Hilja Riipinen (1883-1966, o.s. Miklin, vuodesta 1906 Metsäpolku) syntyi Oulun maalaiskunnassa. Hän pääsi kansakoulun jälkeen vapaaoppilaspaikalle Oulun Suomalaiseen Tyttökouluun, jossa myös Fanni Luukkonen opiskeli. Riipinen kirjoitti Oulun jatko-opistosta ylioppilaaksi vuonna 1902 oppiaineinaan kielet, kirjallisuus ja estetiikka. Valmistumisensa jälkeen Hilja Riipinen työskenteli toiveammatissaan opettajana opettaen mm. venäjän kieltä. Hän avioitui vuonna 1911 Lapuan yhteiskoulun opettajan Heikki ”Ale” Riipisen kanssa.

Hilja Riipinen aloitti yhteiskunnallisen vaikuttamisen 1900-luvun alussa naisasialiikkeessä, jossa hän osallistui aktiivisesti naisten äänioikeushankkeeseen. Hän oli ensimmäistä kertaa ehdokkaana vuoden 1917 eduskuntavaaleissa, joissa edusti maltillista Vanhasuomalaista puoluetta. Suomen sisällissota vuonna 1918 muutti Riipisen arvomaailmaa, kun todisteita ”punaisesta terrorista” alkoi ilmestyä. Vaikka marxilaisuuden vastustamisesta tuli hänen elämänsä tärkeimpiä suuntaviivoja, hän torjui voimakkaasti ajatuksen valkoisten naisten aseistamisesta. Naisten aseettomuudesta C.G.E. Mannerheim oli samaa mieltä.

Naisasianainen Riipiselle sukupuolten välinen yhteistyö saman päämäärän saavuttamiseksi nousi tärkeäksi. Hän alkoi harrastaa suojeluskunta- ja lottatyötä. Riipinen osallistui aktiivisesti Lotta Svärd -järjestön alkuaikoina ideologiseen työhön painottaen uskonnollis-isänmaallisia arvoja. Hänellä oli keskeinen rooli muun muassa lottien Kultaisten sanojen muokkaamisessa. Riipinen oli vuonna 1928 ilmestyneen Valkoisen kirjan toimituskunnan puheenjohtaja sekä Lotta Svärd -lehden päätoimittaja.

Hän toimi Lapuan Lotta Svärd -osaston johtajana vuosina 1920–1944 ja Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana vuosina 1927–1944. Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokuntaan hän kuului vuosina 1923–1936.

Lotta Svärd -järjestö oli isänmaallinen, mutta halusi pysyä puoluepoliittisesti sitoutumattomana. Riipinen joutui vaikeuksiin keskusjohtokunnassa oikeistoradikaalien mielipiteidensä vuoksi. Hänet jätettiin valitsematta uudelleen keskusjohtokuntaan ja erotettiin Lotta Svärd -lehden päätoimittajan tehtävistä vuonna 1936. Suhteet muihin lottajohtajiin lämpenivät talvisodan jälkeen ja Riipinen valittiin uudelleen keskusjohtokuntaan vuosiksi 1941–1944. Hilja Riipinen oli vuonna 1944 perustamassa Etelä-Pohjanmaan Naisten Huoltosäätiötä, jolle monet alueen paikallisosastot lahjoittivat varansa ennen Lotta Svärd -järjestön lakkauttamista.

Hilja Riipinen oli 1930-luvun alussa koko Suomen tuntema poliittinen hahmo. Hänet valittiin Kansallisen Kokoomuspuolueen listoilta eduskuntaan vuonna 1930. Riipinen osallistui myös Lapuanliikkeen toimintaan ja kuului äärioikeistolaiseen Isänmaalliseen Kansallisliikkeeseen (IKL). Hän toimi vuosina 1933–1939 IKL:n kansanedustajana. Riipinen oli tulisieluinen taistelija ja kiihkomielinen poliittinen julistaja, jota vastustajat kutsuivat ”Hurja Hiljaksi”. Riipinen toimi sodan jälkeen Lapuan yhteiskoulun rehtorina, josta jäi eläkkeelle vuonna 1953. Hänet nimitettiin samana vuonna kouluneuvokseksi.