Oululaisesta Zahris Franzénista (1787–1852) tuli 1800-luvun alussa kirjanpitäjä Johan Langin kauppahuoneeseen Raaheen. Raahessa asui siihen aikaan noin 1150 henkeä. Langin kauppahuone oli tuolloin Pohjois-Suomen suurin ja neljänneksi suurin Suomessa.
Zahris pääsi yrityksessä hyvään asemaan solmittuaan avioliiton Langin toiseksi vanhimman tyttären Johannan (1796–1826) kanssa. Pariskunta sai neljä lasta: Johan (1815–1885), Sofia (1816–1847), Helena (1819–1880) ja Fransiska Charlotta (1821–1855). Rouva Johanna Franzén kuoli keuhkotautiin vain 30-vuotiaana marraskuussa 1826.
Franzénin mamselli Sofia
Sofia Franzén menetti äitinsä 10-vuotiaana. Eero Sovelius-Sovio kirjoittaa, että surun keskellä Sofia mietti, miten voisi parhaiten kunnioittaa äitinsä muistoa. Mieleen tulivat kaupungin vähäväkisten orvot, jotka myös surivat vanhempiaan, kenties isää, joka oli hukkunut merillä. Äitivainajansa haudalla Sofia teki lupauksen perintörahojen käyttämisestä koulun perustamiseen köyhille tytöille.
Varakkaiden perheiden pojat pääsivät julkisiin kouluihin. Porvariperheissä myös tyttöjen koulutusta pidettiin tärkeänä. Tytöille oli tarjolla mamsellien järjestämää opetusta. Tiedetään, että Sofia kävi mamsellikoulua, mutta opettajan nimi ei ole tiedossa. Hän istui koulunpenkillä 1820-luvun lopulla ja 1830-luvun alkupuolella. Siihen aikaan Raahessa toimi useita mamsellikouluja. Kirjallisuudessa mainitaan mamselli Appelgrenin, neiti Fröbergin, neiti Acambon ja rouva Brita Caisa Keckmanin koulu.
”Kymmenkunta, toistakymmentäkin tyttöstä kävi koulussa oppien lukemista, kirjoitusta ja laskentoa, lisäksi historiaa ja maantietoa, vieläpä hiukan – ranskaakin. Myöskin käsitöihin, koruompeluun, saivat pikku sormet totutella. Hyvää huolta koulumamselli piti kasvattiensa käytöksestä: oli aina esiinnyttävä sievästi ja kohteliaasti.” (Paulaharju)
Purjelaivakaudella oli tavallista, että porvariperheiden tytöt pääsivät opiskelemaan ulkomaille. Sofialle järjestyi tilaisuus päästä kolmeksi vuodeksi Tukholmaan. Hän asui noina vuosina setänsä runoilijapiispa Franzénin luona. ”Myöhemminkin hän oleskeli Ruotsissa viikkomääriä ja tutustui siellä setänsä kodissa senaikuisiin johtomiehiin ja kirjailijoihin. Ja kun hänellä itselläänkin oli kirjallisia taipumuksia, jotka tulivat näkyviin runojen ja suorasanaistenkin kuvauksien muodossa, — tosin vain lähimmässä tuttavapiirissä — niin käsittää miten tämä seurustelu Tukholman ensimmäisissä sivistyspiireissä avarsi hänen maailmansa.” (Naisten Ääni v. 1917)
Ehto tulevalle aviomiehelle
Vielä 25-vuotiaana Sofia oli edelleen naimaton. Ei siksi, ettei kosijoita olisi ollut. Heitä kyllä riitti – mutta ei Sofialle mieluista. Sofia oli nimittäin asettanut avioliitolle ehdoksi sen, että hän saa käyttää äidin perinnön koulun perustamiseen köyhille tytöille. Ajatus oli vallan ennen kuulumaton, koska elettiin aikaa noin neljännesvuosisata ennen kuin meidän maamme sai kansakoululaitoksen. Vuonna 1866 säädetty kansakouluasetus muodosti sille pohjan. Raahessa kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1872.
