Martta Oikarisen työurakka ja ponnistelu lasten kouluttamiseksi

Avioliitto ja lasten syntymät

Martta syntyi maanviljelijäperheeseen 1918. Nuoruudessaan hän hoiti kotonaan karjaa ja oli ajoittain isänsä mukana muurausmatkoilla hanslankarina. Vuonna 1938 Martta lähti tätinsä mukana Petsamoon ja työskenteli Jäniskosken voimalaitoksella keittäjänä. Siellä hän tutustui Iikka Oikariseen, joka oli tullut voimalaitostyömaalle kirvesmiestöihin. Kun talvisota syttyi syksyllä 1939, Martta lähti evakkoon ja palasi Muhokselle kotitaloonsa Kylmälänkylään. Iikka jäi Petsamoon ja oli talvisodan ajan Tiedusteluosasto 11:ssa.

Välirauhan aikana Martta ja Iikka solmivat avioliiton ja asettuivat asumaan Martan kotitaloon. Iikka joutui jatkosotaan Muhoksen miesten mukana. Hän oli aluksi Uhtuan suunnalla ja sodan loppuvaiheissa Ihantalassa Karjalan kannaksella. Iikka kävi vielä kolmannen sodan, Lapin sodan ja pääsi armeijasta huhtikuussa 1945.

Perheeseen syntyivät Sirkka 1940, Raili 1944, Mikko 1946, Veikko 1947, Aarne 1949, Kirsti 1951, Kyösti 1953, Matti 1954, Pentti 1956, Anita 1961, Markku 1963 ja Irma 1966. Lisäksi vuosina 1945–46 oli kasvattilapsena Elina ja vuodesta 1948 Irja. Perhettä kohtasi kahtena vuonna suuri suru. Mikko menehtyi 1946 keuhkokuumeeseen vain kahden kuukauden ikäisenä ja vanhin tyttö Sirkka hukkui 1947 läheiseen Muhosjokeen.

Martan työurakka

Martan ja Iikan kodissa ei 1950-60 luvuilla ollut nykyajan mukavuuksia. Vesi haettiin kaivosta ja pyykkivesi sekä eläinten vesi joesta 300 metrin päästä. Pyykki pestiin käsin ja ruoka tehtiin puulämmitteisellä hellalla. Koska Iikka oli pitkiä aikoja töissä muualla rakennuksilla tai metsätöissä, koti- ja navettatyöt jäivät Martan harteille, kunnes lapset saattoivat kasvettuaan tulla apuun.

1950-luvulla ei lapsista ollut paljon apua. Kuusi lapsista oli tuolloin alle 10 vuotiaita, joille piti useita kertoja päivässä laittaa ruokaa, hoitaa pienten lasten pyllyn pesut, imettämiset, yöheräämiset. Samalla piti hoitaa karja ja muut eläimet. Uuden navetan myötä Martalla ja Iikalla oli 7-8 lehmää, useita vasikoita, lampaita, muutama sika ja hevonen. Kaikille piti hakea vettä ja rehua.

Martan tavallinen työpäivä

Tavallisesti Martta heräsi kello viisi hoitamaan pienintä lasta. Aamutouhujen jälkeen hän lähti navettaan. Lehmät hän lypsi käsin, koska lypsykone hankittiin vasta 1961. Martta kävi keittämässä kouluun lähteville lapsille puurot ennen seitsemää, koska linja-auto vei lapset kouluun jo kello seitsemän aikaan.

Lasten lähdettyä kouluun Martta jatkoi navettatöitä, jäähdytti maidon jääaltaassa, mihin hän haki jäitä sahanpurujen alla olevasta varastosta. Edellisenä iltana ja aamulla lypsetyt maidot piti viedä 100 metrin päässä olevalle maitolavalle. Maitotonkkia oli kaksi, ja molemmat painoivat 50 kg. Maitotonkkien nostaminen korkealle lavalle oli raskasta etenkin Martan raskauksien aikana.

