Puolalainen viulunsoitonopettaja Ewa Czarnocka tuli Raaheen vuodeksi, mutta hän on viihtynyt täällä neljä vuosikymmentä. Miten tässä näin kävi?
Varsovassa kasvanut
Ewa Czarnocka syntyi vuonna 1961 Varsovassa. Hänen isänsä oli ammatiltaan sähkömies, äiti hoiti kodin ja lapset. Ewalla on kaksi vuotta nuorempi sisko. ”Vanhempani olivat maalta kotoisin, joten vietin paljon aikaa maaseudulla vanhempieni sisaruksien luona. Sieltä on peräisin rakkaus luontoon.” Äiti siirtyi työelämään, kun tytöt olivat murrosikäisiä. Hän toimi kahvilassa tarjoilijana. Molemmat Ewan vanhemmat lauloivat kirkkokuorossa. Kun tytöt olivat pieniä, he olivat aina mukana kuoroharjoituksissa.
Ewa aloitti koulun 7-vuotiaana, samaan aikaan hän aloitti myös musiikkikoulun – siis kaksi eri koulua. Puolassa musiikkikoulu on ammattiin johtava koulu. Äiti kuljetti koulumatkat. ”Varsovassa lapsi ei saa kulkea yksin koulumatkoja. Lapsi luovutetaan koulupäivän jälkeen vain vanhemmille tai heiltä valtakirjan saaneelle aikuiselle.”
Ewa sai ensimmäisen viulun 7-vuotiaana. Hän sai soittaa kirkossa kirkkomusiikkia heti, kun osasi jotakin. Edelleenkin hän nauttii kirkossa soittamisesta. Hän uskoo, että tämä johtuu lapsuuden hyvistä kokemuksista. Hänen siskonsa on soittanut viulua.
Ewa tiesi jo ensimmäisellä luokalla, että hän haluaa tulla isona opettajaksi. Musiikinopettajan työ on hänelle kutsumusammatti. ”En ole koskaan väsynyt tässä työssä”, hän sanoo syyskuussa 2026.
Seuraavaksi Ewa siirtyi Musiikkilukioon. Puolassa käydään ensin 8 vuotta peruskoulua ja sitten 4 vuotta lukiota. Koulunkäyntiä helpotti se, että lukion opinnot ja musiikkiopinnot suoritettiin samassa rakennuksessa. ”Matka Musiikkilukiolle kesti noin puolitoista tuntia yhteen suuntaan. Käytin kolmea eri linja-autoa ja jouduin lähes aina odottamaan seuraavaa, säästä riippumatta. Olin koulutaipaleella pimeästä pimeään”, hän muistelee.
Lukion jälkeen Ewan opinnot jatkuivat 5 vuoden ajan Chopin-musiikkiyliopistossa (puol. Uniwersytet Muzyczny Fryderyka Chopina, lyhennys UMFC), joka on Puolan Varsovassa toimiva julkinen musiikkiin keskittynyt taideyliopisto.
Ewan opetusaluetta ovat: viulu, alttoviulu ja jousiorkesteri.
”Tulin Raaheen vuodeksi”
Ewa kertoo, että hän toimi viulunsoitonopettajana kahdessa eri koulussa opiskeluaikanaan. Hän valmistui musiikkiopistosta vuonna 1986.
Elettiin vuotta 1987, kun hän sai Kemijärvellä työskentelevältä tuttavaltaan viestin, että joku tuttavan tuttava oli kuullut, että Raahen musiikkiopistossa on pula pätevistä viulunsoitonopettajista. Ensin Ewa oli ajatellut, että työskentelee kotimaassaan, koska on saanut siellä koulutuksen ammattiin mutta sitten hän tulikin toisiin ajatuksiin: ”Kyllä nuorena voin vähän seikkailla ja niin päätin lähteä Raaheen vuodeksi.” Hän muistelee, että Raahessa hän sai lämpimän vastaanoton. Hänet otettiin kuin perheenjäseneksi musiikkiopistoon. ”Niin sitten jäin seuraavaksi vuodeksi ja seuraavaksi vuodeksi…” Työsuhde jatkui aina vuosi kerrallaan. Näin hän kertoo juurtuneensa Raaheen. Syyskuussa 2026 hän kokee olevansa raahelainen. ”Raahe ei lähde minusta.”
