FM Sisko Wilkama väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1938. Väitöskirja sisälsi tarkan läpileikkauksen mielipiteistä ja pyrkimyksistä tyttöjen ja naisten pääsemiseksi samanlaiseen opetukseen ja sivistykseen kuin miehetkin.
Kirkkoherran tytär sai opiskella yhteiskoulussa ja yliopistossa
Sisko Elna Wilhelmiina Wilkama (o.s. Brummer) syntyi 1893 Joutsassa ja kuoli 1983 Pieksämäellä. Sisko Brummerin isä, Fredrik Alexander Brummer (1848–1904), oli rovasti ja toimi Joutsan kirkkoherrana vuosina 1882–1904. Ruskealassa syntynyt äiti Wilhelmina Jaatinen (1852-1915) synnytti seitsemän lasta.
Sisko Brummer pääsi ylioppilaaksi Tampereen Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1911. Hänet palkittiin 100 markan apurahalla, mistä voi vetää johtopäätöksen, että hän oli tunnollinen oppilas. Miksiköhän hän valitsi opinahjokseen yhteiskoulun? Yhteiskoulu kun oli suhteellisen nuori aate.
Apuraha ei suinkaan ollut ainoa. Nimittäin Suomalainen Kirjallisuuden Seura jakoi stipendejä vuonna 1916. Ylioppilas Sisko Brummer Tampereelta sai 400 markan stipendin jatkaakseen humanistisella alalla ja valmistuakseen kansanopiston palvelukseen. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1916. Myös väitöskirjatyöhön hän sai usealta taholta apurahoja.
Yhteiskouluaate lähti liikkeelle Kuopiosta
Jo 1880 luvulla naisasialiikkeet alkoivat kiinnostua uudesta naissivistysihanteesta. Yleissivistyksen sijasta naiset tarvitsisivat perusteellisia tietoja, jotta he kykenisivät itsenäisesti omalla työllään hankkimaan toimeentulonsa ja voisivat jatkaa halutessaan myös yliopistoon. Kuopio ehti ensin ja erityisesti Minna Canthin naispiiri, jonka keskeisin hahmo Minna itse oli.
Vuonna 1882 sanomalehdistä saatiin lukea kuopiolaisnaisten kirjoituksia, joissa Suomen naisia pyydettiin perustamaan Helsinkiin yksityistä suomenkielistä lyseota joko yksinomaan tytöille tarkoitettua tai olisi yhteinen sekä tytöille että pojille. Laajat piirit puuttuivat keskusteluun, joka oli ajoittain kiivasta. Alkoi naislyseon suunnittelu, mutta se eteni varovaisesti. Yliopistoon johtavan koulun hanke oli lähtöisin suomenkieliseltä taholta, mutta ensimmäinen toteutus tuli ruotsalaiselta puolelta.
Joten ensimmäinen virallinen yhteiskoulu maassamme oli yksityinen ruotsinkielinen Helsingfors läroverk för gossar och flickor, joka sai ensimmäiset oppilaansa syyskuussa 1883.
Vuonna 1886 Uudessa Suomettaressa kaksi hämeenlinnalaista naista, Lucina Hagman valmistavan koulun johtajatar ja käsityökoulun johtajatar Fredrika Wetterhoff esittivät, että naislyseon sijasta perustettaisiin yliopistoon johtava yhteiskoulu Helsinkiin. Ja nyt alkoi tapahtua. Rahaakin oli jo koossa peräti 20 849 markkaa. Saman vuoden huhtikuussa yhteiskoulutoimikunta päätti hankkia perustamisluvan, 9-luokkainen lukusuunnitelma laadittiin ja johtajattareksi valittiin Lucina Hagman.
Lucina Hagman myötävaikutti Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun perustamiseen ja hän oli lisäksi Tampereen suomalainen yhteiskoulun rehtorin virkaan vuonna 1899 valitun Kaarlo Tiililän (1864-1935) entinen työtoveri ja tuttava. Kaarlo Tiililä sai painaa ylioppilaslakin Sisko Brummerin päähän, mutta hän ei ehtinyt nähdä tätä väitöstilaisuudessa 1938. Kaarlo Tiililä kuului siihen sukupolveen, jolle työ ja kansallinen herääminen kuuluivat erottamattomasti yhteen. Tämä näkyi myös hänen elämäntyössään vuonna 1895 perustetussa Tampereen suomalaisessa yhteiskoulussa. Tiililä oli moniulotteinen persoona, sillä hän oli tiukka kurinpitäjä ja kasvattaja mutta pidetty henkilö oppilaiden keskuudessa.
