Oli talvi 1848 eikä Oulun satamassa ollut mitään elämää. Albert Herman Snellman (1828–1904) kohtasi Oulun krouveissa merimiehiä, joista yksi oli raahelainen merikapteeni Johan Hanninen (myöh. Hannila 1827–1894). Hän oli vuosi sitten mennyt naimisiin ja juuri saanut terveen tyttölapsen, Anna Sofian (Sofi 1848–1918). Nuori isä halusi kohottaa maljan juhlan kunniaksi. Hetken mielijohteesta Albert Herman, 19 v, lausui: ”Skål för min brud.” (Malja morsiamelleni.) Vitsiksi tarkoitettu toivotus sai aikaan naurunremakan. Myöhemmin, kun Albert Herman kävi Raahessa, hänellä oli tapana vierailla Hannilalla katsomassa ”morsiantaan”.
Merikapteenin tytär Sofi
Anna Sofia (Sofi) Snellman (o.s. Hannila) syntyi Raahessa 12. maaliskuuta 1848. Isä oli merikapteeni Johan Hannila. Raahen tärkeimpiä elinkeinoja olivat Sofin syntymän aikoihin merenkulku ja kauppa. Suunnilleen puolet kaupungin asukkaista sai elantonsa merenkulkuun liittyvistä töistä. Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki 1860–1870-luvuilla.
Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirjan mukaan Brahenkadun (nyk. Kauppakatu) ja Cortenkadun kulmassa oli tontti nro 121. Sen omistajiksi on 1800-luvun puolivälissä merkitty merimiehet Matti Grundström ja Niilo Hannila sekä kapteeni Johan Hannila. Myös naapuritonteilla nro 120 ja 122 asui merimiehiä.
Sofin lapsuudessa tyttöjen oli mahdollista hankkia luku- ja kirjoitustaito maksullisissa mamsellien kouluissa, joita kaupungissa toimi useita. 1860-luvulla mamsellikoulua pitivät muiden muassa Eva Charlotta Heickell ja Henriette Bergström.
Johan Hannila lienee vaimonsa Anna Margaretha Jämndahlin (1823–1855) kuoleman jälkeen kokenut, että oli laiminlyönyt tytärtään joutuessaan olemaan jatkuvasti merillä. Monet varakkaiden raahelaisten tytöt saivat opiskella ulkomaisissa sisäoppilaitoksissa. Niinpä Hannila järjesti Sofille mahdollisuuden päästä Sveitsiin kahdeksi vuodeksi (1865–1867). Raaheen palatessaan hän oli 19-vuotias.
Sveitsissä Sofi oli oppinut muun muassa englantia, jota hän puhui ja kirjoitti sujuvasti. Hän oli saanut käytökseensä varmuutta ja luontevuutta, jota mamsellien koulussa olisi tuskin oppinut.
Merikapteeni Albert Herman Snellman
Albert Herman syntyi vuonna 1828 Haukiputaan ”weisuutirehtöörin” kuopuksena. Hänen merimiesuransa alkoi 14-vuotiaana parkki Pandoran kajuuttavahtina. Oulun kuuluisat kauppias-merenkulkija-Snellmanit olivat Albert Hermanin serkkuja. Hän oli Johan Vilhelm Snellmanin serkku.
Lähes 50 vuotta kestäneen merimiesuransa aikana hän palveli 14 purjelaivalla, niistä yhdellätoista kapteenina. Laivoista kuusi oli Raahesta, kuusi Oulusta sekä yksi Porista ja yksi Vaasasta.
Elettiin vuotta 1867, kun Albert Herman tuli Raaheen, jossa oli ollut kirjoilla 12 vuotta mutta toistaiseksi ilman vakituista asuntoa. Hän vieraili Hannilalla, mutta ei tavoittanut Johania, joka oli merillä. Edellisen kerran hän oli vieraillut Hannilalla talvella 1857–1858, siis kymmenen vuotta sitten, jolloin hän oli tavannut ”morsiamensa” kymmenvuotiaana tyttösenä.
