• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki
Kuuntele




Sukunimi:
Sainio

Etunimi:
Helena

Syntymävuosi:
1925-

Synnyinpaikka:
Maalahti

Valoisat lapsuusvuodet

Helena Sainio syntyi 2.11.1925 suomenkielisten vanhempien lapsena Maalahdessa. Kun Helena oli kaksivuotias, perhe muutti Vaasaan isän valmistuessa poliisiksi. Helenalla muistaa lapsuuden valoisana, minkä hän arvelee johtuvan siitä, että ihmissuhteet perheen ja sukulaisten kesken olivat hyvät. Helena vietti lapsuuden kesät Maalahdessa ja kertoo, että ennen sotia oli suomenkielisiä kielletty seurustelemasta ruotsinkielisten kanssa ja päinvastoin.

Helena kävi viisi vuotta Raastuvankadun kansakoulussa. Siellä ei ollut kurinpidollisia ongelmia, sillä kaikki tehtiin niin kuin opettaja sanoi. Kansakoulun jälkeen Helena aloitti kahdeksanvuotisen yhteiskoulun. Se oli yksityiskouluna vähän herrasväen koulu. Kirjat piti itse ostaa ja jokaisesta lukuvuodesta oli maksut. Sotavuosina opiskeluvuodet olivat lyhyitä. Yhden sota-ajan kesän Helena toimi sairaalakoulun juoksutyttönä.

Sota-aika oli vaikea. Oli pelottavaa kuulla radiosta, että Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen. Helenan isä lohdutti lapsiaan sanomalla: ”Suomi kestää.” Helenan kaksi vuotta vanhempi veli oli 17-vuotiaana ilmatorjunnassa keskuskoulun katolla. Hän kaatui sodassa 1944. Äiti ei tahtonut päästä yli poikansa kuolemasta. Helena hoiti äidin pientä ruokatavarakauppaa Vaasan Rantakadulla, kun äiti ei kyennyt siihen.

Kasarmin kenttää Vaasassa pommitettiin rajusti. Neuvostoliitto ei onnistunut tuhoamaan kasarmia. Kaikki kentän puut kuitenkin tuhoutuivat, mutta kaikkien ihmeeksi ortodoksikirkko säilyi ehjänä. Myös Helenan kotipihalle tuli palopommi, joka onneksi oli suutari eli ei räjähtänyt. Helena muistaa, kuinka isä herätti yöllä ja sanoi: ”Kaikki hyvin. Suomalaiset pitävät puolensa.”

Ylioppilaaksi Helena kirjoitti heti sotien jälkeen. Hän reputti saksankielessä, mutta isä lohdutti: ”Helena sinä olet elossa, mutta naapuri menetti tyttärensä.” Isällä ei ollut tapana haukkua tytärtään laiskaksi, eikä muutenkaan moittia. Helena ei koskaan saanut piiskaa. Hänet kasvatettiin sanan voimalla, jonka Helena on kokenut oikeaksi kasvatusmenetelmäksi.

Kansakoulun- ja kansantanssinopettaja

Sodan jälkeen oli kova pula opettajista, ja Hämeenlinnaan perustettiin ylioppilaille opettajaseminaari, jossa valmistui kahdessa vuodessa opettajaksi. Helena pääsi seminaariin oltuaan Jurvassa vuoden sijaisopettajana. Opettajaura alkoi Vaasan keskuskansakoulusta, jossa Helena toimi opettajana ainoastaan yhden kuukauden. Helena halusi päästä maalle opettajaksi ja lähti Kauhajoelle, vaikka isä arveli, ettei Helena ei pärjää niin pienellä palkalla. Kauhajoella hän opetti kaksi vuotta ja siirtyi sieltä viideksi vuodeksi Kurikkaan.