Martta tuli pirttiin takaisin kahdeksaksi, keitti aamuruoat itselleen ja kotona olevalle väelle. Aamuruoan jälkeen hän tiskasi astiat hellalla lämmitetyllä vedellä. Sen jälkeen oli hetki aikaa huokaista, mutta silloinkin piti hoitaa pienimpiä lapsia, pestä pyllyjä, imettää ym. Pakkaspäivinä Martta haki rantteelta puita ja lämmitti uunia sekä kahta kamaria, joissa oli kakluunit.

Jossakin välissä Martta otti rukin esiin ja kehräsi lankoja omista lampaista kerityistä villoista. Puolilta päivin oli kahvihetki, jolloin kahvin kanssa syötiin leipää. Iltapäivällä Martta haki kelkalla joesta vettä karjalle. Vesireissu piti tehdä useita kertoja, koska karja ja muut eläimet tarvitsivat sitä satoja litroja päivässä. Kylälle tuli vesijohto 1969, mutta Martta ei ehtinyt siitä nauttia, koska menehtyi syöpään 1967.

Koululaiset tulivat koulusta noin kolmen paikkeilla iltapäivällä, jolloin Martta teki koko väelle ruoan: tavallisesti keittoa, maitopottuja, kaalikeittoa, rössypottuja ym. Päiväruoan jälkeen piti hoitaa tiski ja sen jälkeen odottivat navettatyöt: eläinten juottaminen ja syöttäminen, lannan luonti ja lypsy. Maito laitettiin jäähtymään jäiden sekaan. Martta pääsi pirttiin takaisin illalla seitsemän maissa. Silloin hän laittoi iltaruokaa, joka oli tavallisesti velliä ja leipää.

Kahdeksan aikaan oli hetki huokaista. Sitä ennen oli vielä pitänyt hoitaa vauvaa, pestä pikkupyykkiä ja miettiä seuraavan päivän asioita. Omaa aikaa Martalla ei ollut, ei ollut aikaa juuri lukea kirjoja tai hoitaa itseä.

Kotisisar apuna

1950-60-luvuilla äidit saivat synnytysten aikana kunnalta avuksi kotisisaren eli kodinhoitajan. Maalla heidän tuli osata tehdä sekä navettatyöt että sisällä tapahtuvat kodinhoitotyöt. Kodinhoitaja tuli muutamaa päivää ennen kuin Martta lähti synnyttämään Läänille ja viipyi noin viikon synnytyksen jälkeen.

Sairauksien vuoksi äidit eivät saaneet yleensä apua, ellei sairaus ollut vakava. Lapset ja lehmät piti hoitaa flunssassa tai muun sairauden aikana. Kun Martta sairastui syöpään 1967, kodinhoitaja oli joitakin viikkoja auttamassa. Vasta silloin Martta sai levähtää. Aikaisemmin hänen oli pitänyt hoitaa lapset ja karja pyhät arjet, joulut, juhannukset, äitienpäivät. Koskaan hän ei voinut nauttia huolettomista lomapäivistä.

Lasten kouluttaminen: Martan suuri haave

Martta olisi halunnut lukea opettajaksi. Hän oli ollut kansakoulussa etevä oppilas ja opettaja oli käynyt puhumassa Martan vanhemmille, että Martta pitäisi laittaa oppikouluun. Martan äiti Hilja oli sitä vastustanut. Suurimapan syynä lienee ollut, että koulunkäynti kaupungissa Oulussa olisi ollut kallista, koska olisi pitänyt kustantaa asunto ja eläminen.

Martan äiti ei muutenkaan suhtautunut suopeasti tyttöjen koulunkäyntiin. Kun Martan vanhin tyttö aloitti oppikoulun, Hilja moitti siitä Marttaa. Hiljan mielestä olisi ollut parempi, että Raili olisi jäänyt Martalle avuksi. Raili oli kylän Ylipäästä ensimmäinen oppikouluun laitettu tyttö.

