Raahelaiset tuntevat Merja Hammarin graafisen alan yrittäjänä, Tapahtumatalo Raahen tapahtumasihteerinä ja Utuan laukkujen markkinoinnissa sisällöntuottajana.
Lapsuus Kokkolan Ykspihlajassa
Merja Hammar (tyttösukunimi) syntyi Kokkolassa 8.10.1965 klo 7.30 Libeckin sairaalassa. ”Kun äitini sai minut syliinsä, alkoi ulkona sataa sen syksyn ensilumi. Siitä hän aina muisti sanoa, kun olin pieni. Koko lapsuuteni varmaan koulunkäynnin alkuun asti kuvittelin aina, että silloin satoi lunta ensimmäistä kertaa ikinä, minun syntymäpäivänäni. Ensilumi.”
Merja on perheensä esikoinen ja hänen syntymänsä aikoihin perhe asui Kokkolan Ykspihlajassa vuokralaisina. ”Isäni, Raimo Hammar, oli ammattikalastaja ja äitini, Helena, teki milloin mitäkin: tarjoili, siivosi postiautoja, kauppa-apulaisena ja jossain vaiheessa toimi yrittäjänäkin lastenvaatekauppiaana. Pikkuveljeni Antti syntyi vuonna 1976, eli periaatteessa elin lapsuuteni ainoana lapsena.” Kun Merja oli 3-vuotias, perhe muutti kaupunkiin omaan kerrostalo-osakkeeseen, mutta muutaman vuoden päästä takaisin Ykspihlajaan, tällä kertaa omakotitaloon.
Ykspihlaja oli kasvuympäristönä idyllinen. Kaikki tunsivat kaikki, ja satamakaupunginosa oli ihan oma yksikkönsä Kokkolan laidalla. Merjalla on mukava muisto kirjastosta (tai lainastoksi sitä silloin sanottiin): ”Kun olin lukenut kaikki lasten ja nuorten kirjat, kysyin lainaston tädiltä, että saanko alkaa lukea aikuisten kirjoja. Lupa heltisi, mutta Angelika-sarjaan ei heltinyt, ennen kuin olisin vähän vanhempi.”
Merja oli paljon mummulassa hoidossa. ”Siellä minua hoitivat mummun lisäksi muutaman vuoden itseäni vanhemmat tädit. Varsinkin neljä vuotta vanhemmat identtiset kaksostädit Seija ja Leila tulivat läheisiksi. He opettivat minut muun muassa lukemaan tosi pienenä, kun itse olivat aloittaneet koulun. Muistan, kun luin Sulo-pastilliaskin kannesta, että äs uu SU, äl oo LO, SULO.”
Merja oppi uimaan ja monia muitakin taitoja vähän kyseenalaisilla metodeilla: ”Nyt teet tai itket ja teet…”. Aika kultaa muistot ja Merja toteaa, että näille on yhdessä naurettu jälkikäteen lukemattomat kerrat. Kun lapset kasvattavat toisiaan, sitä sattuu ja tapahtuu.
Musiikki kulki suvussa – sitten löytyivät hevoset
Kaksi ensimmäistä vuotta Merja kävi kansakoulua Hollihaan koulussa, opettajana toimi Maria Isohanni. 10-vuotiaana hän aloitti peruskoulun Mäntykankaan koulussa ja samalla musiikkiluokan, jossa luokanvalvojaksi tuli Erkki Keskinen.
”Isäni oli kalastuksen lisäksi muusikko, kitaristi, ja musikaalisuus kulki suvussa. Eli innostuin myös itsekin ja soitin ensin jonkin aikaa selloa, jonka vaihdoin myöhemmin huiluun, jota soitin 15-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen muut harrastukset veivät ajan, mutta parikymppisenä aloitin kuorolaulun, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Yläasteen kävin Länsipuiston koulussa.”
