”Satu Ahon toinen teos on vahvaääninen sukusaaga, jonka keskiössä on Marian ja Jaakon välinen syvä, elämänmittainen rakkaus. Kauppiaan arki on työteliästä 1950-luvun maalaispitäjässä, missä uskonnollisen yhteisön säännöt määrittelevät elämisen reunaehdot. Teos etsii vastausta siihen, voiko rakkaus yhä kannatella, kun kaikki on jo menetetty. Marian ja Jaakon fiktiivisen tarinan löyhinä esikuvina toimivat kirjailijan omat vanhemmat, jotka työskentelivät koko elämänsä yrittäjinä Pohjois-Pohjanmaalla.” (kirjasampo.fi 2026)
Reisjärveltä Raaheen
Satu Aho (o.s. Toivanen) syntyi 28.6.1955 Reisjärvellä. Äiti oli kauppias ja yrittäjä Martta Toivanen (o.s. Jokela), isä maalari ja yrittäjä Paavo Toivanen. Satu on keskimmäinen perheen 9 lapsesta. Perhe asui sekatavarakaupan yläkerrassa. ”Meillä oli kotiapulaisia talvisin. Kesäisin tytöt hoitivat perheen pienimpiä alle 10-vuotiaasta alkaen.” Yleensä kotiapulaiset olivat kansalaiskoulun juuri lopettaneita naapuruston tyttöjä iältään 14–15-vuotiaita.
Satu kertoo, että vanhemmat vuokrasivat perheen lapsille kesätyöpaikaksi leirintäalueen, jota he hoitivat teini-ikäisinä omatoimisesti kesäkuusta syyskuun alkuun. Leirintäalueella he vuokrasivat mökkejä, lämmittivät saunoja ja pitivät kioskia. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että työtä on opittava tekemään jo nuorena.
Vanhemmat kannustivat lapsia kouluttautumaan ja Satu pääsi kunnalliseen keskikouluun käytyään ensin kansakoulun ja vuoden kansalaiskoulua. ”Olin siis vähän muita luokkakavereita vanhempi, mutta ei se haitannut”, Satu muistelee. Hän sanoo, että on saanut kodin perintönä halun tienata omaa rahaa ja tulla omillaan toimeen.
Opintie jatkui Oulaisissa, jossa hän kävi sisarensa kanssa vuoden ajan kauppaopistoa. Sieltä hän siirtyi Raahen Porvari- ja Kauppakouluun, josta valmistui laskentamerkonomiksi vuonna 1976.
Avioliiton hän oli solminut vuonna 1975 Jukka Ahon kanssa. Pariskunnalla on 4 lasta.
Rautaruukille ja tietotekniikan pariin
Tutkinnon saatuaan Rautaruukki Oy palkkasi Satun kustannuslaskentaan. Hänen työsuhteensa Rautaruukilla kesti 24 vuotta ja tuona aikana hänen toimenkuvansa vaihteli vuosien saatossa niin, että hän laskee olleensa 10 eri työtehtävässä.
Satu suoritti vuonna 1985 tietotekniikan jatkoluokan Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa. Tämän jälkeen toimenkuva sisälsi tietokoneiden asennuksia ja ohjelmointia. Hän koulutti myös oman työn ohella tietotekniikkaa henkilökunnalle. Hän työskenteli insinöörien rinnalla ja oli ainoa nainen noissa tehtävissä. Loppuajasta hän toimi tietotekniikan kouluttajana 4 vuotta vuoteen 2000 saakka, jolloin hän otti lopputilin Rautaruukilta.
Opettajaksi Raahen Porvari- ja Kauppakouluun
Työn ja perhe-elämän ohella Satu suoritti vuonna 1999 kasvatustieteen maisterin tutkinnon. Tietojenkäsittelyopintojen Cumlauden hän suoritti 2000-luvun alussa, kuten myös opettajan pätevöitymisopinnot eli pedagogiset opinnot.
Seuraavat vuodet hän toimi opettajana ja toimistotekniikan lehtorina Raahen Porvari- ja Kauppakoulussa, siis opinahjossa, josta hän oli saanut pätevyyden työelämään vuonna 1976. Nyt oli hänen vuoronsa jakaa tietoa nuorille ja saatella heidät työelämään. Eläkevuodet koittivat vuonna 2017.
Satusta piti tulla käsityönopettaja
Kansakoulun ensimmäisellä luokalla Satu päätti, että hänestä tulee käsityönopettaja mutta toisin kävi. Hän oli kiinnostunut käsillä tekemisestä ja neuloi muun muassa 3-4-vuotiaalle pikkuveljelle jämälangoista villapuseron 13-vuotiaana. 15-vuotiaana hän ompeli itselleen ensimmäisen mekon, paitapuseron ja paitapuseron koulukaverille. Hän innostui myös virkkaamisesta ja virkaten syntyi monta puseroa. ”Käsitöiden tekeminen oli jo silloin intohimoni.”
Taipumus käsitöihin lienee suvun perintöä, sillä Satun mummu oli ompelija. Hänen äitinsä ompeli myös lapsilleen vaatteita.
Kunnallisen keskikoulun jälkeen olisi pitänyt jatkaa maksulliseen lukioon, mutta siihen hänellä ei ollut suurperheen lapsena mahdollisuutta. Kauppaopisto oli hyvä vaihtoehto, koska numerot ovat aina kiinnostaneet Satua.
