The Guardian-lehti julkaisi uutisen 2.12.2025, jossa kerrottiin Christie’sillä tehdystä huutokaupasta. ”A vintage jewel-studded Fabergé egg that belonged to the mother of Russia’s last emperor has been sold for a record £22.9m in London.” Euroiksi muutettuna noin 26,1 miljoonaa €. Ostaja ei ole tiedossa.
Christie’s on brittiläinen taidehuutokauppakamari, joka mainosti syksyllä 2025 yhtä myytävää kohdettaan, yhtä kuuluisimmista Fabergén munista, nimittäin Talvi-munaa. Talvi-munan oli suunnitellut suomalainen Alma Pihl. ”A MAGNIFICENT AND HIGHLY IMPORTANT IMPERIAL WINTER EGG BY FABERGÉ, DESIGNED BY ALMA THERESIA PIHL, WORKMASTER ALBERT HOLMSTRÖM, ST PETERSBURG, 1913.”
Isä kultaseppämestari
Suomalaistaustainen Alma Theresia Pihl syntyi Moskovassa 1888. Alman isä Knut Oskar Pihl (1860-1897) oli kultaseppämestari Fabergéllä ja liikkeen Moskovan haaraosaston johtaja. Pihlin pajassa valmistettiin erityisesti jalokivi- ja kultakoruja. Alma oli kultaseppäsukua sekä äitinsä että isänsä puolelta.
Knut Oskar Pihl oli kotoisin läntiseltä Uudeltamaalta Bollstadista Pohjan pitäjästä, joka oli Suomen entinen kunta ja vanha uusmaalainen kirkkopitäjä ja on tänään osa Raaseporin kaupunkia. Oskar lähetettiin kuusivuotiaana Pietariin vauraan setänsä kelloseppä Anders Viktor Pihlin (1835-1883) luokse, koska omassa yhdentoista lapsen kodissa oli hyvin niukkaa. Lapseton setä adoptoi Oskarin ja hän toivoi pojasta seuraajaansa.
Elämä kohteli Oskaria hyvin. Hän pääsi August Wilhelm Holmströmin (1829-1903) oppiin ja valmistui jalokiviseppämestariksi 1887. Holmström suositteli samana vuonna Oskari Pihliä Karl Fabergélle, joka oli venäläinen kulta-, hopea- ja jalokiviseppä ja näin Oskarista tuli Moskovan työpajan mestari.
Oskar meni ennen Moskovaan muuttoaan naimisiin Holmströmin tyttären Fannyn Florentinan kanssa. Alman äiti, Fanny Florentina Pihl (o.s. Holmström), syntyi 1869 ja kuoli 1949. Heille syntyi viisi lasta, joista Almasta ja Oskar Voldemarista (1890-1959) tuli myös korutaiteilijoita. Oskar Pihl kuoli datšallaan Kraskovossa 38-vuotiaana verenmyrkytykseen. Fanny-leski lapsineen palasi takaisin kotikaupunkiinsa Pietariin.
Alman veli Oskar Voldemar joutui vallankumouksen jälkeen muuttamaan myös Suomeen ja hänestä tuli jalokiviseppä A. Tillanderin pitkäaikainen korutaiteilija ja yrityksen taiteellinen johtaja.
Korutaiteilijan ura alkoi Albert Holmströmin työpajassa
Almasta tuli lahjakas muotoilija Pietarissa, jonne hän oli muuttanut sisarustensa ja äitinsä Fannyn kanssa. Isä Knutin kuollessa Alma oli vain 9-vuotias, perheen pienin Georg Wilhelm vasta kaksivuotias. Pietarissa he saivat asua suuressa, viihtyisässä huvilassa Alman isovanhempien August ja Hilma Holmströmin luona Šuvalovossa.
Alma kävi muutaman vuoden valmistavaa koulua ja jatkoi hienoston suosimassa Annenschulenissa, jossa myös Karl Fabergé (1846-1920) oli opiskellut. Alma oli lahjakas ja hän sai Annenschulenista vuonna 1906 parhaan mahdollisen päästötodistuksen.
