Kreeta Jaakontytär, itseoppinut kansanmuusikko, syntyi Kaustisella 13.11.1813. Vanhemmat olivat talollinen Jaakko Matinpoika Järvilä ent. Warila (1779-1849) ja Liisa Eliaantytär o.s. Björn (1774-1860). Heidät vihittiin vuonna 1803. Liisa Eliaantytär oli Järvilän Aaronin leski. Pariskunta asettui Järvilän tilalle ja otti tilan nimen sukunimekseen. Heille syntyi neljä tytärtä, joista Kreeta oli nuorin.
Kuuden vanhana Kreeta opetteli soittamaan viulua, mitä ei pidetty ollenkaan tytöille sopivana. Onneksi oli naapuri, joka auttoi musikaalista tyttöä ja soittimeksi valikoitui kantele.
Naapuritalon isäntä Kaustisen Järvelässä Vanhatalon Juho opetti Kreetan soittamaan kanteletta. Juholla oli suuri, musta kantele ja Raamattu pöydällä. Hän oli hyvä lukemaan ja soittamaan ja koska Kreeta halusi oppia, Vanhatalosta tuli hänen oppaansa. Velipuoli teki Kreetalle oman pienen kanteleen leppäpuusta, kansi päällä ja puunaulat. Ei arvannut Juho Vanhatalo, että hänen oppilaastaan tuli 1800-luvun kuuluisin suomalainen naismuusikko.
Aviomies oli nahjus
Aikuisiällä Kreeta elätti itsensä ja perheensä laulamalla ja kannelta soittamalla: markkinoilla, maakunnissa ja kaupungeissa. Aviomiehestä, torppari Joonas Huntuksesta (1814-1890) ei ollut perheen ainoaksi elättäjäksi, juoppo ja levoton. ”Löttö” mies, sanoi Kreeta. Joonas löytyy eri lähteissä myös sukunimellä Wirkkala. Heidät vihittiin Vanhatalossa juhannuksena 1837. Esikoinen Maria syntyi 13.12.1837.
Kreetalle ja Joonakselle syntyi kaiken kaikkiaan 11 lasta, joista kaksi menehtyi pienenä kurkkutautiin vuonna 1857 ja yksi joutui vajaamielisenä huutolaiseksi.
Perhe asui eri paikkakunnilla: Kaustisella, Kälviällä, Vetelissä, Halsualla, Leppävirralla ja Varkaudessa. Sukunimikin vaihtui useasti. Ensin oli Wirkkala, sitten Huntus, seuraavaksi Järvelä ja lopulta Haapasalo. Kreeta vietti viimeiset vuotensa Jyväskylässä tyttärensä Kreeta Sofia Räisäsen kotona.
Kansallisen heräämisen aikana alkoi esiintyminen
Kreeta Haapasalon ensimmäinen esiintymismatka suuntautui Kokkolaan 1800-luvun puolivälissä ja palkkioksi hän sai toistakymmentä ruplaa.
Kreetan laulajan ura alkoi kolmikymmenvuotiaana pakon sanelemana. Rahat loppuivat, mökki ja maatilkku eivät elättäneet suurta perhettä. Kreeta kiersi maakuntaa, esiintyi maatalousnäyttelyissä ja seurapiirien tilaisuuksissa kulkupelinä hevosrattaat. Eihän se matkanteko helppoa ollut, yösijan sai mistä sattui, kotihuolet eivät jättäneet rauhaan. Lapset olivat esiintymismatkojen aikana usein Kreetan äidin hoivissa. Ja kaiken lisäksi myös kateus ja juorut levisivät, kun menestystä tuli.
Hän kiersi maata noin 40 vuotta vuodesta 1853 vuoteen 1890, soitti Pietarissa ja jopa Tukholmassakin, Viipurissakin kolmesti. Myös muut pohjalaiset kanteleensoittajat saivat rohkeuden esiintyä Etelä-Suomen kaupungeissa.
Kreeta kehittyi ammattitaitoiseksi esiintyjäksi vuosien varrella ja ajankohtakin oli hänen puolellaan. Uusi Kalevala oli ilmestynyt 1849, kansanrunous ja kuvataide olivat luomassa kansallista heräämistä. Kreeta aloitti soittamaan pienellä 6-kielisellä kanteleella, mutta viimeisillä esiintymismatkoillaan hänellä oli käytössä jo 23-kielinen kantele.
Kokkolassa esiintyessään kaupungin seurapiiriläiset suosittelivat häntä esiintymismatkalle Helsinkiin. Kapteeni Langensköld kirjoitti jopa suosituskirjeen Helsingin matkaa varten.
Vuosina 1851-1852 Kreeta esiintyi Jyväskylässä, Oulussa, Pietarsaaressa ja Raahessa, siis lähikaupungeissa. Ja toteutuihan se Helsingin matkakin, kun nuorimman lapsen imetys oli päättynyt. Keski-Pohjanmaalta Vetelin Haapasalosta pääkaupunkiin matka taittui hevoskyydillä.