Käsityöt ovat pysyneet Satun harrastuksena läpi vuosikymmenien. Hän on ommellut paljon käyttö- ja juhlavaatteita lapsilleen. Vanhojenpäivien asuja ja hääpukua ei ole tarvinnut vieraalta ompelijalta tilata. Eikä siinä vielä kaikki: Satu on kutonut kansallispuvun kankaat ja valmistanut niistä itselleen Keski-Suomen kansallispuvun ja tykkimyssyn. Jossakin välissä hän on paukuttanut kangaspuissa mattoja kotinsa lattioille. Koronavuonna hän opiskeli magrameen teon. Eläkevuosina käsityötaidot ovat päässeet hyötykäyttöön Selskaapin Raahen toiminnassa.
Kirjoittajaksi aikuisella iällä
”Olen vasta aikuisena saanut lukea rauhassa kirjoja, koska kirjojen lukeminen oli lapsena laiskottelua ja vain työnteko oli sitä oikeaa tekemistä.”
Satu huomasi kasvatustieteitä opiskellessaan, että opintojen vaatimat esseet syntyivät helposti. Tekstiä tuli kuin itsestään. Opiskeluvuosina hän kirjoitti kymmeniä esseitä yliopistolle. Tämä herätti hänessä kiinnostuksen kirjoittamiseen. Opintojen aikana hän sai lukea satamäärin kirjoja, koska etäopinnoissa mentiin monesti suoraan tenttiin.
Kun Satun nuorimman veljen vaimo kuoli rintasyöpään vuonna 2005, Satu kirjoitti hautajaisiin tekstin. ”Se oli kirjoitus veljen vaimon merkityksestä minun elämääni”, Satu taustoittaa ja jatkaa, että kirjoittaminen auttoi surutyössä.
”Ensimmäinen kirjani vuonna 2012 ’Suru saa siivet’ oli minulle itselleni terapiakirja.” Kirja kertoo siitä kuinka syksyllä vuonna 1980 Satun perheelle tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta tieto 16-vuotiaan Sarin järkyttävästä, väkivaltaisesta kuolemasta. ”Möykky ja sydäntä särkevä ikävä oli ahdistanut minua monta vuosikymmentä. Kirjan kirjoittaminen auttoi minua ymmärtämään asian paremmin ja möykky sydämessäni poistui kirjan julkaisun jälkeen. Edelleenkin ikävöin Saria ja mietin usein, mitä nuorelta ihmiseltä jäi kokematta ja mitä meiltä jäi näkemättä.”
Satu kertoo, että hän kirjoitti kirjaa 6 vuotta kesäisin, koska opettajantyö vei ajan talvisin. Kirjoitustyön aikana hän tutustui äitiinsä uudella tasolla, koska äiti käsitteli Sarin kuolemaa myös Satun kirjoitustyön kautta. Äidin mielestä kirja oli ehdottomasti julkaistava. Kirja valmistui vuonna 2011 ja julkaistiin vuonna 2012 omakustanteena. ”Äidin ansiota on myös, että olen myynyt monia tuotteita yrittäjänä ja toimin edelleen yrittäjänä”.
Satun toinen kirja ”Elämänmittainen rakkaus” julkaistiin vuoden 2026 tammikuussa omakustanteena. Siihen hän sai kimmokkeen äitinsä ja isänsä elämästä. Kirja on fiktiivinen romaani ja sitä varten Satu tutki historiaa niiltä ajoilta, jolloin hänen vanhempansa elivät. Jotakin kirjan tapahtumia on tapahtunut oikeasti, mutta paljon on kirjailijan mielikuvituksen tuotosta.
Selskaapi Raahe eläkeläisen harrastus
Elettiin vuotta 2019. ”Selskaapi Raahe oli eläkeläisen lottovoitto”, Satu kuvaa tämän harrastuksen löytymistä. Hän kertoo, että oli Raahen Meripäivillä myymässä, kun Hannele Meskus kutsui historiasta kiinnostuneita ihmisiä palaveriin ja siellä perustettiin Raahen Selskaapi ry. Hannele oli tutustunut vastaavaan toimintaan muualla ja halusi saada toiminnan käyntiin Raahessa. Itse hän ei yhdistykseen liittynyt, eikä ole ollut sen toiminnassa mukana.
Kutsua noudatti 8 raahelaista. He valitsivat keskuudestaan puheenjohtajaksi Satu Ahon. Hän toimii tehtävässä edelleen. Yhdistys valitsi omaksi historialliseksi ajanjaksokseen vuodet 1820–1900, koska tuolloin Raahe eli maineikasta purjelaivakautta ja tuolta ajalta oli mahdollista nostaa esille monenlaisia pukeutumistyylejä.
Selskaapi Raahen jäsenet esiintyvät historiallisissa asuissa eri tilaisuuksissa. Raahen Meripäivät ovat heille tärkein tapahtuma, koska silloin Selskaapi Raahe ry perustettiin. Yhdistyksen jäsenet voivat valita itselleen historialliset asut ja roolit. Henkilöt ovat joko todellisia tai kuviteltuja, joihin roolit jäsenet ovat luoneet oman persoonansa kautta. Yhdistyksen tarkoituksena on levittää tietoa historiallisesta pukeutumisesta ja tapakulttuurista valitulla aikakaudella. Tietoa pukeutumiseen haetaan historiasta, valokuvista, videoista ja aikakaudella eläneistä ihmisistä kuten Iso-Britannian kuningatar Viktoriasta. Asiaan perehdytään huolella ja sitten ommellaan puvut, joita Satu on saanut tehdä useita.
Haastattelun lopuksi kesäkuussa 2026 Satu Aho toteaa, että tietokoneella on jo tekstiä seuraavaa kirjaa varten.
