Raijan äidin kuolema – perhe hajoaa
Raija Maarit Örn (o.s. Koski, ent. Risto) syntyi Siikaisissa vuonna 1949. Hän oli kahdeksan kuukautta, kun hänen äitinsä, Kyllikki, kuoli. Epäiltiin, että Kyllikki kuoli naapurin toimesta. Kuolemaa ei koskaan selvitetty, tähän arveltiin syynä olleen se, että naapuri hellusti nimismiehen kanssa.
Näin Raija kuvaili sitä: ”Naapuri oli tullut kaupungista ja sanoi äitille, että oli ostanut Raijalle eli mulle esiliinakangasta ja että tulla hakemaan -sinne se sitten kuoli.”
Äidittömiksi Raijan lisäksi jäivät hänen kaksi veljeään, 2-vuotias Matti ja 3-vuotias Pekka. Heidän isänsä kulkiessa Porissa töissä päätettiin, että lapset jäävät Siikaisten kylään Otamoille, isovanhemmilleen. Pojat sijoitettiin isän vanhempien luokse ja Raija äitinsä vanhempien hoiviin. Veljiään hän näki koulussa ja vierailleessaan heidän luonaan. Isä tuli joskus viikonloppuisin tervehtimään lapsiaan.
Raija asui lapsuutensa Siikaisissa mummon, tuffan, enon ja välillä mummon kahden kasvattilapsen kanssa. Talon pihapiirissä asui myös pienessä kammarissa Raijan serkku Paula perheineen.
Paula-serkku
”Paulan kanssa, kun samassa pihassa oltiin, oli mukava leikkiä. Leikittiin paljon leikkimökissä. Paulanhan kanssa me pidetään yhteyttä jatkuvasti, soitellaan joka viikko.”
Haastatellessani Paulaa hän muisteli myös leikkejä yhdessä ja metsämansikoiden keräämistä pellolta. Molemmat muistelivat myös yhteisiä leikkejä pikkuserkkujen kanssa ja kävelyreissuja 8 km:n päähän, lähes 100-vuotiaan sokeutuneen mamman, mummon äidin luo.
Paulalle oli jäänyt mieleen myös yksi kauhea tapahtuma heidän lapsuudestaan. Hän kertoi, kun he olivat kerran kesällä lähteneet pihapiirin lasten kanssa uimaan, niin Raija oli tullut myöhemmin perässä. He olivat jo uineet kalliolle levähtämään ja heti kun Raija tuli sinne, he lähtivät uimaan seuraavaan paikkaan. Paula oli sattunut katsomaan taakse ja nähnyt, että Raija oli vajonnut veden pinnan alle ja tästä näkyi vain nuttura. Paula ui Raijan luo ja pelasti hänet nutturasta vetämällä.
Mummo ja tuffa
Raija kertoi mummon, hänen kasvattajansa, olleen välillä ankara ja muisteli ikävää tapahtumaa ennen kouluikää: ”Oli oikein rumat sarkavaatteet, ja mun pitää laittaa ne päälle, en halunu laittaa, se piiskasi mua ja sitten oikein toi kepin ja oikein hakkasi – se oli omanlaisensa.”
Raija sanoi mummonsa olleen välillä mukavakin, hän nauraen kertoi yhdestä hänen tempauksestansa: ”Kerrankin kun tuffa tuli Porista linja-autolla, se oli ollut muuraamassa, se puki itsensä sellaiseksi, pitkä hame ja naamari päässä ja meni tuffaa vastaan.”
Huolimatta mummon ankarista kasvatusmenetelmistä Raijaa kohtaan, mummo silti palkittiin ansiokkaasta työstä kasvattilapsien huoltajana. Mummon lisäksi Raijaa oli kasvattamassa tuffa, jota Raija muisteli lämmöllä: ”Oltiin mummon kanssa Leväsjoella, mummon kotipaikassa käymässä, niin tuffa sillä aikaa tehnyt leikkimökin.” Kun Raija ja Paula olivat vanhempia, niin se oli tuffa, joka vei heitä lavatansseihin.
