa kyllä pyrittiin keskustelemaan. Luottamusta tarvittiin, kun Helena Inomaa toimi rikosten sovittelijana. Sovittelu alkoi Espoossa vuonna 1987. Sovittelijat haastateltiin ja kurssitettiin. Helena Inomaa kertoo osallistuneensa ensimmäiselle sovittelijoille järjestetylle kurssille. Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan vasta vuonna 2006. Sovittelun avulla ihmiset saattoivat ratkaista rikoksen aiheuttamat ristiriitatilanteet keskenään ilman oikeuskäsittelyä. Sovittelutyö oli vaikeaa, aina ei onnistuttu, mutta jos onnistuttiin ja sovinto riitapukareiden kesken saatiin aikaan ilman rikostuomioita, se oli ilon aihe. Sovittelijana Helena Inomaa jatkoi vuoteen 2015 asti. Helena Inomaa valittiin Espoossa myös lautamieheksi, hän toimi lautamiehenä 16 vuoden ajan, mistä hänelle myönnettiin herastuomarin arvonimi.
Kansainvälistä toimintaa
Nõmme
Rautaesirippu alkoi murtua vuonna 1989 ja Viro itsenäistyi vuonna 1991. Kävi ilmi, että Tallinnassa oli Espoon kaltainen lähiö, Nõmme. Nõmme olisi halunnut omaksi kaupungiksi, mutta ajatuksesta jouduttiin nopeasti luopumaan. Tiedonhaluisia nõmmelaisia kävi Soukassa tutustumassa vajaan viikon ajan Espooseen ja soukkalaisia vieraili Nõmmella. Asuttiin perhemajoituksessa. Tilanne Nõmmella oli itsenäistymisen jälkeen vaikea.
Espooseen perustettiin Suomi-Viro -seura. Helena Inomaa pyysi minut seuran sihteeriksi. Elämääni avautui Helena Inomaan ansiosta uusi sisältö ja työtehtävä. Nõmmesta tuli vuonna 1993 Espoon ystävyyskaupunginosa.
Soukan nuorisotilassa toimi Eesri ring -ryhmä. Helena Inomaa löysi jostain viron kielen opettajankin. Ryhmä kävi kerran Tallinnassa.
Kumppaniryhmä Englannista
Helena Inomaa toimi viiden vuoden ajan nuorten tukipiste Majakan vetäjänä Espoon keskustassa. Tukipiste Majakka oli osa Espoon kaupunginhallituksen OTE-projektia (syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämis- ja koulutusprojekti). Helena Inomaa pääsi projektin myötä tutustumaan vuonna 1997 Englannissa Isle of Wightilla Challenge & Adventure projektiin, jonka toiminta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa perustuu The Duke of Edinburgh Award ohjelmaan.
Vierailun tuloksena saatiin Majakan nuorille kumppaniryhmä Englannista. Majakan seikkailuryhmä vieraili Englannissa ja englantilaiset nuoret Suomessa. Toimintaan saatiin rahoitusta Cimolta. Internet oli jo käytettävissä ja se edisti kansainvälistä yhteistyötä.
Keväällä 1999 Opetusministeriö tuotti Suomeen Award-ohjelman Avartti nimisenä. Kansainvälisessä ohjelmassa on kullakin nuorella neljä harrastuksen osa-aluetta: palvelu, taito, liikunta ja seikkailu. Majakan seikkailuryhmä pilotoi Kivenlahden nuorisotilassa Suomen Avartti-ohjelmaa: vuonna 2000 seitsemän englantilaista ja neljä suomalaista suoritti yhdessä Nuuksiossa Avartti-ohjelman seikkailuosuuden. Helena Inomaa järjesti ja organisoi englantilaisen kumppaniryhmän kaksiviikkoisen matkan ja ohjelman Suomessa.
Helena Inomaa kertoo innostuneena englantilaisesta ryhmästä ja sen vetäjästä, vetäjä oli Graham Westmore. Helena Inomaa kertoo oppineensa paljon Graham Westmorelta: nuoriso-ohjaaja ei tee työtä nuoria varten, vaan nuorten kanssa. Graham Westmore kuoli vuonna 2008. Helena Inomaa vei Graham Westmoren haudalle havuja Nuuksiosta.
Rauhan kurjet
Pand – taiteilijoiden rauhanjärjestö rantautui Suomeen vuonna 1983. Helena Inomaa on toiminut järjestössä eri luottamustehtävissä. Hiroshimaan kokoontuu vuosittain ydinaseriisuntaa ajavia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Inomaa osallistui vuonna 2015 Suomen edustajana kansainväliseen rauhankonferenssiin Hiroshimassa. Mukana oli osanottajia 21 maasta. Hän sai konferenssista mukaansa Suomeen tuotavan Hiroshima-näyttelyn. Näyttelyn kuvat ovat järkyttäviä.
Helena Inomaa kertoo tarinaa pienestä japanilaisesta Sadako-tytöstä. Sadako oli 2-vuotias, kun ydinpommi putosi Hiroshimaan. Sadako selviytyi, mutta sairastui myöhemmin leukemiaan. Sadako uskoi vanhaan japanilaiseen tarinaan, kun taittelee 1000 paperikurkea, toive toteutuu ja parantuu. Sadako päätti, että hän taitteleekin kurkia koko maailman rauhan puolesta. Sadako menehtyi 12-vuotiaana säteilyn aiheuttamaan leukemiaan.
Helena Inomaa on taitellut Suomessa 20 vuoden ajan origamikurkia rauhan puolesta ja pitänyt origami työpajoja. Kurjen taittelu ei ole ihan helppoa, ajattelin että Sadakolla on taittelussa ollut kova työ.
Helena Inomaa, pandilaiset ja rauhan kurjet ovat olleet joka vuosi mukana Hiroshima-tapahtumassa 6.8. Töölönlahdella.
Eläkkeellä
Nuoret järjestivät vuonna 2014 Helena Inomaan eläkkeellejäämisjuhlan Kivenlahden nuorisotilassa. Kohteliaita nuoria oli jo ulko-ovella vieraita vastassa. Monet nuoret ovat aikuisinakin olleet nuoriso-ohjaajaansa yhteydessä. Helena Inomaa kertoo, että nuoria on mentävä lähelle, pieni välimatka on kuitenkin säilytettävä.
Helena Inomaa on eläkkeellä ollessaan jatkanut Espoon Eläkeläisten voimisteluryhmän ohjaamista Soukan Palvelutalossa.
Hänellä on edelleen Helsingissä kivijalkamyymälä, jossa hän myy vintage-tuotteita ja vuokraa naamiaisasuja.
Turvapaikkana on Helena Inomaalla on suvun vanha mummonmökki Hattulassa, mökki on Helena Inomaan omistuksessa. Joka vuosi mökillä järjestetään ystäville Helenan päivän juhlat.
Helena Inomaa on lisännyt nettisivulleen häntä kuvaavan lempilainauksen:
” Yksin ei ole hyvä, mutta se on parempi! Jos voit istua, älä makaa; jos seistä, älä istu; jos kävellä, älä seiso; jos juosta, älä kävele!!