Hänen piirustuksenopettajansa ruotsalaiset juuret omaava Eugen Eduardovitš Jakobson (1877-1940) työskenteli myös taiteilijana Fabergénillä. On mahdollista, että Alma sai häneltä yksityisopetusta mallipiirustuksessa. Uskonto oli Alman lempiaine ja hän osasi hyvin matematiikkaa, saksaa ja englantia. Piirustuksesta hän sai peräti 5+, vaikka 5 oli korkein numero.
Kaksikymmentä vuotta täytettyään Alma pääsi äitinsä veljen, siis enonsa jalokiviseppä Albert Woldemar Holmströmin (1876-1925) työpajaan harjoittelijaksi 1908. Työpajassa valmistetuista jokaisesta korusta piirrettiin luonnollisessa koossa oleva kuva arkistoa varten. Piirrokset olivat pikkutarkkoja ja niihin liitettiin tiedot jalokivistä ja työkustannuksista. Almasta tuli näiden oppien myötä työpajan kustannuslaskija.
Ura korutaiteilijana alkoi vähän kuin vahingossa. Varsinaista ammattiin valmistavaa piirustuskoulua tai vastaavaa hän ei ollut käynyt.
Vapaa-aikanaan Alma luonnosteli omia ideoita ja kun Albert-eno näki korusuunnitelmat, kaikki pitivät niitä erinomaisina ja ne tilattiin pohjakerroksen myymälään. 21-vuotiaan Alman ura korusuunnittelijana oli alkanut.
Olisikohan tuolloin Alma Pihl aavistanut, että 2.12.2025 Christie’sin huutokaupassa hänen suunnittelemansa Talvi-muna myytäisiin 26,1 miljoonaa eurolla.
Ensimmäinen itsenäinen suunnittelutehtävä
Kaksi vuotta oli kulunut työn ja piirustuspöydän ääressä. Kokemusta oli karttunut. Vuonna 1911 sai Alma Pihl ensimmäisen itsenäisen suunnittelutehtävänsä. Nimittäin ruotsalaisen Nobelin suvun jäsen tohtori Emanuel Nobel (1859-1932), joka oli Nobelin venäläisen öljyimperiumin johtaja ja Fabergén hyvä asiakas, kävi jalokiviseppänsä Albert Woldemar Holmströmin myymälässä ja tilasi nelisenkymmentä pientä korua, lähinnä rintakoruja ja kaiken lisäksi nopeasti toimitettuina. Koruideat piti olla uusia ja materiaalien ei saanut olla kalliita. Tästä tilauksesta tuli Alman taidonnäyte.
Jääkukkakorut
Koska oli tammikuu 1911 ja Pietarissa oli kylmä, olivat työpajan ikkunat jäässä. Me kaikki tiedämme, että kun aurinko paistaa jäähän, paljastaa se luonnon muovaamia kuvioita, jääkukkia ja varsinkin jäätyneessä ikkunassa on kuvio hyvin näkyvissä. Nämä näkemänsä jääkristallit Alma luonnosteli ja tulos tallentui tilattuihin rintakoruihin.
Pikaisesti valmistui 37 korua. Tohtori Nobel oli hyvin ihastunut niihin ja varasi koruidealle yksinoikeuden. Hän tilasi vielä suuren määrän erilaisia jääkukkakoruja: kaulakoruja, rannekoruja, riipuksia ja pienoismunia. Korut lahjoitettiin Nobelien liikejuhlien naispuolisille vieraille. Näin korut levisivät ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa muistona taidokkaasta venäläisestä käsityöstä ja Alma Pihlin suunnittelutaidosta.
Jääkukkakorujen menestys oli poikkeuksellista, koska suunnittelijana oli nuori, itseoppinut ja kaiken lisäksi nainen ilman vaadittavaa koulutusta. Fabergélla noudatettiin käytäntöä, jonka mukaan työntekijöiltä vaadittiin koulutus ja pitkä kokemus.
