”Maantiedon opettaja Lyyli Miettinen opetti, mutta ennen kaikkea keskusteli opiskelijoiden kanssa. Monta kertaa soi kello, eikä tunnin aiheeseen oltu vielä päästy. Lehtori Miettisen oli tällöin tapana sanoa: ’Tytöt, taas meni tunti puhellessa, mutta lukekaa kotona tämän päivän aihe.’ Ailasmaan mukaan Miettinen antoi esikuvan nykypäivän opetukselle; elävä kontakti, taito keskustella sekä perusteellinen pohjatieto.” (Salmela) Maija Ailasmaa oli vuonna 1942 aloittaneiden joukossa. Opetus tapahtui tuolloin lastenkodin ahtaissa tiloissa, sillä koulurakennus oli puolustusvoimien käytössä. Lyyli Miettinen toimi Raahen seminaarin luonnonhistorian, maantiedon, talousmaantiedon ja kehitysopin lehtorina vuodet 1919–1954.
Raahen seminaariin opettajaksi
Aino Lyyli Laina Miettinen syntyi 24.11.1887 Kymissä. Isä: kansakoulunopettaja Samuli Heikki Miettinen (s. 1855 Nilsiä – k. 1912 Jaakkima), äiti: kansakoulunopettaja Karoliina Vappu Miettinen (o.s. Pelkonen s. 1857 Tuusniemi – k. 1918 Jaakkima). Lyylillä oli kaksi veljeä ja sisko. Henkikirjan mukaan Miettisten kaikki neljä lasta kirjoittivat ylioppilaaksi.
Lyyli muutti Raaheen saatuaan lehtorin paikan Raahen seminaarista. ”Seminaarit. Raahen seminaarin maantiedon, luonnonhistorian ja maatalouden lehtorin wirkaa owat hakeneet f.l. maisteri Tyyne Nisonen ja fil kand Lyyli Miettinen.” (Raahen Seutu 1919)
Lyyli piti Raahen-vuosinaankin yhteyttä vanhempiensa savolaiseen sukuun. Syntyperästään huolimatta hän piti itseään Jaakkiman karjalaisena. Jatkosodan aikana hän siirrätti vanhempiensa haudat Jaakkimasta Kuopioon. Hän oli talvisodan jälkeen vuonna 1940 perustamassa Raahen Seudun Karjalaiset -yhdistystä, joka lakkautettiin vuonna 1942. Hän oli perustamassa myös uutta yhdistystä Raahen ja ympäristön Karjalaiset vuonna 1965. Yhdistys lakkautettiin vuonna 2023. Hän oli lisäksi mukana hankkimassa Haaralan hautausmaalla vuonna 1941 paljastettua Karjalasta siirtomatkallaan nukkuneiden muistomerkkiä.
Lyylin sisko Aino Ilmatar Miettinen (1885–1980), Sisar Aino, muistetaan kehitysvammalaitos Rinnekodin perustajana. Hän vietti lomiaan ja eläkepäiviään Raahessa sisarensa luona. Hän herätti huomiota katukuvassa täydellisessä diakonissan asussaan.
Kouluretkeilyasiamies
Lyyli nimitettiin 1920-luvun alussa kouluretkeilyasiamieheksi. ”Opetusministeriön äskettäin vahvistaman retkeilyohjesäännön nojalla on mainitun ministeriön retkeilylautakunta asettanut m. m. alla mainitut opettajat ja opettajattaret toimimaan kukin paikkakunnallaan retkeilyasiamiehinä: seminaarin lehtori Lyyli Miettinen Raahessa…” (Raahen Seutu 1924)
Veikko Kastelli muistelee, että vielä 1950-luvun alussa Lyyli Miettinen kävi joka kevät toukokuun lopulla seminaarilaisten kanssa retkellä Kastellin linnanraunioilla (= jätinkirkolla).
Linnanraunioilla käynnin jälkeen heillä oli tapana keittää kahvit Kastellin talon läheisyydessä Koivukosken ahteella Latvaojan varressa. Lyyli Miettinen kävi hakemassa kahviveden Kastellista ja ihaili samalla talon pirttiä ja erityisesti jykeviä kattovuoliaisia (paksuja hirsiä, jotka tukevat kattoa) ja isoa leivinuuni-hällä-kokonaisuutta.
Lyyli Miettinen 50 vuotta
Helsingin Sanomat 24.11.1937: ”50 vuotta täyttää tänään Raahen Seminaarin luonnonhistorian, maantiedon ja maatalouden lehtori Aino Lyyli Laina Miettinen Raahessa. Lehtori Miettinen on syntynyt Kymissä, tullut ylioppilaaksi 1907 ja suorittanut fil. kand. tutkinnon 1915. Opintojaan hän on täydentänyt m.m. parilla useimpiin Europanmaihin ulottuneella opintomatkallaan. Toimittuaan 1913—19 opettajana Viipurin suomal. tyttökoulussa hänet nimitettiin 1920 nykyiseen virkaansa.”
Yhdistysaktiivi ja kulttuuripersoona
Seminaarin opettajat olivat aktiivisesti mukana monissa kaupungin juhlajärjestelyissä, esimerkiksi vuonna 1927: ”Raahen ja ympäristön kotiseutuyhdistys, syyskokous. Kokouksessa toissa iltana raatihuoneella päätettiin viettää „Raahen päiwää” ensi kewännä kaupungin raatihuoneella. Juhlaa järjestämään walittiin toimikunta, johon tulivat rouwat Ellen Sowio, Alli Mäkinen, Hinni Impola, Aleksandra Lehtinen setä Jenny Siipo ja neidit Lahja Korpinen, Lyyli Miettinen…” (Raahen Seutu 1927)
Ellen Sovio Naisen Äänessä: https://www.naistenaani.fi/ellen-sovio-sovion-konsulinna/
Lyyli oli aktiivisesti mukana useissa yhdistyksissä. Raahen eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa hänet mainitaan johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Lyyli mainitaan myös uutisoinnissa Raahen rouvasväen yhdistyksen toiminnasta. Kaupunginhallitukselle on tullut tiedoksi, että Museon johtokuntaan on valittu puheenjohtajaksi lehtori Lyyli Miettinen ensimmäisen kerran vuonna 1936. Sama maininta valinnasta on tehty vuosina 1937, 1938 ja 1941.
Kansakoululaisen luonnontiedon opas
Opettajan toimensa ohella Lyyli Miettien osallistui kansakoulun Luonnontieto-kirjasarjan laatimiseen. Kirjasarja oli yksi eniten käytetty oppikirja 1940–1960-luvuilla.
”Luotolan-Miettisen-Ranniston-Saaren Kansakoululaisen luonnontiedon opas. Teos sisältää oppikirjan kokonaisuudessaan sekä sen lisäksi kunkin sivun rinnalla lisäsivun, jossa sanoin ja kuvin annetaan ohjeita kulloinkin esillä olevan kokeen tai muun tehtävän suorittamiseen sekä neuvoja oppilaiden omatoimisen työn järjestämiseen. Oppaassa esitetään viitteitä aineksen rajoittamiseen, missä olosuhteet sitä vaativat. Edullisissa olosuhteissa taas saadaan oppaasta helposti lisäainesta sekä ennen kaikkea ohjeita runsaampaan toimintaan, joten kirja soveltuu yhtä hyvin kaikkiin kansakouluihin. Oppaassa on vielä opetussuunnitelmaehdotuksia, joista nähdään, minkälaisiin kursseihin kirja voidaan jakaa eri koulumuodoissa.” WSOY v. 1939.
Raahen työväenopiston toiminta alkoi keväällä 1946. Lyyli kuului perustamisvuoden johtokuntaan.
Koti Raahen Rantakadulla
Lyyli sai aluksi asunnon leskeksi jääneen Gerda Holmströmin (1870–1943) ja hänen Erkki-poikansa (1898–1945, myöh. Karikoski) luota seminaarin alueelta. Erkki työskenteli aikuisena Saloisten kanttorina.
Gerda Holmström Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/gerda-holmstrom-raahen-kaupunginkirjaston-pitkaaikainen-kirjastonhoitaja/
Gerda, Erkki ja Lyyli muuttivat pian Hansan taloon Pekkatorin äärelle ja sieltä Soveliuksen talon yläkertaan Rantakadulle. Heidän mukanaan muutti Aino Poukkula, joka oli työskennellyt vuodesta 1905 opettajaperheiden taloudenhoitajana. Hän jatkoi Holmströmien jälkeen Lyyli Miettisen taloudenhoitajana tämän kuolemaan asti.
