Maiju Gebhard – astiankuivauskaapin kehittäjä

Maiju Gebhard tunnetaan astiankuivauskaapin kehittäjänä. Tämän keksinnön hän teki tultuaan valituksi vuonna 1943 Työtehoseuran kotitalousosaston päälliköksi. Sitä ennen hän oli kuitenkin jo parinkymmenen vuoden ajan pyrkinyt keventämään pienviljelijäemäntien raskasta arkea.

Maiju Gebhard oli syntynyt 1896 Helsingissä keskelle vanhempiensa Hannes ja Hedvig Gebhardin osuustoimintatutkimuksia. Isoveli Oras oli jo parivuotias. Hannes Gebhardin suurteos Maanviljelijäin yhteistoiminnasta ulkomailla ilmestyi vuonna 1899. Vaikka vanhemmat olivat taustaltaan ruotsinkielisiä, Maiju ja hänen veljensä kasvoivat suomenkielisessä kodissa ja kävivät suomenkielisiä kouluja. Maiju joutui kuitenkin keskeyttämään koulunkäyntinsä terveyssyistä toiseksi viimeisellä luokalla eikä suorittanut ylioppilastutkintoa.

Akateemisten opintojen sijaan Maiju innostui perheensä kesähuvilan puutarhatöistä ja päätti ryhtyä kotitalous- ja puutarha-alalle. Hän oli veljentyttärensä Anna-Liisa Sysiharjun mukaan ”luonteeltaan valoisa ja taipumuksiltaan käytännöllinen”. Vaikka Suomessa toimi jo tuolloin useita alan kouluja, Maiju Gebhard lähti Ruotsiin, jossa hän suoritti kotitalous- ja puutarhaopettajan tutkinnon vuonna 1919. Ruotsinvuosinaan Maiju sai sujuvan kielitaidon ja monia tärkeitä kontakteja.

Emäntien puolustaja

Suomessa Maiju Gebhard aloitti vuonna 1921 opettajana Orimattilan kotitalousopistossa, jossa koulutettiin kotitalousneuvojia. Pari vuotta myöhemmin hänen isänsä, joka oli juuri perustanut Pienviljelijäin Keskusliiton, kutsui tyttärensä nopeasti kasvavan järjestönsä kotitalous- ja puutarhakonsulentiksi. Molemmat veljet olivat tuolloin jo kuolleet.

Seuraavan parinkymmenen vuoden ajan Maiju kiersi jatkuvasti puhumassa ympäri maata, johti kasvavaa kotitalous- ja puutarhaneuvojien joukkoa, suunnitteli käytännön kursseja ja kilpailuja, opintoretkiä ja emäntäpäiviä. Hän oli iskevä puhuja, joka höysti esitelmiään kertomuksilla kuten tarinalla isännästä, joka poti katkennutta jalkaansa tuvan sängyssä ja päätti tehdä talossaan remontin nähtyään, miten monta turhaa askelta emäntä joutui päivän mittaan ottamaan.

Maiju Gebhardia tarvittiin monenlaisessa järjestötyössä. Hänet valittiin Kotitalousneuvojayhdistyksen johtokuntaan vuonna 1928 ja puheenjohtajaksi 1932. Isä-Hanneksen kuoltua Maiju Gebhard kutsuttiin muun muassa Maataloustuotantokomiteaan, Pienviljelyskomiteaan ja Työtehoseuran johtokuntaan.

Kun maaseudun naisten työtaakka kasvoi entisestään sotavuosina, Työtehoseura pyysi Maiju Gebhardia laatimaan tutkimussuunnitelman kotitaloustyön keventämisestä. Sen valmistuttua hänet jo pestattiinkin vuonna 1943 Työtehoseuran uuden kotitalousosaston päälliköksi.

Sota-aikana ja sitä seuranneina pulavuosina Maiju Gebhardin oli otettava osastonsa tunnukseksi ”rahattakin voi rationalisoida”. Siksi uudella osastolla keskityttiin naisten raskaimpien ja aikaavievimpien töiden helpottamiseen. Veden ja puunkantoon kehitettiin erilaisia kantovälineitä. Astianpesun ja -kuivaamisen nopeuttamiseksi Maiju Gebhard keksi nostaa ruotsalaiskeittiöistä tutun puisen astiankuivaustelineen tiskipöydän yläpuolelle kaappiin. Siellä astiat saivat kuivua rauhassa ovien takana, kun kaapin pohja oli poistettu.

Astiakaappien piirustuksia ruvettiin myymään vuonna 1945 ja vuonna 1947 Enso-Gutzeitin Tornatorin tehtaat ryhtyivät valmistamaan niitä teollisesti. Siitä alkoi vallankumous suomalaisemäntien keittiössä. Anna-Liisa Sysiharju on Kansallisbiografiassa kiittänyt tätinsä elämänläheisyyttä. Maiju Gebhard korosti neuvontatyössään huumoria, kekseliäisyyttä ja asioiden oikeaa arvojärjestystä. ”Opi hutiloimaan – joskus kun niin on tarvis! Tärkeintä kodissa ovat sen ihmiset.”