Jenny af Forselles kuului niihin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun naisiin, jotka hyvän koulutuksen saaneina halusivat parantaa maailmaa ja astuivat julkiseen elämään, mutta jotka saamansa kasvatuksen takia vierastivat politiikanteon kovimpia muotoja. Tämän vuoksi he työskentelivät julkisen ja yksityisen rajalla saadakseen aikaan yhteiskunnallisia muutoksia.
Jenny af Forselles oli Suomen ensimmäisiä akateemisen koulutuksen saaneita naisia. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1896, filosofian maisteriksi 1900 ja tohtoriksi 1904. Kirjallisuudentutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja (1903) käsitteli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa vaikuttanutta kirjailija, vapaaherra Abraham Niclas Edelcrantzia. Myöhemmin hän toimitti Elias Lönnrotin ruotsinkieliset kirjoitukset, jotka Svenska litteratursällskapet i Finland julkaisi vuosina 1908–1911.
Varsinaisen uransa Jenny af Forselles teki kuitenkin opettajana, toimittajana, poliitikkona ja naisasianaisena. Jenny af Forselles oli Ruotsalaisen Kansanpuolueen (RKP) kansanedustaja vuosien 1909, 1911, 1914 ja 1917 valtiopäivillä mutta luopui sitten ehdokkuudesta ja keskittyi käytännönläheiseen sosiaalityöhön Helsingin kaupungin köyhäinhoitolautakunnassa. Eduskunnassa hän oli sivistysvaliokunnan jäsen, mihin hänen kouluksensa ja ammattinsa hänet pätevöittivät, mutta hän ei viihtynyt eduskunnan miehisessä maailmassa. af Forselles kuului RKP:n vasempaan siipeen ja ajoi sosiaalilainsäädännön edistämisen lisäksi ruotsinkielisten yksityiskoulujen tukemista. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 1919–1924.
Toiminta naisryhmissä sopi Jenny af Forsellesille eduskuntatyötä paremmin. Hän oli Naisasialiitto Unionin jäsen ja 1895 mukana perustamassa Nutid-naistenlehteä. Sen toimittajana hän oli seitsemän vuotta vuodesta 1909 alkaen. Helsingissä Jenny af Forselles osallistui lautakunnan avuntarvitsijoiden ongelmien ratkaisuun; hänen kerrotaan tunteneen nämä henkilökohtaisesti. Kansalaissodan jälkeen af Forselles oli vuosina 1918–1921 Sosiaalihallituksen ylimääräisenä virkamiehenä luomassa sosiaalityön muotoja. Kouluhallituksen ruotsalaisen osaston neuvottelevana kouluneuvoksena hän toimi vuonna 1920. Vähäosaisten tukemisen mahdollisuuksia Jenny af Forselles laajensi työskentelemällä Mannerheimin Lastensuojeluliitossa sekä valtakunnallisissa luottamustehtävissä että sen Helsingin osastossa. Osasto järjesti 1920-luvulla tuhansille työläisperheiden lapsille kerhoja ja kesävirkistystä sekä kasvitarhoja. Se organisoi yhdessä partiolaisten kanssa 1920–1938 vuosittain joulukeräyksen, jonka tuoton jakeluun kaupungin köyhäinhoitolautakunta osallistui.
Sisällissodan jälkeen Jenny af Forselles osallistui antaumuksellisesti työhön, jota hän piti kiitollisuuden osoituksena sotaponnistuksissa auttaneille ja terveytensä menettäneille. Hän organisoi sotainvalideille kesäkodin Porvoon saaristoon ja Kyyhkylän lepokodin Mikkelin lähelle. Lisäksi hän järjesti 1920-luvulla useana kesänä leirin vähävaraisille saksalaisille lapsille kiitokseksi Saksan tuesta Suomelle kansalaissodassa. Vapaana perhevelvoitteista ja opetustyöstä hän uhrasi kesänsä näille hankkeille. Varsinaisena päivätyönään Jenny af Forselles opetti ruotsia, historiaa ja saksaa Helsingin yksityisessä tyttökoulussa vuosina 1905–1937; tätä ennen hän oli työskennellyt Suomen Matkailijayhdistyksen toimistonhoitajana vuosina 1896–1905.
