Utajärveltä Pateniemen sahalle

Liisa Heikkinen syntyi vuonna 1896 Utajärven kunnan Niskan kylässä Henrik Antinpoika Heikkisen ja Kaisa Heikintytär Puhakan maalaistalon tyttäreksi. Perheessä oli Hilda sisar ja perhe kasvoi tämän jälkeen kahdella tyttärellä, Jennyllä ja Iidalla. Perheessä oli ollut surua lasten vuoksi, koska ennen Liisaa syntyneet Anna ja Henrik olivat kuolleet pieninä.

Suomen autonominen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa, jota hallitsi tsaari Nikolai II. Utajärvi oli vuonna 1865 irrottautunut omaksi kunnakseen Muhoksesta ja Utajärven seurakunta oli 1886 irrottautunut Muhoksen seurakunnasta.

Liisa aloitti opintiensä 1895 avatussa Niskankylän koulussa eli Keskiniskan kansakoulussa. Siellä opittiin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan sekä osia Katkismuksesta. Suomen kieli oli tullut 1863 toiseksi viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Asukkaita Utajärvellä oli 2610. Apteekki oli Muhoksella ja sairaala sekä lääkäri Oulussa. Kiertävä kätilö-rokottaja Iita Trupukka oli aloittanut työnsä Utajärvellä vuonna 1892.

Maalaistalot olivat sangen omavaraisia tuohon aikaan: pari lehmää, kanoja, sikoja ja hevonen. Viljeltiin ruista ja ohraa. Kasvatettiin juureksia. Oulujoesta saatiin runsaasti kalaa. Liisa osallistui tilan töihin sisartensa kanssa isän ollessa metsätöissä. Liisa ihaili Englannin kuninkaallisia ja halusi itseään kutsuttavan Elisabethiksi Liisan sijasta. Tästä johtui lempinimi Betti. Liisa oli hyvä laulamaan ja oppi myös tanssimaan, josta tulikin mieluinen harrastus ompelemisen ja käsitöitten ohella.

Kansakoulun ja rippikoulun käytyään Liisa muutti vuonna 1916 ensin Oulujoelle ja sieltä vuonna 1921 Iihin. Ensimmäinen lapsi Toivo syntyi huhtikuussa 1921. Tavattuaan Kalle Sauvolan Liisa muutti 1923 hänen kanssaan miehen synnyinkuntaan Hailuotoon. Siellä syntyivät Tauno, Toini ja Taisto. Perhe muutti Haukiputaalle 1931. Siellä syntyi vielä Teuvo, joka kuitenkin kuoli jo loppukesästä 1932.

Neuvostoliitto tarjoaa mahdollisuuden elantoon

Kalle ja Liisa kävivät töissä Pateniemen sahalla, jossa oli pulavuonna 1932 seisokkeja ja lomautuksia. Myös palkat olivat usealta kuukaudelta maksamatta. Rahanpuutteen takia Kalle lähti kolmen ystävänsä kanssa Kuusamon kautta Neuvostoliittoon. Kalle oli ollut jo 1915 poikamiehenä ollessaan useita vuosia töissä Muurmannin ratatyömaalla. Kalle ja hänen ystävänsä ilmoittautuivat Karhumäessä työhakijoiksi. Kallea siirreltiin kolmen vuoden ajan Äänisjärven usealla työmaalla.

Vuonna 1935 Kalle sai luvan kutsua Liisan ja lapset luokseen. Luvan määräysten mukaan Liisan tuli olla 20.4.1935 Valkeasaaren tullissa Rajajoella ottamassa viisumiaan. Matka Oulusta tehtiin junalla. Asemalla he saivat viisumin ja jatkoivat matkaa Leningradin kautta Petroskoihin. Koska Kalle oli silloin Budosissa Äänisjärven toisella puolella ja järvi vielä jäässä, he majoittuivat matkustajakotiin. Kesäkuun alussa Kalle saapui hakemaan heidät laivalla yli Äänisjärven, josta jatkettiin Vodlajokea Budosiin.

Nelilapsisen perheen asuntona oli yksi noin 25-neliön huone. Talossa oli kaikkiaan 8 perhettä. Keittiö oli yhteinen, ulkona oli sauna ja puucee. Asunnot olivat puulämmitteisiä. Kalle oli puutavaran kuljetustöissä. Talossa asuvat perheet viljelivät perunoita, kaalia ja porkkanoita yhteistuumin.

Noin kymmenvuotias Tauno lähti syyskuussa 1935 Seminovskiin sisäoppilaitokseen ja muut lapset jäivät kotiin. Lapsista tuolloin nuorin Taisto kuoli syksyllä 1935 ja 14-vuotias Toivo keväällä 1936, molemmat tuberkuloosiin. Liisan ja Kallen perhe muutti vuonna 1936 Shalaan, missä he asuivat kesään 1937 asti. Tuon vuoden keväällä Liisa menetti aviomiehensä Kallen kuollessa syöpään.

Raskaat vuodet kokenut Liisa anoi KGB:ltä viisumia paluumuuttoa varten muutettuaan Taunon ja Toinin kanssa Petroskoihin. He työskentelivät Hiilisuon sovhoosilla hoitamassa kasvimaita. Viisumin saatuaan he palasivat Haukiputaalle elokuun lopussa 1937, juuri ennen Stalinin vainojen alkamista.

Tyttäret lähtevät Ruotsiin

Liisa meni takaisin töihin Martinniemen sahalle. Perhe asui pienessä mökissä lähellä sahaa. Kun Tauno oli käynyt kansalaiskoulun, hän lähti 1939 Petsamoon töihin. Toini sai myös käydä kansalaiskoulun.

Vuonna 1939 Liisa solmi avioliiton simolaisen Kalle Sivosen kanssa ja he saivat Sirkka-nimisen tyttären. He asuivat Mietunperällä Haukiputaalla. Toini muutti sodan jälkeen Ruotsiin, jossa elää edelleen. Sirkka muutti kaksikymppisenä Toinin tapaan Ruotsiin vuonna 1959. Tauno asuu edelleen Oulussa. Liisa kuoli 1961, vuosi Kalle-miehensä jälkeen.

Liisa-mummoni koki elämänsä aikana ensimmäisen maailmansodan Suomen suuriruhtinaskunnassa, kansalaissodan ja toisen maailmansodan sekä viisivuotiskauden Neuvostoliitossa. Nykyisen Suomen kasvusta ja vaurastumisesta hän iloitsi vanhoilla päivillään vielä Simppulan vanhainkodissakin.