Äitini Kaisu Savolainen o.s Sihvonen syntyi luovutetun, kauniin Karjalan Jaakkiman pitäjän Reuskulan kylässä 3.12.1887.

Maanviljelystila oli pieni, mutta lapsia paljon. Reuskulan kylässä oli kiertokoulu, mutta äitini halusi mennä naapurikylään, missä oli kansakoulu. Matka oli pitkä, mutta taittui kesäkeleillä kävellen ja talvella suksilla. Silloin pidettiin pitkiä hameita ilman housuja. Opettaja piti talvella housutarkastuksen ja niille, joilla ei ollut hameitten alla housuja, lähetettiin kotiin sanaa, että housut on oltava. Niinpä mummoni ompeli ns. viholaissäkeistä äidille housut.

Kaisu Sihvosen nuoruudessa oli kylässä paljon seuratoimintaa. Sinne rakennettiin Lauluseuran talo, jossa laulettiin, näyteltiin ja tanssittiin. Äitini oli sen seuran perustajajäseniä.

Lapset vähitellen lensivät omille teilleen. Niinpä Sihvonenkin lähti maailmalle, aina Helsinkiin asti. Hänen serkullaan oli Mellunkylässä kauppaliike, josta äiti sai työpaikan. Hän työskenteli sekä keittiön että kaupan puolella. Väliajat hän vietti ommellen naisten vaatteita. Siihen aikaan leningit varustettiin luilla, jotta uuma pääsi esiin. Hän kertoi, kuinka kerran luut oli ommeltu paikoilleen ja sovitusvaiheessa asiakas huomasi, etteivät ne olleetkaan hänelle sopivassa paikassa ja koko luomus piti purkaa. Silloin äiti sanoi, että itku ei ollut kaukana, kun kaikki piti ratkoa ja aloittaa taas alusta.

Kaisu Sihvonen tutustui muihin maalta tulleisiin tyttöihin, joiden kanssa hän käveli iltaisin mm. Heikinkatua pitkin. Nykyään katu on Mannerheimintie. Myöhemmin illalla santarmit tulivat sanomaan, että nyt tyttöjen pitää mennä kotiin, sillä katujen kaasuvalot sammutetaan. Silloin elettiin Venäjän Suurruhtinaan aikaa.

Vuonna 1906 Suomen naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa. Seuraavana vuonna äitikin pääsi äänestämään valtiollisissa vaaleissa. Hän jaksoi aina muistuttaa, että naisten täytyy äänestää, kun olemme saaneet äänioikeuden miesten rinnalle.

Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Saatiin oma raha, oma lippu, postilaitos ja sotaväki.

Vuonna 1919 Sihvonen oli Hangon satamassa lähdössä Amerikkaan. Matkasta ei kuitenkaan tullut mitään, kun kotipuolesta tuli suruviesti, että äidin nuorempi sisar oli kuollut espanjantautiin. Sisko oli 27-vuotias ja viisi poikaa jäi ilman äitiä. Nuorin pojista oli vajaan vuoden ikäinen.

Niinpä Sihvonen lähti hoitamaan pienokaisia sisaren kotiin Jaakkimaan. Lesken sisaret eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että naimaton sisko tuli heidän taloonsa. He melkein vaativat äitiä menemään naimisiin heidän veljensä kanssa. Niinpä siinä kävi, että häät pidettiin kesällä 1920.

Sitten koko revohka lähti pikapuolin Lahdenpohjan kauppalaan. Sieltä isä osti sekatavarakaupan ja ryhtyi kauppiaaksi. Kaisu, nyt siis Savolainen, ompeli viidelle pojalle merimiespuvut ja vei heidät Viipuriin valokuvaan. Siinä kuvassa ovat pojat hyväryhtisinä pituusjärjestyksessä.

Vuoden 1921 joulukuussa syntyi perheeseen tyttövauva. Äiti kertoi olleensa onnesta sykkyrällä, kun hän vauva sylissään katseli jouluvaloja toisten mentyä joulukirkkoon.

Pojat varttuivat, samoin tytär. Ei aikaakaan, kun taas muutettiin. Nyt Suojärvelle, mikä oli vaurastuva paikkakunta Hyrsylän mutkan lähistöllä. Siellä olivat suuret salometsät, joissa riitti töitä muualta Suomesta tulleille metsämiehille. Osa miehistä oli meillekin majoitettu. Kaisu Savolainen huolehti miesten ruokapuolesta. Hän kertoi leiponeensa suuret määrät leipää jokaisena päivänä. Olihan siellä monta suuta syömässä.

Vuonna 1926 syntyi perheeseen poikalapsi, sekä vielä 1932 toinen tytär Suomea koettelevan suurlaman aikana. Laman koettelemana jouduimme muuttamaan pienempään taloon, Lietteen kylään. Siellä meillä oli ns. aittakauppa, josta kyläläiset saivat tulla ostamaan tarvitsemiaan tarvikkeita.

Suuresta työmäärästään huolimatta Kaisu Savolaisella oli myös harrastuksia. Hän lauloi useammassa kuorossa, kävi ompeluseuroissa ja kuului Suojärven Marttoihin.

Viisi vanhinta poikaa olivat jo työelämässä. Kuka Laatikkotehtaalla tai kuorma- ja linja-auton kuljettajina. Oli vuosi 1939. Olin jo 7- vuotias ja aloittelin koulunkäyntiä, mutta se loppui lyhyeen. Ehdin olla kaksi viikkoa koulussa, kun sotilaat valloittivat koulun. Alkoi talvisota.

Viidestä pojasta yksi kaatui talvisodassa ja toinen katosi jatkosodassa. Äidin elämä oli raskasta. Jouduttin lähtemään kaksi kertaa evakkomatkalle. Lopullisesti kotiuduimme Seinäjoelle. Äidin sydän ei enää kestänyt ja hän kuoli 72-vuotiaana vuonna 1960. Hänet siunattiin Seinäjoen hautausmaalla karjalaiseen tapaan suoraan hautaan.