”Mutta tämänlaatuisen oppilaitoksen syntyminen Pohjan perille on ymmärrettävästi samalla ollut tapaus, jolla on oleva merkitystä ja vaikutusta kulttuuririentoihin yleensä puheenalaisessa osassa maata. Senpä vuoksi kuulemmekin niillä seuduilla ilolla tervehdittävän tämän uuden oppilaitoksen avausta.
Kun sen ensimmäiset opettajat — v. t. johtaja, lehtori K. Raitio, v. t. johtajatar neiti Hilda Nordlund sekä v. t. opettajattaret neidit Vendla Forsström, Adele Festen ja Ellen Wåhlberg — olivat paikkakunnalle saapuneet, ja seminaarille hyyrätty vaatimaton huoneisto tuota pikaa oli korjattu käytettävään kuntoon, alkoivat heti tositoimet.” (Kansakoulun lehti v.1896)
Adéle oli kotoisin Jyväskylästä
Adéle Maria Festén syntyi 9. maaliskuuta 1861 Jyväskylässä. Vanhemmat: kultaseppä Johan Gustaf Festén (s. 1828) ja Vendla Christina Brummer (s. 1821).
Johan Festén sai kulta- ja hopeasepän oikeudet Jyväskylässä vuonna 1855 ja vannoi porvarivalan samana vuonna. Hän omisti kiinteistön Vapaudenkatu 26. Verstas ja asunto sijaitsivat piharakennuksessa. Kadun varren rakennus oli vuokrattuna. Monet Jyväskylässä vuosina 1860–1870 otetut valokuvat on otettu Festénin talon seinustalla.
Festén menestyi kultaseppänä hyvin. Hänellä oli tavallisesti yksi oppipoika apulaisena. Keväällä 1864 hän sai myös kellosepän oikeudet. Hän toimi kaupungin luottamustoimissa kaupunginvanhimpana vuosina 1866–1873.
Jyväskylässä oli hyvät koulutusmahdollisuudet Adéle-tyttärelle. Suomen ensimmäinen suomenkielinen tyttökoulu oli perustettu Jyväskylään vuonna 1864. Suomen ensimmäinen opettajaseminaari oli aloittanut toimintansa Jyväskylässä jo vuotta aikaisemmin, vuonna 1863. Adéle sai päästötodistuksen Jyväskylän tyttökoulusta vuonna 1877 ja Jyväskylän seminaarista vuonna 1883.
Hän hankki mahdollisimman hyvän koulutuksen piirustuksen opettajan ammattiin suorittaen erinäisiä tutkintoja vuosina 1883–1889. Heinolan seurakuntahistoriikin mukaan hän suoritti tutkinnot suomen kielessä ja kirjallisuudessa, pedagogiikassa, käsitöissä, perspektiiviopissa ja käsivaraisessa piirustuksessa. Hän sai todistuksen Vera Hjeltin pedagogisesta veistokoulusta vuonna 1891. Hän täydensi koulutustaan käymällä Bernin käsityökoulussa kurssin vuonna 1895. Hän opiskeli akvarelli- ja figuurimaalausta Münchenissä vuosina 1895 ja 1896. Hän teki neljä opintomatkaa ulkomaille 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.
Työelämä kutsui
Aura-lehti uutisoi vuonna 1883: ”Opettajattareksi Porin suomenkieliseen tyttökouluun on otettu opettajatarkokelas neiti Adéle Festén Jywäskylästä. (Satak.)” Porin suomenkielisen tyttökoulun vuosikertomuksessa 1886-87, 1887-88 neiti Adéle Festén mainitaan opettaneen ”luonnonhistoriaa 11—F l.; laulua ja piirustusta 1—VI l. ja kaunokirjoitusta 11 l.” Työsuhde kesti vuodet 1883-1896.
Vuonna 1889 Adéle suoritti suomalaisen jatko-opiston pedagogillisen johtokunnan edessä käytännölliset opettajanäytteet käsityön opetusta varten seminaareissa. Hänellä oli tavoitteena edetä urallaan tyttökoulun opettajasta seminaarin opettajaksi. Samana vuonna hän haki Sortavalan seminaarissa avoinna ollutta piirustuksenopettajan paikkaa. Hän teki valituksen, kun ei tullut valituksi. Valitus ei johtanut Adélen valintaan. Hänen työsuhteensa jatkui Porin yksityisessä tyttökoulussa vuoteen 1896.
Raahen seminaari perustettiin vuonna 1896
Seminaari aloitti toimintansa 22.8.1896. Ensimmäiset koulutilat vuokrattiin Frans Lindbergiltä: 7 huonetta, keittiö ja ulkohuone. Myös piharakennus oli seminaarin käytössä. Seuraavakin lukuvuosi opiskeltiin näissä tiloissa.
