Suomen Kanttori-urkuriliiton hallitus nimesi Vuoden Kanttoriksi 2012 Lahden Salpausselän seurakunnan kanttorin, musiikin maisteri, director cantus Marjaana Turusen. Palkintoperusteissa mainitaan, että Marjaana Turunen on innostava kuoronjohtaja, joka on vetänyt mukaan seurakunnan toimintaan alati kasvavan joukon uusia kuorolaisia. Hän on systemaattisesti kehittänyt sekä gospelkuorotoimintaa että niin sanottua laulamattomien kuorotoimintaa. Marjaana Turusen kuorot ovat rikastuttaneet alueen jumalanpalveluselämää, ja ne ovat arvostettuja esiintyjiä myös seurakunnan ulkopuolella.
Marjaana Turunen (os. Hämäläinen, ent. Pokki) syntyi vuonna 1962 Sippolassa. Marjaanan isä soitti viulua korvakuulolta, äidin isoisä lauloi hautajaisissa ja toimitti tavallaan kanttorin virkaa. Pianon Marjaana sai kahdeksanvuotiaana ja soitti haitariakin. Mummoltaan hän oppi virret ja virrat, mummo kun tykkäsi kuunnella Olavi Virtaa. Pikkutyttönä Marjaana tykästyi Beatlesiin, josta sai ensikosketuksensa rytmimusiikkiin. Marjaanan innostus kirkkomusiikkiin ja kanttorin ammattiin syntyi rippileirin jälkeen. ”Kanttori pyysi minua sijaiseksi, kun olin soittanut pianoa. Silloin pääsin käsiksi urkuihin ja innostuin kirkkomusiikista.”
Marjaana Turunen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1990. Hän on työskennellyt Salpausselän seurakunnassa Lahdessa vuodesta 1992 ja johtaa Lahden Gospelkuoroa, PreGo-valmennuskuoroa ja Lahden Laulamattomien Kuoroa sekä erilaisia projektikuoroja. Turunen on toiminut myös Lahden diakoniainstituutin musiikinopettajana.
Esikuvikseen Marjaana Turunen mainitsee Kouvolan kaupunginosan Myllykosken kanttorin Eliisa Pokin ja kuoronjohdon opettaja Matti Hyökin. Oman kanttorin työnsä painopisteinä hän pitää muun muassa jumalanpalvelusten musiikin laadukasta toteuttamista eri musiikkityyleillä ja erilaisilla koneistoilla, alkuperäiseen perinteeseen pohjautuvan gospelmusiikin tunnetuksi tekemistä sekä yhteislauluiltojen järjestämistä seurakunnassa lauluperinteen ylläpitämiseksi.
Lahden Gospelkuoro tutuksi Talent Suomi -kilpailusta
Lahden Gospelkuorosta tuli kaikkien suomalaisten tuntema kuoro sen menestyttyä Talent Suomi-kilpailussa. Kyseessä ei ole mikään tähdenlento tai projekti, sillä kuoro perustettiin jo kaksikymmentäyksi vuotta aiemmin.
”Halusin alunperin kokeilla, taipuuko valkoinen ihminen tällaiseen sointiin. Johanna Boedecker perehdytti minua gospeliin ja siitä kaikki alkoi, muistelee Turunen. Lauletaan täysillä ja hyödynnetään kaikkia mustan musiikin tehokeinoja, kuten vibraattoa. Perinteisessä kuorolaulussa pyritään yhtenäiseen sointiin, eikä joukosta erottumista katsota hyvällä. Gospelissa asiat tehdään toisin.”
Marjaana Turunen korostaa sitä, etteivät Lahden Gospelkuoron taso ja menestys ole sattumaa. Lähtökohtana oli tavallinen laulajamateriaali. Yli puolet laulajista ei osannut nuotteja ja nyt Lahden Gospelkuoro on yksi Suomen parhaista amatööri-gospelkuoroista. Se on vaatinut paljon raakaa työtä. Moni kuoro valittelee laulajapulaa, mutta gospelkuoroon on riittänyt tulijoita. 70-henkisen kuoron kaikki laulajat ovat Lahdesta tai lähikunnista.
”Kerrankin tulee positiivista mainosta kirkolle, kuorolaululle ja tylsänä pidetylle kanttorinkin ammatille”, Marjaana Turunen iloitsee.
Olen ollut usein Marjaanan johtamissa gospel-konserteissa Ristinkirkossa ja nähnyt läheltä sen riemun, mikä laulajien kasvoista ja koko olemuksesta välittyy. Se tavoittaa voimallaan myös minut ja muut kuulijat. Viimeisten sävelten jälkeen ilo räjäyttää koko kirkkosalin.
Laulamattomien kuorolaisilla piilevä halu laulaa
”Lahden Laulamattomien kuoroon on haalittu sellaisia yli 50-vuotiaita ihmisiä, joissa kytee halu laulaa, mutta jotka ovat syystä tai toisesta olleet laulamatta. Jotkut on lannistettu näissä kuuluisissa koulun yksinlaulukokeissa. Toisille on esimerkiksi kotona naurettu ja vaiennettu sitä kautta.” Kertoo Marjaana Turunen.
