Vihannin Alpuassa asunut Impi Aronaho kirjoitti hauskoja ja tarkkanäköisiä pakinoita useisiin lehtiin 1930- ja 1940-luvuilla. Hänen pakinansa kuvaavat korpikylän elämää ja luontoa. Hänen omat kokemuksensa voi lukea rivien välistä, vaikka hän ei mainitse teksteissä henkilöitä nimeltä. Pakinoiden sanomat eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan vuosien saatossa.
Ruovedeltä Vihantiin
Sukellan Impi Aronahon elämään toimittaja Sari Jaatisen johdolla. Hän on tutkinut Impin vaiheita ja tuotantoa useiden vuosien ajan. Sari kutsuu Impiä Vihannin Minna Canthiksi, joka oli aikansa voimanainen ja vaikuttaja, naisasianainenkin.
Impi Fatima Aronaho (o.s. Mäkelin) syntyi 20.1.1880 Ruovedellä. Isä Vilhelm (Vilho) Mäkelin oli ammatiltaan suutari. Hänellä oli oma suutarinliike. Äiti: Pauliina Florentina (o.s. Hellman). Koti oli vähävarainen, vaatimaton, sivistynyt. Isä Vilhelmille tuli sanomalehtiä ja perheessä seurattiin ajan tapahtumia. Äiti luki kirjoja usein ääneen lapsille. Tiedonjano siirtyi lapsille kodinperintönä.
Kun perheen esikoinen kuoli, toiseksi vanhimmasta lapsesta, Yrjöstä, tuli lapsikatraan vanhin. Hänet tunnetaan äänioikeustaistelijana ja työväenliikkeen miehenä. Hänet muistetaan myös toimittajana. Oulussa on Mäkelininkatu. Yrjö Mäkelin -seura edistää pohjoissuomalaisen vasemmistolaisen viestinnän ja kulttuurin tutkimusta ja tallentamista.
Vuonna 1895 isä Vilhelm lopetti työnsä suutarina. Seuraavat 25 vuotta hän työskenteli Viikinsaaren vartijana. Perhe asui Viikinsaaressa.
”Impin nuoruudesta ei ole löytynyt tietoja”, Sari kertoo. Alpuan Nuorisoseuran kassakaapissa säilytetään Impin työtodistuksia, joiden perusteella tiedetään, että hän työskenteli apulaisena kahdessa ulkomaisessa perheessä, kauppa-apulaisena ja kirjanpitäjänä. Paikkakunnat vaihtelivat: Jämijärvi, Oitti, Vihti. Työtodistusten mukaan Impi teki työnsä hyvin.
Ei ole tiedossa mikä toi Impin Vihantiin, Alpuaan, vuonna 1914. Impi oli 34-vuotias vanhapiika. Hän oli asunut siihen asti Etelä-Suomen kasvukeskuksissa ja kaupungeissa. Nyt hän otti vastaan työpaikan Alpuan Osuuskaupassa. Vuonna 1915 hän siirsi kirkonkirjat Vihdistä Vihantiin. Joulukuussa 1915 hän solmi avioliiton Antti Aronahon (1881–1965) kanssa.
Maatilalle emännäksi
Antti Aronahon omistama pientila sijaitsi Maaralansaaressa, keskellä ei mitään. Antti oli jäyhä ja vaatimaton mies, vanhapoika, joka oli ikänsä asunut kotitilallaan. Tuleva maatilan emäntä Impi taas oli kaupunkilainen.
Pakinoissaan Impi kirjoittaa korpikylästä – ei väheksyvästi, vaan siksi, että maatila sijaitsi syrjässä, omassa rauhassaan. Impi oli eläväinen ja erilainen uudisasukas. Kauppa, Impin työpaikka, oli hänen mielestään ihana paikka. Siellä hän tapasi kyläläisiä, kuuli tarinoita heidän elämästään ja saattoi tarkkailla heitä vaivihkaa.
Koska Impi oli kasvanut kaupungissa, hänen oli opeteltava pientilan emännän askareet kantapään kautta. Oli hoidettava lehmät, lampaat, siat. Oli kerittävä lampaat, kartattava ja kehrättävä villat langoiksi.