Tyttöihmisenä Sofia oli holhouksen alainen, isästä riippuvainen eikä isä mitenkään suostunut luovuttamaan hänen äitinsä perintöä moiseen hankkeeseen. Sofia tiesi, että naimisiin mentyään hän tulee olemaan aviomiehestään riippuvainen. Siksi hän oli päättänyt jo ennen kihlautumista esittää koulusuunnitelmansa tulevalle sulhaselleen.
Eräänä päivänä tapahtui jotakin yllättävää. Amor oli taatusti asialla, kun eräässä raahelaiskodissa järjestetyillä kutsuilla Sofia tapasi itseään 17 vuotta vanhemman vapaaherra Georg Henrik Lybeckerin (1799–1885). Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin ainakin voidaan jälkikäteen päätellä. Sofian mieltä kaihersi pelko, pystyisikö hän sanomaan ei, jos hienosti käyttäytyvä vapaaherra vastustaisi hänen kouluhankettaan.
Jälkipolville säilyneessä kirjeessä vapaaherra Lybeckerille Sofia kirjoitti muun muassa, että perustettavassa koulussa vähävaraiset tytöt saisivat opetusta ja johdatusta, ”jotta pelastuisivat perikadosta”. Hän kirjoitti kyllä tietävänsä, että ”teko olisi sangen vähäpätöinen, mutta pienikin siemen voi maahan kylvettynä kantaa paljon ja hyviä hedelmiä.”
Kauppaneuvos Franzénin epäilys, että tyttären avioliitto olisi vain rahakysymys, saattoi olla perusteltu. Sulhanen lienee selvittänyt etukäteen Sofian taloudellisen tilanteen ja tiesi siis äidin perinnöstä. Sofian kirjeen saatuaan hänelle tuskin jäi muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tulevan vaimonsa koulusuunnitelma. Ei Lybecker mikään tyhjätasku ollut, joten koulun perustamisesta ei tullut avioliitolle estettä.
14.2.1843 Franzénin perheessä vietettiin kaksoishäitä. Kyseessä ei liene ollut ihan pieni tapahtuma, koska se ylitti uutiskynnyksen ja Helsingfors Tidningar kirjoitti siitä 12.4.1843.
”Wigde: wid General-Staben, Riddaren af S:t Wladimirs ordens 4:de, S:t Annæ och S:t Stanislai ordens 3:djeKlaßer, Friherre Georg Lybecker och Demoiselle Sophie Franzén, dotter till Kommerce-Rådet Zach. Franzén och deß afl. kära maka Johanna Franzén, född Lang, wigde i Brahestad den 14 Februari.
Lands-Kamereraren, Kollegi-Aßzeßoren, Riddaren af S:t Wladimirs ordens 4:de och S:t Annæ ordens 3:dje Klaßer, Carl Gustaf Bergbom och Demoiselle Helena Franzén, dotter till Kommerce-Rådet Zach. Franzén, och deß afl. kära maka Johanna Franfödd Lang, wigde i Brahestad den 14 Februari.” Lahjakirja allekirjoitettiin hääpäivänä 14. helmikuuta 1943.
Sofia Lybecker Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/sofia-lybecker-oli-aikaansa-edella-kouluasioissa/
Helena Bergbom (Sofian sisko) Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/helena-bergbom-lahjoitti-talon-sisarensa-koululle/
Vapaaherratar Sofia
Häiden jälkeen Sofia ja Georg Henrik Lybecker asettuivat asumaan Helsinkiin. Sofia sai muuttokirjan Helsingin ruotsalais-suomalaiseen seurakuntaan 16.2.1843 eli kaksi päivää häiden jälkeen. Perhe asui Helsingissä Venäjän keisarillisen armeijan tarjoamassa työsuhdeasunnossa, koska Georg Henrik Lybeckerin työpaikka oli noina vuosina Helsingissä. Lapsia syntyi noin vuoden välein: Johanna Sofia (s. 1844), Christina Lovisa Fransiska (s. 1845), Nanny Georgina (s. 1846) ja Jenny Helena (s.1847). Kaikki lapset syntyivät Helsingissä. Sofia kuoli neljännen lapsensa synnytykseen vuonna 1847.
