Katkera naimakauppa

Isoäitini, jolta perin yhden etunimen, oli koko elämänsä katkera siitä, että hänen saaressa isolla maatilalla asuneet vanhempansa sopivat tyttärensä avioliitosta suoraan tulevaa vaimoaan huomattavasti vanhemman isoisäni kanssa.

Äitini äiti oli ehtinyt opiskella Itä-Hämeen kansanopistossa ja tavata kiinnostavan nuoren miehen. Pappani oli kuitenkin ihastunut mummoon nähdessään perheen kirkossa. Hän oli sinnikäs ja sopi avioliitosta suoraan mummoni vanhempien kanssa.

Siihen aikaan täysi-ikäiseksi tultiin 21-vuotiaana, ja mummoni oli naimakaupasta sovittaessa vasta 17-vuotias. Yli 80-vuotias äitini muisteli, että mummoni olisi jopa karannut nuoren miehen luokse Vaasaan pariksi viikoksi, mutta asiasta ei ole tarkempia tietoja.

Kun sitten nuori emäntä ei tullut heti raskaaksi, kunta hommasi hänelle kasvattilapsen, joka osoittautui kunnan rikkaimpiin taloihin kuuluneen perheen pojaksi. Poika sijoitettiin kodin ulkopuolelle vakavien terveysongelmien takia. Mummoni tuli kohta raskaaksi ja synnytti neljä kertaa. Hänellä oli viisi lasta jo 24-vuotiaana.

Katkeruus liiton alusta ei koskaan lievittynyt. Äitini kertoo löytäneensä lapsena sisarensa kanssa mummon patjan välistä kirjenipun, jossa luki muun muassa, että hylkää lapsesi ja tule luokseni. Albumissa säilyi kuvankauniin miehen kuvan.

Paikallisen kansakoulun opettajan sisar Tyyne Pyrhönen kirjoitti vuonna 1938 kirjan Mäkimyllyn Kaunis Marjaana. Sen esikuvana oli isoäitini. Nimi tuli lähistöllä olleesta Myllymäestä. Olen tähän ikään lukenut tuhansia kirjoja, mutta tämä on vieläkin lukematta.

Mummoni oli kova päivittelemään sitä sun tätä pilke silmässä, mutta oikeasti hän oli lukenut todella paljon kirjallisuutta. Kesävieraina heillä kävi helsinkiläisten kulttuuripiirien ihmisiä, ja ovet olivat auki kaikenlaisille ihmisille. Vasta aikuisena osasin asettaa paikoilleen hänen mainitsemiaan kulttuuripersoonia. Mummon parhaisiin ystäviin kuului kiertävä romaanirouva. Kun mummoni muisti alkoi heikentyä, hän saattoi päivitellä minulle, että ovatkohan hänen omat lapsensa eläessään lukeneet yhtään kunnon kirjaa.

Isän arvoitus

Toinen mummopersoona tulee mieheni puolelta. Hän teki pitkän päivätyön kymenlaaksolaisessa kartanossa karjakkona ja ystävystyi kartanon tyttärien kanssa. Tämä mummo sai kaksi ns. lehtolasta. Siitä ei ole tietoa, oliko lapsilla sama isä.

Vanhempi eli poika annettiin adoptiolapseksi lapsettomalle pariskunnalle maatilalla. Tytär, anoppini, sai kasvaa äitinsä kanssa, ja aikuisena hän sitten itse selvitti veljensä olinpaikan. Hän yritti myös selvittää isänsä nimeä äidiltään ja viranomaisilta, onnistumatta. Mummo vei salaisuuden mukanaan.

Jostain muualta tulleiden vihjeiden perusteella uumoiltiin, että biologinen isä oli jonkinlainen aikansa kymenlaaksolaisen agraariyhteisön mahtimies, nimismies tai jotain. Muutama vuosi sitten mieheni veli meni lähikunnan sahalle ostamaan puutavaraa ja tuli järkyttyneenä pois. Sahaa pyörittänyt mies oli hänen mielestään enon kopio niin iältään, ulkonäöltään kuin ääneltäänkin eli jospa salaisuus tuli vahingossa ratkaistua ja kyse oli enon velipuolesta.

