Kirjailija ja johtajatar Mimmi Bergh oli ensimmäisiä suomeksi kirjoittavia pohjoissuomalaisia naiskirjailijoita. Hänen tuotannossaan on autobiografisia elementtejä, koska hän kuvaa yhteiskuntaa omasta näkökulmastaan. Kirjoituksissaan hän kannattaa naisten koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia ja yhtenäiskoulujärjestelmää.
Jemina ”Mimmi” Bergh (1845-1932) syntyi Kuopiossa. Vanhemmat olivat rovasti, teologian tohtori, valtiopäivämies Julius Immanuel Bergh (1810-1878 ) ja Olivia Vilhelmina o.s. Bergroth (1820-1878). Heidät oli vihitty 1841 ja heille syntyi 16 lasta, joista vilkkain ja puheliain Mimmi oli kolmanneksi vanhin. Julius Immanuel Bergh oli heränneiden maallikkojohtaja Paavo Ruotsalaisen ystävä ja hän kuului itse myös herännäisyyden alkuvaiheen merkittävimpiin pappisvaikuttajiin. Mimmin täti, Maria Elisabeth Bergh, oli herännäisyyden kannattaja myöskin ja tunnettu kielilläpuhuja, joka piti pienten lasten koulua Limingassa.
Mimmin syntymän aikoihin toimi Julius Immanuel Bergh Kuopion lukion jumaluusopin lehtorina. Mimmi kävi Kuopion ruotsalaista tyttökoulua kotiopetuksen jälkeen. Perhe muutti sittemmin Liminkaan, koska isä Julius Immanuel Bergh oli valittu Limingan kirkkoherraksi vuonna 1861. Tuolloin Mimmi oli 16-vuotias. Suuren perheen huolenpidosta vastasi Mimmi osaltaan siten, että hän opetti nuorempia sisaruksiaan. Hän myös avusti erästä sokeaa tyttöä lukemaan ja oppi siinä samalla sormiensa avulla lukemaan Uuden testamentin evankeliumeja. Pappilan neidit avustivat myös monella tapaa isäänsä seurakunnan eri tehtävissä.
Johtajatar
Vuoden 1870-luvun vaiheessa Mimmi opiskeli Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa suomea ja englantia, seurasi myös psykologian ja filosofian luentoja yliopistossa. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi kuuntelijakurssilta vuonna 1875 Jyväskylän seminaarista.
Pohjanmaalla raivosi keuhkokuume vuonna 1878 ja vei mennessään Limingan suuren pappilan kirkkoherra Berghin ja hänen puolisonsa. Lapsista tuli orpoja. Armovuodet päättyivät vuonna 1880, jonka jälkeen Mimmi muutti sisarustensa kanssa Ouluun.
Oulussa oli onneksi tarjolla koulutetulle opettajalle työtä. Oulun suomalainen tyttökoulu oli perustettu 1879 viisiluokkaisena ja vuonna 1892 avattiin yliopistoon johtava Oulun suomalaisen tyttökoulun jatko-opisto. Jatko-opisto oli tyttöjen jatko-opintojen kannalta pitkään tärkein oppilaitos Suomessa. Kolmivuotisen jatko-opiston suorittaneet saivat tietotodistuksen ja opettajaopinnon suorittaneet lisäksi opettajatodistuksen. Opettajia valmistavia seminaareja oli tuolloin vasta kaksi: Jyväskylän seminaari, perustettu 1863 ja Sortavalan seminaari, perustettu 1880.
Oulussa Mimmi opetti 1880- ja 1890-luvuilla Suomalaisessa valmistavassa koulussa ja Suomalaisessa tyttökoulussa, jossa hoiti johtajattaren viransijaisuutta aika ajoin. Suomalaisessa jatko-opistossa hän toimi ensimmäisenä pitkäaikaisena johtajattarena 21 vuotta (1892-1913) ja johtokunnan sihteerinä, pedagogiikan, dogmatiikan ja ruotsin kielen opettajana.