Ei varmaan ole kaukaa haettu väittämä, että Kaarlo Tiililän johtamassa yhteiskoulussa Sisko Brummer sai kipinän perehtyä aikaan, jolloin tyttöjen ja naisten pääseminen samanlaiseen opetukseen ja sivistykseen kuin miehetkin aiheutti värikkäitä keskusteluja niin kotipiirissä kuin lehdistössäkin.
Puoliso Oskar Wilkama oli olympiaurheilija ja eversti
Sisko Brummerin puoliso oli Haminan kadettikoulusta valmistunut tuleva eversti Oskar Alfred Wilkama (1880-1953), ent. Wilkman. Hän oli myös tunnettu olympiaurheilija. Oskar Wilkama osallistui Tukholman kesäolympialaisiin vuonna 1912. Hänen lajinsa oli nykyaikainen viisiottelu ja hän edusti Venäjää. Suomella ei ollut omaa joukkuetta ja kilpailijoiden tuli olla upseereita tuohon aikaan. Hänen paras tulos tuli ratsastuksesta ja ammunnasta, loppusijoitus 15.
Toista oli vuoden 1920 kesäolympialaisissa Antwerpenissä Belgiassa. Siellä hän osallistui kenttäratsastuksen henkilökohtaiseen kilpailuun ja tällä kertaa hän edusti Suomea, sijoitus 17. Mihin menestys olympialaisissa pohjautui? Koulutukseen luonnollisesti, koska kadettikoulun jälkeen Oskar Wilkman jatkoi sotilaallisia opintojaan Venäjällä Nikolain ratsastuskoulussa ja myöhemmin upseerin voimistelu- ja miekkailukoulun sekä ratsastuskoulun kursseilla.
Toukokuussa 1918 sisällissodan loppuvaiheissa julkaisivat kihlauksensa fil. kand., neiti Sisko Brummer ja Pohjois-Hämeen rykmentin päällikkö everstiluutnantti Oskar Wilkman. Avioliittoon heidät vihittiin Helsingissä samana vuonna syyskuussa ja tuolloin oli Oskar Wilkman vaihtanut sukunimensä Wilkamaksi ja hänet oli ylennetty Uudenmaan rakuunarykmentin päälliköksi. Hän jäi eläkkeelle virkaikälain nojalla vuonna 1936 armeijan palveluksesta ja hän jatkoi työelämässä mm. Perniön alkoholistihuoltolan johtajana 1937-1940 ja 1943-1947.
Sisko ja Oskar Wilkaman lapset: Heikki (1920-2014), Aino (1921-?), Pirkko (1924-1991), tuleva hovioikeusneuvos Kaarlo (1927-2020) ja Kerttu (1929-1950).
Sisko Vilkama on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Vilkaman perheen sukuhautaan, johon myös hänen puolisonsa Oskar Alfred ja heidän lapsensa Heikki, Kerttu ja Pirkko ovat haudatut.
”Huomattavat tohtoriväittäjäiset”
Helsingin yliopiston luentosali oli ääriään myöten täynnä lokakuun 8. päivänä 1938. Mikä kiinnosti väitöstilaisuuteen saapuneita kuulijoita, joiden joukossa oli paljon naisia? Varmasti väittelijän aihe. Nimittäin FM Sisko Wilkama väitteli filosofian tohtoriksi puolustaen väitöskirjaansa Naissivistyksen periaatteiden kehitys Suomessa 1840–1880-luvuilla.
Väitöskirja sisälsi tarkan läpileikkauksen vuosien 1840-1880 ajan mielipiteistä ja pyrkimyksistä tyttöjen ja naisten pääsemiseksi samanlaiseen opetukseen ja sivistykseen kuin miehetkin.
Vastaväittelijä, Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin dosentti, Karl Bruhnin sanoin väitöskirja oli ”kuivaa tarkkuutta ja tarkkaa kuivuutta”. Se oli ollut suuritöinen ja sivujakin 365. Tekijällä oli ollut lähteitä kaiken kaikkiaan 380 ja niitä oli käytetty hyvin ja asiallisesti. Se oli Karl Bruhnin mukaan hyvä opinnäyte. Kustoksena toimi professori Arno Rafael Cederberg.
