Oulaisten Liikenteen Raahen osaston linja-autonkuljettajina on toiminut pari naista takavuosina, mutta tällä hetkellä Kirsi Nissilä on ainoa nainen Raahen toimipisteessä linja-auton ratissa. Hän ajaa linjaa Piippolaan ja Kalajoelle. Myös tilausajot kuuluvat toimenkuvaan, silloin työaika saattaa venyä pitkäksi ja ylimääräisistä tunneista kertyy vapaapäiviä.
Suurperheen keskimmäinen lapsi
Kirsi Nissilä (o.s. Kimpimäki) syntyi 13.11.1968 Kempeleessä 11-lapsisen perheen keskimmäisenä lapsena. Hän sanoo, että ”käskyt” kulkivat vanhimmalta lapselta nuoremmille. Perheen isä Seppo oli ammatiltaan autonkuljettaja. Hän ajoi säiliöautoa, jonka kyytiin Kirsi pääsi pikku tyttönä. Isä siirtyi myöhemmin ajamaan linja-autoa. Äiti Laura hoiti kodin ja lapset. Myös Kirsin sedät työskentelevät kuljetusalalla ja veljissäkin on linja-autonkuljettajia.
Esimerkkinä suurperheen ruokahuollosta Kirsi kertoo, että karjalanpiirakoita paistettiin 500 kappaletta kerralla. Jos riisipuuro loppui kesken, keitettiin lisää. Jos taikina loppui kesken, tehtiin lisää. Jos leivinuunista loppui lämpö, lämmitettiin lisää. Isän suvun juuret johtavat Karjalaan ja karjalanpiirakoiden leipominen on kulkenut suvun perintönä. ”Minäkin leivon karjalanpiirakat itse, koska ne ovat parempia kuin kaupasta ostetut”, Kirsi huomauttaa.
Kirsi kertoo, että suuressa perheessä jokainen tekee oman osansa taloustöistä. Kotona oppii kaikki taidot, joita itsenäistyttyään tarvitsee jokapäiväisessä elämässä.
Kimpimäet asuivat Kempeleen ja Tyrnävän rajamailla, siis maaseudulla. Kun Kirsi oli 6-vuotias, perhe muutti nykyisen Zeppelinin kulmille. Lasten elämä maaseudulla oli vapaata. ”Kesiä vietin usein Alavieskassa sukulaisten luona”, hän kertoo.
Peruskoulun hän aloitti Kempeleessä ja päätti koulunsa Oulun Kastellin yläasteella.
Kirsi sanoo, että sai kotoa hyvät elämäneväät. Suuressa perheessä oppii pienestä pitäen kantamaan vastuuta kotitöistä ja itseä nuoremmista sisarista. Kun muuttaa omilleen, ei mene sormi suuhun jokapäiväisissä askareissa.
Raaheen vuonna 1987
Kirsi on itsekin suurperheen äiti. Hänellä on 9 lasta ja 13 lastenlasta. Vanhin lapsenlapsi pääsi juuri ripille. Nuorin täytti 4 kuukautta elokuussa 2025.
Raahessa hän suoritti perhepäivähoitajan kurssin ja hoiti kotonaan jopa 7 lasta omien lasten lisäksi. Pirtti oli täynnä hälinää. Hän korostaa, etteivät perhepäivähoitoon tuodut lapset ”mene siinä sivussa”. Perhepäivähoitajan työ on työ, joka tulee hoitaa ohjeiden mukaan. Lastenhoitajalle on asetettu tietyt tavoitteet, jotka pitää täyttää.
”Perhepäivähoitajien ammattikunta on kutistunut.” Kirsi muistelee, että Raahessa työskenteli noin 100 perhepäivähoitajaa samaan aikaan hänen kanssaan. Hän arvelee, että määrä on pudonnut puoleen. Viimeaikaiset (2025) lehtiuutiset kertovat ammattikunnan katoamisesta Raahesta.
Perhepäivähoitajan työstä Kirsi siirtyi Kummatin päiväkotiin ryhmäavustajaksi. Lasten kanssa toimiminen oli nyt vähän erilaista kuin kotioloissa, koska lapset oli jaettu ryhmiin iän mukaan. ”Viihdyin hyvin työssä. Ei minulla ollut mitään moittimista”, hän kertoo mutta lisää, että koko ajan hänellä oli ollut mielessä ammatin vaihtaminen ja siirtyminen kuljetusalalle. Hän arvelee, että veri veti tähän ammattiin, koska suvussa leipä on useimmiten ansaittu auton ratissa.
Linja-autonkuljettajaksi unelma-ammattiin
Ammattihaaveistaan Kirsi oli puhunut eräälle ystävälleen. Eräänä päivänä tämä ystävä löysi ilmoituksen alkavasta kuljettajakoulutuksesta. Hakemus lähti samana päivänä postiin. Kun koulutukseen oli hyväksytty, omat tytöt auttoivat häntä kotitehtävissä.
”Kyllä minä nyt olen oikeassa ammatissa”, hän sanoo. Hänen työnantajansa on Oulaisten Liikenteen Raahen yksikkö.
”Minusta ei ole tehty kahvinkeittäjää”, hän taustoittaa tasapuolista kohtelua työpaikalla. ”Jokainen keittää omat kahvinsa.” Joskus kahvihuoneessa tulee täysi hiljaisuus, kun hän astuu sisälle. Miesporukan jutut jäävät kesken. ”Kyllä minä kestän kuulla ronskitkin jutut”, hän vakuuttaa.
Kirsi on sitä mieltä, että nainen pystyy tekemään samat työt kuin mieskin kuten autonpesut, öljyntarkistukset ja muut ajojen lisäksi kuljettajalta vaadittavat työt. ”Jos johonkin olen tarvinnut apua, on joku tullut jeesaamaan.”
Asiakkailta hän on kuullut monenlaisia kommentteja: ”Vau! Onko meillä nainen kuljettajana!” ”Osaakohan se ajaa autoa?” Kirsi arvioi elokuussa 2025, että useimmiten suhtautuminen naiskuljettajaan on asiallista.
Ehkä bensaa suonissa
Kun Kirsin työtunnit kuluvat linja-auton ratissa, on hänen vapaa-ajalla päästävä päristelemään mopolla. Hän kuuluu Rapapapat-yhdistykseen, joka toimii Raahessa entisellä paloasemalla Rantatorin laidalla. Yhdistyksen jäsenistöön kuuluu sekä naisia että miehiä. Kirsi toimii yhdistyksen johtokunnassa.
”Toiminta on rentoa. Meillä on hyvä kaverihenki.” Paloaseman ikkunaan laitetaan kuukausittain ihailtavaksi jonkin kerholaisen mopo ”Kuukauden mopoksi”.
Rapapapat ei ole remonttikerho, vaan toiminnan runko on mopoajelut – joko yksin tai porukalla. Oulaisten Wanhan Woiman päiville heinäkuussa huristellaan porukalla. Ympäri Suomea järjestetään mopoilijoille omia tapahtumia, joihin Kirsi sanoo osallistuvansa mahdollisuuksien mukaan.
Paloasemalla on avoimet ovet aina, kun Rantatorilla tapahtuu kaupungin järjestämiä markkinoita tai muita yleisötilaisuuksia. Silloin yleisöllä on mahdollisuus tutustua paloaseman tiloihin ja saada tietoa toiminnasta.