12-vuotiaana Merja löysi hevoset. ”Siitä tuli nuoruuteni rakkain harrastus. Kuulin kerran äidin ystävättären kysyvän häneltä, että millainen murrosikä Merjalla on ollut, niin äiti vastasi siihen, että ’en tiiä, se on ollu tallilla’. Ja niin kai se menikin. Kaikki vapaa-aika kului Isojärven ratsutallilla hevosia hoitaen. Omaa hevosta en harmikseni koskaan saanut, koska se olisi ollut liian kallista, mutta vuokrasin aina joskus jonkun toisen hevosta sekä ratsastin seuran tuntihevosilla.”
10-vuotiaana Merja sairastui allergiaan ja sai siedätyshoitoja muutaman vuoden. Niiden turvin hän pystyi harrastamaan hevosia, mutta lopulta 18-vuotiaana allergia äityi niin pahaksi, että hän sai lääkäriltä käskyn lopettaa. ”Sydämeni särkyi. Olin ajatellut ratsastuksenopettajan ammattia tosissani, mutta se kariutui siihen.”
Paperinukkejen piirtelijästä graafikoksi
Lapsena Merja piirteli omat paperinukkensa. ”Kokonaisia perheitä, jotka asuivat kirjoista pinotuissa asunnoissa. Nuorena sain ylimääräisiä taskurahoja, kun maalasin öljyväreillä isojen julisteiden valkoiselle takapuolelle bändien levynkansia. Muun muassa Iron Maidenin Eddie-hahmo oli suosittu.”
Merjan kaksostädit olivat käyneet kauppaopiston. Jotenkin se oli myös Merjalle luonnollinen valinta. ”En miettinyt sitä sen kummemmin, vaikka osa kavereistani menikin lukioon, niin en kokenut sitä tarpeelliseksi välivaiheeksi kouluttautumisessani. Linjavalintakin oli helppo: markkinointi.
Kauppaopiston jälkeen lähdin heti syksyllä Lontooseen au-pairiksi. Siellä työskentelin suomalais-englantilaisessa perheessä kotiapulaisena ja lastenhoitajana. Perheen isällä oli mainostoimisto, joka teki TV-mainoksia ja sain joskus autella häntä.”
Suomeen palattuaan parikymppisenä Merja löysi ensimmäisen miehensä Teuvon, jonka kanssa elämä siirtyi Alaveteliin. Sinne syntyi esikoistytär Erika. Työpaikkoja olivat Kokkolan kaupunginkanslia sekä myöhemmin Åströmin muotitalo. Molemmissa työpaikoissa hän ajautui visuaalisten töiden pariin ja Sten Åström kehottikin häntä viimein hakeutumaan alan koulutukseen.
”Samoihin aikoihin avioliittoni päättyi ja 31-vuotiaana lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua. Paikaksi valikoitui Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, joka oli Kokkolaa lähin alan oppilaitos. Ennen Lybelle tuloa kävin vuoden mittaisen Kauhajoen Evankelisen opiston graafisen suunnittelun linjan.”
Ammattiopinnot Lybeckerillä
”Linjani oli ylioppilaspohjainen, 4-vuotinen koulutus, mutta onneksi merkonomin tutkinto rinnastettiin yo-tutkintoon ja pääsin sisään. Opettajina olivat muiden muassa Veikko Mynttinen, Petteri Niskanen, Aarne Härö ja Minna Hiitola. Opetettavia aineita olivat kaikki graafiseen suunnitteluun liittyvät osa-alueet: logosuunnittelu, typografia, pakkaussuunnittelu, piirtäminen ja maalaus, kirjataitot, mainokset, www-sivut ynnä paljon muuta.”
Merja valmistui graafisen suunnittelun medianomiksi vuonna 2001. Silloinen Lybeckerin rehtori Auli Kananen piti valmistujaispäivänä mieleenpainuvan puheen, jossa hän mainitsi, että usein taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat myös musikaalisia ja kielitaitoisia. ”Mielestäni tämä pitää paikkansa, ainakin oma luokkani todisti sen.”