Talvi-muna ja Ristipisto-muna
Teollisuusmies Emanuel Nobelin suosituksesta sai Alma Pihl vuonna 1913 toimeksiannon suunnitella keisarillista lahjaa. Sen piti olla munan muotoinen ja sisältää yllätyksen. Emanuel Nobelille oli luvattu yksinoikeus jääkukkateemaan. Koska kysymyksessä oli keisarillinen lahja, Nobel antoi luvan käyttää lumikideteemaa. Syntyi Alma Pihlin suunnittelema mestariteos Talvi-muna.
Talvi-muna on valmistettu Siperian vuorikiteestä, ortoklaasista ja platinasta. Munaan on istutettu 1660 timanttia ja se on asetettu vuorikiteestä veistetyn jäälohkareen päälle. Sisällä on kullasta, platinasta ja 1378 timantista valmistettu kori täynnä valkovuokkoja.
Talvi-muna sai suuren suosion. Almalta tilattiin jo 1914 uusi muna, jonka tsaari Nikolai II lahjoittaisi puolisolleen Aleksandra Fjodorovnalle. Idean tähän Alma oli saanut kotoaan jo vuonna 1913 ja sitä oli kokeiltu parissa rintakorussa. Alma oli nimittäin katsonut anoppinsa ristipistokirjailua ja hän tiesi myös, että Alexandra Fjodorovna harrasti ristipisto-ompelua.
Ristipisto-muna toteutettiin Holmströmin työpajalla kuten Talvi-munakin. Siihen istutettiin tarkasti kalibroituja carréhiontaisia smaragdeja, rubiineja, smaragdeja platinaverkkoon, kehikko tehtiin kullasta. Munan sisältä löytyy pieni, helmin, timantein ja emalilla koristeltu teline, jossa on keisariperheen lasten siluetit ja lasten nimet.
Iso-Britannian kuningasperhe omistaa kolme Fabergé-munaa: Niittykukat (1901), Rakkauden temppeli (1910) ja Alma Pihlin suunnitteleman Ristipisto-munan (1914).
Avioliitto Nikolai Kleen kanssa
Veljiensä Oskarin ja Georgin avustuksella Alma tutustui tulevaan puolisoonsa Nikolai Kleehen (1879-1960), veljesten tenniskaveriin. Nikolai oli kauppaneuvos ja sortavalaisen Wilhelm Kleen poika. Perhe oli omistanut suuren I´Europe-hotellin Nevski prospektin varrella Pietarissa, jossa Nikolai oli syntynyt ja kasvanut. Nikolailla oli perusteellinen kaupallinen koulutus ja hän toimi myöhemmin apulaisjohtajana suomalaisessa paperitehtaassa Kymi Oy:n Pietarin toimistolla.
Alman ja Nikolain häitä vietettiin kesällä 1912 ja he muuttivat Kleen perheen kotiin, jossa anoppi asui yksinään. Alma käytti virallisissa asiakirjoissa kaksoisnimeä Pihl-Klee. Hän halusi kunnioittaa nimivalinnallaan nuorena menehtynyttä isäänsä.
Avioliiton solmittuaan Alma sai jatkaa työtään, koska hän ei omien sanojensa mukaan ollut ”keittiössä taitava pannujen ja kattiloiden käsittelijä”. Vuosina 1911–1917 Alma Pihl ehti suunnitella lähes 2 000 korua.
Venäjän lokakuun vallankumous marraskuussa 1917 muutti kaiken!
Marraskuussa vuonna 1918 Fabergén yritys lopetettiin, yli 300 henkilöä jäi työttömäksi, näiden joukossa myös Alma. Hän alkoi opiskella saksan kielen opettajaksi ehkä saadakseen ruokakuponkeja. Nälänhätä oli todellista Petrogradissa (ent. Pietari).
Kymin Pietarin konttori suljettiin ja apulaisjohtajana toiminut Nikolai jäi valvomaan yhtiön oikeuksia. Vuonna 1919 Alma ja Nikolai onnistuivat hankkimaan passit. Nikolai tosin pidätettiin ja hän joutui vankilaan muutamaksi kuukaudeksi. Lopulta kirjailija Maksim Gorkin vaikutusvallan avulla Alma ja Nikolai saivat ns. Nansenin passin, jonka turvin he pääsivät matkustamaan Suomeen keväällä 1921. Mukaansa he saivat vain sen, minkä pystyivät kantamaan. Tärkeimmät korunsa Alma ompeli korsettiinsa. Luotti, että tullimiehet eivät ryhtyisi ainakaan ruumiintarkastukseen.