Amor asialla nuolineen
Albert Herman tapasi Johanin sijaan Sofin, joka oli vasta äskettäin palannut Sveitsin-matkaltaan. Mies ei ollut uskoa silmiään. Sofista oli tullut lähes aikuinen (19 v.), siro, hieman ujo ja erinomaisen kauniisti käyttäytyvä nainen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Talven aikana Sofi ja Albert Herman friiasivat ahkerasti.
Sofi tuntui heti paikalla Albert Hermanin mielestä sopivalta vaimoehdokkaalta. Hän oli jo miettinyt maihin jäämistä ja vakiintumista. Hänellä oli aikomus hankkia vakituinen asunto, jossa hänen ajatuksissaan puuhailisi vaimo. ”Kodissa olisi joku, joka odottaisi meriltä kotiin palaavaa.”
Sofi suhtautui Albert Hermaniin luontevasti, mutta alussa ei ehkä kuin sulhasehdokkaaseen vaan kuin isän vanhaan tuttavaan. Albert Herman ja Johan olivat jokseenkin samanikäisiä.
”Vanha mies ja nuori tyttö” olivat päässeet kaupungin akkojen hampaisiin. Romanssi oli huomattu ja siitä kuiskuteltiin. Pahinta oli se, että kuhertelu oli tapahtunut ilman ”förkkelin” valvontaa, koska Sofi asui yksin. Se oli vallan tavatonta!
Albert Herman oli 25 vuoden ajan merillä tapoihinsa pinttynyt vanhapoika. Sofi puolestaan suojattua elämää elänyt nuori nainen. Koska isä Hannila oli merillä eikä kotiin paluun ajankohta ollut tiedossa, Albert Herman pyysi Sofin kättä kirjeitse. Vastaus tuli pian. Isä oli hämmästynyt mutta vastaus oli myönteinen.
Albert Herman ja Sofia Hannila kuulutettiin avioliittoon 22.5.1868. Häitä juhlittiin 19.6.1868. Mukana oli runsaasti sukua, Hanniloita ja Snellmaneja sekä ystäviä Raahesta ja Oulusta.
Perhetapahtumien aikaan vuosina 1866–1868 sattuivat suuret nälkävuodet, jotka olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa ja Länsi-Euroopassa. ”Nälkävuosien aikana lasketaan väestönmenetys noin 150.000 hengeksi. Mutta eräiden arvioiden mukaan näiden kolmen vuoden aikana nälkä ja taudit – jotka tarttuvat herkemmin aliravittuihin – tappoivat jopa 200.000 henkeä, eli noin kymmenesosan Suomen silloisesta väestöstä. Suomen väkiluku oli seitsemänä vuonna (1866–1872) pienempi kuin vuonna 1865.” (Wikipedia)
Nälänhätä ei aiheuttanut Albert Hermanille ja Sofille minkäänlaista pulaa. Heillä oli vara ostaa se mitä he tarvitsivat. Sofi osallistui Raahen rouvasväenyhdistyksen toimintaan, jolla pyrittiin auttamaan orpoja ja kerjääviä lapsia.
Häämatkalla syntyi poika
Vuoden 1868 huhtikuussa parkkilaiva Ahkeran odotettiin saapuvaksi Falmouthiin heinäkuun lopulla. Albert Herman pyysi Sofia mukaan Ahkeralle. Hän ei enää halunnut jäädä maihin eikä halunnut jättää Sofia yksin Raaheen. Oli odotettavissa, että Ahkeran matka kestäisi kaksi, kolme vuotta.
Runsas viikko häiden jälkeen nuoripari oli pakannut tavaransa ja matkalla kohti Falmouthia. Mukaan oli pestattu perämies Carl Johan Pettersson. Ensin oli matkustettava laiva- ja junakyydillä Ruotsin läpi Lontooseen. Sieltä matka jatkui junalla Falmouthiin, jossa he asettuivat asumaan kaupungin ainoaan hotelliin. Albert Herman kävi ilmoittautumassa varustamon paikalliselle asiamiehelle ja Venäjän konsulille. Koska laiva saapuisi vasta heinäkuun lopulla, nuorellaparilla oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja käydä valokuvassa.
