”Suomalaisen puolueen kansanedustajalla, kansakoulun opettaja ja Kansanopiston johtaja Iida Vemmelpuulla oli hyvin tiukka kristillis-siveellinen elämänkatsomus. Hän tuli tunnetuksi myös fennomaanisen kansanvalitusaatteen kannattajana.” (Aune Innala)
Kauppiaan tytär Kangasalta
Iida Maria Vemmelpuu (ent. Wilenius) syntyi 10.2.1868 Kangasalla. Vanhemmat: kauppias Karl Wilenius (1832–1875) ja Amalia Matintytär (1810–1882) o.s. Ketara. Iida-tyttönen oli pariskunnan ainoa lapsi. (Vuonna 1865 syntynyt Hilma-tytär oli kuollut 10 kuukauden ikäisenä.) Jo varhain hän menetti isänsä. Kun äiti Amalia solmi leskeksi jäätyään uuden avioliiton Kalle Nordgrénin (1855–1893) kanssa, perhe muutti Huittisiin, jossa Nordgrénin kauppahuone sijaitsi.
Iidan lapsuuden koti oli varakas. Kotona häkissä lauloivat kanarialinnut. Lemmikkieläimiksi oli otettu kaksi valkoista hiirtä. Vanha kissa oli kaikille mieluinen seuralainen. Iidalla ja vuonna 1887 syntyneellä Hellin-sisarpuolella oli oma toveripiiri. (Vuonna 1883 syntynyt Seere-tytär oli kuollut 3-vuotiaana.) Tytöt hyppäsivät ruutua ja pelasivat krokettia pihalla.
Iida sai niin hyvän koulutuksen kuin varakkaan perheen tyttärelle oli mahdollista. Hän kävi kaksi vuotta kansakoulua Kokemäellä. 1.9.1880 hän pääsi juuri toimintansa aloittaneeseen Porin tyttölyseoon ja opiskeli siellä viisivuotisen tyttökoulukurssin. Ensimmäiselle luokalle otettiin 27 oppilasta. Tämän jälkeen hän suoritti opettajatutkinnon Helsingin Suomalaisessa Jatko-opistossa vuonna 1890.
Työelämä kutsui
Työuransa nuori opettajatar aloitti kotiopettajana Sortavalassa seminaarin lehtorin perheessä vuosina 1890–1892. Kesälomillaan hän järjesti tovereidensa kanssa kotipaikkakunnallaan lomakoulua aikuisille, jotka olivat vailla lukutaitoa.
Vuonna 1892 perustettiin Huittisiin Länsi-Suomen kansanopisto, johon Iida kutsuttiin johtajattareksi ja opettajaksi. Paluu kotiseudulle oli mieluinen ja mahdollisuus sivistää ja kasvattaa talonpoikaisväestöä oli tehtävänä haasteellinen.
”Länsi-Suomen opisto perustettiin Huittisiin vuonna 1892 parantamaan maaseudun väestön koulutuksellisia tarpeita ja edistämään suomalaisuus-aatetta. Alkuaikoina opetus oli hyvin käytännönläheistä; opetettiin taitoja, joita perinteisessä maatalousyhteiskunnassa tarvittiin – maataloutta ja kodinhoitoa.” (Wikipedia)
Iidan käsityötunneilla opeteltiin ensin paikkaamaan ja parsimaan käyttövaatteita. Sen jälkeen Iida varmisti, että jokainen osaa kutoa sukat. Opetusohjelmaan kuului talonpojan emännän arjessa tarvitsemien tekstiilien tekoa, ei koruompeleiden näpertämistä.
Iidan äiti oli kuollut vuonna 1882 ja kauppa oli siirtynyt hänelle. Kun kaupanhoito ei luonnistunut, hän myi liikkeen. Iida johti kansanopistoa 12 vuotta mutta koki lopulta kansanopistotyön liian raskaaksi, jonka vuoksi hän vuonna 1903 hakeutui Jyväskylän seminaariin, ja suoritti erivapautta käyttäen kansakoulunopettajan pätevyyden.
Vuonna 1904 hänet nimitettiin Huittisten Kuninkaisten tyttökansakoulun opettajaksi, ja tässä virassa hän työskenteli kuolemaansa eli vuoteen 1924 asti. Ankaran nivelreuman vuoksi hän joutui liikkumaan pyörätuolilla elämänsä viimeisinä vuosina mutta jatkoi silti opettajana.