Raili sanoi myöhemmin olevansa ikikiitollinen, että hänen äiti oli niin ennakkoluuloton, että halusi kouluttaa myös tytöt. Myös kyläläiset suhtautuivat penseästi tyttöjen kouluttamiseen. Eräskin emäntä oli Railille sanonut, että pysyy se siivousrätti ilman koulunkäyntiäkin kädessä.

Martta kertoi myöhemmin lapsille, miksi hänelle oli tärkeää uhrata perheen vähät varat lasten kouluttamiseen. Hän sanoi toivoneensa, että lapset pääsisivät kunnollisiin ammatteihin, eivätkä joutuisi niin tiukoille kuin hän ja Iikka joutuivat yrittäessään pienellä karjalla elättää ja kouluttaa isoa lapsilaumaa.

Martan piti monet kerrat vakuuttaa Iikalle, miten tärkeää lasten kouluttaminen on. Monet illat Martta ja Iikka keskustelivat, mistä otetaan rahat lasten kyytimaksuihin. Vaikka Iikan kaksi veljeä oli käynyt kouluja, toinen opettajaksi ja toinen rakennusmestariksi, ei Iikka pitänyt koulunkäyntiä niin tärkeänä. Kun lapset myöhemmin menestyivät opintiellä, hän oli heistä ylpeä.

Kuinka kallista oli kouluttaa maalta 30 km:n päästä oppikoulusta iso lapsilauma? Muhoksella oppikoulu oli yksityinen, joten kyytimaksut, oppikirjat ja ruokailu piti itse maksaa. Koska Martan ja Iikan perheellä ei ollut varaa, eivät lapset oppikouluaikana saaneet kallista kouluruokaa, vaan he söivät kotoa laitettuja eväitä, tavallisimmin leipää ja vähän maitoa. Oppikirjat kulkivat lapselta toiselle, koska niiden hankkiminen jokaiselle koululaiselle erikseen olisi ollut kallista.

Kyytimaksut veivät perheen maitotilistä ison osan. Keväällä 1961 Martta kirjoitti siskolleen Ainolle, että kolmen koululaisen kyytimaksut olivat 15 000 markkaa kuukaudessa, joka vastaa nykyrahassa 350 euroa. Perheen karjasta saatu tulo oli arviolta 1400 euroa kuukaudessa, joten neljäsosa perheen tuloista meni pelkästään koulukyyteihin.

Martan piti joka kuukausi jostakin kaivaa kyytimaksut. Monesti tehtiin velkaa ja maksettiin myöhemmin. Perheen tuloja tarvittiin navettarakennuksen lainojen maksuun, ruokalaskuihin, lannoitemaksuihin, vaatteisiin, traktorilainan lyhennyksiin, eläinlääkärinpalkkioihin ym. Martta tinki omista tarpeistaan niin, ettei hän juuri koskaan laittanut uusia vaatteita.

Martan uhraukset lasten kouluttamiseen eivät menneet hukkaan. Aarne kirjoitti vuosi Martan kuoleman jälkeen ylioppilaaksi. Valitettavasti Martta ei ehtinyt sitä päivää näkemään. Aarne vei ylioppilaskukkansa Martan haudalle Muhoksen Kirkkosaareen. Myöhemmin Martan ja Iikan lapsista kirjoittivat ylioppilaiksi Kirsti, Kyösti, Mattia, Pentti ja Irma. Raili, Veikko, Anita ja Markku suorittivat merkonomin tutkinnon. Veikko kävi vielä kunnallistutkinnon. Martan ja Iikan lapsista kuusi suoritti yliopistotutkinnon ja kaksi on väitellyt.

Ilman Martan kaukonäköisyyttä ja ponnisteluja lasten kouluttamiseksi yksikään lapsista ei olisi päässyt opintielle. Lapset saivat eväiksi Martalta tiedonhalun, ahkeruuden ja sitkeyden.