Suomen Nainen raportoi väitöstilaisuudesta näin: ”Väitöstilaisuus oli yksi niitä harvoja, joissa oli hauskaa. Vastaväittäjä, dosentti K. Bruhn kiinnitti ehdoin tahdoin suurimman huomionsa eräisiin aivan epäoleellisiin seikkoihin, puhuen pitkälti väitöskirjassa käytetyistä ajatusviivoista, lainausmerkeistä ja pisteistä. Kun hänellä oli suhteellisen vähän sanottavaa asiallisesta puolesta, merkitsee se sitä, että teos oli painavaa ja hyvää työtä, minkä hän väittäjäisten lopettajaisiksi sievästi sanoikin.”
Luennoitsija
Suomen Naisyhdistyksen vuosikokouksesta helmikuussa 1939 Ajan Suunta uutisoi, että Naisyhdistys oli jakanut apurahan edellisenä vuonna Elisabeth Löfgrenin rahastosta Sisko Wilkamalle hänen väitöskirjatyötänsä varten. Vuosikokouksen jälkeisessä illanvietossa apurahan saaja luennoi mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin uuden naisihanteen herättämistä toiveista ja ennustuksista puoli vuosisataa sitten. Sisko Wilkama oli myös aktiivinen järjestötoiminnassa, esim. vuonna 1928 hänet valittiin Lappeenrannan Kotiseutuyhdistyksen johtokuntaan tittelillä everstinrouva. Hän toimi myös vpj. Lappeenrannan Sotilaskotiyhdistyksessä.
Perehtyminen aiheeseen poiki luentopyytöjä useilta eri tahoilta. Esim. Naisten Kansainvälisessä Raittiuskokouksessa heinäkuussa 1939 Helsingissä Sisko Vilkama ja tanskalainen Margit Heilesen alustivat keskustelun alkoholikysymyksestä naisasiakysymyksenä.
Jo vuonna 1930 Keski-Uusimaa vakuutti maaliskuun numerossaan Sisko Vilkaman olevan pidetty puhuja. Näin lehti kirjoittaa: ”Tietämämme mukaan on myös toiveita siitä, että yhteiskouluun valittu, puhujanakin kautta maan tunnettu, maisteri Sisko Vilkama tulee tässä juhlailtamassa ensi kerran tervehtimään nurmijärveläistä yleisöä.”
Sisko Wilkaman sukunimen kirjoitusasu esiintyy eri lähteissä eri sukunimillä, kuten Vilkama mm. hautakivessä ja osassa sanomalehdistöä. Väitöskirjan hän kirjoitti kuitenkin nimellä Sisko Wilkama.
Koulutus ja työelämä
Ylioppilas 1911
Filosofian kandidaatti 1916
Flosofian lisensiaatti, väitöskirja 1938
Lahden Kansanopiston opettaja 1916-1918
Helsingissä Sörnäisten kristillisen kansanopiston opettaja ja johtaja 1918-1920
Lappeenrannan yhteiskoulun opettaja 1923-1928
Nurmijärven kristillisen yhteiskoulun opettaja ja johtajatar 1930-1932, 1935-1939 ja 1940-1951 ja vanhempi lehtori 1951-?
Imatran yhteiskoulun opettaja 1939-1940
Sisko Vilkaman kirjoittamia teoksia ja käännöksiä
Naissivistyksen periaatteiden kehitys Suomessa 1840-1880-luvuilla : pedagogis-aatehistoriallinen tutkimus, väitöskirja 1938.
Oletko persoonallisuus? : kirjanen ajatteleville ihmisille, 1944.
Oppikoulu ja lasten vanhemmat, WSOY 1950.
Sisko Vilkama kirjoitti eri aikakauslehtiin ja erityisesti Kotiliesi-lehdessä 1920-luvulla alkaa näkyä hänen kirjoituksiaan. Hän myös käänsi kirjallisuutta saksasta ja ruotsista nimillä Sisko Brummer ja Sisko Vilkama. Esimerkkinä saksasta suomeen teokset Jolanthan häät 1918 ja Onnenkukka 1917 nimellä Sisko Brummer ja nimellä Sisko Vilkama Metsäniityn kirja 1921.
