Alma Junnelius (1861-1930) oli Suomalaisen Naisliiton Alatornion osaston ensimmäinen puheenjohtaja ja perustajajäsen. Hänen puheenjohtajakaudellaan alettiin kerätä perusrahastoa tulevaa lappilaista keuhkotautiparantolaa varten vuonna 1908. Alma Junnelius tuli tunnetuksi neljän vuoden kuritushuonetuomiostaan osallisuudestaan aviomiehensä, kirkkoherra Gustaf Junneliuksen murhayritykseen.
Alma Hjelt syntyi Salossa ja oli naimissa kolme kertaa
Alma Viktoria Hjelt syntyi Salossa 1861 ja kuoli Nikkilän sairaalassa Sipoossa 1930. Vanhemmat olivat Vaasassa syntynyt nimituomari ja tilanomistaja Uskelan Kankarissa August Richard Hjelt (1827-1906) ja Jakobina Sofia Hjelt o.s. Lithén (1833-1914). Perheessä oli neljä lasta.
Alma Hjeltin ensimmäinen puoliso oli ruotsalainen teatterinjohtaja Gustaf Leonard Carlsen (1859-1903). Avioliitto päätyi eroon vuonna 1890. Celia Viktoria Hartman (1885-1969) o.s. Carlsen oli heidän Tukholmassa syntynyt tyttärensä, josta tuli ruotsiksi kirjoittava suomalainen kirjailija. Alman ja tyttärensä Celian välit olivat hyvin lämpimät myös huonoina aikoina.
Toinen aviopuoliso vuodesta 1893 oli Frans Oskar Hellman (1859-1900) läänineläinlääkäri, jonka äkillinen kuolema 40-vuotiaana Kuopiossa herätti kysymyksiä. Sanomalehti Uusi-Savossa ilmestyneen kuolinilmoituksen mukaan hän oli sairastanut lyhyen ajan ankaraa tautia. Hänen kuolemastaan uutisoitiin useissa valtakunnallisissa lehdissä.
Kolmas aviomies oli Oulussa syntynyt Gustaf Junnelius (1853-1911). Gustaf Junneliuksen ensimmäinen vaimo Maria Elisabet, o.s. Lundström oli kuollut vuonna 1902. Junnelius toimi Pälkäneen kirkkoherrana vuosina 1892-1907. Leskimies Gustaf Junnelius ja leskitohtorinna Alma Hellman vihittiin vuonna 1903 ja tästä uutisoitiin useissa valtakunnallisissa lehdissä. Heidän avioerostaan ja sitä edeltäneistä tapahtumista tuli skandaali. Siitä lisää viimeisessä luvussa. Kirkkoherra Gustaf Junnelius sai virkavapaata vuoden 1911 alussa. Skandaali ja käräjöinti vaativat voimia ja häpeä painoi sydänsairasta kirkkoherraa lestadiolaismielisessä seurakunnassa. Kirkkoherra Junnelius kuoli Alatorniolla 1911. Häntä jäi kaipaamaan poika ensimmäisestä avioliitosta perheineen.
Suomalaisen Naisliiton Alatornion osasto perustetaan 1907
Vuonna 1907 perustetun Suomalaisen Naisliiton keskustoimisto sijaitsi Helsingissä. Liiton jäsenet pitivät tärkeänä naisasia-aatteen leviämistä ympäri Suomea. Naisasianaiset kiersivät puhumassa ja rohkaisemassa paikkakunnan naisia perustamaan omia osastojaan. Suomalaisella Naisliitolla oli vuonna 1908 kaiken kaikkiaan 1435 jäsentä jäsenyhdistyksissään ja vuonna 1924 peräti 1923.
Suomalaisen Naisliiton Alatornion perustamiskokoontuminen tapahtui 25.8.1907 Alatornion Raumon nuorisoseuran talolla. Paikalle oli saatu esitelmöimään Naisliiton toiminnasta opettaja Fanni Luukkonen Oulusta, Lotta Svärd -järjestön tuleva puheenjohtaja. Jäseneksi kirjoittautui 40 naista.
Osaston vuosikokous pidettiin 1.10. samana vuonna ja johtokunnan kokouksessa 14.10.1907 valittiin osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kirkkoherranrouva Alma Junnelius. Hän jatkoi puheenjohtaja myös vuonna 1908.
Kokouksessa 1907 päätettiin myös järjestää seuraavan vuoden kesä- tai heinäkuussa arpajaiset, joista tulot tulisi käyttää raittius- ja siveellisyysasian edistämiseksi paikkakunnalla. Arpoja tilattiin 3000, joista joka kuudes olisi voittoarpa ja hinnaksi sovittiin 25 penniä arpa. Toimeen tartuttiin ripeästi ja yhteiskunnallisia epäkohtia tuotiin julki. Amerikassa asti oli osastolla kannattajia ja jäseniä. Eräs jäsen oli kerännyt sievoisen summan suomalaisten keskuudessa ja lähettänyt rahasumman osastolle.