Paula muisteli, että tuffa piti Raijaa joskus sylissä, mutta mummo ei koskaan ottanut Raijaa syliinsä. Paulan mielestä mummo jotenkin syytti Raijaa Kyllikin, tyttärensä, kuolemasta. Jälkeenpäin niin Raija kuin Paula, molemmat ovat yrittäneet ymmärtää mummon käytöstä, koska hänen elämänsä oli ollut kovaa. Mummo oli ollut ennen tuffaa naimisissa ja hänellä oli silloin kuollut mies, joka oli tapettu korttipelissä. Ennen Kyllikkiä hänellä oli aiemmin kuollut yksi hänen lapsistaan, pieni tyttö.
Muutto Siikaisten Otamoilta
Raija joutui pienenä tyttönä hoitamaan lehmiä ennen kouluun lähtöä ja eikä saanut jatkaa kansakoulun jälkeen opiskelua. Mummo halusi, että hän jää navettapiiaksi, vaikka hänen isänsä olisi maksanut koulutuksen. Hän olisi halunnut opiskella käsityöhön liittyvää koulutusta.
Raija kuitenkin lähti nuorena töihin ja oli töissä Siikaisissa ja Normarkussa. Kerran Paulan vieraillessa hänen luonaan, Raijalle tuli kova vatsakipu. Paula joutui viemään Raijan sairaalaan, jossa tällä todettiin umpisuolen tulehdus. Paula oli ollut taas Raijan pelastavana enkelinä, olihan hän jo kerran lapsena pelastanut Raijan hukkumasta.
Perhe-elämä ja muutto Tornioon
Raija tapasi tulevan puolison Saulin tansseissa Otamoilla. Pian he menivät naimisiin ja muuttivat yhteen. Tuore aviopari asui alkuajan Karjaalla ja Porissa. Porissa asuessaan heille syntyi kaksi lasta Kirsi, vuonna 1972 ja Jyrki 1974.
Lasten ollessa pieniä Raija ja Sauli muuttivat asumaan Saulin kotiseudulle Tornion Karunkiin. Vuonna 1977 he rakensivat talon Saulin vanhempien omistamalle tontille. Elina syntyi uuteen kotiin vuoden päästä ja Timo vuonna 1980.
Noilta ajoilta Raija muistelee syöneen paljon jänistä ja pesseen pyykkiä käsin. Hän oli paljon yksin lasten kanssa Saulin opiskellessa Oulussa. Kesäisin Sauli lipposi Kukkolankoskelta siikaa ruokapöytään. Sauli tykkäsi olla lastensa kanssa kotona ollessaan.
Avioliittoelämä Saulin kanssa oli vaikeaa. Raija kertoo: ”Muutettiin Karjaalle. Siitä se oli tyly, kun se oli aina vieraissa. Naimisiinko mentiin, niin heti seuraavana päivänä.” Sauli oli toisinaan hyvin mustasukkainen Raijasta. Kun kyselin, että miten sie pärjäsit silloin, niin hän vastasi: ”Pakko oli se, kun lapset oli, ja ei ollut paikkaa mihin menis. Saatiin me kuitenkin hyvät lapset.”
Kesällä 1982 Sauli lähti taas siikaa lippoamaan Kukkolankoskelle. Sitä päivää oli edeltänyt Raijan mielestä erilainen päivä: ”Se oli se viimeinen päivä, mie olin töissä, tuli lasten kanssa käymään työpaikalla, käytiin saunassa, pesi minut ja se teki drokit meille, kun oli juhannuksesta jäänyt, lähettiin Mustaansaareen ja Sauli lähti aamuyöstä Kukkolankoskelle.”
”Sen mie muistan, kun Saulin siskot, ne tuli ensi sanomaan, että jotain on sattunut Kukkolankoskella ja ne tuli jonkun ajan pääst uudestaan ja ne itki.”
Sauli hukkui Kukkolankoskella 11.7.1982. Sanottiin, että krenkku eli puinen teline oli hajonnut ja hän oli pudonnut veteen ja lyönyt pään kiveen. Suru oli sydäntä särkevää Raijalla ja lapsilla.