Kaiku; Sanomia Oulun kaupungista ja läänistä kirjoittaa 27.5.1913 artikkelissa Eroava koulun johtajatar seuraavaa:
”Nyt kun vanhuus on nuoret voimat voittanut, on neiti Bergh jättänyt kaikki monet toimet ja puuhansa. Sanottakoon hänelle tunnustukseksi, että hän on aina harrastanut kaikkea jaloa ja korkeaa nuoresta lähtien, ollen katsantokantansa valoisa ja nuortea. Hän sovellutti koulussaan jo silloin vapaita kasvatusperiaatteita, kun moni ei sellaisia ollut uneksinutkaan, nim. että oppilaita oli kohdeltava vapaina persoonallisuuksina eikä koneina. Hän istutti heihin ennen kaikkea velvollisuudentuntoa. Hän oli oivaltanut sielutieteen merkityksen kasvattajana, jokaisesta oppilaasta oli saatava, esille se hyvä, mikä kussakin oli.”
Opetustyön ja hallinnon- ohella hän kuului jäsenenä, sihteerinä ja puheenjohtajana useissa eri johtokunnissa kuten kaupungin kansakoulun, talouskoulun, jatko-opiston, työkotien, vankeinhoitoyhdistyksen ja Oulun diakonissakodin johtokunnassa sekä Kymmenpenniyhdistyksen Lapinmaan köyhiä lapsia varten perustetun järjestön johtokunnassa.
Mimmi oli Lucina Hagmanin ystävätär
Kansanedustaja, koulunjohtaja ja ensimmäisenä naisena professorin arvonimen saanut naisasianainen Lucina Hagman oli Jyväskylän seminaarista valmistunut samana vuonna kuin Mimmi.
Hagman muisteli Naisten äänessä 1.10.1932 äskettäin kuollutta ystävätärtään Mimmi Berghiä. Mimmi oli opiskellut kuuntelijakurssilla kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarissa vuosina 1874-1875, siis samaan aikaan kuin Lucina itse. Lucina taas vuorostaan opiskeli vuosina 1871–1875 valmistuen kansakoulunopettajaksi 22-vuotiaana. Heistä oli tullut hyvät ystävät. Lucina piti Mimmiä ”kirjanoppineempana” kuin muita seminaarinaikaisia luokkatovereitaan, olihan Mimmi saanut hyvän pohjakoulutuksen.
Lucina valmistui siis kansakoulunopettajaksi vuonna 1875 ja pääsi Hämeenlinnan valmistavan koulun opettajaksi. Mimmi ja Lucina olivat kirjeenvaihdossa ja keväällä tuli kutsu Limingan pappilaan koko kesäksi. Mimmin vanhemmat olisivat Naantalin kylpylässä hoitamassa terveyttä.
Näin Lucina kertoo Limingan kesästä: ”Limingan pappila oli silmissäni kuin suuri linna, kohoten kaksikerroksisena leveän joen partaalla. Hevonen seisahtui avaralle, tasaiselle ruohopihalle portaitten eteen, enkä voi vakuuttaa, etteikö sydämeni olisi tikuttanut tavallista nopeammin, kun Mimmi ja useat hänen monista sisaruksistaan – minulle tuntemattomat – seisoivat leveillä portailla minua vastaanottamassa. Olipa siellä huoneita kuin labyrintissä. Kolme, neljä suorassa linjassa, niin että silmä sai siirtyä huoneesta huoneeseen leveitten ovien läpi, rakennuksen toisesta päästä toiseen.”
Koulutus ja työura
Kotiopetusta
Kuopion ruotsalainen tyttökoulu
Jyväskylän seminaarin kuuntelijakurssi 1874-1875
Harjoittanut opintoja suomen ja englannin kielissä Helsingin suomalaisessa jatko-opistossa
Opettajana Oulun suomalaisessa yksityisessä tyttökoulussa 1879-1882
Ruotsin ja suomen kielen kollega Valtion suomalaisessa tyttökoulussa Oulussa sekä uskonnon kollega samassa koulussa 1888-1896 ja
v.t. johtajatar useaan otteeseen
Oulun suomalaisen valmistavan koulun opettaja 1883-1910
Oulun Lääninvankilan naisosaston opettaja 1893-1913
Oulun suomalaisen jatko-opiston johtajatar ja kasvatusopin opettajatar 1892-1913.
Kirjallinen tuotanto
Mimmi Berghiä pidetään ensimmäisten suomeksi kirjoittavien pohjoissuomalaisten naiskirjailijoiden joukkoon kuuluvana (Miia Paani). Mimmi Bergh kirjoitti omalla nimellä, mikä oli harvinaista tuolloin, tai hän käytti nimimerkkiä M.B.