Albert Hermania askarrutti etukäteen se, että naisen läsnäolo laivalla saattaisi aiheuttaa hankaluuksia. Hän oli teroittanut Sofille, ettei tämä saa puuttua hänen tai miehistön töihin. Toisaalta Sofista voisi olla hyötyä, jos joku sairastuu tai sattuu tapaturma. Kun vaimo pitää kapteenin hyvällä tuulella ja mahdollisimman paljon pois kannelta, on hän paikkansa ansainnut.
Sofi viihtyi laivalla ja tuli hyvin toimeen miehistön kanssa. Laivassa hääparilla ei ollut sitä rauhaa ja yksityisyyttä, jota he olisivat häämatkaltaan toivoneet. Albert Hermanilta tilanne vaati sopeutumista, sillä hänen piti olla yhtä aikaa sopuisa aviomies ja kunnioitusta herättävä kapteeni.
Ahkera vei alkuun Rangonista tuodun riisilastin Amsterdamiin. Sitten Cardiffista hakemaan kivihiililastia, jonka määränpäänä oli Kapkaupunki. Sieltä oli määrä purjehtia Singaporeen.
Laiva oli lastattu 28.10. Ankkurit ylös ja suunta kohti Etelää. Ahkera saavutti Kapkaupungin tammikuun 11. päivä keskellä sikäläistä kesää. Kapkaupungissa vierähti kuukausi. Nuoripari asui maissa ja retkeili maaseudulla.
Matka Kapkaupungista Singaporeen sujui kaakkoispasaatin työntämänä. Sofi oli kiinnostunut kaikesta näkemästään: elämästä laivalla, merestä, etelän tähtitaivaasta, kaloista. Erityisen ihania olivat lämpimät illat, kun nuoripari istuskeli tuntikausia kajuutan katolla ihastellen tähtitaivasta ja kimaltelevaa merta. Sofilla riitti uutta ja ihmeellistä katseltavaa.
Eräänä iltana keskellä Intian valtamerta Sofi kertoi uutisen. Hän odotti lasta. Hän sanoi olevansa valmis synnyttämään laivalla. ”Ei se olisi ensimmäinen eikä viimeinen lapsi, joka syntyy merellä”, merikapteenin tytär rauhoitteli tulevaa isää.
Singaporesta Ahkera purjehti St. Thomasin saarelle ”for orders”. Kun Hyväntoivon niemi oli ohitettu, oli tullut Sofin synnyttämisen aika. Syyskuun 29. päivänä 1869 syntyi potra poika eteläisellä Atlantilla. Kätilön tehtävää hoiti reipas kajuuttavahti Thompson. Tuleva isä ei osallistunut synnytykseen, ja koko miehistö jännitti synnytystä. Helpotus oli suuri, kun kuultiin, että äiti ja lapsi voivat hyvin. Lokakuun lopulla Ahkera saavutti St. Thomasin. Sognepraest J. C. Clausen antoi pojalle kasteessa nimen John Oscar.
Seuraava määränpää oli Boston, jonne Ahkera saapui 27.12.1869. Bostonissa Sofi sai tutustua nähtävyyksiin, kirkkoihin, yliopistoon ja muihin historiallisiin rakennuksiin. Christian Science -liikkeestä Sofi osti kirjallisuutta, jota tutki innolla kotimatkan aikana.
Bostonissa lastattiin laivaan sekalaista lastia, joka tuotiin Lontooseen. Sinne laiva saapui helmikuun alkupuolella. Nyt elettiin jo vuotta 1870. Lastin purkamiseen kului kuukausi, joten oli reilusti aikaa tutustua kaupunkiin. Sofi sai Lontooseen kotoa kirjeen, jossa isä ilmoitti menevänsä uusiin naimisiin. Sofin tuleva ”äitipuoli” oli nimeltään Katarina (Kaija) Sofia Brusin (1839–1888).
Häitä oli tarkoitus juhlia tulevana kesänä. Isä toivoi, että Albert Herman ja Sofi ehtivät Raaheen siihen mennessä. Johan ja Kaija tulisivat asumaan Kaijan perikunnan talossa. Johan tarjosi Sofin lapsuudenkotia nuorelleparille asuttavaksi. Tämä oli tervetullut tarjous, jonka he mielellään hyväksyivät.