Talon pelastaminen sekä yhteisön ja ystävien tuki
Surun keskellä Raija halusi pitää talon. Kiinteistölle oli tehtävä lainhuudatustodistus, jonka Saulin isä yritti estää, jotta omistusoikeus kiinteistöön olisi säilynyt hänellä. ”Kun rakennettiin se talo ja Saulia ei enää ollut, siihen piti se lainhuuto tulla, niin Saulin isä sanoi, että sitä lainhuutoa ei pidetä, kun sitä Saulia ei ennää ole, mutta asianajaja sanoi, että se on ilmoitettu, että lainhuuto pidetään ja se pidetään nyt se lainhuuto.”
Pian Raija lähti kaupunkiin kyselemään hoitopaikkaa pienimmille lapsille saadakseen jatkaa töitä vanhainkodissa. Tuohon aikaan oli jo voimassa laki lasten päivähoidosta (36/1973), siitä huolimatta Raijalle vastattiin näin: ”Niin se yks sano, että sun pittää myydä se talo pois – oli siinä kans vastaus. En mie rahaa tahtonut – mie vain ajattelin, että olisin pystynyt töissä kulkeen.”
Raijan jatkaessa töitä 9-vuotiaan Kirsin piti hoitaa kesän pikkusisaruksiaan. Syksyllä lapset saivat hoitopaikan perhepäivähoidosta. Raija muisteli perhepäivähoitajaa ja hänen miestään lämmöllä: ”Sain lapsille hyvän hoitopaikan, ne muutenkin autto meitä puitten teossa ja kaikessa.”
Saulin kuoleman jälkeisenä jouluna Raija ja lapset saivat kutsun tulla joulun viettoon Karungin papin ja vaimonsa luokse ja he auttoivat perhettä muutenkin useamman vuoden. Myös naapurit auttoivat tarvittaessa. ” Aina toinen naapuri sano, että tule syömään sulla ei ole kuitenkaan ruokaa valmiina.”
Ystävien kanssa hän kävi tansseissa, ulkomailla ja marjassa. Nykyään Raijaa harmittaa, kun kaikki hänen ystävänsä Karungista ovat kuolleet.
Raijan aktiivisuus ja hyväsydämisyys
”Kyllä se sitten meni, kun te koulun aloitte, hyvin kaikki sitten ja mulla oli aina työpaikka, että sai tienata, ei tarvinnut työttömänä olla.”
Raija kulki useamman vuoden töissä siivoojana Karungin koulussa, osallistui kansalaisopiston posliininmaalaukseen ja kävi kunnantalolla kutomassa mattoja. Hän oli mukana lasten harrastuksissa, tarjoten hiihtäjille mehua Karungin hiihtokopissa.
Raija auttoi Saulin äitiä viemällä ruokatauolla postin hänelle. Hän pyysi silloin tällöin lapsiaan viemään leipomaansa tuoretta leipää mummolaan, näin myös Saulin isän eläessä.
Raijan avosydämisyydestä kertoo myös se, että hän antoi lasten ottaa kotiin koiria, kissoja, undulaatteja ja lemmikkihiiriä. Kirsi ja Elina saivat ostaa hevosen, jonka hoitamiseen Raijan piti osallistua.
Raija kävi joskus ulkomailla kylän naisten kanssa ja välillä myös lasten kanssa. Ulkomailla hän sai rentoutua yksinhuoltajan arkisesta aherruksesta.
Hän piti hyvää huolta talosta ja muodosti lapsilleen ihania perinteitä. Sunnuntaisin lapset saivat valita jälkiruokaohjeista mieleisen jälkiruuan, joulu järjestettiin viimeisen päälle ja arkisin Raija leipoi leipää ja pullaa.
”Teetätin leivinuunin ja hellan. Mä tykkäsin leipoa, sai siinä leivät paistaa siinä uunissa.”
Joka kesä Raija ajoi lomalla perheensä kanssa Poriin ja Siikaisiin tervehtimään sukulaisiaan. Lomat Porissa olivat kivoja niin Raijalle kuin hänen lapsilleen. Myös Porin sukulaiset kävivät joskus Karungissa.
Vähitellen lapset kasvoivat, vanhemmat lapset muuttivat pois kotoa opiskelemaan ja sitten perustivat perheen. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi vuonna 1994. Sen jälkeen lapsenlapsia Raijalle on tullut kaksitoista.
