Peruskoulun jälkeen Satu Hukkanen lähti opiskelemaan automaatioasentajaksi. Ala ei ollut erityisen tavanomainen, mutta muita vaihtoehtoja ei silloin tullut mieleen – tärkeintä oli päästä muuttamaan pois kotoa. Tämä syy ohjasi päätöstä vahvasti.
Hänelle löytyi työpaikka Nokialta, missä hän työskenteli testaajana noin kolme vuotta. Työhön tarvittiin sähköalan koulutus, joka hänellä nyt olikin taustalla. Tämän jälkeen Satu päätti lähteä täysin eri suuntaan. Hän alkoi pohtia, mitä oikeastaan haluaisi tehdä elämällään. Ennen suurempia päätöksiä hän teki kaupassa töitä – ei niinkään siksi, että olisi halunnut, vaan koska ei vielä tiennyt mitä oikeasti haluaisi tehdä.
Tätä ennen hän oli myös hetken aikaa hoitamassa hevosia Italiassa, tarkemmin sanottuna Sardiniassa.
Kesäisin Satu palasi vielä Nokialle kesätöihin, mutta lähti eräänä kesänä kesken kaiken pois, koska ei enää jaksanut jatkaa. Tietyt työt tuntuivat olevan tehtävissä rutiinimaisesti ilman koulutustakin. Oikeasti hän alkoi miettiä tosissaan, mitä haluaisi tehdä, mutta vastauksia ei ollut vielä selvinnyt.
Satu työskenteli vielä hetken kaupassa, mutta ei kovin pitkään. Tämän jälkeen hän päätti hakeutua opiskelemaan – aluksi suorittamaan ammattikoulun laboratorioalan perustutkintoa. Hän kävi koulua vuoden, mutta pääsi sitten opiskelemaan opistotasolle entiseen teknikkokoulutukseen, josta valmistunut oli nyt viralliselta nimeltään laborantti, opistoaste.
Valmistumisen jälkeen Satu jatkoi suoraan ammattikorkeakouluun, jossa hän opiskeli laboratorioanalyytikoksi. Opinnot sujuivat nopeasti, sillä hänellä oli runsaasti aiempaa osaamista ja pohjatietoja. Samalla hän teki kesätöitä, muun muassa Stora Ensolla.
Valmistumisen jälkeen hän päätti ettei enää koskaan opiskelisi. Satu sai työpaikan laboranttina Fortum Power & Heat turvevoimalasta Haapavedellä. Hän toimi laboranttina pari vuotta, kunnes siirtyi laboratoriomestariksi. Yhteensä hän työskenteli samassa organisaatiossa noin kymmenen vuotta.
Tänä aikana työnantaja vaihtui kahteen otteeseen: ensin Fortum myi toiminnan Kanteleen Voima Oy:lle, ja myöhemmin laboratoriotoiminta siirtyi VPdiagnose Oy:lle.
Tämän jälkeen Satu halusi palata takaisin Ouluun ja oli hetken töissä Aspocompilla.
Kyseessä oli jälleen elektroniikkafirma, mutta hän huomasi nopeasti, ettei sähkö- tai elektroniikka-ala ollut hänen juttunsa.
Lopulta Satu jäi hetkeksi työttömäksi ja jatkoi pohtimista, mikä olisi se oma ala.
Työttömyysjakso oli Satulle pysähtymisen paikka. Hän ei ollut enää valmis hyppäämään ensimmäiseen vastaan tulevaan työhön – nyt hän halusi tehdä harkitun päätöksen, joka perustuisi sekä kiinnostukseen että omiin vahvuuksiin. Hän käytti aikaa pohtiakseen, missä hänen osaamisensa, kokemuksensa ja kiinnostuksensa kohtasivat. Tämän itsereflektiovaiheen jälkeen Satu päätti suunnata kohti ympäristö- ja kestävän kehityksen alaa, joka oli alkanut kiinnostaa häntä aiempien laboratorio- ja energiatuotannon töiden kautta.
Hän haki ja pääsi töihin helsinkiläiseen PAC-Solutions Oy:hyn, jossa yhdistyi ympäristötekniikka ja analytiikka. Firman omisti John Nurminen Oy, joka on tunnettu Itämeren pelastamiseen tähtäämisestä. Hän oli Venäjällä, Lapissa ja Etelä-Suomessa. Työt olivat nyt enempi vesikemiaa, jota hän oli tehnyt tietyltä osin myös voimalaitoksella. Jätevesipuoli kuului myös tehtäviin. Firman periaate oli puhdistaa vesiä energiatehokkaammin vähimmillä kemikaaleilla, eli tämmöinen maailman pelastus -firma se oli. Työpaikka oli paras mahdollinen, mutta tämä Start-up joutui lopettamaan talousvaikeuksien takia.
Puoli vuotta työttömänä ja harrastuksiinsa keskittymisen jälkeen Satu meni töihin Raahen voima Oy:lle. Samaan aikaan hän kävi neljän vuoden ajan kouluttamassa alikonemestariopiskelijoille vesikemiaa. Heidän virallinen energia-alan tutkintonimike on Voimalaitoksen käyttäjä.
Käytönvalvojan pätevyyden hän hankki v. 2018. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden toimia vastuuhenkilönä vaarallisia kemikaaleja laajamittaisesti käsittelevässä tuotantolaitoksessa.
2021 hän törmäsi netissä ilmoituksiin ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta nimeltä Degree Programme in Water and Environmental Management. Sen Satu suoritti työn ohessa ja valmistui v. 2024. Satun titteli on nyt Master of Engineering.
Keväällä 2025 Satu haki Oulu Ammatillisen opettajakoulun oppilaaksi. Kun lähes puolet siitä on suoritettu, hän kertoo nyt opiskelevansa osaamisperusteista opetusta, jossa aiemmin hankittu osaaminen vain osoitetaan – ei opiskella uudestaan. Osaamisen osoittaminen voi olla esimerkiksi tapahtua videolla, essee ei ole kovin suositeltava, ja osaamisen voi osoittaa myös suoraan opettajan kanssa käytävässä keskustelussa.
Ammatillinen opettaja ei saa olla mikään puhuva pää, vaan oppijoita aktivoitava.
Käytännössä Satu harjoittelee mm. tätä aktivointia alikonemestareiden kouluttajana. Iso osa opiskelua on digitaalisten opetusmenetelmien hallitsemisen varmistamista. Satu on tyytyväinen, että saa olla ikuinen opiskelija.
