Saara Kristiina Kariniemi o.s. Ruoppa syntyi 1870 Virolahdella ja kuoli 1938 Terijoella. Hän oli naimisissa rajaviskaali Esaias Kariniemen kanssa. Heidän kotinsa oli avoinna, kun suunniteltiin Alatornion osaston toimintaa. Saara Kariniemi toimi osaston hallituksessa parisenkymmentä vuotta ja oli osaston perustajajäsen. Hän oli myös herättämässä henkiin jo hiipumaisillaan olevaa Suomalaisen Naisliiton Terijoen osastoa.
Avioliitto Esaias Kariniemen kanssa
Saara solmi avioliiton Ylivieskassa syntyneen rajaviskaali Esaias Kariniemen (1864-1943) kanssa. Heidät vihittiin Pietarissa, jonne Saara oli muuttanut aivan nuorena. Heillä oli kolme poikaa ja kasvattilapsi: Väinö, Ilmari ja Eero sekä Annikki. 1894 he muuttivat Terijoelle, josta muutto Tornioon vuonna 1902.
Esaias Kariniemen vanhemmat siirtyivät asumaan Viipuriin 1872, jossa Esaias suoritti Viipurin reaalikoulun. Hän oli töissä mm. Pietarin Suomen tullilaitoksessa ja siirtyi Pohjoisen rajalle eteläpiirin rajaviskaaliksi (tullivartion päällikkö) Tornioon.
Torniossa Esaiaksen perheellä oli kristillinen matkailijakoti ”Hospis” vuosina 1915-1918.
Esaias Kariniemi palveli Torniossa 25 vuotta ja siirtyi perheineen asumaan Terijoelle eläkkeelle jäätyään vuonna 1927. Terijoella he ostivat englantilais-venäläisten rakennuttaman loistohuvilan, Terijoen kauneimpia, jota ympäröi suuri puutarha.
Esaias Kariniemi oli muuten urheilun ja voimistelun ystävä ja kannusti ja avusti nuoria urheilemaan. Hän kuului Torniossa ja Terijoella suojeluskunnan esikuntaan. Hän otti osaa sisällissotaan ja sai kunniamerkin ja suojeluskunnan ansiomerkin toiminnastaan isänmaan hyväksi.
Myös Saara Kariniemi osallistui aviomiehensä tavoin isänmaalliseen toimintaan kuuluen Lotta Svärd yhdistyksen Pohjolan piirin ensimmäiseen johtokuntaan 1921-1927 ja hän oli Tornion Lotta Svärd -yhdistyksen puheenjohtaja ainakin vuodet 1926-1927. Vapaussodan aikaisesta lottatyöstä hänelle ojennettiin Vapaussodan ansiomitali.
Suomalaisen Naisliiton Alatornion osaston perustajajäsen
Suomalainen Naisliitto perustettiin Helsingissä 1907 lähinnä nuorsuomalaisten naisten toimesta, jotka halusivat levittää naisasialiikettä koko maahan. Järjestön tarkoituksena oli kansansivistyksen levittäminen ja kohottaminen naisten keskuudessa. Naisliitto perusti eri paikkakunnille osastoja ja paras hankintavuosi oli 1907, jolloin 76 osastoa perustettiin. Jäljellä on vain kuusi toimivaa yhdistystä.
Yksi näistä osastoista perustettiin Alatorniolla. Vuonna 1907 elokuun 25. päivänä kokoontui Alatornion Raumon nuorisoseuran talolle joukko naisia perustamaan Naisliiton Alatornion osastoa. Jäseniksi kirjautui 40 naista ja se oli paljon. Vuosikokous pidettiin 1.10. samana vuonna ja kahdeksanhenkinen johtokunta valittiin. Johtokuntaan valittiin myös viskaalin rouva Saara Kariniemi. Lokakuun 14. päivänä johtokunnan kokouksessa tuli osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi rouva Alma Junnelius. Vuoden 1908 kokouksessa varapuheenjohtajaksi valittiin tällä kertaa Saara Kariniemi. Saara Kariniemi oli yhdistyksen hallituksessa vuodet 1907-1927. Hänen sydäntään lähellä oli raittius- ja siveellisyystyö. Hän piti esitelmiä osaston monissa tilaisuuksissa. Mm. vuonna 1916 hän esitelmässään mainitsi: ”Nykyisin on tyttöjen elämä liian kevytmielistä. Siveellinen taso on tavattomasti alentunut ja aiheutuu tämä paikkakunnan kasvaneesta liike-elämästä.”
Vuonna 1911 osasto järjesti keittokursseja ja maksullisia päivällisiä ja sopat keitettiin, kurssilaiset majoittuivat missä muualla kuin Kariniemen kodissa Putaalla.
Kariniemen talosta ja tontista tuli osaston toimitila kanaloineen ja sikaloineen
Kariniemet olivat jättämässä Tornion vuonna 1927 ja kaksi yhdistystä järjesti jäähyväisillanvieton nimittäin Tornion suojeluskunta ja Alatornion osasto. Sitä ennen piti kuitenkin myydä omakotitalo.
