Raks, raks, raks. Laskukone raksuttaa talvisena lauantai-iltana vuonna 1962 Munkkiniemen kodissamme. Äitini istuu ruokapöydän äärellä mappeja selaten ja mustakantisiin tilikirjoihin tapahtumia kirjaten. Debet ja kredit. Minä istun äitiä vastapäätä ja lasken kuitteja nauhakoneella. Raks, raks, raks…

Äitini Sirkka Pykäläinen syntyi vuonna 1926 Jokioisten Pellilässä äitinsä kotitalon salissa. Hän muutti 3-vuotiaana vanhempiensa kanssa Helsinkiin ja perhe asettui Kallion kaupunginosaan. Molemmat vanhemmat tekivät töitä ja perheen tyttäret kävivät koulua.

Äidistä voisi kertoa monta tarinaa, sillä jokaisella, joka hänet tunsi, on hänestä oma tarinansa. Sirkka puolisona, äitinä, mammana, anoppina, sisarena, ystävänä, työtoverina.

Äitini vahvana työelämässä

Minun tarinani kertoo piirteestä, joka oli äidille tunnusomaista. Äidistä vahvana, työnsä osaavana, kyvykkäänä naisena. Tässä roolissaan hän oli minun silmissäni aikalaisenaan edelläkävijä.

Äiti suoritti keskikoulun ja 40-luvulla työn ohessa jatkoi opiskeluaan Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa. Siellä hän myös tapasi tulevan puolisonsa Unton. Äiti työskenteli lyhyitä äitiyslomia lukuun ottamatta siihen asti, kunnes jäi eläkkeelle 60-vuotiaana. 40- ja 50-luvuilla ei sotien jälkeen ja jälleenrakennuksen aikana, jolloin Suomi maksoi myös suuret sotakorvaukset, ollut tavanomaista, että äidit tekivät töitä kodin ulkopuolella. Yleinen asenne oli, että äidin paikka oli kotona. Mikä merkitsi samalla myös sitä, että he olivat riippuvaisia aviomiehistään.

50-luvun alussa äiti aloitti työskentelyn ravitsemusalalla. Hänen vastuualueenaan oli yrityksen henkilöstö- ja taloushallinto. Sisareni kanssa istuimme usein Topeliuksenkadun ja Kammionkadun kulmassa sähkölaatikon päällä odottaen, että johdinbussi 14 toisi äidin töistä kotiin. Hän oli pidetty ja arvostettu työpaikassaan. Hän oli sekä omistajien että henkilökunnan luottohenkilö.

Vaativan päivätyön ohella äiti hoiti iltaisin ja viikonloppuisin kotona usean pienen yrityksen kirjanpidon. Myös minä sain olla mukana tässä työssä. Sain laskea nauhakoneella kuitteja ja tositteita. Jos kaksi kertaa tuli sama loppusumma, niin sitten se äidin mielestä stemmasi.

60-luvun puolivälissä äiti perusti isäni kanssa mainostoimiston, jossa hän vastasi tietenkin taloushallinnosta. Yksityisyrittäjyyttä kesti kaikkiaan lähes kaksikymmentä vuotta. Yrityksen myynnin yhteydessä hän siirtyi hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Äitini opit

Mistä johtui että äiti pärjäsi aikana, jolloin maailma tätä päivää varmemmin oli miesten? Hän oli älykäs ja viisas, sitkeä ja äärettömän oikeudenmukainen ja rehellinen. Jos hän ei tiennyt jotain asiaa, hän otti selvää. Häneltä kysyttiinkin paljon neuvoja. Muistan usein kuulleeni lauseen: Kysy Sirkalta, kyllä Sirkka tietää. Oli kuitenkin eräs seikka, joka erotti hänet useimmista aikalaisistaan. Se oli tasa-arvo. Äidistä naiset pystyivät työelämässä siihen mihin miehetkin. Hommaan piti vain valita sopivin. Kysymykseen miltä tuntui olla ainoa nainen yrityksen ylimmässä johdossa hän vastasi ettei ollut edes huomannut sitä. Hän tuskin olisi innostunut tämän päivän kiintiönaisajatuksesta.

Ei ole ihme, että äidin neuvo meille tyttärille pienestä pitäen oli: pitäkää huolta siitä, että kykenette ansaitsemaan oman elantonne niin voitte olla kaikin puolin riippumattomia. Kaukaa viisas ja edellä tasa-arvoasiassa, joka nykyään on jo laajalti itsestään selvää ja johon pyritään kaikkialla aidosti demokraattisessa ja sivistyneessä maailmassa.