Sitten Helenan oli tultava Vaasaan, koska hänen isänsä ja äitinsä olivat huonossa kunnossa. Vaasassa Helena toimi Raastuvankadun kansakoulussa ja myöhemmin Vöyrinkaupungin kansalaiskouluun. Se muuttui aikanaan yläasteeksi, jossa Helena toimi yleisaineiden opettajana opettaen pääasiassa historiaa ja äidinkieltä. Opetustyö oli mieluisaa ja Helena sai pidettyä hyvin kurin ilman mitään rähinöitä.

Helena valmistui myös kansantanssinopettajaksi ja opetti vapaa-ajallaan kansantansseja kaiket illat: ensin Vaasan nuorisoseuralla, sitten Vaasan senioreissa ja Vasamattarissa, jossa hän osallistui myös kansantanssikilpailuihin. NNKY:ssä (Nuorten Naisten Kristillinen yhdistys) Helena on ollut mukana vuodesta 1956 lähtien ja melkein koko tuon ajan hän toimi johtokunnassa. NNKY:n toimintaan hän sai mukaan oman luokkansa tytöt hyvän käytöksen kurssille. Tällaista kurssia tarvittaisiin tänäkin päivänä. Näiden 60 vuoden aikana hän on ollut harvoin poissa NNKY:n toiminnasta. Keskuskoulussa oli kahdeksan nuorta naisopettajaa, joista vain kaksi oli naimisissa. Helena pyysi heidät NNKY:hyn, ja kaikki kahdeksan tulivat mukaan toimintaan. Näistä opettajista elossa on enää Helena.

Kaikki menee niin kuin on tarkoitettu

Nykyään 90-vuotias Helena käy kerran viikossa kuntosalilla ja kerran viikossa vesivoimistelussa.  Kesäisin hän on maaseudun rauhassa sijatsevalla mökillään. Vaikka etäisyydet toisiin taloihin ovat pitkät, siellä autetaan toisia ja ollaan jatkuvasti yhteydessä, mitä ei tehdä kaupungissa. Naapureiden kanssa käydään kaupassa. Naapurit hoitavat postin ja käyvät säännöllisesti tapaamassa, mikä Helenasta on suuri kiitoksen aihe.

Helena on kiitollinen ja onnellinen siitä, kun pystyy vielä hoitamaan itseään. Hän ei pelkää kuolemaa, sillä hän on vahvasti kokenut, että hänellä on suojelija. Rukoukset ovat kantaneet häntä koko elämän ajan. Ainoa pelko, jonka hän pystyy tällä hetkellä määrittämään, on pelko, ettei enää kykenisi hoitamaan itseään.

Parisuhdetta Helenalla ei ole ollut: Isän ja äidin hoitaminen vei aikaa ja se tuntui tärkeältä tehtävältä. Lisäksi Helena adoptoi serkun tyttären. Avioliitto jäi myös siksi, että sodan jälkeen ei ollut saman ikäluokan poikia, sillä niin paljon oli poikia kuollut rintamalla.

Helena on kaiken kaikkiaan tyytyväinen elämäänsä. Tuleville sukupolville hän haluaa sanoa: ”Turha murehtiminen pois! Toivon, että ihmiset luottaisivat ja uskoisivat, että kaikki menee, niin kuin pitää mennä. Itsesääli on aivan turhaa.”

 

 

Kirjoittaja

Riitta Aikkola

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mikäli kirjoituksessa on virheitä, olethan yhteydessä yhteydenottolomakkeen kautta. Henkilötietojen tarkastuksesta löydät lisätietoja tietosuojalausekkeesta.

Categories : Egen lön eller eget företag skapar frihet, Föreningsliv skapar välmående, Naisten Ääni, Työelämä, Yhdistyksissä luodaan hyvinvointia

Suomalainen Naisliitto ry
Aurorankatu 17 A 11
00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni – artikkelitietokannan rekisteripitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Artikkelien lainauksissa pitää olla näkyvissä kirjoittajan nimi ja Naisten Ääni!

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT