Kansakoulunopettaja Irma Arminen, o.s. Puonti oli 156-senttinen. Hänellä oli ruskea, kihara tukka ja toisessa silmässään aavistus ruskeaa väriä. Hän jäi täysorvoksi 15-vuotiaana ja samalla nuorempien sisarustensa huoltajaksi. Hänestä kehittyi merkittävä opettajavaikuttaja Helsingissä. Hän oli naisasianainen, edistysaatteen kannattaja ja ihailtu opettaja. Hänellä oli laaja ystäväpiiri. Meitä kahta tytärtään hän kannusti monin tavoin ja auttoi nuorempia sisaruksiaan niin, että hekin selviytyivät elämässä.
Hän kuului äitilinjassa Asikkalan Apposten sukuun ja isälinjassa Vehkalahden Puonti – Alajääskiin. Apposissa näyttäisi olleen sosiaalisia taitoja ja herkkyyttä, mutta myös temperamenttisuutta, musikaalisuutta ja huumorintajua. Sen suvun seurassa en ole pitkästynyt. Yritteliäisyyttä kuvaa se, että pari suvun jäsentä lähti perheineen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, jossa jälkipolvet ovat kouluttautuneet ja pärjänneet hyvin.
Irma Armisen isänpuoleinen suku on puolestaan keskiaikainen talonpoikainen vehkalahtelaissuku: Jääskien/Ala-Jääskien suku Vehkalahden Turkian kylästä. Ala-Jääskistä löytyy vankkaa urheiluhenkeä ja ainakin joissakin sukuhaaroissa myös melkoista verbaalista lahjakkuutta, kuten Junnu Vainio. Sukua voisi ehkä talonpoikaisuuden lisäksi luonnehtia seppä-insinööri-suvuksi.
Irma Armisen isä, pelti- ja vaskiseppäyrittäjä Evert Puonti kuoli traagisella tavalla 35-vuotiaana sisällissodassa, Lahdessa. Muutamat Lahden sivistyneistöpiirin jäsenet ja ennen kaikkea Lahden yhteiskoulun matematiikan opettaja Anni Manninen lähtivät tukemaan Irma Puontia, myöhemmin Armista, hänen koulutiellään. Viime kädessä Irma kuitenkin raivasi tiensä omalla lahjakkuudellaan. Äitini toi omassa 60-vuotishaastattelussaan esiin sen, että koulun tulisi suojella lapsia poliittisilta ristiriidoilta. Kommentin voi ymmärtää hänen oman isänsä kohtaloa vasten. Sekä Irma Armisen että hänen Matti-puolisonsa arvoihin kuului liberaali oikeusvaltio.
Olen kuvannut äitini ja laajemman sukupiirini elämää sisareni kanssa julkaisussa: Hilkka Lehtonen – Anna-Maija Vuorela. 2011. Sukumme kaiken maailman tiellä. Peltiseppä Evert Puontista Lahdessa opettajavaikuttaja Irma Armiseen Helsingissä. Uniprint. Helsinki. Kuvaan siinä myös perheemme kesäelämää Luumäellä. Tuolloin perheemme sai olla yhdessä peräti kolmen kuukauden ajan toisin kuin talvisin, jolloin molemmat vanhempani toimivat opettajina. Niinpä kesäajat kimaltelevat muistoissani aivan erityisellä tavalla. Niihin liittyi vahvasti elämisen vapauden kokemus ja monimuotoinen luonto Kivijärvellä. Myös Luumäellä ollut Satusalmi-huvila asukkaineen oli Irma Armiselle ja minulle kummitäteineen erityisen merkityksellinen. Huvilalla asusti jo edellä mainittu opettaja Anni Manninen, kummini. Se välitti harmaatukkaisine täteineen ja muine asukkeineen menneen maailman tunnelmaa meille, joilla ei ollut ollut koskaan mahdollisuutta elää isovanhempiemme kanssa. Äitini asusti kesäisin tällä huvilalla ennen sotia ja vielä vuonna 1944. Heti sotien jälkeen perhe rakensi Kivijärvelle oman kesäpaikan.
Irma Arminen eli lapsuuttaan Lahdessa peltiseppäyrittäjän kodissa, joka oli yhteiskunnallisesti suuntautunut ja ihanteellinen. Orpouden myötä äitimme adoptoitiin henkisesti Lahden yhteiskoulussa vaikuttaneeseen sivistyneistöpiiriin. Näin hän eli pitkään kahden maailman välissä ja uskon, että se kehitti häntä ihmisenä. Samalla Irma Arminen löysi oman henkisen kotinsa opettajamaailmasta. Siinä hän saattoi toteuttaa lapsuuskotinsa edistysuskon perintöä. Työväenliikkeen identiteettihän rakentui eteenpäin menolle järjestövoiman avulla. Irma Arminen oli vahva järjestöihminen. Samalla hän oli kodin ihminen, joka piti huolta meistä lapsista ja sisaruksistaan, leipoi kesäisin viikoittain, vaali kukkia, korjasi vaatteitamme ja kirjoitti runoja – ja eli yli elämänsä varjojen.
Opettaja-lehden entinen päätoimittaja Antti Henttonen toteaa Senioriopettaja-lehden numerossa 4/2012 äidistäni mm. seuraavaa: ”Vanhempien ikäpolvien senioriopettajat muistavat Irma Armisen v. 1976 toimintansa aloittaneen Opettajien ammattijärjestön suurimman perustajajärjestön Suomen Opettajain Liiton hallituksen 1. varapuheenjohtajana ja Helsingin opettajayhdistyksen sekä useiden muiden kulttuurijärjestöjen aktiivisena toimijana. Hän oli luomassa myös Helsingin veteraani/senioriopettajien toimintaa.”