Osastossa keskusteltiin omasta toimitalosta vuoden 1926 aikana. Huhtikuussa päätettiin ostaa rajaviskaali ja rouva Kariniemeltä heidän talo. Kariniemet möivät talon sekä tontin kaikkine rakennuksineen numerossa 3 Tornion kaupungin 8:ssa kaupunginosassa 8.4.1926 hintaan 100.000 markkaa, josta 14.000 maksettiin kaupantekotilaisuudessa, loput lokakuuhun 1926 mennessä. ”Oman talon” tupaantuliaiset pidettiin ja juhlapuheen piti kauppias ja naisliittolainen Saima Kallinen, yhtä loistava puhuja kuin veljensä, tuleva kansanedustaja ja puolustusministeri Yrjö Kallinen. Kuka olisi arvannut, että oman toimitalon tontille navetan ullakolle perustettiin osaston mallikanala ja alapuolelle sikala. Sikalan perustaminen kuului kansan valistamiseen ja sikojen kasvatus pohjoisessa oli lisäksi harvinaista.
Alatornion osasto halusi kunnioittaa perustajajäsentään organisoimalla jäähyväisjuhlan tulliviskaali Esaias Kariniemelle ja rouva Saara Kariniemelle, jotka olivat tukeneet osaston toimintaa ja antaneet käyttää kotitaloaan kokousten ja illanviettojen paikkana.
Kaleva kirjoittaa:
”Puolisoiden Kariniemen koti on aina ollut avoinna tälle työlle. Illan kuluessa pitivät puheita opettajatar Elise Keisaari naisliiton puolesta, missä yhteydessä liitto toi esiin kiitollisuutensa lahjoittamalla puolisot Kariniemelle kipsisen Minna Canthin rintakuvan. Herastuomari Viuhkola kiitti kaikkien puolesta siitä rakkaudesta, minkä puolisot olivat osoittaneet kansanvalistustyötä kohtaan.”
Eläkepäivät Terijoella odottivat.
60-vuotiasta Saara Kariniemeä kiitettiin
Alatornion osaston pitäaikainen puheenjohtaja Elise Keisaari kirjoitti Naisten äänessä elokuussa 1930 60-vuotiaasta Saara Kariniemestä jutun ja kiitti häntä panoksestaan Alatornion osaston hyväksi.
”Suomalaisen naisliiton Alatornion osaston perustajia hän on [Saara]. Jokainen tietää, mitä ponnistuksia kysyy työ yhdistyksessä, jonka ei jäsenistö eikä ympäristö ole määrätietoisesti selvillä työpäämääristä eikä näiden päämäärien tarpeellisuudesta. Mitä tarvitsee nainen sivistyä? Hän on vain kotia varten, eikä siksi tarvitse erikoisvalistusta. Näitä katsantokantoja vastaan alkoi työ vasta perustetun osaston koskemattomalla saralla. Se oli todella taistelua ja taistelevaa, vaikka samalla rauhallista ja määrätietoisesti pyrkivää työtä. Jotta työ saisi jalansijaa, kierreltiin laajan pitäjän eri puolilla milloin ompeluseuroja, kokouksia, iltamia j.n.e. järjestäen. Rouva Kariniemi se oli, joka aina tähyili, minne milloinkin oli mentävä, mitä tehtävä, mitä pyydettävä, mitä annettava. Hänen kotinsa muodostui keskukseksi, missä työ suunniteltiin, tarvittaessa työväki ilmaiseksi syötettiin, juotettiin, majoitettiin, jopa kyydittiin.”
Mutta ei naisasia suinkaan jäänyt Tornioon vaan Terijoelle muuttamisen jälkeen Saara valittiin Naisliiton Terijoen osaston varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1917 perustettu Terijoen Naisliitto herätettiin uudelleen henkiin. Joukko naisia, joukossa Saara Kariniemi, kokoontui Terijoen Seurahuoneelle tammikuussa 1929. Saara puhui tilaisuudessa esimerkein toimivista Naisliiton osastoista, joiden aatteellisen työn rinnalla oli joku käytännöllinen päämäärä. Hän ehdotti käytännöllisen työn lähtökohtaa Terijoellekin, jossa oli paljon puutetta ja kärsimystä. Puheenvuoro sai kannatusta. Terijoelle naisliittolaiset hankkivat oman toimitalon ahkeria ja aikaansaavia kun olivat ja heillä oli omistuksessa työkoti, jossa naiset saivat opetella kangaspuilla kutomista.
Saara oli Suomalaisen Naisliiton keskusvaltuuskunnan (hallitus) Terijoen edustajana ainakin vuonna 1930.
Saara Kariniemi kuoli 67-vuoden ikäisenä Viipurin diakonissalaitoksella 3.7.1938. Hänet haudattiin Terijoen uudelle hautausmaalle. Vainajan siunasi pastori Vuorinen.
Elokuun 1938 Naisten ääni muisteli entistä asiamiestään ja naisliittolaista seuraavasti: ”Nyt on koti vaalijatta, monivuotinen elämänkumppani yksin, Terijoen Naisliitto uudelleenherättäjäänsä vailla.
Mutta lepo oli varmaan kaivattu ja – ennen kaikkea – hyvin ansaittu. Me Saara Kariniemen ystävät ja aatesisaret ympäri Suomen niemen ja meihin yhtyy lehtemme Naisten Ääni, jonka harras ystävä ja – moneen otteeseen – asiamieskin hän on ollut, lausumme kipeän kaipauksemme ja kiitollisuutemme ohella varmaan yksimielisen lupauksen: uskollisena seisoa yhteisten asiamme ympärillä.”
