Johanna Maria Sahlberg (Mia) syntyi vuonna 1849 Yläneellä yksitoistalapsiseen perheeseen. Isä Reinhold Ferdinand Sahlberg (1811-1874) oli koulutukseltaan lääkäri ja yliopistotutkija, äiti Pyhäjärven kirkkoherran tytär Christina Sofia Brusin (1823-1877). Heidät oli vihitty 1843. Sahlbergit olivat muuttaneet Yläneelle ennen Mian syntymää Helsingistä vuonna 1848. Isästä oli tullut yliopistouran päätyttyä Uudenkartanon kartanonomistaja, maanviljelijä ja lopulta myös suurperheen isä.
Reinhold Ferdinand Sahlberg oli saavuttanut työelämässä paljon. Hän oli ollut Aleksanterin yliopiston luonnonhistorian museon inspehtori, biologian professori ja nuorena tiedemiehenä hän teki pitkän luonnontieteellisen tutkimusmatkan matkustaen laivalla vuosina 1839–1843 mm. Alaskan Sitkaan, Rio de Janeiroon, Chilen Valparaisoon keräten hyönteisiä ja lintuja kokoelmiinsa. Hän palasi Suomeen Aleuttien, Ohotskin ja Siperian kautta. Hän viipyi jopa vuoden verran Baikalin alueella Dauriassa, josta hän keräsi runsaat luonnontieteelliset kokoelmat.
Sahlbergin lapset kasvoivat vauraassa sivistyneessä kodissa, jossa koulutusta arvostettiin. Tunnetuin Sahlbergin lapsista lienee entomologian professori, hyönteistutkija FT John Reinhold Sahlberg.
Mian koulutus
Helsingin koulutarjonta 1800-luvun puolenvälin jälkeen oli vaatimatonta. Siellä oli mm. ruotsalainen valtion ylläpitämä tyttökoulu, johon johtajattareksi tuli Elisabeth Blomqvist vuonna 1865 ja jossa Helsingin lukuisat virkamiehet kouluttivat tyttäriään. Blomqvist perusti koulun yhteyteen myös opettajatarluokan ns. jatko-opiston 1868. Yliopiston professori R. F. Sahlbergin tyttäret kävivät tyttökoulun ja suorittivat jatko-opiston oppimäärän.
Koulusta tuli suosittu ja tilat kävivät ahtaaksi. Tästä johtuen Mia Sahlberg perusti yhdessä Emilia Backmanssonin kanssa vuonna 1870 oman ruotsinkielisen yksityisen tyttökoulun (Privata fruntimmersskolan), ns. Sahlbergska skolan, joka oli aluksi nelivuotinen ja laajeni myöhemmin seitsemänvuotiseksi. Koulu sai hyvän maineen ja oppilasluku kasvoi. Mia Sahlbergiä pidettiin etevänä opettajana ja arvossapidettynä koulun johtajattarena, jona hän oli vuodet 1870-1888.
Uskonto puhutteli
Syksyllä 1879 saapui Englannista evankelinen saarnaaja lordi Radstoc Helsinkiin. Hän saarnasi Vanhassa kirkossa tulkin välityksellä ja Mia päätti ihan uteliaisuuttaan mennä kuuntelemaan. Saarnamiehet eivät olleet ylhäällä saarnatuolissa vaan alttarikehän eteen oli asetettu pöytä, jonka takana molemmat saarnaajat seisoivat. Lordi Radstock puhui tuhlaajapojasta.
Saarna kosketti Miaa syvältä. Hän halusi toisenlaisen vaihtoehdon kuin nykyinen elämä koulun johtajattarena ja opettajana. Lordi halusi keskustella hengellisistä tarpeista lähemmin sakaristossa ja tänne Mia meni. Tämän tapaamisen ansiosta uskonto tuli vaikuttamaan ja ohjaamaan Mia Sahlbergin elämää. Kun Helsinkiin saapui saarnaajia toisilta seuduilta ja ulkomailta järjesti Sahlberg heille kokouksia omassa koulussaan ja muuallakin. Yksi näistä saarnaajista oli saksalainen tohtori ja evankelista Friedrich Wilhelm Baedeker. Hänet Mia tulee tapaamaan uudestaan Berliinissä kohtalokkain seurauksin.
Suomeen heräsi kahdeksankymmentäluvulla yhteiskasvatuksen aate, mikä merkitsi, että tytöt ja pojat alkoivat opiskella yhdessä. Ensimmäinen näistä oli Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, maamme vanhin suomenkielinen yhteiskoulu, joka aloitti toimintansa Lucina Hagmanin johdolla vuonna 1886. Uusi koulu houkutti tyttöoppilaita ja tästä johtuen oppilasmäärä laski Mia Sahlbergin tyttökoulussa ja hän luovutti koulunsa toiselle henkilölle.
Venäjälle
Vuonna 1889 Mia Sahlberg oli ulkomaanmatkalla ja hän tapasi vanhan tuttavansa tohtori Baedekerin Berliinissä. Tohtori Baedeker toimi venäläisen eversti Paschkoffin suuren omaisuuden taloudenhoitajana.