Nuorisoseurasta Impille henkireikä
Eräänä päivänä Alpuan Nuorisoseuran puheenjohtaja Eino Ahola teki Impille ehdotuksen, joka muutti hänen elämänsä. Hän pyysi Impiä mukaan näytöskappaleeseen. Nuorisoseuran vuonna 1903 perustaneesta Selma Suonenlahdesta (myöh. Häkkilä) tuli Impin ystävä. Toiminnassa oli mukana myös Antti Aronaho. Näin siis Impi ja Antti tapasivat.
”Mies ostaa Impille pullon limunaatia”, Sari arvelee, että Impi kertoo pakinassa miten hänen ja Antin yhteiselo alkoi. Impi valitsi Antin, siitä Sari on melkein varma. Impin elämä jatkui nyt maatilalla. Hän oli haaveillut kaupunkilaisrouvan elämästä: että olisi keskuslämmitys ja muut mukavuudet. Niitä ei nyt tulisi olemaan. Elämä olisi kuitenkin turvallista ja turvattua.
Nuorisoseurassa Impi aloitti kirjallisen tuotantonsa. Hän kirjoitti Illanvietto-lehteen.
Impi ja Antti saivat kaksi lasta. Aaro syntyi vuonna 1918 ja Armi vuonna 1923. Lapset olivat sairaalloisia. Armi menehtyi 5-vuotiaana. Aaroa ei hyväksytty armeijaan mutta hän ilmoittautui vapaaehtoisena talvisotaan ja kaatui sodan viimeisinä päivinä. Tämä suisti Impin elämän raiteiltaan. Hänen oma terveyskin horjui, hän sairasti kivuliasta reumatismia. Impi Aronaho kuoli 12.3.1945.
Tilan velat maksettiin Impin pakinoilla
Eräänä päivänä Impi pyysi Anttia tuomaan kaupasta kilon tiskipaperia. Tiskipaperiin käärittiin kaupassa asiakkaan ostokset. Antille hän selitti, että aikoo kirjoittaa pakinoita, joilla maksetaan tilan velat. Näin myös tapahtui.
Impi lähetti ensimmäisen pakinansa Kotilieteen, jossa päätoimittaja Aili Wiherheimo totesi tekstin julkaisemisen arvoiseksi. Pakinan aihe oli: ”Onko lapsella hampaita?” Sari selittää, että ihmisillä oli tapana kysellä pikku lapsen äidiltä, onko lapsella jo hampaita. He jopa kokeilivat lapsen ikeniä, tuntuuko siellä hampaan alkuja.
”Tämä ja kaikki Impin kirjoittamat pakinat sisältävät ilosilmäisen emännän huumoria. Ne kelpaavat osviitaksi kaikille Suomen kansan kuvaajille”, sanoi Kotilieden päätoimittaja Alli Wiherheimo.
Sari on lukenut Impin tuotannon läpi ja sanoo, että teksteissä on mukana myös Impin omia elämäntapahtumia, kommelluksia ja kompurointeja, joita hän käsittelee huumorin kautta. Hän ei säästellyt itseään pakinoissa. Pakinat ovat hauskoja, tarkkanäköisiä ja herkullisia kuvauksia korpikylässä asuvasta perheestä. Junamatkat oli yksi Impin lempiaiheista. Junamatkoja hän teki Tampereelle ja Raaheenkin. Matkoilla hän tarkkaili kanssamatkustajiaan. Hän näki ihmisten ”sisään”.
Myös luonto oli Impille tärkeä ja hänen kuvauksensa luonnon kauneudesta kertovat siitä miten hän näki kauneutta ympärillään. Ojanvarsien kukkaloisto tai iltarusko tai kimmeltävä lumihanki sai Impin tarttumaan kynään. Hänen tekstinsä oli erinomaista suomen kieltä.
Impin pakinoita julkaisivat ainakin Kotiliesi, Suomen Kuvalehti, Liitto, Aamulehti, Maaseudun Tulevaisuus ja Perjantai. Impi kirjoitti sekä omalla nimellä että nimimerkillä Pauliina Mäkelä.
Kotirintaman naisille rohkaisua
Professori Seija Aunilan väitöskirja (julkaistu v. 2020 Jyväskylän yliopisto): ”Kuinka naistenlehdestä tuli osa sotapropagandaa: Naisihanteen muodostuminen ja muokkautuminen Kotiliesi-lehdessä toisen maailmansodan aikana” nosti esille Impi Aronahon tekstit. Tutkimuksessaan Aunila käytti esimerkkeinä Tyyni Tuulion ja Impi Aronahon tekstejä.