Nämä neljä henkilöä muuttivat yhdessä Soveliuksen säätiön omistamaan jugendtaloon, joka sijaitsee Rantakadulla. Soveliuksen pihapiirissä oli jokaisella asukkaalla oma puuliiteri. Aivan pihan perällä olivat käymälät. Talviaamuisin talonmiehen piti ensi töikseen lapioida auki polku käymälään.
Aino nukkui keittiössä, hänen sänkynsä kohdalta löytyi remontissa ikkuna. Peräkamari oli usein vuokrattu semiskalle. Lyylin asuessa taloon vedettiin vesijohto ja uuneihin asennettiin sähkövastukset. Lyyli ja Aino asuivat talossa vuoteen 1973.
Lyyli pääsi eläkkeelle vuonna 1954. Eläkevuosinaan hän antoi maksutonta yksityisopetusta useissa oppikoulun aineissa esimerkiksi kielissä. Jos oppikoulussa opinnot eivät sujuneet toivotulla tavalla, oppilas saattoi saada ehdot ja hänen oli tentittävä kursseja kesällä. Jos uhkana oli luokalle jääminen, vanhemmat saattoivat hankkia tukiopetusta joltakin opettajalta, koska koulu ei sitä tarjonnut.
Lyyli Miettisen kuoltua 1.5.1973 hänen kanssaan asunut kotiapulainen Aino Poukkula muutti vuokrayksiöön, kunnes pääsi kunnalliskotiin, jossa kuoli 92-vuotiaana.
Kesäistä elämää Ruottalossa
Kansakoulunopettaja Gerda Holmström (1870–1943) vuokrasi vuonna 1930 huvilapalstan Ruottalosta. Kesämaja ja sauna rakennettiin pihapiiriin talkoilla. Myös taloudenhoitajana toimineen Aino Poukkulan veli ja serkku osallistuivat rakennustöihin. Asta Virtanen on maininnut, että Aino Poukkula oli antanut rahat saunan rakentamiseen. Tontin vuokraoikeus siirtyi Lyyli Miettiselle Gerda Holmstömin ja Erkki Karikosken (1898–1945) kuoleman jälkeen.
Lyyli asui Ruottalossa koko kesän. Hänen seuranaan asuivat helsinkiläiset serkut Esteri ja Laina. Sisar Aino oli usein nähty vieras Ruottalossa.
Inga ja Pertti Swanljung olivat Lyyli Miettisen pitkäaikaisia mökkinaapureita. Heidän lapsuudessaan mökille Honkalaan muutettiin koko kesäksi. Ruottaloon ei ollut tietä, joten eipä sieltä kaupungissa piipahdettu muuta kuin postin haussa. Polkua pitkin käveltiin Huilin rantaan ja siitä soudettiin Kylmälleniemelle, josta käveltiin kaupunkiin. Vuonna 1964 Honkalaan pääsi ensimmäisen kerran autolla.
Puhelin piti olla Guy-isän (1911-1983) työn vuoksi. Hänet saatettiin hälyttää Lapaluodon satamaan selvittämään laivaa. ”Lyyli kävi meiltä soittamassa”, Inga ja Pertti muistelevat. Hänellä oli tapana huutaa jo kaukaa: ”Halloo!” Hän ei halunnut häiritä naapureiden mökkirauhaa. Lyylin viimeisinä kesinä oli vedetty puhelinlanka Swanljungin mökiltä Miettisen mökille. Syksyllä lanka kerättiin pois.
Lyyli Miettisen kanssa oli sopimus, että postit tulivat kesäisin Swanljungin kaupunkiosoitteeseen ja he toimittivat ne Ruottaloon. ”Lyylillä oli laaja kirjeenvaihto, joten postia tuli aika paljon”, Pertti muistelee. Hän teki Lyylille pientä remonttia ja hakkasi polttopuita. Maksun hän sai talvella tukiopetuksena. Myös Inga istui Lyylin ”oppitunneilla.” Swanljungilla ja Miettisellä oli maitotinki Parrin talossa Mansikkakarissa. ”Kun hain Lyylin maitopäälärin, sen päällä oli karamelli kuljetuspalkkana”, Inga muistelee.
Kun Swanljungille hankittiin moottorivene, sillä tehtiin retkiä Taskuun, Kallaan ja Tauvoon. Saaressa keitettiin perunat ja nokipannukahvit. Pertti kuljetti myös Lyylin vieraita Taskuun eväsretkille.
