Yhteiskuntavastuunsa kantava opettaja

Hilma Katariina Herajärvi syntyi 1895 lopulla Alatorniolla Hanna (o.s. Ponkala) ja Isak Herajärven eli Alakuijalan maanviljelijäperheeseen vanhimpana lapsena. Hilma valmistui 22-vuotiaana Raahen seminaarista kansakoulunopettajaksi. Samana vuonna 1917 Suomi itsenäistyi. Hän suoritti saamansa stipendin turvin vielä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen, lukuvuonna 1927–1928, kansakouluopettajien jatko-opintoja Helsingin yliopistossa.

Hilma Herajärvi toimi aluksi opettajana Alatornion kunnan Kivirannan kansakoululla ja sen jälkeen Alaraumon koululla eläkeikään asti vuoteen 1959.

Hilma Herajärvi oli monien opettajien tapaan yhteiskuntavastuuta kantava nainen. Hän toimi lukuisissa kunnallisissa luottamustehtävissä, muun muassa huoltolautakunnassa koko huoltolakien voimassaoloajan sekä sitä seuranneessa sosiaalilautakunnassa yhteensä 15 vuoden ajan. Lisäksi hän osallistui kunnankirjaston johtokunnan, kunnan historiatoimikunnan ja Alatornion kunnan lastenkodin johtokunnan työskentelyyn. Hänet valittiin myös Alatornion (nyk. Tornion) kunnanvaltuustoon vuosiksi 1952-1953.

Aktiivisella naisella riitti aikaa ja voimia moneen. Hilma Herajärvi kuului Suomalaisen Naisliiton Alatornion osastoon (nykyisin Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistys) ja valittiin myös Suomalaisen Naisliiton valtakunnalliseen keskusjohtokuntaan ja myöhemmin myös Suomen Naisten raittiuskeskuksen johtokuntaan.

Hilma Herajärvi oli myös Alatornion sekakuoron eli nykyisen kirkkokuoron perustajajäseniä laulaen kuorossa aktiivisesti yli 30 vuoden ajan. Yhtä pitkän ajan hän toimi Peräpohjolan opettajayhdistyksen johtokunnassa. Aikaa riitti Tornion ja Alatornion Kalevalaisten naisten toimintaan yhdistyksen perustamisesta lähtien. Alatornion Kalevalaisissa naisten puheenjohtajuus oli kauan Herajärven vastuulla.

Kaupan alakin vaati yhteistyötä ja Hilma Herajärvi tarttui tähänkin tehtävään. Hänet valittiin Länsi-Pohjan Osuusliikkeen hallintoneuvostossa ja hän perusti yhdessä eräiden muiden naisten kanssa osuusliikkeen naistoimikunnan, jonka toimintaa hän johti.

Sosiaalinen työ oli 1900-luvun alkupuolella vielä heikoissa kantimissa ja hyvinvoinnista huolehdittiin lähinnä yhdistyksen avulla. Siihenkin Hilma Herajärvi tarttui. Hän kuului Alatornion Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustajajäseniin ja toimi yhdistyksen rahastonhoitajana ja sihteerinä hoitaen sodan aikana samoja tehtäviä Punaisessa Ristissä.

Lottatyön uranuurtaja

Hilma Herajärvi eli aikakaudella jolloin Suomi sai itsenäisyyden. Hän otti aktiivisesti osaa maamme itsenäisyystaisteluihin. Hänelle, kuten muillekin lotille vuoden 1918 sota merkitsi vapaussotaa. Raskas menetys oli 19-vuotiaan veljen, Erkki Wilhelm Herajärven eli Alakuijalan (Ville Kuijalan) kaatuminen Vesilahdella Lempäälän taistelussa 5.4 1918.

Hilma itse työskenteli sodan aikana Kivirannan koulun nuorena opettajana toimien oppaana ja antaen tietoja paikallisesta tilanteesta kapteeni Jacobsonin jälkijoukoille. Hänen kotonaan oli vaatteiden valmistuskeskus, jossa vaatteet leikattiin lähetettäväksi kyläompeluseuroille ommeltavaksi. Ompelemisen jälkeen vaatteet palautettiin takaisin koululle edelleen toimitettavaksi.

Hilma Herajärvi osallistui siis monien muiden aikalaisnaisten tavoin sisällissodan valkoisten naisten toimintaan, josta muutamaa vuotta myöhemmin kehkeytyi Lotta Svärd järjestö. Luonnollisena seurauksena suojeluskuntia avustavasta työstä seurasi Alatorniolla niin kuin useilla muillakin paikkakunnilla Lotta Svärd paikallisosaston perustaminen ja Herajärvi kuului sen johtokuntaan 1923–1937 ja hänelle lankesivat tämänkin yhdistyksen puheenjohtajan tehtävät. Opettaja Herajärvi kuului myös Lotta Svärd Länsi-Pohjan piirin piirijohtokuntaan.