Uusi koti Kuusankoskella
Se oli kesäkuu 1921, kun Alma ja Nikolai ylittivät Pietarin Suomen asemalta lähteneellä junalla valtakunnan rajan. Venäjän tullissa sattui pieni välikohtaus. Alman käskettiin luovuttaa kummisedältään saamansa kultainen rannerengas, mutta onneksi lukko ei auennut ja Alma sai pitää rannerenkaansa.
Alma ja Nikolai saapuivat äskettäin itsenäistyneeseen valtioon, joka ei vielä ollut toipunut sisällissodan aiheuttamista henkisistä traumoista. Suomi oli köyhä maa.
Alma ja varsinkin Nikolai olivat eläneet Pietarissa etuoikeutettua elämää. He eivät osanneet suomea, Alma auttavasti ruotsia ja ei ollut tuohon aikaan suosittua olla myöskään venäläinen kuten ei tänäänkään.
Kahden viikon karanteenin jälkeen heidät päästettiin Kellokoskella vapaaksi. Kouvolan asemalla heitä oli vastassa Kymiyhtiön uusi automobiili, joka kiidätti heidät yhtiön klubille Kuusankoskelle. Tästä rakennuksesta tuli heidän kotinsa pariksi vuodeksi. Nikolai sai työtä Kymin pääkonttorissa, olihan hän ollut yhtiön palveluksessa Pietarissa jo aikaisemmin ja omasi hyvän saksan kielen taidon. Hän oppi vähitellen myös suomea ja ruotsia, hoiti yhtiön myyntiosaston saksankielisen kirjeenvaihdon ja yleni prokuristiksi.
Alma ja Nikolai Kleen perhe
Eikä Nikolai Klee ollut ainoa Kuusankoskelle muuttaneista Pietarin konttorissa työskennelleistä. Paikkakunnalle muodostui vähitellen pieni, tiivis emigranttiyhdyskunta. Venäjää he puhuivat vain keskenään, ”ryssäksi” ei kukaan halunnut leimautua.
Ystävästään Lydia Katajasta, Alman ja Nikolain seinänaapurista neljän perheen hirsihuvilassa Kouvolan Öljymäen asuntoalueella, tuli Kleen perheen taloudenhoitaja. Alma kun ei yhä edelleenkään osannut hoitaa kotia tai laittaa ruokaa.
Kuusankoskella Alma ja Nikolai muuttivat vuonna 1927 160-neliöiseen omakotitaloon Lauttakatu 9:ään. Lydia Kataja auttoi edelleen pariskuntaa ja myös hänen tyttärensä teki töitä puolipäiväapulaisena jonkin aikaa. Talo on yhä edelleen asuinkäytössä ja muistolaatta nähtävissä seinällä.
Myös Alma sai vihdoinkin työpaikan vuonna 1927 piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana Kymin ruukin ruotsinkielisessä yhteiskoulusta. Ruukin yhtiön johdossa oli paljon ruotsinkielisiä ja siksi omakielinen koulu oli tarpeellinen. Alma jäi eläkkeelle vuonna 1951 ja 24 vuotta kestänyt opettajan ura päättyi.
Vapaa-aikoinaan Alma osallistui yhtiön virkamiesklubin toimintaan, maalasi klubin naamiaisiin rekvisiittaa ja taidokkaita kulisseja.
Kouvolan Sanomista marraskuussa 1939 saadaan lukea, että Alma Klee oli lahjoittanut Lotta Svärd yhdistyksen Kymintehtaan paikallisosastolle 300 markkaa reserviläisten perheiden avustamiseksi.
Mutta Alma ja Nikolai eivät suinkaan asuneet kahdestaan. Perheeseen muutti vuonna 1934 kuusivuotias Lydia (1928-1990), joka oli Alman veljen Arthur Pihlin (1892-?) ja Irene Afanasjeffin (1897-1940) tytär. Arthur ja Irene olivat myös joutuneet muuttamaan Suomeen Pietarin vaikeiden olojen takia. Irene oli sairastunut tuberkuloosiin ja Lydia lähetettiin tartuntavaaran vuoksi Alman ja Nikolain luokse. Hänestä tuli heidän kasvattityttärensä.