Auli Kananen Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/auli-kananen-kasityolainen-viidennessa-polvessa/
Tarkoitus oli, että Merja kävisi koulun ja palaisi Kokkolaan johonkin mainostoimistoon töihin. Kohtalo kuitenkin tuli Jani Haaralan muodossa vastaan Raahen opintojen aikana ja hän päätyi jäämään tänne Raaheen. Ystävien ja yrittäjätuttujen kehotuksesta Merja perusti heti valmistuttuaan Idea Illuusian 11.6.2001. Merjan ja Janin tytär Iiris syntyi vuonna 2002.
“Olin ollut miltei koko opiskelujeni ajan töissä paikallislehti Raahen Seudussa. Ensin olin ilmoitusvalmistuksessa ja myöhemmin pärjättyäni lehden järjestämässä pienoisnovellikilpailussa pääsin vielä toimituksen avustajaksi. Tuona aikana tapasin paljon paikallisia yrittäjiä ja varsinkin R-tason Tapio Törmänen toimi innostajana yrittäjyyteen.”
Vain pari vuotta yrittäjänä oltuaan häntä pyydettiin Raahen Yrittäjien puheenjohtajaksi, jona hän toimikin kolme vuotta ja samalla myös useita vuosia Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien hallituksessa. ”Tuo aika oli kiireistä ja välillä tuntui, että oma yritys jää aivan mopen osaan, kun kokouksia, koulutuksia sekä tapahtumien ja juhlien järjestämistä oli vähän väliä. Mutta jonkunhan sitäkin pestiä piti vuorollaan hoitaa.”
Päätoimisena mainostoimistoyrittäjänä hän toimi 16 vuotta ja sen jälkeen vielä neljä vuotta sivutoimisesti. ”Yrittäjyys vei minua täysillä, se oli ihanan vapaata ja pystyin itsenäisesti valitsemaan oman tapani toimia, mikä ei olisi ollut mahdollista jonkun toisen yrityksen graafikkona. Tuo aika oli välillä todella kiireistä ja työntäyteistä, lomia ei ehtinyt pitämään vuosiin täydesti, ja välillä taas oli rauhallisempia jaksoja. 16 vuoteen mahtui monenlaisia asiakkuuksia ja ajanjaksoja.”
Vuonna 2014 Lybeckerin koulun 170-vuotisjuhlassa Merja sai Käsi- ja taideteollisuuden ansiomerkin (Taito-merkki).
Tapahtumasihteeriksi Tapatumatalo Raaheen
Vuonna 2017 Merja näki Raahen kulttuuripalveluissa vapautuvan tapahtumasihteerin paikan. Kauppaporvarin kulttuuri- ja kongressitiloista jäi kaksi naista yhtä aikaa eläkkeelle ja hän päätti hakea paikkaa. ”Itsellänikin oli ollut muutama vuosi aiemmin sivutoiminimi Funfaari, joka oli tapahtuma-alan yritys. Tulin valituksi ja supistin mainostoimistoni asiakkuudet minimiin. Jätin vain pari lehtitaittoasiakasta. Sain silloiselta kaupunginjohtaja Ari Nurkkalalta sivutoimiluvan yritykselleni.”
Uusi toimenkuva oli monipuolinen ja kiinnostava: tapahtumien organisointia, kokousemännöintiä, toimistotöitä, vähän graafista suunnittelua ja lipunmyyntiä tapahtumiin. Yksi ensimmäisistä tehtävistä oli keksiä kulttuuripalveluiden toimitiloille uusi nimi entisen, pitkän sanahirviön tilalle. Uudeksi nimeksi tuli Tapahtumatalo Raahe. Ja seuraavaksi piti suunnitella uusi logo.
“Vuonna 2022 alkoi lisäkoulutus kiinnostaa, joten otin 10 kuukauden opintovapaan opiskellakseni luovan kirjoittamisen perustutkinnon Pohjois-Pohjanmaan Kesäyliopistossa. Aiheina olivat proosa, lyriikka, draama ja tietokirjoittaminen.”
