Lehtori Aili Heimo opetti suomen kieltä Raahen yhteislyseossa vuosina 1957–1974. Oppilaat tunsivat hänet lempinimellä Muumi. Lempinimi lienee johtunut hänen ulkomuodostaan ja siitä, että hänellä oli aina monta laukkua mukanaan. Jokaisessa luokkakokouksessa Muumi-muistot nousevat esille. Me hänen entiset oppilaansa emme erikoista opettajapersoonaa unohda.
Turusta Raaheen
Aili Aleksandra Heimo syntyi Turussa 25.4.1908. Vanhemmat: kauppias Kaarlo Anders Heimo (s. 25.10.1881 Raisiossa, k. 9.3.1933 Maariassa) ja Maria Aleksandra (1882–1947 o.s. Jalava). Hän oli pariskunnan ainoa lapsi. Hän on kertonut, että oli lapsena yksinäinen, koska vanhemmat olivat kiireisiä yrittäjiä. Hän luki lapsena paljon. Kirjat ja lukeminen olivat hänen harrastuksiaan läpi elämän.
Aili kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1932 Turun Suomalaisesta yhteiskoulusta. Helsingin Sanomat uutisoi 9.4.1939: ”Helsingin yliopisto. Filosofiankandidaattitutkinnon ovat histor.-kielit. osastossa suorittaneet ylioppilaat M. Hakkarainen ja Aili Aleksandra Heimo.”
Aili teki työuransa opettajana. Ennen Raaheen muuttoaan hän toimi Kuusamon kunnallisessa keskikoulussa suomen, historian ja englannin opettajana vuodet 1950–1953, Pieksämäen yhteislyseossa lukion IB-luokan suomen ja historian opettajana vuodet 1954–1955 ja Ilomantsin keskikoulussa kaksi vuotta nuorempana lehtorina. Aili oli pidetty opettaja Ilomantsissa, sillä hän toi pieneen kouluun tuulahduksen kulttuuria. Oppilaiden harmiksi hän siirtyi Raaheen.
Vuonna 1957 hänet palkattiin Raahen yhteislyseon nuoremmaksi lehtoriksi. Hän opetti suomen kieltä. Hän sai vanhemman lehtorin viran seuraavana vuonna. Peruskoulu-uudistuksessa vuonna 1974 yhteislyseo muuttui Raahen lukioksi. Aili Heimo jäi tuolloin eläkkeelle.
Opettajakollegat ostivat lehtori Hilja Vuolalle (1903–1987) hopeisen kahvikannun hänen jäädessään eläkkeelle. Kun koitti Muumin eläkkeelle lähtö, hän toivoi lahjaksi hopeista kahvikannua, mutta sen ostamiseen ei opettajien keskuudessa kerätty raha riittänyt. Sen sijaan he ostivat Lapin Risku -korun. ”Pitäkää lahjanne!” Muumi puuskahti eikä ottanut korua vastaan.
Koti Tornitalossa
Tornitalo sijaitsee Raahen lukion välittömässä läheisyydessä. Rakennuksessa oli valmistuttuaan 11 asuinkerrosta ja alimmassa kerroksessa päivittäistavarakauppa ja Korona-baari.
Muumi oli arkisissa askareissa avuton ja epäkäytännöllinen. Hänen kotitaloustaitonsa olivat olemattomat. Siivooja piti asunnon siistinä.
Hän ei kokkaillut asunnossaan, vaan ruokaili alakerran Korona-baarissa. Sähköuuni toimi kirjakaappina. Hän oli kerran kysellyt opettajainhuoneessa: ”Mitä vikaa on jääkaapissa, kun se on niin täynnä jäätä, ettei ovi mene kiinni?” Jääkaappi olisi pitänyt sulattaa säännöllisin väliajoin, koska tuolloin ei ollut itsesulattavia jääkaappeja.
Muumin oppitunnit
”Muumi oli kielenkäyttäjänä aivan loistava, mutta pedagogisesti oman tien kulkija. Kerran joku oppilaiden vanhemmista oli soittanut rehtori Antti Saarimäelle ja ihmetellyt, miten äidinkielen tunneilla osa oppilaista voi istua verhojen takana ja pelata korttia. Kun Saarimäki kertoi puhelusta Muumille, tämä oli todennut, ettei häntä liikuta, mitä kulissien takana tapahtuu”, Pauli Ylitalo.
Heti koulun alettua syksyllä oli hommattava Sanan mahti -teos, joita oli kaikkiaan neljä ja ne tulivat lukiovuosina tutuiksi. Ensimmäisellä suomen tunnilla Muumi tarkisti, kenellä on kirja. Kun paikallinen kirjakauppa tilasi varmuuden vuoksi kirjoja liian vähän, aina joku oppilas jäi ilman kirjaa. Tämä onneton joutui Muumin tunnilla kertomaan, että kirjan puuttuminen johtui kirjakaupasta. Selitys ei Muumille kelvannut: ”Olisit tehnyt niin kuin nämä muut ja mennyt kirjakauppaan ensimmäisten joukossa!” Abivuoden tentissä Muumi luki näytteen Sanan mahdista ja kysyi: ”Kuka on kirjoittanut näin?”