Alma Junnelius jatkoi puheenjohtajana myös vuonna 1908. Yksi osaston yhteiskunnallisesti merkittävimmistä teoista päätettiin Alma Junneliuksen aikana, nimittäin varojen kerääminen tuberkuloosiparantolan perustamista varten.
Sanomalehti Kaleva kirjoitti lokakuussa 1908 osaston seuraavasta toimintavuodesta.
”Osaston ompelu- ja lauluseuran toimintaa päätettiin jatkaa entiseen tapaan. Ompeluseuran toiminnan tarkoituksesta keskusteltaessa innostus valtasi mielet. Sen tarkoituksena edelleen tulee olemaan naisten kehittäminen kirjallisuuden lukemisen, puheiden, esitelmien keskustelujen kautta. Aineelliset tulot päätettiin käyttää keuhkotautiparantolan pohjarahaston perustamiseksi. Suuret ovat siis aikeet. Kenties moni hymähtää niille. Mutta sanotaan: vähät voimat ne suuria aikaan saa, kun on intoa ja innostusta.”
Ei aavistanut kukaan lukijoista ei edes Kalevan toimittaja että Alatornion osasto, joka oli aloitteentekijä, toteutti parantolahankeen. Ei suinkaan yksin, vaan tuomalla asian julkisuuteen ja järjestämällä useita jopa valtakunnallisia arpajaisia perusrahaston kartuttamista varten.
Valtio ei avustanut keuhkotautiparantoloiden perustamista ilman peruspääomaa. Alkoi vuosikausien sitkeä työ ja varojen kerääminen keuhkotautiparantolan saamiseksi Lappiin. Muurolan keuhkotautiparantolan pesämunan kartuttaminen alkoi näiden naisten toimesta vuonna 1908 ja parantola valmistui 1927.
Muurolan parantolasta tuli Lapin ainoa tuberkuloosiparantola, joka yksittäisten henkilöiden ja aktiivisten kunnallismiesten ansiosta rakennettiin ja vihittiin käyttöönsä vuonna 1927. Rita Gripenbergistä tuli parantolan ensimmäinen ylilääkäri ja samalla tuberkuloosiparantoloiden (19 kpl) Suomen ensimmäinen naisylilääkäri.
Murhayritys Alatornion pappilasta
Pälkäneen kirkkoherra, leskimies Gustaf Junnelius ja leskitohtorinna Alma Hellman vihittiin vuonna 1903. He muuttivat Tornioon 1907, josta Gustaf Junnelius oli saanut kirkkoherran viran. Hän oli jo aikaisemmin ollut Alatorniolla kirkkoherran apulaisena, Tervolassa vt. kappalaisena ja Ylitornion vt. kirkkoherrana, joten paikkakunta oli tuttu jo ennestään.
Kansalliskirjaston digi -sivustolla löytyy hakusanalla Alma Junnelius 398 niteen sivua vuodelta 1910. Mitä oli tapahtunut?
Uudenvuodenaattoiltana vuonna 1909 oli Alatornion pappilassa tapahtunut murhayritys kirkkoherra Gustaf Junneliusta vastaan. Hän haavoittui lievästi revolverin luodista leukaan. Uudenvuodenpäivänä vangittiin ruotsalainen työmies Johan William Johansson, joka oli ollut pappilassa kesärenkinä, mutta pikkurikosten ja juopottelun tähden erotettu palveluksesta.
Kymmenien muiden sanomalehtien tavoin Uusi Aura 13.1.1910 uutisoi otsikolla ”Kirkkoherra G. Junneliusta vastaan tehty murhayritys; murhanyrittäjä väittää toimineensa rouva Junneliuksen kehotuksesta”.
Olihan se selvää, että maanlaajuinen skandaali tästä tuli ja valtakunnan sanomalehdet kirjoittivat kirkkoherran rouvan osallisuudesta ja rakkaussuhteestaan entiseen pappilan renkiin. Suora lainaus Uusi Auran artikkelista:
”Kemistä, tammik. 11 p. Johansson on tehdessään tunnustuksen sunnuntaina seikkaperäisesti kertonut murhayrityksen olleen suunnitellun sekä saaneensa rouva Junneliukselta useita kirjeitä kehotuksella panna täytäntöön murhahanke. Kirjeet oli hän polttanut. Rouva Junnelius oli antanut kirjoittamansa osotteen valenimellä ’Poste restante Haparanda’ vastauskirjettein Johanssonilta saantia varten. Johansson on vielä kertonut salaisista yhtymisistään rouva Junneliuksen kanssa Ala-Tornion pappilassa, Karihaaarassa ja eräässä matkustajakodissa Kemin kaupungissa. On saanut rouva Junneliukselta pienemmän määrän rahaa ennen murhayritystä. Rouva Junneliusta kuulustellaan huomenna Oulun lääninvankilassa.”