Utuan laukkubrändiin markkinointikoordinaattoriksi
Juuri ennen opintojensa päättymistä Merja kertoi kerran yhteisellä kokousmatkalla Piia Vähäsalolle halustaan päästä kirjoittamaan enemmän.
”Piia tarjosi minulle omassa laukkubrändi Utuan yrityksessään markkinointikoordinaattorin paikkaa, joten se oli ehdotus, jota en voinut vastustaa. Eli elokuusta 2023 olen ollut Utualla. Työ on enimmäkseen sisällöntuotantoa someen, uutiskirjeisiin ja blogeihin, mutta myös graafista suunnittelua niin laukkubrändille kuin Piian toiselle yritykselle Langin Kauppahuoneelle.”
Työyhteisö on pieni, joten toimenkuva on laaja. Usein Merja löytää itsensä myös Utuan myymälästä palvelemasta laukunostajia.
“Utuasta ja Langista tulee kerrottua useita kertoja päivässä ja on upeaa nähdä, miten molempien tarinat kiehtovat ihmisiä. Piian ja hänen perheensä työpanos tämän kaupungin hyväksi on aivan valtava.”
Langin Kauppahuoneen historia ja matka tähän päivään oli niin mielenkiintoinen, että Piia ja hänen miehensä Pasi Siipola halusivat sen ikuistaa kirjan muotoon. Toimittaja-kirjailija Sari Jaatinen oli itseoikeutettu kirjoittaja ja Langin tarina näki päivänvalon kesän korvalla 2024.
“Tämä projekti oli graafikon toivetyö. Sain suunnitella kirjan ulkoasun ja tehdä taittotyön painovalmiiksi asti. Ystäväni Sari istui lukemattomat tunnit selkäni takana ja kirja heräsi henkiin yhteistyömme tuloksena.”
Piia Vähäsalo Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/piia-vahasalo-langin-kauppahuoneen-henkiin-herattaja-ja-utua-tuotemerkin-luoja/ ja https://www.naistenaani.fi/piia-vahasalo-pelastusalan-first-lady/
Sari Jaatinen Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/sari-jaatinen-lapuan-lahja-raahen-kulttuurielamalle/
Golfista elämään sosiaalista liikuntaa
Vuonna 2002 Raahentienoon Golf lähestyi Idea Illuusiaa mainosmateriaalitoiveillaan. ”Tein esitteen ja jotain muutakin pientä. Sitten kerran Tannerin Jussi tuli toimistolleni suunnittelemansa uuden kenttälaajennuksen pohjapiirustuksen kanssa, joka piti saada digitaaliseen muotoon. Tämä metrin kokoinen millimetripaperille piirretty kenttä piti ensin skannata osissa ja sitten piirtää Freehand-ohjelmalla, kaikki väylät, puut, pensaat, bunkkerit, vesiesteet, sillat jne., eli oli iso homma.”
“Sain korvauksen lisäksi green card -kurssin mieheni Janin kanssa. Sillä tiellä olemme edelleen. Tämä laji toi elämääni uuden ulottuvuuden. Golf on haastavaa, palkitsevaa, sosiaalista liikuntaa. Sitä on noin neljä tuntia kestävän kierroksen ajan omassa kuplassaan, jossa ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä hetkeä. Kilpaileminen on lajin suola ja sokeri. En pitänyt itseäni mitenkään kilpailuhenkisenä ennen tätä, mutta niin vain sekin puoli minusta löytyi. Tasoitukseni on tällä hetkellä 14 pinnassa, mutta eiköhän se siitä nouse iän myötä pikkuhiljaa, kun lyönnit lyhenevät.”
Mummoilu – ihana elämänvaihe
Erikan poika Luka täyttää viikon päästä neljä vuotta. ”Hän on elämäni valo ja ilo. Vietän vähintään kerran kuukaudessa viikonlopun hänen kanssaan joko tyttäreni luona tai sitten hän tulee Kokkolasta mummulaan Raaheen.” Poika on pitkän odotuksen tulos, lapsettomuushoitoja kesti miltei seitsemän vuotta.