Tiesi mitä tahtoi ja teki sen

Kolmas mummoni kuului tiiviisti elämääni yli 20 vuotta. Hän oli nelilapsisen perheen esikoinen. Kaksi sisarta ja äiti kuolivat hänen ollessaan vielä pieni. Ainakin sisaret olisivat pelastuneet, jos siihen aikaan olisi ollut antibiootteja, sillä kurkkumätä ja hinkuyskä vei pienet tytöt. Äiti kuoli nuorimmaisen synnytykseen.

Myöhemmin kuoli vielä veli eli tila siirtyi mummolleni. Mummolla oli katsottuna sulhanen kotikylästä, josta hänen isovanhempansa olivat ostaneet kultarahoilla maatilan 1880-luvun puolivälissä. Mummoni ihastus valitsi – minun arvioni mukaan – vaatimattomamman ja hillitymmän vaimon. Kun vielä mummon veli oli ihastunut perheen tyttäreen, jomman kumman piti senkin takia väistyä. Tarina kertoo, että osaltaan seurusteluun liittynyt stressi olisi laukaissut veljessä vatsahaavan ja hän kuoli vähän yli 20-vuotiaana Viipurin kaupunginsairaalassa.

Siihen aikaan uitettiin puuta pitkin vesistöjä ja tuleva pappani oli ns. kymppinä uittoporukoille. Mummo iski häneen silmänsä ja kuulemma talon koirat teljettiin yöksi riiheen, etteivät päässeet haukkumaan yöjalassa kulkenutta paria.

Syksyn tullen papan hallanaralta kotitilalta Lemiltä löytyi Viipurin torille myytäväksi vain omenia. Mummo kuulemma hankkiutui Mäntyharjulta Viipurin torille ja sanoi Armakselleen, että eiköhän lähdetä kotiin eli tila sai ns. munavävyn.

Mummo sai aikanaan ainokaisensa 35-vuotiaana, mikä oli poikkeuksellisen korkea ikä siihen aikaan ensisynnyttäjälle. Kerrotaan mummoni maanneen sängyssä synnytyksen jälkeen vuoden ajan eli olisikohan ollut synnytyksen jälkeistä masennusta, vaikka moista diagnoosia ei siihen aikaan taidettu tehdä. Talossa oli piikoja, jotka pyörittivät huushollia sen ajan. Ja mummo tormistui entiselleen.

Mummoni harmitteli, että hän olisi halunnut näyttelijäksi. Yksi hänen sanonnoistaan oli kiukuspäissä, että tämä on minun taloni ja työ kaikki muut olette tänne tulleet. Hyvä huumori säilyi ja hänen ystäväpiirinsä oli todella laaja. Hän asui tilalla poikansa perheen kanssa, kunnes neljästä lapsesta nuorimmaiset menivät kouluun.

Mummo oli keittiön valtias ja teki hyvää ruokaa olemattomista raaka-aineista. Kun kysyttiin reseptiä, vastaus oli, että eihän tähän oikein mitään tullut. Hänen reseptejään keräsi myös omiin kokoelmiinsa Bertta Räsänen, jonka kanssa mummoni kävi kirjeenvaihtoa.

Muistan myös ns. rättikauppiaan eli miehen, joka pakettiautollaan hurautti pihaan. Hän oli oman aikansa stylisti, joka vaatetti lieteen, lapsiin ja karjaan sidotut emännät. Hän avasi pakettiautonsa takaosan ja esitteli muutaman leningin, sukat ja alusvaatteet, mitä hän oli kullekin emännälle varannut. Mummoni osti hyvinkin usein häneltä vaatteita.

Yksi mummooni liittyvä muisto on kesältä eli hänellä oli tapana tervata itsensä kuumana kesäpäivänä ja olla alasti puutarhassa. Yhtenä kesänä pihaan pärähti pankinjohtaja sukunimeltään Paarma. Hän tiesi mummoni tavan ja huomasi, että tervattu emäntä pakenee talon taakse ja ei kuin pankinjohtaja juoksemaan perässä.