Kirkkoherranrouva ei itse ollut murhayrityksen aikana paikalla, vaan hän oli lähtenyt Helsinkiin päivää ennen itse tapahtumaa, siis 30.12. Helsingistä hän matkusti 4.1.1910 Kemiin. Vasta loppiaistorstaina 6.1. hän saapui sukulaistensa kanssa pappilaan. Olisikohan kyseessä ollut tyttärensä Celia ja hänen aviopuolisonsa, lääketieteen lisensiaatti Karl Joel Alarik Hartman, nimittäin yksi heidän lapsistaan oli Kemissä syntynyt Iiris Ester vuonna 1910? Vaikuttaa todennäköiseltä, joten tuleva oikeudenkäynti ja vankilatuomio ja ennen kaikea häpeä vaikuttivat monen ihmisen elämään. Vuonna 1911 Joel Alarik Hartman toimi jo Munamäen kunnanlääkärinä.
Murhayrityksen jälkeen aviopuoliso ei päästänyt vaimoaan kuitenkaan sisälle pappilaan ja ei siinä auttanut muuta kuin yöpyä kestikievarissa. Ensimmäinen poliisikuulustelu oli jo saman päivän iltana, joten olisiko kirkkoherra saanut jotain vihjeitä vaimonsa osallisuudesta tekoon.
Alma Junnelius joutui Karihaaran sairaalaan ja häntä ei voitu silloin kuulustella. Kuulustelut aloitettiin Oulun lääninvankilassa 12.1. Hän myönsi kirjoittaneensa kolme kirjettä Johanssonille, mutta kielsi rakkaussuhteet. Väitti jopa, että Johanssonin olisi pitänyt murhata hänet eikä suinkaan kirkkoherraa. Kun vaadittiin lisäselvityksiä, Alma Junnelius heittäytyi lattialle, huusi ja kirkui poiskannettaessa.
Kihlakunnanoikeus päätti 22.4.1910 vapauttaa Alma Junneliuksen. Oikeuden mukaan ei ole todistettavasti toteennäytetty, että Alma Junnelius olisi syyllistynyt aviorikokseen ja yllyttänyt Johanssonia murhahankkeeseen. Tämä tuomio tulisi muuttumaan.
Kuritushuonetuomio Vaasan Hovioikeudessa
Kihlakunnanoikeuden päätöksestä valittivat molemmat osapuolet. Vaasan Hovioikeus tuomitsi Alma Junneliuksen huoruudesta pidettäväksi 4 kuukautta vankeudessa ja yllytyksestä murhaan 4 vuotta kuritushuoneessa eli rangaistukset yhdistettynä kärsimään 4 vuoden ja 2 kuukauden kuritushuonerangaistuksen sekä menettämään kansalaisluottamuksen 6 vuodeksi yli vapausrangaistuksen ajan. Junnelius-aviopuolisojen avioliitto purettiin. Alma Junnelius menetti puolet naimaosastaan. Tästäkin tuomiosta valittivat molemmat osapuolet.
Senaatin oikeusosasto (nyk. korkein oikeus) hyväksyi Vaasan Hovioikeuden päätöksen toukokuussa 1911. Entinen kirkkoherranrouva Alma Junnelius tuotiin lauantaina 6. toukokuuta 1911 vankikyydillä Pohjanmaan yöjunassa Hämeenlinnan kuritushuoneeseen kahden naisvartijan kera. Rouva oli puettuna omiin vaatteisiin ja hänet haettiin asemalta johtajan nelipyöräisillä ”rilloilla” sairauttaan valitellen.
Alma Junnelius pääsi vapaaksi vuonna 1914 Hämeenlinnan kuritushuoneelta. Tästäkin uutisoitiin paikallislehtiä myöten.
Heinolan Lehti kirjoitti: ”17.2.1914 Alatornion kunnan holhouslautakunnalle on saapunut rouva Junneliuksen sukulaisilta tiedustelu, voisiko lautakunta ryhtyä toimiin rouva Junneliuksen asettamisesta holhouksen alaiseksi ja sitä varten hankkia lääkärinlausunnon hänen järjentilastaan. Tiedustelijat ovat sitä mieltä, että rouva Junnelius ei ole täysin syyntakeinen, siitäkin päättäen, että hän on uhkaillut kohta vapaaksi päästyään ryhtyä laajoihin käräjänkäynteihin useita hänen jutussaan esiintyneitä todistajia vastaan.”
Alma Junnelius otti tuomionsa kärsittyään käyttöönsä tyttönimensä Hjelt. Hänen kuolemastaan uutisoi Hufvudstadsbladet kesäkuussa 1930. Hän oli kuollessaan 68-vuotias ja häntä jäi kaipaamaan tyttärensä Celia perheineen.