Turunen oli varannut Laulamattomien kuoron ensiharjoituksiin 30 tuolia. Ne loppuivat kesken, sillä paikalle tuli 120 innokasta. Turusen mukaan kuorolaiset ovat kiitollisia siitä, että saavat laulaa, vieläpä täysillä. ”Olen kaivanut heistä esiin rohkeuden laulaa. Nyt yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia kuorosta osaa laulaa ja kauniisti laulavatkin. Ihminen pystyy ihmeellisiin juttuihin, kun häntä arvostetaan ja häneen uskotaan.”
Jos kysyy Lahden laulamattomien kuoron jäseniltä, että millainen kuoronjohtaja Marjaana oikein on, ovat vastaukset toinen toistaan ylistävämpiä. Turunen lähestyy asiaa kulloinkin johdettavan kuoron kautta.
”Kun puhutaan laulamattomien kuorosta, niin jäseniä pitää arvostaa ja palvella sellaisella asenteella, että on kiitollinen jokaisesta laulajasta, joka raskaan työpäivän jälkeen tulee laulamaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että laulamattomien kuoron harjoituksissa ei tehtäisi lujasti töitä.”
Kuriakin tarvitaan
Lahden laulamattomien kuoron harjoituksissa Turunen laskee leikkiä ja vitsailee, mutta kieltää olevansa kuoroa johtava standup-koomikko.
”Kuorolaiset täytyy saada myös viihtymään. Loppujen lopuksi kaikki lähtee kuitenkin liikkeelle kunnioituksesta ja arvostuksesta sekä siitä, että annan oman ammattitaitoni heidän käyttöönsä. Harjoituksissa olen tiukka, ja kyllä siellä tunteetkin välillä kuohahtavat.”
Gospelkuoron kanssa Turunen on eri linjoilla, sillä kuoron jäsenet ovat pitkälle edenneitä harrastajia ja muun muassa musiikin opiskelijoita. Vaatimustaso on selvästi kovempi. Siellä jää sosiaalinen puoli vähemmälle. Turunen vaatii kuorolaisilta läsnäoloa ja kotitöiden tekemistä. Esimerkiksi laulujen sanat pitää osata ulkoa.
Turunen kertoo, että hyvän johtamisen käsitettä on pohdittu monesta näkökulmasta. Turusella on oma näkemyksensä siitä, millainen hyvä johtaja on.
”Monissa johtamiskoulutuksissa opetetaan, että johtajan pitää antaa pelkästään positiivista palautetta ja kannustusta. Minä olen sitä mieltä, että asiasta pitää voida sanoa, jos tulee sanottavaa. Huipputuloksiin pääsy edellyttää Turusen mukaan johtajalta tiukkaa otetta ja kuorolaisilta oikeaa asennetta.”
Satuhäät
Marjaana on tullut minulle tutuksi paitsi Lahden seurakuntayhtymästä myös Lahden Soroptimistiklubista aina iloisena ja auttavaisena jäsenenä, todellisena ilopillerinä.
Kun eräänä iltana vaihdoin tv-kanavaa Ylen ykköseltä kakkoselle, hämmästyin. Siellä vietettiin Marjaanan ja Matin satuhäitä ensin Hollolan kirkossa ja sittemmin Lahdessa Ravintola Lokissa Vesijärven rantamaisemissa. Sehän piti seurata alusta loppuun. Näin se rakkaustarina ohjelman mukaan meni.
Kanttori Marjaana Pokki ja alttoviulisti Matti Turunen saivat toisensa Hollolan kauniissa kirkossa lähes tarkkaan vuosi sen jälkeen, kun he tapasivat sattumalta lahtelaisessa ravintolassa. Pari tiesi toisensa musiikkipiireistä, joten keskustelu kääntyi musiikkiin.
Ensitapaamisen jälkeen kesti pari viikkoa, ennen kuin Marjaana ja Matti tapasivat samassa paikassa uudelleen. Taas sattumalta! Matti myöntää, ettei se ollut sattuma, hänellä oli aavistus, että Marjaana saattaa olla siellä. Matti soitteli, toi kukkia ja lähetteli tekstiviestejä. Marjaana sanoi jossain vaiheessa ystävilleen, että kun saa niin paljon rakkautta ja huomiota osakseen, ei voi olla rakastumatta.
Marjaanan ja Matin häät olivat musiikin täyttämät. Itse lukuisissa häissä soittaneen Marjaanan mukaan tärkeintä oli luoda musiikintäyteinen juhla. Marjaana sanoo, että usein häät ovat saman kaavan mukaan rakennettuja tapahtumia. Vieraat joutuvat odottamaan pitkiä aikoja, jolloin ei tapahdu mitään. ”Yritimme poistaa tällaiset tyhjät hetket ja luoda hauskan juhlan, jossa otetaan vieraat huomioon.
Kirjoittaja
Leena Sorvali
Lähteet
Marjaana Turusen arkisto.
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.