Kun maatalousnaiset saivat vuonna 1933 oman keskusjohtokuntansa, sen puheenjohtajaksi valittiin sääksmäkeläinen mahtiemäntä Lyydia Kantala. Vain vähän aikaisemmin hänet oli valittu Maatalousseurojen Keskusliiton valtuuskuntaan sen ensimmäisen naisena. Kesti lähes kymmenen vuotta, ennen kuin seuraavat naiset saivat saman kunnian. Siinä vaiheessa Lyydia Kantala oli valittu myös Keskusliiton johtokuntaan. Miksi juuri hänestä tuli naisten täysivaltaisuuden edelläkävijä maatalousseurajärjestössä?

Opiskelijatytöstä suurtilan isännäksi ja emännäksi

Lyydia Kantala syntyi 1884 Sääksmäen Saarioispuolella Kiutan kruununpuustellissa maanviljelijä Kalle Kiutan ja hänen vaimonsa Vilhelmiinan ainoana lapsena. 75-vuotishaastattelussaan Lyydia muisteli, miten hänen äitinsä oli unohtanut ristiäisissä nostaa lapsen pöydälle ja laittaa kirjan sydämen päälle ja avaimen tämän viereen, jotta tyttärestä tulisi viisas ja taloudellinen. Hädissään äiti suoritti toimenpiteen vasta myöhemmin, kun vauva oli jo vuoteessa.

Tytöstä tulikin hyvin teräväpäinen. Paikkakunnan ensimmäisenä talontyttärenä hänet lähetettiin tyttökouluun Hämeenlinnaan. Lyydia pääsi ylioppilaaksi vuonna 1905 ja kirjoittautui Helsingin yliopistoon lukemaan lakia. Opinnot olivat jo pitkällä, kun hänen isänsä jäi kaatuneen kuorman alle ja vammautui niin pahoin, että tyttären oli palattava hoitamaan kotitilaa. Iäkkäiden vanhempien kuoltua hänestä tuli sekä isäntä että emäntä.

Vuonna 1924 tuolloin 40-vuotias Lyydia meni naimisiin Kantalan suurtilan leski-isännän Kalle Kantalan kanssa. Kantala oli paikkakunnan vanhimpia taloja, jota sama suku oli hallinnut 1300-luvulta saakka. Selväjärkiselle ja pelottomalle suurtilan emännälle kertyi luottamustehtävä toisensa jälkeen. Hänet valittiin kansakoulun, kansanopiston ja kotitalouskoulun johtokuntiin, kunnanvaltuustoon ja useampienkin lautakuntien puheenjohtajaksi.

Paikalliseen maamiesseuraan Lyydia oli liittynyt jo nuorena ylioppilaana. Hämeen läänin Maanviljelysseuran kotitalousvaliokunnan puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1924 ja sen johtokuntaan vuonna 1931. Kun Helena Virkki vetäytyi seuraavana vuonna maatalousnaisten toiminnasta ja keskittyi marttatyöhön, Lyydia Kantala valittiin hänen tilalleen Keskusliiton Kotitalousvaliokuntaan. Syksyllä 1933 hänestä tuli Maatalousnaisten Keskusjohtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja.

Sana hallussa

Lyydia Kantala oli etevä puhuja ja kirjoittaja. Ruustinna Olga Sariola kuvaili ystäväänsä vuonna 1960 tämän muistokirjoituksessa ilmeisen tarkkanäköisesti: ”… synnynnäinen sanonnan kyky ja ajatuksen joustavuus herätti kuulijain huomion. Nämä ominaisuudet yhtyneinä edustavaan olemukseen ja luontaiseen arvokkuuteen kohottivat hänet sitten aikanaan järjestömme puheenjohtajan paikalle”.

Lyydia Kantala oli myös maatalousnaisten lehden ahkera avustaja. Hän kirjoitti Maatalousnaiseen vielä senkin jälkeen, kun oli siirtynyt vuonna 1953 puheenjohtajan paikalta kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 1955 hänelle myönnettiin talousneuvoksen arvo. Miesten rinnalla Keskusliiton ja Suomen Kulttuurirahaston kokouspöydässä istuvan arvokkaan mahtiemännän henkilökuvaan tulee eloa Maatalousnainen-lehden toimitussihteerin Helvi Särkän artikkelissa, joka ilmestyi Lyydia Kantalan 60-vuotisjuhlien kunniaksi:

”Kun Lyydia Kantala vastaa vaikkapa vain tavallisiin kuulumisiin hänelle ominaisella äänenpainolla: ”Vai niin”, huomaa tulija, että emäntä on kuullut. Tuossa äänenpainossa on ystävällisyyttä ja osanottoa, joka lämmittää. Olet tavannut emännän, joka myötätuntoisella mielenkiinnolla seuraa paikkakunnan tapahtumia ja ihmisten kohtaloita, ja joka sydämellisesti jakaa naapurien ilot ja surut.”