Alkutalvesta 1939 perheen ovella ilmestyi nälkiintynyt Nikolai Kleen serkku Josef pukeutuneena riekaleiseen naistentakkiin. Josef oli onnistunut pakenemaan Neuvostoliitosta. Alma ja Nikolai ottivat Josefin luokseen ja hänestä tuli perheen neljäs jäsen.
Muutto Helsinkiin
Nikolai oli jäänyt eläkkeelle kesäkuussa 1951, samoin Alma samana vuonna. Alma ja Nikolai Klee sekä Lydia ja Josef muuttivat Kuusankoskelta Helsinkiin Munkkiniemeen vuonna 1952. He hankkivat taloon uudet huonekalutkin, Pietarista tuoduista koruista oli vielä joitakin jäljellä.
Nikolai Klee kuoli 1960, Josef 1964. Alma ja Lydia olivat enää jäljellä.
Almankin terveys alkoi horjua ja näkökyky huononi huomattavasti, hän sokeutui.
Hän ei pystynyt enää viimeisinä elinvuosinaan kirjoittamaan eikä tekemään käsitöitä. Hän joutui Helsingissä 83-vuotiaana sairaalaan. Vasemmassa kädessään yhä paksu kultainen rannerengas, juuri se sama, jonka venäläinen tullimies yritti viedä 1921. Sairaalaan ei saanut tuoda koruja, joten kutsuttiin talonmies paikalle murtamaan jumiutunut lukko.
Alman tukena ja hoitajana oli loppuun saakka hänen veljentyttärensä ja kasvattilapsensa Lydia Pihl. Neljä viimeistä elinvuottaan Alma Pihl-Klee vietti Koskelan sairaalassa.
Alma Pihl-Klee kuoli 87-vuotiaana kesällä 1976 ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan. Lydia jäi Alma ja Nikolai Kleen asuntoon. Mitään ei saanut muuttaa, käytännössä se muistutti museota.
Salaisuus paljastuu vihdoinkin
Alma Pihl-Klee alkoi vasta 1970-luvulla kertoa Pietarin elämästään Lydialle, joka myös nauhoitti näitä kertomuksia. Kuusankoskella Alma ei koskaan puhunut kenellekään Pietarin ajoistaan ja suunnittelutöistään Fabergélle.
Vasta Alman kuoleman jälkeen todisti tutkija ja kultaseppä Ulla Tillander-Godenhielm vuonna 1980, että Alma Pihl oli työskennellyt Fabergélle. Sen hän pystyi näyttämään toteen vanhojen luonnoskirjojen ja käsialanäytteiden avulla, sillä August Holmströmin työpajan tavarakirjat olivat löytyneet Wartskin jalokiviliikkeestä Lontoosta.
Tillander-Godenhielm kävi useasti Lontoossa tutkimassa käsin kirjoitettuja tekstejä ja mallikuvia. Hän vertasi teksteistä otettuja kopioita ystävänsä Lydia Pihlin kanssa. Käsiala oli Alma Pihlin. Tieto meni myös Wartskille ja sensaatiohan siitä tuli. Alma Pihlin suunnittelemien töiden arvo nousi, kuten yllä on todistettu.
Yllättävä paljastus saavutti myös entiset oppilaat ja Kuusankosken. Ensimmäisenä ehti 1980-luvulla lehtijuttuja kirjoittamaan Alman entinen oppilas Maj-Britt Paro. Artikkeli Alma Pihls isblomma vackrast i världen julkaistiin Hufvudstadsbladetissa 2003. Paro kirjoitti myös Tant Almas hemlighet, Fabergékonstnären Alma Pihl, joka painettiin vuonna 2012. Jääkukkia keisarinnalle : Alma Pihlin uskomaton elämän kirjoitti Anu Seppälä 2003 ja kuusankoskelainen kulttuurineuvos Eero Niinikoski on pitänyt lukuisia esitelmiä ja laatinut monia kirjoituksia Alma Pihlin elämänvaiheista niin Pietarissa kuin Suomessakin.
