Keväisenä toukokuun päivänä 2026 rakas tätimme Riitta Annikki Yrjänheikki menehtyi lyhyen saattohoidon jälkeen. Riittaa voisi kuvata Juha Tapion sanoin: ”Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan”.
Riitta syntyi Torniossa 16.3.1963. Perheessä oli entuudestaan viisi lasta ja nuorimpana hän oli kaikkien silmäterä. Riitta asui koko elämänsä Torniossa, mutta opinpolku vei hänet myös Rovaniemelle ja Ylitorniolle. Riitalla oli kehitysvamma, joka vaikeutti hänen omatoimista suoriutumistaan jossakin määrin. Itsenäisen elämäntaitoja hän opetteli paitsi kotona, myös Ylitornion kristillisessä kansanopistossa elämäntaitojen erityislinjalla.
Riitta valmistui 1999 Merikosken ammatillisesta koulutuskeskuksesta käsityölinjalta ja työskenteli pitkään Tornion toimintakeskuksessa tehden erilaisia käsitöitä. Pikkuhiljaa työpäiviä käsitöiden parissa vähennettiin ja hän siirtyi kerhotoiminnan puolelle.
Riitta asui valtaosan elämästään kaksin äitinsä Taimin kanssa. Äidin lisäksi sisarukset perheineen olivat hänelle tärkeitä. Ystäviä oli löytynyt niin koulusta kuin toimintakeskuksestakin. Riitan löysi usein vapaa-ajallaan kuuntelemasta musiikkia sekä kutomassa iloisen värisiä kaulaliinoja. Nuorempana hän kävi päivittäin kävelemässä pieniä lenkkejä, toisinaan useita kertoja päivässä. Taimi ja Riitta kulkivat myös yhdessä paljon jalkaisin ollen näin useille alueen asukkaille tuttu näky.
Me vartuimme Riitan naapurissa asuen. Hän oli usein mukana lapsuuden leikeissämme ja monenlaisissa tapahtumissa. Hänellä oli kultainen sydän, hyvä huumorintaju ja nauru herkässä. Hän osasi myös olla hyvinkin päättäväinen, karkkilakko kesti ainakin pari vuosikymmentä, ehkä enemmänkin ja kahvinjuonti päättyi tiettyyn kellonaikaan. Tästä ei lipsuttu mistään syystä. Riitalla oli hyvä muisti, joka tuli esiin hänen luetellessaan läheistensä toiset ja kolmannet nimet sekä hänen nimetessään monia julkisuudesta tuttuja henkilöitä.
Taimi äidin menehdyttyä Riitta oli ensin jonkin aikaa siskojensa hoidettavana, mutta muutti sitten Torintienoon palvelukeskukseen, Kaverikodille. Talon yhteisöllisyys sopi hänelle hyvin ja melko pian Riitta alkoi kutsumaan paikkaa kodikseen, vaikkakin mielellään lähti sisarusten luo kahveille tai “systerin” luo yökyläilemään. Kaverikodilla hän osallistui oman vuoronsa mukaisesti talon arkiaskareisiin sekä päivätoimintaan. Vierailijoilta hän usein kyseli, että sattuisivatkohan nämä tuoneen jäätelöä mukanaan. Riitta oli luonteeltaan kiltti ja hyväntahtoinen. Hyllyssä hänellä komeili aivan ansaitusti myönnetty “kaikkien kaveri” -pokaali.
Viimeisinä elinvuosina muistin ja liikuntakyvyn heikentyminen nakersivat Riitan elämänlaatua sekä veivät voimia. Toimintakyvyn hupenemisen ja sairastelujen myötä suru-uutisen tuloon osattiin varautua. Riitta menehtyi 63 vuoden iässä 12.5.2026.
Pertsa Reposen sanoittama ja Katri Helenan tulkitsema “Lintu ja lapsi” oli Riitan lempikappaleita. Laulussa lapsen silmät loistavat lintujen lentoa seuratessa, niiden vapaus tuo toivoa katsojalle. Ehkäpä Riitta sinäkin nyt saat lempilaulusi linnun tavoin lentää vapaana.
Riitan äidin Taimi Yrjänheikin tarina luettavissa tai kuunneltavissa: https://www.naistenaani.fi/taimi-yrjanheikki-mummo-oli-lempea-ja-avarasydaminen/
