Isovihan aika 1713–1721 hävitti melkein koko Saloisten pitäjän asujaimiston. Vuoden 1719 voudinluettelon mukaan olivat melkein kaikki talot autioita tai poltettu. Asukkaat pakenivat Haapajoen ja Piehingin rantojen tiettömiä metsä- ja rämealueita pitkin kauas sydänmaitten piilopirteille.
Hengissä säilyneet palasivat sortovuosien jälkeen entisille asuinpaikoilleen. Henkikirjoitettuja asukkaita oli isovihan jälkeen Saloisissa 99. Manttaalikirjoihin merkittyjä tiluksia oli Saloisten kylässä 14 ja Piehingin kylässä 14.
Margareetta Puustin selviytymistarina
Salon (Saloisten) kirkonarkiston kuolleiden ja haudattujen luetteloon on kirjattu leskiemäntä Margareetta Heikintytär Puustin kuoltua 3.11.1770 peräti 94 vuoden ikäisenä hänen ja hänen miehensä kokemukset isovihan alkuvuosina.
Margareta Heikintytär Puusti (Rautio) oli syntynyt 17.3.1676 Piehingin Raution talossa, Saloisissa. Hänen isänsä oli Henrik Matinpoika Rautio (noin 1640 – noin 1699) ja äitinsä Margareta. Hänet tunnetaan myös nimillä: Marketta ja Marjatta.
Marketan elämäntarina on jäänyt historiaan Raahen ja Saloisten kirkkoherran Tuomas Stenbäckin ansiosta, jonka käsialaa Marketan ruumissaarna on. Hautatietoihin hän laittoi tiivistelmän tuosta puheestaan ja se on nähtävissä mm. Hiski-tietokannassa. Stenbäck toimi Raahen ja Saloisten kirkkoherrana vuosina 1757–1773.
”Ikääntynyt talonpojanleski Margareetta Heikintytär Puusti. … naimisissa ensimmäisen kerran 1699, toisen kerran 1713. Hänen myöhempää miestä venäläiset kasakat haavoittivat piikeillään Raahessa 15 iskulla 30.12.1714, kuoli kolme päivää myöhemmin.
Venäläiset piiskasivat vitsoilla ja piiskoilla hänet (lesken) talvella 1715. Hänen poikansa Jaakon (s. 1700) venäläiset ottivat vangikseen ja veivät Venäjälle ja kastoivat uskoonsa, mutta hän palasi rauhan tultua takaisin ja otettiin jälleen seurakuntaamme.
Vuoden 1716 talvella venäläiset löysivät hänet (lesken) uudelleen, riisuivat hänet ja hakkasivat ihon verille lyijytetyillä pampuilla. Sen jälkeen hänet vietiin ulos seisomaan alastomana lumessa ja talvipakkasessa. Sitten hänen kätensä sidottiin pajunköydellä selän taakse ja palavalla saunavastalla poltettiin hänen selkänsä. Sitten hänet vietiin uudelleen pirttiin, jossa hänet taivutettiin ja painettiin pää polviensa väliin ja survoivat kuumaa palavaa kynttilän talia hänen molempiin silmiinsä. Tämän tähden hän on ollut 54 vuotta sokeana kuolemaansa saakka ja edelleen hänen kuolleessa ruumiissaan näkyivät juomut ja paukamat (’kuglor’).
Näiden tuskien keskellä hän joutui lapsineen surkeaan nälänhätään ja hänen oli elätettävä itseään oljilla, nahanpaloilla ja luilla, joita vihollinen oli jättänyt jälkeensä, sitten kun häneltä oli otettu kaikki elintarvikkeet pois. Surkein ravinto oli tuulimyllystä saatu jauhonpöly. Tässä nälänhädässä yksi hänen lapsistaan kuoli.
Viimein hän pääsi pakoon Ruotsiin. Kierrettyään siellä viiden vuoden ajan hänet palautettiin esivallan toimesta Turkuun ja edelleen kotiin. Kuoli vanhuuden raihnaisuuteen 3.11.1770 ja haudattiin kirkkomaahan. Ruumissaarna pidettiin. Hän oli 94 vuoden 31 viikon ja 3 päivän ikäinen.” (Raahen tienoon historia I)
Saloisten seurakunnan rippikirjoista käy ilmi, että Margareta Henricsdotter eli sodan jälkeen vuosina 1738–1770 yhdessä poikansa Jacob Mattsonin (k. 1767) perheen kanssa Puustin tilalla Piehingin kylässä, Saloisissa.
Pilattu suku – sukuromaani Puustin suvusta
Romaanin kirjoittaja Risto Peltomaa hyödynsi kirjansa pohjaksi sukulaistytön tekemän sukututkimuksen ja kirjoitusharrastuksensa. Romaani on faktaa ja fiktiota Puustin suvusta, johon hän itsekin kuuluu.
”Kirja on faktaa Peltomaan mukaan siinä mielessä, että kirjassa esiintyvät henkilöt ovat oikeita ja tapahtumatkin ovat oikeita, ja puolestaan fiktiota se, miten ne ovat tapahtuneet. Siihenhän ei sen parempaa faktaa löydy.” (RS 2024)