Ensimmäisistä Raahen-vuosista Ewa nostaa esille työkaverit Matti Tuhkalan ja Sirkka Mattilan, jotka perheineen kutsuivat hänet kotiinsa ja auttoivat kaikissa arkisissa asioissa. ”Sirkka oli kuin äiti minulle.”
Raaheen oli helppo juurtua
Ewa luettelee paljon asioita, jotka johtivat hänen asettumiseensa Raaheen. Raahessa on turvallista. Ensimmäisinä vuosina hän ihmetteli, kun Keskuskoulun pienet oppilaat itse pyöräilivät kodista kouluun ja koulusta kotiin. Näin ei olisi voinut toimia Varsovassa.
Raahessa meri on lähellä. Täällä voi milloin vain kävellä meren rantaan. Täällä on rauhallista. Luonto on lähellä. Hän kävelee usein Varvin uimarannalle, jossa tapaa aina samat naiset uimassa. Hänet otetaan aina iloisesti vastaan. Raahelaiset eivät ole ”umpimielisiä”.
Ewan koti sijaitsee Raahen keskustassa, koska sieltä on lyhyt matka töihin, kauppaan, harrastuksiin. Kävellen pääsee joka paikkaan.
Harrastuksia Ewalla on ollut kaikkina Raahen-vuosia paljon. Vuonna 2008 hän sai ”Vuoden Anna” -maininnan, koska oli osallistunut erittäin aktiivisesti Raahe-opiston kursseille. Keramiikkatunteja, öljymaalausta Antero Forsin opissa, lyijytöitä Heikki Ulvin johdolla, ruokapiiriä, ompelupiirissä jakkupuvun ompelu – tässä muutamia mainittuina.
Liikunta on Ewan sydäntä lähellä. Hän muistelee lämmöllä Sisko Sivonen-Läksyn lavatanssikursseja. Tanssia hän on harrastanut myös itämaisen tanssin ja lattaritanssien ryhmissä. Liikuntatunnit ovat opettajan ammatissa tärkeitä kunnon vuoksi ja pitävät selkävaivat loitolla. Ne ovat lisäksi omaa aikaa. ”Silloin voin olla ihan omassa kuplassani.”
Raahen kaupunki tarjoaa paljon ilmaisia liikuntatunteja. ”Ei monessa kaupungissa ole näin hyvin”, hän tietää, koska on jutellut aiheesta muissa kaupungeissa työskentelevien kollegoiden kanssa. Hän kehuu Raahen uimahallia ja kuntosaleja.
”Minusta tuli raahelainen”
Erityinen ilonaihe Ewalle on se, että osa hänen nuorista oppilaistaan on toisen polven oppilaita. ”Kun äiti on ollut minun oppilaani, hän osaa neuvoa lastaan kotona harjoittelussa.”
Raahessa viihtymiseen Ewa luettelee kolme hyvää syytä: ensimmäinen ovat ihmiset, jotka ovat ottaneet hänet lämpimästi vastaan ja joista hän on saanut hyviä ystäviä, toinen on luonto, jossa hän viihtyy jokaisena vuodenaikana ja kolmas syy on se, että Raahessa on vapaa-aikana mahdollisuus harrastaa monenlaista.
Matkustaminen on yksi Ewan harrastuksista. Opettajan pitkät kesälomat antavat mahdollisuuden matkustaa kaukomaihinkin. Loman alussa hän matkustaa ensin Varsovaan ja lähtee sieltä siskonsa kanssa joko äkkilähdöllä tai etukäteen suunnitellen eri puolille maailmaa. Australia on kaukaisin maa, jossa hän on käynyt.
Haastattelua tehdään syyskuun 2026 alussa, jolloin opettaja Ewa Czarnocka suunnittelee uutta lukukautta. Hänen oppilaansa ovat iältään noin 5-vuotiaasta aikuisiin. Raahen musiikkiopistossa opiskelee lähes 500 lasta ja nuorta.