Seminaarien piirustuksenopettajan virkaan oli yhdistetty käsityönopettajan tehtävät. Uno Cygnaeuksen ajatus oli, että kaikkien seminaarinopettajien piti opiskella myös ulkomailla. Ensimmäiseksi piirustuksenopettajaksi palkattu Adéle Festén täytti tämän vaatimuksen, olihan hän opiskellut piirustusta Helsingissä ja Münchenissä.
Seminaarissa tarvittavia opetus- ja havainnollistamisvälineitä hankittiin vähitellen. Esimerkiksi piirustuksessa käytettiin ”rautalankakuvioita perspektiivillistä piirustusta varten”. Käsityötunneille oli hankittu ainakin ompelukone ”kaikkine tarveskaluineen”. Näiden lisäksi Adélen opetusvälineinä oli zoologillisia ja botanillisia kaavatauluja. Jyväskylän seminaari oli lahjoittanut 10 kappaletta olkityömalleja.
Adéle Festén opetti Raahen seminaarissa vajaan kolmen vuoden ajan ja siirtyi vuonna 1899 Heinolan seminaariin. Hänen jälkeensä piirustuksen opettajaksi palkattu Sigrid Axelson (1871–1944) hoiti virkaa vuodet 1899–1938. (https://www.naistenaani.fi/sigrid-axelson-oli-opettaja-ja-taiteilija/ )
Heinolan seminaari perustettiin vuonna 1899
Heinolan seminaarin johtajan ja opettajien virat julistettiin haettaviksi. Jyränkö-lehti uutisoi 7.10.1899: ”Heinolan naisseminaarin johtajattareksi on nimitetty Raahen seminaarin johtajatar, neiti H. M. Norlund. Soitannon opettajattareksi Heinolan seminaariin on nimitetty Raahen seminaarin soitannon opettajatar, neiti E. Sirelius.”
Piirustuksen ja käsitöiden opettajattaren virkaa hakivat neidit N. Granath, Sigrid Axelsson ja Adéle Festén. ”Määrätty: Neiti A. Festén hoitamaan Heinolan seminaarin opettajattaren wiran sijaisuutta piirustuksessa ja käsitöissä ensi lukuwuoden alusta kunnes wirka wakinaisesti täytetään.” Adéle siirtyi Raahesta Heinolaan. Hänelle tästä virasta muodostui elämäntehtävä, jossa hän palveli vuodet 1899–1917.
Sigrid Axelsson ei ollut valintaan tyytyväinen, vaan teki valituksen, joka julkaistiin Raahen Lehdessä joulukuussa 1899: ”Walitus. Opettajatar Sigrid Sofia Axelson on tehnyt walituksen koulutoimen ylihallituksen päätöksestä lokak. 20 p:ltä 1899, jolla opettajatar Adele Maria Festén määrättiin piirustuksen ja käsitöiden opettajattareksi Heinolan seminaariin.” Valitus ei johtanut Sigridin valintaan.
Ei Sigridkään (1871–1944) työttömäksi jäänyt. Hän sai ”periä” Adélen viran Raahen seminaarin piirustuksen ja käsityönopettajana. Hän viihtyi raikkaiden merituulien Raahessa eläkepäiviinsä asti hoitaen mainittua virkaa vuodet 1899–1938.
Adélen talo – Villa Festén
Adéle asettui Heinolaan ja rakennutti itselleen talon, jonka piirustukset hän oli itse laatinut yksityiskohtia myöten. Hän valvoi pikkutarkasti rakennustöitä. Se on aivan ihana puutalo – kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu, jossa on pyöreä torni. Talo valmistui vuonna 1902. Taloa ympäröi puutarha omenapuineen ja kasvitarhoineen.
Hän lahjoitti vuonna 1928 tekemällään testamentilla talon puutarhatontteineen Suomen lähetysseuralle ja Heinolan seurakunnalle. ”Koska hyvä Jumala on antanut tämän kauniin huvilan minun rakkaaksi kodikseni ja lisäksi vielä antanut minulle voimaa ja intoa tämän huvilan ympärille omin sormin istuttamaan pienen hedelmätarhan.”
”Adéle Festénin kuoltua vuonna 1933 testamentti toteutui. Testamentin mukaan talon piti toimia Festénin taiteen näyttelytilana. Tällaisena se olikin vuosina 1933–49. Talon ympärillä olevan laajan puutarhan omenapuineen ja kasvitarhoineen olisi testamentin mukaan pitänyt tarjota taloudelliset edellytykset sille määrätyille toiminnoille. Koska toive ei kuitenkaan näin toteutunut, seurakunta lunasti talon Suomen lähetysseuralta 1949 kokonaan omaan käyttöönsä. Talo on ollut vuosien aikana monenlaisessa käytössä mm. toimistotiloina sekä seurakunnan omina toimitiloina. Vuodesta 1980 se on toiminut seurakunnan nuorisotoimen kokoontumistiloina sekä päiväsaikaan yhtenä päiväkerhotoiminnan tilana.” (Heinola-Seura)
Adéle Festén kuoli 5.6.1933. Hänen hautansa sijaitsee Heinolan hautausmaalla.