Lyyli oli askartelija. Hän kulki metsässä kori kainalossa ja keräsi käpyjä. Niitä hän käytti joulukoristeisiin ja kransseihin. Saunakamarissa oli kangaspuut, joissa hän kutoi kaislamattoja.
Mökin pihapiirissä oli pieni ryytimaa, josta enimmäkseen huolehti Aino Poukkula, joka myös asui Ruottalossa koko kesän. Lyylin mielenkiinto kohdistui luonnonkukkiin. Siperianesikot (nyk. ruijanesikot) kukkivat tuolloin suurina yhtenäisinä alueina. Lyyli ennusti niiden katoavan ja oli oikeassa.
Joulutervehdys Roomasta
”Toimelias Lyyli Miettinen kuului Raahen katukuvaan yli 50 vuotta. Elettiin joulunaluspäiviä vuonna 1950. Soveliuksen jugendtalossa asui Lyyli Miettinen taloudenhoitajansa Ainon kanssa. Joulutervehdyksiä tuli taloon tiuhaan tahtiin. Jos lehtori itse ilmestyi ovelle, saattoi vierasta onnistaa. Hän pääsi saliin katsomaan sen joulun ihmettä, kasvia, joka oli matkannut ensin lentokoneella Roomasta Helsinkiin ja sieltä postitse erikoislähetyksenä Raaheen ja lopuksi posteljoonin pikakuljetuksena Rantakadulle.
Paksu samettiliina peitti salin pöytää, keskellä valkoinen leikekirjontaliina ja sillä kookas Poinsettia pulcherima, jota lehtori innoissaan, silmät loistaen esitteli vierailleen. Sen ajan raahelaisille kasvi oli ennen kokematon ilmestys. Vasta vuosia myöhemmin Poinsettia pulcherimasta eli joulutähdestä tuli Suomen suosituin joulukukka.” (Asta Virtanen)
Lyyli harrasti pitsinnypläystä. Ennen joulua hän askarteli kaikille tuttavilleen pienen joulutervehdyksen. Hän näperteli tuohesta tähtiä ja pieniä koristeita kaulakoruihin. Kesällä kerätyistä luonnonmateriaaleista hän loihti kransseja.
Naapurin tytöt muistelevat
Naapuritalossa asuneilla Sovion tytöillä Helenalla (nyk. Nevantaus), Ullalla (nyk. Tasala) ja Raijalla (nyk. Ingerttilä) on ihania muistoja Lyylistä. ”Lyyli oli erittäin herttainen ja fiksu ihminen.” Naapurit olivat tiiviisti kanssakäymisissä. Lyyli kävi Soviolla aina kerran viikossa katsomassa telkkarista venäjän kielen oppituntia. Sovion tytöt saivat käydä harjoittelemassa pianon soittoa Lyylin luona siihen asti, että heille ostettiin oma soitin. ”Pimputtelin Aaron 1-osaa Lyylin luona”, Helena muistelee.
”Jouluaskarteluihin Lyyli-täti pyysi meitä Sovion tyttöjä useina vuosina tekemään erilaisista materiaaleista pieniä lahjaesineitä ja koristeita.” Ulla sai tehdä itselleen pienen liinan, kun Lyyli-täti opetti hänelle pitsinnypläystä. Tuo liina on edelleen esillä Ullalla kotonaan Keminmaassa!
Ulla yhdessä Helenan kanssa jakoi joulutervehdyksiä Lyyli-tädin ystäville ympäri kaupunkia. Ulla oli keskikoulun jälkeen Lyyli-tädin huvilalla Ruottalossa kesätöissä auttamassa erilaisissa askareissa sisällä ja ulkona ja toi ostoksia aamuisin pyöräillessään huvilalle. Ulla muistelee, että huvilalla oli savusauna, jossa hänkin sai joskus nauttia löylyistä!
Muistokirjoitus Raahen Seudussa 8.5.1973
Viimeisen palveluksen vainajalle toimitti rovasti Eero Permi. Omaisten kukkasten lisäksi haudalle laskivat kukkalaitteensa entiset työtoverit seminaarista sekä monet Miettisen yhteistyökumppanit hänen elämänsä varrelta kuten Raahen kaupungin, Raahen Työväenopiston, Raahen Karjalaisten, Raahen Marttojen, Soveliussäätiön ja entisten oppilaiden edustajat. Kerttu Kastelli laski suokukkakimpun suuren luonnonystävän haudalle.
