• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki

Kansakoulun opettaja Eeva Hanna Rantala

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71


Eeva Rantala, poikansa Tapani Rantalan maalama öljyväriteos 1976. Kuva: Tapio Lanko.

Sukunimi

Rantala

Etunimi

Eeva Hanna

Synnyinvuosi

1900

Synnyinpaikka

Hollolan Lahti

Kuolinvuosi

1989

Kuolinpaikka

Tornio

Äiti syntyi Hollolan Lahdessa vuonna 1900. Monien vaiheiden jälkeen hän siirtyi Ylitornion Pessalompolon opettajaksi vuonna 1926. Hän halusi etäisyyttä hirveisiin sisällissodan tapahtumiin ja muutosta sinänsä.

Pessalompolon johtokunnalla ei pysynyt kynät kädessä, kun pätevä, Jyväskylän seminaarin käynyt nuori opettaja hakeutui Perä-Pohjolaan. Äitini Eeva Hanna Nikula ei tiennyt Lapista mitään. Hän luuli porojenkin oleilevan navetassa.

Valinnan jälkeen lohduttavan kirjeen Eeva Nikulalle lähetti Oskari Rantala, hänen tuleva appensa, joka kertoi kuinka kaunis onkaan Pessalompolo.

Työ lähti sujumaan vauhdilla ensin Pessassa, sitten Niemessä ja lopulta uudella koululla Vuonorovalla, jossa mie kuopuspoika Pekkakin synnyin. Äiti teki elämäntyönsä Lompolossa ja oli vanhempien arvostama, oppilaisiinsa luottava opettaja. Isän kanssa he saivat viisi elävää poikaa. Meitä hän rakasti yli kaiken.

Perä-pohjolaisena hän oli ylitse muiden. Ei pakkaset, ei pimeä eikä ikuinen valo häntä häirinnyt. Sääskien kanssa äiti pärjäili, eikä lakannut ihailemasta taivaan kaaren kauneutta ja vaarojen sineä.

Kun Eeva Rantala sai työkaverikseen Kauko Voutilaisen, repesi riemu. Voutilainen teki kirjalliset työt ja opetti yläluokkia. Äiti sai keskittyä kaikella hellyydellä pieneen väkeen. 42-vuotinen työrupeama päättyi eläkevuosiin. Kerrottavaa riitti, olihan hän opettanut neljät sukupolvet.

Työn lisäksi äidille tuli rakkaaksi Kenttäniemi, joka onnellisten sattumuksien kautta siirtyi meille kokonaan. Se oli niin rakas, että lainaan tähän kirjastani Kenttä kaihoisan pätkän:

Kyllikin kanssa käytimme mummun viimeisen kerran 1985 vuokkojen maassa Hollolassa. Tullessamme sieltä, levähdimme kunnolla kotona. Kentässä joutsenetkin tulivat tervehtimään Lapin muoria. Veimme mummun hollille ja näytimme, tuolla on nyt joutsenet. Äitihän oli ikänsä yrittänyt nähdä Rantalan sulassa joutsenet, mutta aina kun hän ehti sinne, olivat suuret valkoiset linnut juuri lähteneet.

Äiti, tuolla net ovat, viitoin rakkaimpani kanssa kilvan. Kaihoisan surumielisesti äiti totesi:

Nyt kun minä näkisin joutsenet, niin minä en enää näe!

 

Kuopuksesi Pekka

 

Kirjoittaja

Lanko-Pekka, ent. Rantala

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Egen lön eller eget företag skapar frihet, Kirjoituksia äideistä, Mor är den som håller familjen samman, Naisten Ääni, Työelämä

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 a 11
00100 Helsinki
info@naistenaani.fi

Yhteydenottolomake

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". HyväksynEn hyväksy Lue lisää evästeistä