”Mutta oikea lakkimestari tuli Kraftmanin Tildasta, joka ensin elätti itseään tulitikkujen teolla, mutta rupesi sitten valmistamaan lakkeja. Niitä syntyikin komeita, parikymmentäkin ruplaa maksavia hienokarvaisia talvilakkeja, joilla suuret herrat peittivät päänsä. Hyvät rahat lakkimestari ansaitsi, ja kädet selän takana hän usein astuskeli kaupungin katuja.” (Samuli Paulaharju)
Tillu-Musterin lakit ja hatut
Maria Mathilda Mariantytär Kraftman syntyi Raahessa 3.12.1824. Mathildan äidillä, Marialla (1799–1849) oli 5 aviotonta lasta: Johan Lucas (s. 1817), Ester (s. 1821), Maria Mathilda (s. 1824), Gustaf Fredrik (s. 1828) ja Pehr Nils (s. 1836).
Raahessa Mathilda tunnettiin nimellä Tillu-Musteri. Heikki Impolan mukaan hänen nuoruutensa vaiheet eivät liene olleet sen merkillisemmät kuin monen muunkaan elämän kumppanitta jääneen. ”Takaisin päin puoliväliin toistakymmentä vuotta olisiko Raahessa löytynyt montakaan pojan vekaraa, jonka päässä ei talvella ollut Tillu-musterin tekemää lammasnahka-»naapukkaa» ja kesällä kiiltävän kirkaslappuista kairalakkia. Olipa monella aikaisellakin hänen tekemänsä talvilakki. Ne olivatkin pehmeitä ja lämpöisiä.”
Mathilda kulki talvella paksu verkatakki yllä, musta huivi päässä, kädet selän takana ja hyräili. Hän käveli varoen katse maahan luotuna. Toisinaan hän löysi napin, neulan, jopa naulan ja poimi ne taskuunsa. Hän oli nykytermein kierrätyksen mestari. Napit ja neulat tulivat omaan käyttöön. Naulan hän antoi jollekin tuttavalleen. ”Se vain oli pääasia, että mitään ei saanut ajelehtia, kaiken käytettävän tavaran piti joutua talteen.”
Koti ja verstas Härkätorin seutuvilla
Mathilda asui koko ikänsä Härkätorin seutuvilla ja hoiteli omaa huusholliaan. Hän osti leivän leipureilta ja voin torilta. Polttopuita hän pilkkoi itsekin. Impolan mukaan hän haki maitoa Kruukelta ja Matti Kankaalta. Sunnuntaisin hän herkutteli viililläkin.
”Tärkeä kapine hänen taloudessaan oli pikimusta kahvipannu, silti mustunut, kun hän aina keitti »kakluunissa». Kahvipannun kumppanina oli loukossa pieni kolmijalka pannu, jossa useinkin hiilloksella iloisesti porpattivat »hauvikaspotut».”
Pienen talon kamarissa oli kaksi ikkunaa: toinen torille, toinen pihalle päin. Kamaria kalusti pihalle aukeavan ikkunan puolella monitoiminen kaappipöytä, joka palveli samalla ruokakaappina, ruokapöytänä ja työpöytänä. Sivuseinälle oli sijoitettu sänky ja lipasto peileineen ja simpukankuorineen. Torin puoleisen ikkunan edessä seisoi pöytä. Seinällä riippui luojikello.
”Mutta ei sovi unohtaa hänen työkapineitaan, sillä kamari oli hänen verstaansakin. Pöydällä oli pyöreä »syykori» täynnänsä tavaraa: nappeja, lankarullia, sormustimia, vahapaloja ja paljon muuta. Sen vieressä olivat sakset, vasara ja usein lakki-»mynsterit». Tavallaan työkapineihin kuuluivat myös piippu ja auki leikattu »kosakki». Musteri oli halukas tupakoimaan. Arkipäivinä oli lattialla useampia »lakkistukkeja», ne olivat paksuja pyöreäpäisiä pölkkyjä.”
Olisiko joku herra jättänyt hattunsa maksamatta, koska Mathilda julkaisi Kaiku-lehdessä vuonna 1884 ilmoituksen: ”Joka allekirjoittaneelle on panttiin jättänyt hopeakauhan ja lusikoita, periköön ne 14 päiwän sisälle eli muuten pidän ominani. Raahe 20 p. Toukok. 1884, Mathilda Kraftman.”
Parturi ja pallojen ompelija
Varsinkin pikku pojat kävivät hänellä tukkaansa leikkauttamassa, koska hän leikkasi hiukset ihmeen sieviksi.
Pikku poikien iloksi hän askarteli palloja tilkuista, joita jäi lakkinahoista. Kun lumi suli Härkätorilta ja maa kuivui, silloin lensivät Tillu-Musterin ompelemat pallot kirkkaassa kevätilmassa iloisten huutojen säestäminä. Kun yksi pallo oli lyöty säpäleiksi, juostiin noutamassa uusi musterin kamarista.
Kerrotaan, että nuoruudessaan Mathilda itsekin osallistui pallopeliin, sillä hän oli mainio lyömään. Kerrankin hänen kerrotaan lyöneen niin, että pallo lensi yli Härkätorin ja Närrerporin Isollevainiolle asti.
Ahkera käsityöläinen
Impolan mukaan Mathilda eli rauhallista elämää. Hän ahkeroi hattuja ja lakkeja ommellen. Hän pasteeraili ahkerasti kaupungilla mutta ei levittänyt juoruja.
”Sunnuntai-illoin istui hän pöytänsä ääressä. Lamppu siinä hiljalleen sirisi ja pimeys kuumotti ikkunasta matalan verhon yli. Lampun vieressä oli auki leikattu »kosakki»-paketti ja siinä vierellä väärävarsinen piippu. Edessään hänellä oli joku uskonnollinen kirja, jota hän hiljaa hymisten luki. Pesässä hehkui hiillos, levittäen lämpöä huoneeseen. Luojikello naksutti seinällä harvanverkkaan osoittaen illan kulumista.”
Tillu-Musterin muistolle
”Tunnit öin ja päivin katosivat ijankaikkisuuteen; sinne vierivät viikot ja vuodetkin, ja kun meidän Herramme oli lukenut Tillu-musterin viimeisen tunnin loppuneeksi, kutsui hän hänet pois. Silloin oli heleä kevät, maa viheriänä, puut tuoksuivat ja meri kimalteli; oli ovella kesän suuri juhla juhannus. Niin ovat vuodet vierineet ja vieneet mennessään monen muunkin vanhan raahelaisen ja heidän mukanaan paljon heille ominaista.” (Impola) ”Kuollut. Neitsy Mari Mathilda Kraftman 79 v.” (Raahen Lehti) Maria Mathilda Kraftman kuoli Raahessa 20.6.1903.