Talvisodan aikana lotta Herajärvi hoiti muonitustehtäviä Sallan ja Viipurin rintamilla. Hän sai muistomitalin sekä vapaus- että talvisodista ja uushopeisen maljan, jonka E/JR 40 upseerit 1940 lahjoittivat signeerauksella ”kiitollisuudella ansiokkaasta työstä”.

Jatkosodan aikana Hilma Herajärvi toimi huoltolottana Alatornion lottien paikallisosastossa. Hänen vuosina 1941–1943 hoitamaansa invalidien yhdyslotan tehtäviin kuului muun muassa luetteloida sodassa kaatuneiden sotilaiden perheet, alueella olevat invalidit sekä kartoittaa avustuksen, työpaikkojen ja koulutuksen tarpeet.

Samoihin aikoihin, 1941–1942 hän toimi Länsi-Pohjan lääkintäjaoston päällikkönä. Tässä tehtävässä hän toimitti työvoimaa sotasairaaloihin. Tehtävä oli vaikea ja Herajärvi pyysi tuskastuneena eroa, jotta hänen tilalleen voitaisiin valita joku ammattilainen. Kun sellaista ei löytynyt lotta Herajärven oli jatkettava.

Vuonna 1942 Hilma Herajärvi oli perustamassa Alatornion aseveljet ry:n naisosastoa ja sai hoidettavakseen myös sen puheenjohtajuuden. Yhdistyksen tärkein työ oli aineellinen ja henkinen huoltotyö.

Adoptioäitini

Koin, että tätini eli voimakkaasti isänmaamme kohtaloita, oli sydänjuuriaan myöten isänmaan, uskonnon ja kodin puolustaja. Uskon, että hänen merkittävä elämäntyönsä ajoittui sotaan ja sodanaikaiseen toimintaan. Tämä tulee myös esille hänen pitämistään puheista, joita löytänyt hänen henkilökohtaisesta arkistostaan.

Hilma Herajärveä käytettiin useissa tilaisuuksissa juhlapuhujana. Puheissaan hän myötäeli sotaleskien ja -orpojen kärsimystä, loi uutta toivoa sekä kannusti ja rohkaisi kotirintamalla olevia naisia ponnistelemaan kodin ja rakkaan isänmaan uudelleen rakentamiseksi.

Puhuessaan sota-aikana kotirintamanaisille hän sanoi: ”Meidän on aika alkaa sisäisessä rakennustyössämme yhä enemmän luottamaan sisäisiin ja niihin korkeimpiin voimiin, joista meidän kansojen kohtalo on loppujen lopuksi riippuvainen.”

Lottatytöille suunnatut sanat olivat: ”Teillä on tulevaisuus edessänne. Te olette tämän kansan kalleinta omaisuutta, elämän ja tulevaisuuden säilyttäjiä. Katsokaa rohkeasti eteenne kaikesta siitä onnettomuudesta huolimatta, mitä sota tuo tullessaan, taistelkaa, rukoilkaa ja tehkää työtä todella arvokkaiden tarkoitusperien hyväksi, niin tämä sota-aika on muuttuva siunaukseksi teidän elämällenne.”

Rintamamiehille ja kaatuneiden sankareiden omaisille hän muistutti: ”Tärkeää on se mitä aineelliseen elämään kuuluu, mutta vielä tärkeämpää ja niitten yläpuolella ovat sellaiset henkiset elämänmahdit kuin kotien ja kansojen tulevaisuus, vapaus, oikeus ja uskonto. Elämää ei viime kädessä sittenkään hallitse aine vaan henkiset aatteet ja sisäiset voimat.”

Muistokirjoituksessa opettaja Hilma Herajärveä luonnehdittiin sydämelliseksi, avuliaaksi ja toimeliaaksi ihmiseksi. Läheltä seuranneena hänen työtään näin, että tätini oli kokosydämisesti isänmaan asialla antaen aikansa ja henkiset voimavaransa yhteisten asioiden hoitamiseen.

Tätini oli kuolemaansa asti virkeä sekä yhteiskunnallisesti aktiivinen ja aikaansa seuraava. Syöpäsairaus oli kuitenkin voimakkaampi hänen elämänhaluansa ja hän kuoli 78-vuotiaana. Tätiäni saan kiittää hänen rakkaudestaan, huolenpidostaan ja kannustuksestaan elämässäni.