Pitkä kotimatka
Lontoosta varustamo antoi ohjeet pyrkiä saamaan kivihiililasti Välimerelle ja tuomaan sieltä suolalasti paluukuormana. Siispä Ahkera haki hiililastin Newcastlesta ja vei sen Sardinian etelärannalla sijaitsevaan Cagliarin kaupunkiin. Siellä laivaan lastattiin suolaa Suomeen tuotavaksi.
Purjelaivan matkaa on turha aikatauluttaa, sillä se sujuu säiden mukaan. Oli syyskuun alku ennen kuin Ahkera saavutti Suomen. Määräsatama oli Uusikaarlepyy. Ouluun Snellmanin perhe pääsi syyskuun 24. päivä. Häämatka oli kestänyt kaksi vuotta, kolme kuukautta ja seitsemän päivää.
Raahessa he kuulivat, että Sofin isän häitä oli juhlittu elokuussa. Sen jälkeen pariskunta oli lähtenyt häämatkalle Osmolla.
Koti Raahessa
Asuntoratkaisu oli Snellmaneille ihanteellinen. Sofi sai asua omassa tutussa kodissa. Talossa oli hyvin tilaa perheelle ja kahdelle piialle. Lisäksi osassa taloa asui vuokralaisia. Albert Herman ja Sofi olivat sopineet, että Albert Herman pysyisi Raahessa seuraavan talven.
Sofi sai huushollinsa kuntoon tuota pikaa. Hänen päivänsä kuluivat taloustöissä ja John Oscarin kanssa puuhatessa. Perheenpää tunsi usein olevansa naisväen tiellä, joten hän vietti aikaa kaupungilla ja kävi Oulussa sukuloimassa.
Kun kevät 1871 lähestyi merikapteenin mieli paloi merelle. Olisi lähdettävä tienaamaan perheelle elantoa. Vaikka edelliset matkat olivat olleet tuottoisia, ei niiden varassa voinut loputtomiin elää. Sofi oli ilmoittanut, että perheenlisäystä on tulossa. Siinäkin oli hyvä syy etsiä pestiä. Toinen lapsi: Albert Gustaf syntyi vuonna 1871.
Soveliuksen varustamolla oli tarjolla priki Ainon päällikkyys yhdelle edestakaiselle matkalle Englantiin. Sofille tämä oli hyvä uutinen, sillä hän ei vielä ollut kypsä jäämään pitkäksi aikaa yksin lasten kanssa Raaheen. Albert Herman vietti siis seuraavan talven kotona, mutta koti-isän rooli ei oikein hänelle sopinut. Hän oli kotona tarpeeton ja kaipasi merelle. Keväällä Sofilla oli jälleen uutisia: perheenlisäystä oli tulossa. Kolmas lapsi: Anna Kristina syntyi vuonna 1872. Snellmanit saivat 12 lasta. Kuopus syntyi vuonna 1893.
Lapset
- John Oskar; 2. Albert Gustaf; 3. Anna Kristina; 4. Lilli Sofia; 5. Ebba Emilia; 6. Elin Gustava; 7. Herman Birger; 8. Eva Maria; 9. Benjamin; 10. Thor Ernst; 11. Vivi; 12. Venny (Geni)
Sofi hoiti kodin ja kasvatti lapset
Sofin elämäntehtäväksi muodostui kotiäidin rooli. Hän hoiti kotia ja kasvatti lapset. Jokapäiväisen arkiruljanssin pyörittäminen jäi hänen kontolleen perheenpään seilatessa maailman merillä vuosia kestäneillä työmatkoilla. Vuonna 1890 Albert Herman jäi lopullisesti maihin. Hänen värikäs elämänsä päättyi 75-vuotiaana 5.6.1904 Raahessa. Anna Sofia Snellman kuoli 21.12.1918, kun hän oli 70-vuotias.
Raahe-lehti julkaisi Sofin kuolemasta uutisen 30.12.1918: ”Tampereella kuoli t. k. 21 pnä merikapteenin leski Sofia Snellman, synt. Hannila, 70 wuotiaana. Lähinnä kaipaamaan jäiwät lapset, Wainaja haudattiin eilen Raahen hautausmaalle.”