Muumi oli taitava kehittelemään otsikoita aineisiin. Hänen ylioppilasaineista antamansa arvosanat eivät muuttuneet ylioppilaslautakunnassa.
Mutta oppilaan näkökulmasta ainekirjoitusten palautukset olivat kauhun paikkoja. Muumi kulki ainevihon kanssa luokassa niin, että kaikki näkivät kenen vihko se oli ja kenen kynästä virheitä oli vihkoon piirtynyt. Hänellä oli tapana määrätä joku oppilas taululle kirjoittamaan lauseita. Kerran, kun hän kyseli vapaaehtoisia, eikä kukaan viitannut, hän osoitti minua sormella ja sanoi: ”Kirsti, minä määrään sinut vapaaehtoiseksi.”
Vieraiden kielien taitaja
Muumilla oli suomen kielen lisäksi pätevyys englannin ja ranskan opettamiseen. Kesälomillaan hän usein kävi Pariisissa suorittamassa lisäopintoja. Yhteislyseon opettajien italian kielen opintopiirissä hän oli yliveto ja loisti tiedoillaan.
Muumi seurasi tarkasti aikaa. ”Käytyään Pariisissa vuonna 1968 hän oli ostanut Kymmenes toukokuuta -nimisen yhteiskuntanäytelmän, jonka teksti kertoi Ranskan kapinallisen nuorison katuelämän tapahtumista. Muumi suomensi ja ohjasi sen näytelmäkerholleen”, Pauli Ylitalo.
Yhteislyseon näytelmä- ja kirjallisuuskerhot toimivat sekä erillisinä että yhdessä. Muumin lisäksi ohjaajana toimi Hjalmar Salmi.
Eräällä lomallaan Pariisissa hän leikkautti lyhyeksi pitkä hiukset, joita hän oli ruukannut pitää nutturalla. Hän oli myös hankkinut Pariisista tyylikkään jakkupuvun. Kun hän meni syyslukukauden ensimmäiselle oppitunnille seitsemänteen luokkaan, eräs pojista lausui: ”Opettaja on nuortunut lomalla 10 vuotta.” Muumin mielestä tämän hienompaa kohteliaisuutta ei voi oppilaalta saada.
Maini Pulkki (o.s. Miettinen) muistelee: ”Kerran mentiin illalla Tellervon kanssa hakemaan luokasta yhtä unohtunutta kirjaa ja käytävä oli aika pimeä. Yhtäkkiä säikähdettiin kun kulman takaa ilmestyi joku hahmo. Muumihan se oli, takki auki ja monta kassia mukana kuten aina. Hän hymyili ja tervehti ystävällisesti. Ehkä hänkin oli unohtanut jotain johonkin.
Muumi oli ilmeisen kielitaitoinen. Muistan edelleen kuinka hän historian tunnilla eläytyi Ranskan vallankumoukseen ja osoitti oikealla kädellään jotain henkilö huutaen ”J’accuse” (Minä syytän). Myös italian kieli tuntui luistavan. Hän esitti ihmistä joka ihmeen nähtyään huusi innoissaan ”Miracolo, miracolo!”
Lentäviä lauseita opettajainhuoneessa
Muumi oli nokkela ja nopea vastauksissaan. Hän sanoi aina viimeisen painavan sanansa väittelyssä. Muumin sutkaukset jäivät usein elämään ”lentävinä lauseina”. Saatuaan kielteistä palautetta, hän vastasi: ”Huomautus oli niin kuin huomauttaja!”
Hänellä oli tapana antaa ”ilmahoitoa” opettajakollegalle, jonka kanssa oli erimielisyyttä. Hän ei ollut kuulevinaan vastapuolen puheita. ”Ilmahoito” jatkui päiviä, viikkoja, jopa vuosia erimielisyyden määrästä ja laadusta riippuen.
Muumi oli myös hajamielinen. Hänellä oli tapana viedä ainekirjoituksia kotiin luettavaksi. Kerran yhden oppilaan ylioppilasaine oli hukassa. Sitä ei löytynyt koulusta. Etsinnät aloitettiin Muumin asunnossa, jossa käännettiin nurin matot, katsottiin komeroihin ja siirrettiin huonekalut. Lopulta ainekirjoitus löytyi seinän ja nojatuolin selkänojan välisestä raosta. Onneksi! Rehtorikin oli jo miettinyt mitä tästä seuraa, jos ainekirjoitusta ei löydy.
Aili Heimon stipendirahastot
Eläkkeellä ollessaan 11.5.1981 hän lahjoitti 30.000 markkaa nimeään kantavaksi stipendirahastoksi. Stipendit annetaan ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeen parhaiten suorittaneelle ylioppilaalle ja suomen kieltä opiskelevalle ylioppilaalle.
Muumin perintö humanistiselle tutkimukselle: ”Rahasto perustuu lehtori Aili Heimon tekemään testamenttilahjoitukseen ja sen tarkoituksena on tukea Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa tehtävää tutkimustyötä.” (Turun Yliopistosäätiö)
Aili Heimo oli lapseton. Hän kuoli Raahessa 10.2.1992. Hänet on haudattu vanhempiensa viereen Turun sukuhautaan. (Osuuskunta Sigillum / Markus Kivistö)