Uusi sukunimi
Hän esiintyi siis ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1853 isänmaan sivistyneistölle, kuten runoilija, toimittaja, historioitsija Zachris Topeliukselle. Matkan rahallinen tuotto oli 212 ruplaa, se oli merkittävä summa.
Topelius antoi Kreetalle uuden sukunimen Haapasalo Kreetan kotitalon mukaan samana vuonna. Ja tällä nimellä hänet tunnettiin ja tunnetaan. Kreeta oli elävä todiste rahvaan lahjakkuudesta ja isänmaallisuudesta. Hän esitti suomalaisia kansanlauluja, jotka upposivat kuulijoihin. Hänen tukijoitaan Topeliuksen ohella olivat myös runoilija J.L. Runeberg ja Vetelin kirkkoherra A.I. Ingman.
Kreetan maine surun, köyhyyden ja nöyryyden tulkkina levisi laajalle kiitos lehtikirjoittelun. Hänen lauluaan ja soittoaan kuultiin lähinnä herrasväen kodeissa ja salongeissa. Esiintymiskiertueilla kertyneet palkkiotkin alkoivat olla tuntuvia.
Kiertueet kestivät useita viikkoja ja olivat etupäässä huvitilaisuuksia.
Hän ei esiintynyt aina yksin, myös muita perheenjäseniä kuten tytär Kreeta Sofia Räisänen ja sisarentytär Sanna Liisa Östermark olivat mukana soittaen kannelta ja laulaen. Joskus mukana oli myös aviomies ja osa pienistä lapsista. Vuonna 1857 Pietarin kolmen viikon matkalla oli aviomies mukana. Esiintyminen keisari Aleksanteri II ei onnistunut, mutta keisarin lasten opettajille hän sai soittaa ja laulaa. Kreeta esiintyi Pietarissa myös talvella 1858-1859.
Seuraava esiintymismatka suuntautui Tukholmaan 1860. Kuningas Kaarle XV:n kirjastonhoitaja, suomalainen maisteri Emil von Qvanten vastasi järjestelyistä.
Kreeta Haapasalo asui tyttärensä luona Jyväskylässä viimeiset vuotensa. Julkinen esiintyminen väheni, hän esiintyi vielä ajoittain sukulaistensa kanssa laulu- ja soittojuhlilla. Kreeta Haapasalo menehtyi vuonna 1893 Jyväskylässä. Hänet on haudattu Jyväskylän vanhalle hautausmaalle.
200-vuotisjuhlavuosi Kokkolassa ja patsas Kaustisilla
Kruununvoudintalossa Kokkolassa järjestettiin Kantele-Kreeta 200 vuotta -konsertti torstaina 12.12.2013. Se oli osa Kreeta Haapasalon 200-vuotta -juhlavuoden ohjelmaa. Konsertissa kuultiin musiikillinen matka Suomen 1800-luvun tunnetuimman musiikin alan naistaiteilijan elämänvaiheisiin.
Kreeta Haapasalon lauluja esitti kantelisti Maija Pokela sekä Kreetan elämänvaiheista ja kappaleiden taustoista kertoi Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki. Konsertin järjesti Kansanmusiikki-instituutti yhteistyössä Truba ry:n kanssa ja konserttia tuki Keski-Pohjanmaan kulttuurirahasto.
Kreeta Haapasalon patsas sijaitsee Kreetanpuistossa Kappelintie 22:ssa Kaustisilla. Ajatus patsaasta syntyi Kaustisilla sotien jälkeen. Vuonna 1954 paljastettiin Kreeta Haapasalon patsas, jonka Ilmari Wirkkala oli suunnitellut ja hänen nuorin poikansa Tauno Wirkkala muotoillut
Kreeta Haapasalon muistokivi on merkkinä Haapasalontiellä Vetelissä siitä, että Kreeta Haapasalo asui tällä paikalla vuodet 1850-1856 ja yhteensä Vetelissä parisenkymmentä vuotta.
Vuonna 1886 musiikintutkija Ilmari Krohn merkitsi Varkaudessa muistiin Haapasalon esittämän sävelmän Mun kanteleeni kauniimmin. Haapasalon tiedetään myös tehneen omia sanoituksia ja sävellyksiä.
Mun kanteleeni kauniimmin -teosta on mahdollisuus kuunnella YouTubesta vuodelta 2015. Helli Syrjäniemi soittaa kanteletta. https://www.youtube.com/watch?v=hqHxZDBrrsA&list=RDhqHxZDBrrsA&start_radio=1.
Kolehmainen Ilkka ja Valo Vesa Tapio ovat toimittaneet teoksen Kreeta Haapasalo – Ikoni ja ihminen, jonka julkaisi Kansanmusiikki-instituutti vuonna 1990.