Eversti Paschkoff oli saanut uskonnollisen herätyksen ja hän halusi lahjoittaa koko mittavan omaisuutensa köyhille. Tohtori Baedekerin neuvoja noudattaen everstin maatilalle Wetoschkinan kylään Nižni Novgorodiin Venäjälle rakennettiin ja perustettiin sen sijaan yksityissairaala, joka tarvitsi johtajattaren. Sopivan henkilön löytäminen oli annettu Baedekerin tehtäväksi. Ja sitten hän tapasi Mia Sahlbergin Berliinissä.
Mia ei voinut kieltäytyä lähetystyöstä, tämä oli hänen elämänsä kutsumus. Ja niin hän matkusti uudelle työpaikalleen Wetoschkinan kylään evankeliseen hospitaaliin johtajattareksi. Sairaalan lääkäri oli tarmokas ja taitava tohtori Van Assendelft, joka oli hollantilaista ritarisukua. Mies oli uskovainen, ankara luterilainen, velvollisuudentuntoinen mutta kuuro. Mia ei ollut koulutukseltaan sairaanhoitaja, joten hän alkoi tohtorin avustuksella opiskella sairaanhoitajattareksi ja myöhemmin koulutti itselleen myös apulaisia. Nämä eivät tahtoneet pysyä työpaikassaan, vaan olivat tulleet oppimaan hyödyllisiä taitoja löytääkseen itselleen hyvän aviopuolison.
Sisar Sahlberg ei ollut ainoastaan sairaanhoitaja vaan myös laitoksen johtajatar, taloudenhoitaja, proviisori ja jopa ompelijatar. Potilaiden ei tarvinnut maksaa hoidostaan ja muitakaan maksuja ei tullut. Lähtiäislahjaksi jokaiselle potilaalle annettiin Uusi testamentti ja Psalttari. Sairaala oli suunniteltu 16-20 potilaalle, mutta koska maalaissairaaloita ei ollut lähettyvillä, potilaita oli joskus jopa 30 ja sama määräraha piti silti riittää. Tämäkin kuului Mian taloudenhoitajan tehtäviin.
Työtä oli paljon. Venäjän ajasta jäi silti hyvät muistot. Työ sairaiden hyväksi kaukana Venäjän maaseudulla oli elämäntehtävä, hänelle määrätty korkeammalta taholta vuosikymmeniksi.
Venäjän vallankumous
Vuonna 1917 tapahtui Venäjällä vallankumous ja se mullisti täydellisesti yhteiskunnalliset olot. Wetoschkinan sairaala jouduttiin sulkemaan. Mutta onneksi lääkärin perhe ja Mia saivat jäädä asuntoihinsa. Mia elätti itsensä neulomalla talonpojille ja he toivat vastalahjaksi viljaa, herneitä, jauhoja, munia, maitoa ja hunajaa. Hoitajattarien huoneistoon sijoittui 30 punakaartilaista, jotka kohtelivat Miaa kohtalaisen hyvin. Myös ruokapula oli ankara. Sotilaat antoivat omista annoksistaan sisar Mialle, joka jakoi omistaan edelleen lääkärin lesken perheelle.
Eikä posti tietenkään toiminut kunnolla. Ei edes Suomeen voinut lähettää kirjeitä ja Mia tyytyi eristettynä olemiseen. Sodan päätyttyä Suomessa vaihdettiin venäläisiä suomalaisiin, jotka olivat jääneet vallankumouksen takia Venäjälle. Yksi Sahlbergin suvun jäsen pisti Mian nimen listoille ja vuonna 1920 sisar Sahlberg sai matkustaa Suomeen. Hän oli jo 70-vuotias. Kaiken kaikkiaan 30 vuotta Venäjällä laupeudentyötä tehden, olihan se saavutus suomalaiselta naiselta!
Evankelisten ystävien julkaisemassa Armon Sanomissa 1.12.1930 nimimerkki K. A. (Kustaa Asp) kirjoittaa laajassa artikkelissa Herran Palvelijatar näin: ”Vanhuuden päivänsä on sisar Sahlberg asunut Helsingissä omaistensa läheisyydessä, eläen vahvana siinä armossa, jonka nuorena lahjaksi omisti ja joka koko hänen elämänsä ajan on häntä kantanut ja pelastanut ynnä odottaen autuaallista toivoa korkeampaan palvelukseen pääsemiseksi Herramme saapuessa.”
Viimeiset vuotensa Mia Sahlberg vietti Vanhojenkodissa Eläintarhan tiellä. Vapaanlähetyksen 50-vuotisriemujuhlaan ei hän voinut ottaa osaa tilapäisen sairauden takia. Lähetystö kävi tervehtimässä sairasta ja sisar Sahlberg oli tästä luonnollisesti iloinen. Mia kirjoitti viimeisinä vuosina vielä sunnuntaikatsauksia eli hartauskirjoituksia Lasten pyhäkoululehteen.
Viralliselta nimeltään Johanna Maria eli Mia Sahlberg kuoli Helsingin diakonissalaitoksella 82-vuotiaana vuonna 1931. Vainajaa jäivät kaipaamaaan sisarukset perheineen, entiset oppilaat ja ystävät. Hän lepää Hietaniemen hautausmaalla sukuhaudassa.