Käsityöt
Raija kertoi kutoneensa ensimmäisen villapuseron alle kouluikäisenä: ”Se oli keltasta ja vihreää Pirjo-lankaa ja istuin pienessä keinutuolissa ja kudoin, sen jälkeen olen paljon käsitöitä tehnytkin. Veikko-enolta mie kerjäsin rahaa, että sain lankaa ostaa.”
Raija on ollut aina taitava käsistään, on kutonut, ommellut, virkannut ja maalannut silkkihuiveja ja posliinia sekä tehnyt tiffanytöitä. Raijan kädenjälki näkyy muun muassa suvussa kulkevassa ristiäismekossa sekä kastemaljakossa. Monet ovat kehuneet hänen käsitöitään, niistä on tehty tilauksia ja myyty erilaisissa myyjäisissä. Raija kertoi, että teki käsitöitä iltaisin, kun lapset olivat laittautuneet nukkumaan – se oli Raijalle omaa aikaa.
Uusi rakkaus ja arki
”Kun tultiiin Elinan kilpailuista Laukaalta, mie olin yhen kaverin kanssa sopinut, että mennään kaupunginhotelliin sinne tansseihin ja siellä ei ollut paljon paikkoja ja siinä missä Jaakko istui, siinä oli tyhjä paikka. 17.7.1999 tapasin Jaakon, oli hyvä, että tapasin.”
Raija muutti joen toiselle puolelle Ruotsin Karungiin samana kesänä, kun hän tapasi Jaakon. 6.12.2000 he menivät naimisiin. Parin vuoden päästä Jaakon 5-vuotias poika muutti pysyvästi asumaan heidän luokseen, koska hänen äitinsä kuoli. Välillä myös lapsenlapset olivat yökylässä ja silloin tehtiin aamupalaksi lättyjä omatekoisen mansikkahillon ja mehun kera.
Raija kulki töissä Tornion kirjastolla siivoojana ja Jaakko oli selkänsä vuoksi sairaseläkkeellä kotona. Kesäisin he liikkuivat asuntoautolla sukulaistensa luona ja pohjoisessa hillareissulla. Koko kesää he eivät voineet reissata, koska Raijalla oli kasvihuone, kukkia ja mansikoita hoidettavana ja Jaakolla kalastukset. Raija on käsitöiden lisäksi tykännyt pienestä pitäen kasvattaa omia kasveja. Tällä hetkelläkin on taimin alkuja kasvatettavana.
Monet mieleenpainuvat joulut vietettiin ja järjestettiin yhdessä lasten ja lastenlapsien kanssa. Raija ja Jaakko myös pitivät useana kesänä mukavat grillijuhlat, joissa oli niin Raijan kuin Jaakonkin lapset sekä ystävät ja sukulaiset.
Nykyhetki – vuonna 2026
Jaakon kanssa Raijalla on hyvä olla, vaikka hänellä on glaukooma (silmäpainesairaus), selkäkipua ja alkava Alzheimer. Käsitöitä hän ei enää huonon näkönsä vuoksi pysty tekemään, mutta hänellä on rakastava mies vierellään. ”Jaakko tuo joka aamu mulle sänkyyn kahvin, tekee voileivän, mulla on hyvä olla täällä.”
”Jaakon kanssa on hyvä olla, nytkin me ollaan tässä pötkötelty ja katottu telkkaria, nyt ko mulla on näkö huono, Jaakko laittaa ruokaa.”
Yhdessä he leipovat pullaa ja käyvät ulkona kävelemässä. Raija, äitini, esittelikin iloisena uutta rollaattoria, jonka avulla hän oli voinut Jaakon kanssa kiertää Kirkkosaaren.
Nyt keväällä he ovat käyneet saaressa kelkalla auringon paisteella juomassa kahvia ja juttelemassa jäällä oleville pilkkijöille. Kesällä heillä on tarkoitus lähteä Poriin asuntoautolla onnittelemaan Raijan veljeä, Pekkaa, hänen 80–vuotispäivänään sekä tervehtimään Raijan serkkua Paulaa ja hänen miestään.