”Sofia Lybeckerin awioliitto ei tullut pitkäaikaiseksi, sillä hän kuoli 5 wuotta naimisissa oltuaan kesäkuun 27:nä 1847 Helsingissä, jättäen jälkeensä 4 alaikäistä lasta. Hänen puolisonsa, kenraalimajuri Georg Lybecker sen sijaan eli 86 wuoden wanhaksi (kuoli maatilallaan Askolan kappelissa w. 1885.)” Raahe-lehti v. 1916.
Vapaaherra Georg Henrik Lybecker
Georg Henrik Lybecker (1799–1885) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraalimajuri ja vapaaherra. 1820-luvun lopulla hän oli ansainnut mainetta Venäjän-Turkin sodassa. Hän toimi viimeksi 21. jalkaväkidivisioonan majoitusmestarina Helsingissä vuosina 1841–1855. Hänestä tuli eversti 1844 ja hän erosi armeijan palveluksesta kenraalimajurina vuonna 1855.
Kauppaneuvos Franzénin jälkeen suoritetussa perinnönjaossa Georg Henrik Lybecker oli alaikäisten tytärtensä holhoojana ja sijoitti heidän saamansa perinnön maaomaisuuteen ostamalla Askolassa sijaitsevan Prestbackan ratsutilan P. Silviukselta vuonna 1856. Lybecker muutti tyttäriensä kanssa Askolaan. Hän osallistui säätyvaltiopäiville 1863–1864 aatelissukunsa edustajana.
Sofian nuorin tytär Jenny Helena (s. 1847), jonka synnytykseen Sofia kuoli, vihittiin Kylänpään (Byända) kartanon isännän Carl Arvid Werner Forsskåhlin kanssa. Georg Henrik Lybeckerin kuoleman jälkeen vuonna 1885 Jenny ja Werner Forsskåhl ostivat Prestbackan ja suku jatkoi tilan hoitoa vuoteen 1928.
Tällöin (1928) kiinteistön osti Eskel Anttila, jonka suvun omistuksessa tila on edelleen. Prestbackan museo perustettiin vuonna 2003. Tilalla toimii nykyään (2025) Prestbackan Pitokartano.
Johanna Sofia Lybecker (1844–1851)
Sofian esikoinen Johanna eli vain 7-vuotiaaksi.
Franziska (Fanny) Christina Lovisa Lybecker (1845-1907)
Fanny oli runoilija. Hän käytti myös nimimerkkejä Fransiska, Franziska ja Louise. Hän julkaisi ensimmäisen runoteoksensa Stilla stunder vuonna 1893 Louise-nimimerkillä. Vuosina 1896–1906 hän julkaisi kuusi teosta nimimerkillä Fransiska. Vuonna 1904 hän julkaisi omalla nimellään teoksen Fridshymner. Muistokirjoituksen mukaan hänen uskonnollisuutensa näkyi runoissa ja siinä, että hän auttoi taloudellisesti lähimmäisiään. Fanny kuoli Porvoossa vuonna 1907.
Nanny Georgina Gahmberg, o.s. Lybecker (1846-1873)
Nanny solmi avioliiton vuonna 1868 tarkka-ampujapataljoonan eversti Edvin Alexis Gahmbergin kanssa. Pariskunnalla oli yksi lapsi. Nanny kuoli Helsingissä vuonna 1873.
Jenny Helena Forsskåhl, o.s. Lybecker (1847–1925)
Jennyn äiti Sofia kuoli samana päivänä, kun hän näki päivänvalon 27.6.1847. Hän muutti Prestbackaan 8-vuotiaana. Hän eli onnellisen lapsuuden kauniissa ympäristössä, joka tuli hänelle hyvin rakkaaksi. Jenny meni naimisiin Carl Arvid Werner Forsskåhlin kanssa vuonna 1875. Pariskunta sai neljä lasta. Vuonna 1885 vapaaherra Lybeckerin kuoleman jälkeen pariskunta osti Prestbackan tilan. Jenny kuoli vuonna 1925. (Borgåbladet 14.2.1925 no 18)