Entiset oppilaat hämmästyivät kuultuaan opettajansa menneisyydestä. Alma Pihl-Klee oli ollut ihana opettaja, hänen taiteellisuus ja piirustustaito herättivät ihailua. Puheessa oli venäjän kielen korostus tallella, häntä pidettiin ystävällisenä ladynä, tant Almana. Oppilaita on harmittanut, että Alma ei eläessään saanut kokea jälkimaailman arvostusta.
Alma Pihl-Klee (1888-1976) on haudattu Hietaniemen hautausmaalle perhehautaan, jossa lepäävät myös aviomies Nikolai Klee (1879-1960), aviomiehensä serkku Joseph Klee (1879-1964), Alman äiti Fanny Florentina (1869-1949), veli Georg Wilhelm Pihl (1895-1979), veli Oskar Voldemar (1890-1959).
Dokumenttielokuva
Ohjaaja Ilona Arosalo teki vuonna 2008 tv-dokumentin korusuunnittelija Alma Pihlstä nimellä Alma Pihl, Fabergen hurmaava korusuunnittelija. Sitä on esitetty kolme kertaa MTV3:lla vuonna 2008. Tuotanto Ilotuotanto Oy.
Alma Pihl-Kleen muistolaatta
Kaksoislaatta omakotitalon kadunpuoleisessa seinässä Lauttakatu 9:ssä Kuusankoskella paljastettiin 11.9.2003 Kotiseutuyhdistys Kuusankoski-Seura toimesta. Laatan ylempi osa on messinkiä ja siinä on ruotsiksi ja venäjäksi kerrottu Alman asuneen tässä talossa vuosina 1927-1952. Alemmassa pronssisessa laatassa kerrotaan suomeksi ja englanniksi sama asia. Talo ja laatta ovat edelleen olemassa.
Ylen Areenassa kuultuna
Ylen Kultakuumeessa perehdytään maailmankuulun venäläisen kultasepän Karl Fabergén ja hänen suomalaisten mestariensa työhön ja elämään. Vieraana Fabergé-asiantuntija Ulla Tillander-Godenhielm vuonna 2011.
https://areena.yle.fi/1-1046070
Talvi-muna postimerkissä
Talvi-munasta julkaistiin postimerkki vuonna 2005 suomalaisten postimerkkien juhlavuoden kunniaksi. Postimerkin nimi on Fabergé, Talvimuna. Taiteilija oli Päivi Vainionpää, ilmestymispäivä 28.10.2005 ja painopaikka Cartor Security Printing, Ranska. Postimerkin nimellisarvo on 3,50 €.
Vahva lukusuositus artikkelin kirjoittajalta!
Vuonna 1842 baltiansaksalainen kultaseppä Gustav Fabergé perusti yrityksen, joka toimi Pietarissa ennen Venäjän vallankumousta. Hänen poikansa, kultaseppä Karl Fabergé, on kultaseppätaiteen suuri nimi, ehkä suurin. Fabergéstä tuli Venäjän keisarikunnan keisarillinen hovihankkija vuonna 1885. Keisarilliselle perheelle valmistetut moniväriset pääsiäismunat tekivät yrityksestä ja Karl Fabergéstä maailmankuulun.
Karl Fabergé työskenteli yli 24 kultaseppämestarien kanssa, jotka edustivat omia työhuoneitaan. Fabergén Pietarin tuotanto tuli näistä itsenäisistä työhuoneista. Suurin osa mestareista kaiken kaikkiaan 14 oli suomalaisia. Vuonna 1900 Karl Fabergé rakennutti uuden toimitalon osoitteeseen Bolšaja Morskaja 24 Pietari.
Alla mainitussa teoksessa on paljon kauniita värikuvia, yksityiskohtia koruista ja pienoiselämäkertoja Fabergén suomalaisista mestareista sekä lyhyt tarina Fabergén yrityksestä. Teos on Ulla Tillander-Godenhielmin kirjoittama Fabergén suomalaiset mestarit, julkaisija Tammi 2011. Teos ei tuota lukijalle pettymystä!