Erikoista hänen kirjoittamissaan teksteissä on se, että ne on tarkoitettu rajatun lukijakunnan luettaviksi. Hän itse on määritellyt esipuheessaan tai lopussa, kenelle kertomus on suunnattu. Esimerkkinä voidaan mainita naiskysymyksestä, Raamatusta tai Oulun koululaitoksesta kiinnostuneille, vangeille tai palvelijoille. Hän kirjoittaa kokemuksesta tai hänellä on tietoa.
Mimmi opetti 20 vuotta Oulun lääninvankilan naisosastolla, työskenteli vankien parissa, joten kyllä hänellä oli taustatietoa, joka näkyi Kertomuksia ja mietteitä vangeille vankilan yksinäisyydestä -teossarjassa. Siinä hän kertoo neljän nais- ja yhdeksän miesvangin tarinat kristillisen opettavaisella tavalla.
Silmäyksiä aikamme emansipatsiooni-pyrintöihin Mimmi Bergh ottaa suoraan kantaa naisasialiikkeiden toimintaan. Hän oli sitä mieltä, että naiskysymyksestä pitää käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua naisasiajärjestöjen ja päätöksiä tekevien miesten kanssa.
Naisten äänioikeudesta hänellä oli varmat mielipiteet. 1880-luvulla hän kannatti poliittisen äänioikeuden antamista naisille. Hän kannatti naisten oikeutta opiskella yliopistossa. Opettajana hän tiesi varmasti, mitä oppiaineita tytöille opetetaan ja halusi tähän muutosta. Hän piti sopivana sitä, että tytöt saisivat opiskella minkä tahansa ammatin ja myös työskennellä missä ammatissa tahansa. Poikkeuksena oli kuitenkin papin virka, sillä naista papiksi hän ei hyväksynyt. Hän oli Lucina Hagmanin tavoin yhtenäiskoulujärjestelmän kannattaja.
Yllättävää on, että naimisissa olevan naisen omaisuudenhallintaoikeutta Mimmi Bergh ei hyväksy. Naisen on hänen mielestään tärkeämpää huolehtia taivasosuudesta kuin maallisesta omaisuudestaan.
Entä naimattoman naisen oikeudet? Hän itse kuului tähän ryhmään vaikutusvaltaisena ja hyvin toimeen tulevana omaa ammattiaan harjoittavana naisena. Tähän hän ei ota laisinkaan kantaa. Tiedoksi että laki 25 vuotta täyttäneen naisen itsemääräämisoikeudesta hänen ollessaan naimaton hyväksyttiin vuonna 1863. Ja huomattavaa on myös, että isänsä J. I. Bergh ja setänsä J. F. Bergh vastustivat valtiopäivillä tätä lakiesitystä. Pelkäsikö Mimmi Bergh suvun miesten mielipidettä eikä uskaltanut kirjoittaa tästä?
Bergh kirjoitti myös sanomalehtiin ja sen lisäksi hän suomensi uskonnollista kirjallisuutta saksasta ja ruotsista. Hänen tuotantonsa liittyy hänen omaan elämäänsä. Kertauksena vielä, että Mimmi oli naimaton nainen, herännäinen, opettaja ja kirjailija ja hän kirjoitti 1800–1900-lukujen vaihteessa vakaumukseensa perustuvia oppaita ja opettavaisia kertomuksia, jotka olivat tuolloin suosittuja.
Tuotannosta voisi mainita Palvelija-Kuvastin (1888) nimimerkillä M. B.
Silmäyksiä aikamme emansipatsiooni-pyrintöihin, etenkin naiskysymykseen, Jumalan sanan valossa (1889)
Luetko raamattua ja miten luet? (1893) nimimerkillä M. B.
Kertomuksia ja mietteitä vangeille vankilan yksinäisyydestä 1-6 (1891-1893)
Oulun suomalainen Jatko-opisto 1892-1911 (1911), julkaistu teoksessa Oulun koulujen 300-vuoden muistoksi.
Haudattu Ouluun
Kuollessaan Mimmi Bergh oli 87-vuotias ja hänet haudattiin haudan lepoon 24.9.1932 Oulun vanhalle hautausmaalle. Aluksi lauloi NNKY:n laulukuoro virrestä 532 kaksi säkeistöä. Ruumiinsiunauksen kappelissa toimitti tuomiorovasti J. A. Mannermaa, joka myös piti kauniin hautauspuheen. Oulun Suomalaisen jatko-opiston seppeleen laski johtajatar Ida Corell. Johtajatar Mimmi Berghin kuolinilmoitus julkaistiin useissa sanomalehdissä.