Yhteiskunnallisiin rientoihin
Kansanopiston harjoittamaa kansanvalistusta ja raittiustyötä täydensi nuorisoseura, jonka toimintaan Iida osallistui ahkerasti. Vuoden 1906 tammikuussa perustettiin Huittisiin suomalainen seura. Sen johdossa Wileniuksesta Vemmelpuuksi nimensä muuttanut Iida toimi aktiivisesti.
Naisasialiike alkoi maassamme 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen naisjärjestö, Suomen Naisyhdistys oli perustettu vuonna 1884 vauhdittamaan naisten äänioikeustaistelua.
Vuonna 1905 Huittisiin perustettiin naisyhdistys, joka liittyi Suomen Naisyhdistykseen. Iida oli perustamassa tätä yhdistystä ja hänet valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän hoiti puheenjohtajuutta 1920-luvun alkuun saakka. Naisyhdistys perusti lainakirjaston, kuoron ja voimisteluseuran.
Iida oli sitä mieltä, että sivistämällä nainen voitiin sivistää koko yhteiskunta. Hänen tavoitteenaan oli sivistää ja kasvattaa maaseudun rahvasta. Iidan toiminnan taustalla oli fennomaaninen liike, joka taisteli suomen kielen aseman parantamisen puolesta. Vuonna 1900 astui voimaan uusi kieliasetus, jossa suomi kohotettiin tasavertoiseksi virkakieleksi ruotsin ja venäjän rinnalle.
Vuonna 1906 Huittisiin perustettiin Suomalaisen Puolueen paikallisosasto, ja senkin toimintaan Iida osallistui näyttävästi.
Eduskuntaan ensimmäisten naisten joukossa
Iida Vemmelpuu valittiin vuonna 1907 Suomalaisen Puolueen kansanedustajaksi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Vuoden 1907 valtiopäivillä hänet valittiin anomusvaliokunnan varajäseneksi, vuonna 1908 suurenvaliokunnan jäseneksi ja sivistysvaliokunnan varajäseneksi, vuonna 1908 toisilla valtiopäivillä sivistysvaliokunnan varajäseneksi ja vuonna 1909 sivistysvaliokunnan varsinaiseksi jäseneksi. Hän toimi kansanedustajana 22.05.1907 – 31.05.1909.
”Eduskunnassa Iida Vemmelpuu tarttui erityisesti kysymykseen turvakotien perustamisesta aviottomille äideille ja heidän lapsilleen. Hän näki asian siten, että aviottomien lasten äideistä useimmat ja varsinkin yhteiskunnan apua tarvitsevat olivat surkuteltavassa siveellisessä rappiotilassa. Hän katsoi, että laitos, johon nämä äidit koottaisiin, olisi tarkoitustaan vastaamaton kasvatuslaitos. Iida Vemmelpuun mielipide oli, että siveettömät naiset piti sijoittaa hyviin koteihin eikä samaan paikkaan kuten turvakotiin tai köyhäintaloon. Isättömiä lapsia varten voitaisiin perustaa kasvatuslaitoksia, jos heidän hoitoaan ja kasvatustaan ei voitaisi muutoin järjestää. Näin isättömät lapset voisivat saada sivistyneiden ja jalomielisten hoitajien kasvatusta.” (Mervi Kaarninen)
Kun eduskunnassa keskusteltiin perheellisten opettajien ja maalaiskansakoulujen 3.500 opettajan palkankorotuksesta, hän kannatti korotusta. Hän näki kansakoulunopettajat korven keskellä puurtavina raatajina, jotka uhrasivat elämänsä ja työnsä Suomen kansakoululaitoksen hyväksi. Iidaa on luonnehdittu innostuneeksi mutta samalla ankaraksi opettajaksi.
Nimenomaan naiskansanedustajana hän kannatti haitallisen erivapaustien poistamista ja naisen tunnustamista tasaveroiseksi miehen rinnalla myös virkoihin pääsyyn nähden. Hän puhui kieltolain puolesta. Hän oli tottunut sanankäyttäjä ja käytti eduskunnassa useita puheenvuoroja.
Paikallinen yhteiskunnallinen vaikuttaja
Iida toimi Huittisissa eduskuntavaiheen jälkeen opettajan työnsä ohella monipuolisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Vuonna 1919 hänestä tuli ensimmäisissä yleisissä kunnallisvaaleissa kunnanvaltuuston jäsen ja hän toimi kunnanvaltuustossa vuoteen 1921 asti. Samana vuonna hänet valittiin Kansallisen kokoomuspuolueen paikallisosaston, Huittisten kansallisseuran, ensimmäiseen johtokuntaan.