Kotiliesi julkaisi sotavuosina sotapropagandaa. Päätoimittaja Alli Wiherheimo halusi tukea Suomen naisia sotaponnisteluissa. Kotirintamanaisten tuli olla kiitollisia miehen tai pojan uhrautumisesta Suomen hyväksi. Lehden mukaan naisen piti synnyttää vähintään kuusi lasta. Kodinhoito oli pääasiassa naisen rooli ja siihen Kotiliesi julkaisi ohjeita. Impin pakinat olivat mainio kevennys lehden sivuilla. Niitä luettiin sekä kaupungissa että maalla.
Sekä Impi Aronaho että Tyyni Tuulio menettivät pojan sodassa. Impin pakinat auttoivat äitejä käsittelemään menetystään. Impi tuo teksteissään esille kiitollisuuden niistä vuosista, jotka sai pitää Aaron luonaan. Sotavuosien naiset olivat urhoollisia ja kätkivät surunsa.
Tuntematon Impi Aronaho esille
Vuonna 2016 Alpuan Nuorisoseuran puheenjohtaja Raimo Rankinen otti yhteyttä Sariin ja ehdotti, että hän nostaisi Impi Aronahon esille jollakin tavalla. Tästä lähti liikkeelle Sarin tutkimusmatka Impin elämään.
Sarin tietoon tuli, että Eila Jaakkola (o.s. Rankinen) oli kirjoittanut 1980-luvulla Tampereen yliopiston yhteiskunnallisessa opetusjaostossa tutkielman, jonka aiheena oli hänen kotikylällään Alpuassa vaikuttanut Impi Aronaho. Tutkielma avasi Impin pakinoita.
Huutonetistä Sari löysi Aronahon pakinakirjan muutamalla eurolla. ”Se avasi silmäni. Suorastaan räjäytti tajunnan”, Sari kuvaa lukuelämystä. Oli siis pakko ryhtyä tuumasta toimeen.
Alpuan Nuorisoseuralla esitettiin 1.12.2017 Sarin kirjoittama näytelmä Impi Kultasilmä. Näytelmä on faktio. Se kertoo Impin elämäntarinan Vihantiin tulosta hänen kuolemaansa saakka.
Impin Ystävät ry
Vuonna 2019 perustettiin yhdistys Impin Ystävät ry. Sari Jaatinen on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana perustamisesta lähtien.
Sari sanoo, että yhdistyksen tarkoituksena on vaalia Impin perintöä ja tehdä hänen pakinoitaan tunnetuksi. Pakinoista on tehty kaksi kokoelmaa, joiden molempien painokset ovat aikaa sitten loppuneet.
Yhdistys on julkaissut teokset: Elämää ja pakinoita ja Sotavuosien pakinat. Ensimmäinen äänikirjakin Impi Aronaho I on nähnyt päivän valon. Kirjoja voi ostaa Vihannin kirjastosta.
Yhdistys järjestää vuosittain syksyllä Impin Iltamat. Ohjelma noudattaa 1920-luvun iltamien ohjelmarunkoa. Ohjelmassa on 3 näytöskappaletta (noin 10 minuuttia kestoltaan), musiikkia, runonlausuntaa ja juhlapuhe, jonka pitäjäksi on kutsuttu Alpuasta kotoisin oleva yhteiskunnallinen vaikuttaja tai elinkeinoelämän menestyjä. Lopuksi on tunti tanssia. Tapahtumilla ja kirjoilla yhdistys kerää varoja seuraavaa julkaisua varten.
Iltamissa julkistetaan Vuoden Impi. Kunniakirjan, kukkaseppeleen ja kaulakorun saa nainen, joka elää alpualaista elämänasennetta noudattaen.
Sarin mielestä ihmisten on aika tietää, että Alpuassa – nykyisessä Raahessa siis – on vaikuttanut valtakunnallisesti merkittävä kirjoittaja. ”Kulttuuri kuuluu kaikille, myös heille, jotka eivät asu kävelymatkan päässä Raahen Teatterista”, Sari Jaatinen korostaa haastattelun lopuksi toukokuussa 2026.
Toimittaja Sari Jaatinen Naisten Äänessä: https://www.naistenaani.fi/sari-jaatinen-lapuan-lahja-raahen-kulttuurielamalle/