Iidalla riitti aikaa ja tarmoa toimia myös nuorisoseuran, raittiusseuran ja kunnansairaalan johtokunnan jäsenenä. Huittisten Naisyhdistys perusti kansalaissodan jälkeen sotaorvoille lastenkodin, jonka johtokunnassa Iida vaikutti. Myös seurakunnan toiminta oli Iidan sydäntä lähellä, erityisesti lähetystyö.
Usein yhdistysaktiivit ja luottamushenkilöt kokoontuivat Iidan kotiin pitämään kokouksia, koska Iidan oli vaikea liikkua nivelreuman takia.
Iida Vemmelpuu in memoriam
”Sunnuntaina elokuun 3 p:nä kuoli Huittisissa opettajatar lida Vemmelpuu seitsemännelläkuudetta ikävuodellaan. Hänessä poistui jäsen sitä naispolvea, joka luonteensa tarmolla ja eheydellä, sammumattomalla tiedonhalullaan ja uuraalla ja vakavalla työllä on hankkinut arvonantoa suomalaiselle naiselle.
Hän syntyi helmik. 10 p:nä 1868 Kangasalla, mutta vanhemmat muuttivat jo hänen pienenä ollessaan Huittisiin. V. 1880 alotti Porin suomenkielinen tyttökoulu vaikutuksensa ja lida Vemmelpuu kuului sen ensimmäiseen oppilaspolveen. Tästä oppilaitoksesta hän saikin varman suunnan elämälleen, sillä siellä istutettiin oppilaisiin ihanteellinen elämänkäsitys, jonka peruspylväinä oli horjumaton velvollisuudentunto, syvä uskonnollisuus ja lämmin toimintaan pakottava isänmaanrakkaus. lida Vemmelpuu toteutti tämän ihanteen kuin vain harva toinen.
Tyttökoulusta päästyään hän jatkoi opintoja Helsingin suom. jatko-opistossa saaden sieltä opettajatartodistuksen v. 1890.
Sitten hän oli pari vuotta kotiopettajattarena Sortavalassa ja valittiin syksyllä 1892 Huittisten vastaperustetun kansanopiston johtajattareksi. Juuri tällä paikalla ja tänä ajankohtana tarvittiin uuden opiston johdossa lida Vemmelpuun luonteenominaisuuksia ja lahjoja, sillä länsisuomalainen talonpoikaisväestö suhtautuu joltisella epäluulolla kaikkeen uuteen, mikä ei ole puhtaasti käytännöllistä laatua. Tanskalaiseen malliin järjestetyllä kansanopistolla oli kiirastulensa kestääkseen vartiopaikallaan ja kotiutuakseen niin lahjomattoman väestön keskellä kuin näillä seuduilla on. Se kesti sen kiitos sellaisten opettajien ja kasvattajien kuin lida Vemmelpuu.
Siihen aikaan olivat kansanopistonopettajien palkkaus- ja eläkeasiat vallan järjestämättömät. Pelko joutua vanhempana toisten elätettäväksi saattoi lida Vemmelpuun niin innostunut kuin hän olikin toimialaansa hankkimaan itselleen kansakoulunopettajan meriitit ja niin hän siirtyi v. 1904 Lauttakylän Kuningaisten kansakoulun opettajaksi. Tässä toimessa hän oli kuolemaansa asti.
lida Vemmelpuu nautti kotimaakunnassaan suurta luottamusta ja kunnioitusta. Niinpä hänet valittiin naisedustajaksi valtiopäiville v. 1907 ja 1908. Naisyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi sen perustamisesta asti v. 1905. Huittisten nuorisoseuran ja raittiusseuran johtohenkilöihin hän niin ikään kuului, samoin v:sta 1904 alkaen kansanopiston johtokuntaan. Orpokodin puheenjohtajana v:sta 1918 lähtien hän koetti holhota yhteiskunnan pienimpiä. Kesäisin hän teki ulkomaanmatkoja laajentaakseen tietojaan ja näköpiiriään. Viime vuosina ankara tauti pakotti hänet kuitenkin jättämään monet alotteensa toisiin käsiin. — Levätköön hän rauhassa rakastamansa isänmaan helmassa. A.L.” (Suomen nainen)
