Esterin muistolle Kultalanperällä 21.9.2019.
Asuin lapsena Kultalanperällä. Hongan väki oli lapsuuden naapureita.
Kun koulut oli käyty, sain työpaikan Raahen kaupungista, menin naimisiin ja asetuin asumaan kaupungin keskustan tuntumaan. Kultalanperällä käytiin joka viikko niin kauan kuin vanhemmat elivät. Mutta yhteys lapsuuden naapureihin katkesi vuosikymmeniksi.
Syksyllä 1995 Pirkko Utriainen (Raahe-seuran puheenjohtaja) soitti ja ehotti, että kirjoittaisin jotakin Raahen Joulu -lehteen. – Ku sinä oot sieltä Salosten puolelta, oli perustelu. Siitä lähtien olen jotakin vuosittain kirjoittanutkin.
Tästä lähti alulle yhteistyö Hongan sisarusten kanssa. Minä kävin melekeen vuosittain Hongalla raataamasa vanhoista asioista ja kirjasin niitä ylös ensin joululehteä varten ja sitten omiin kirjoihini.
Kiertokoulu
Kultalanperän lapset sai peruskoulun oppimäärän kiertokoulussa. Koulutaloa ei ollut vaan koulua pidettiin Kultalanperän taloissa ja Hongallakin. Oppilaat istu pitkän pöydän ympärillä tuvassa tai kamarissa.
Hongan sisarukset muistivat tarkasti opettajat ja koulukaverit. Koulunkäynti ei ollut kovin tarkkaa, kerrankin tytöt menivät vainiolle juoksentelemaan eikä muistaneet mennä kiertokouluun ollenkaan. Eikä opettaja haukkunu.
Pidettiin aamuhartaus, laulettiin virsiä. Kirjoittamista harjoiteltiin rihvelitaululle. Oppilailla oli omat eväät.
Pussikauppa
Kultalanperällä Hongan talosa pussikauppa alotti vuonna 1935. Hongan pussikauppa toimi kamarisa, sitä varten oli koko huone. Talon emäntä Aino Matilda Honka hoiti kauppaa ja myi tavarat asiakkaille. Kauppa oli aina auki. Ihimiset tuli sillon ku ne tartti jotaki. Nykyjään sanottas, että palaveltiin 24/7.
– Sokeri ja jästi elikkä hiiva, niinku jokku sano, oli pussikaupan hittituotteet. Niitä ostettiin eniten, ku niistä tehtiin jyskyä. Jysky oli niinku sahtia mutta vahavempaa. Muuta viina ei ollu vara ostaa. Ihte piti viinaki tehä.
– Toppasokerisa oli kova nokka, ja akat ootti, että joku alottaa topan. Kukkaan ei halunnu nokkaa ostaa.
– Lamppuölijyä, kahavia, suolaa, ryynejä ja vehenä- ja pottujauhoja. Riisiä oli monta merkkiä. Oli ainaki Kotirae ja Mammutti. Parraat riisit makso 7 markkaa kilolta. Kompiaisia ei myyty. Pussikauppa välitti polokupyöriä.
Pussikauppaa sanottiin pussikaupaksi, ku kaikki jauhot ja ryynit oli valamiiksi punnittu pusseihin. Pussikaupasa eijjollu laaria eikä puntaria. Eikä kahaviakaan jauhettu niinku varsinaisesa kaupasa. Kahavi myytiin pööneinä. Joka talosa oli kahavimylly.
Hongalla oli vaan yks pyörä. Sillä tavarat kuskattiin Piehingin Seutusta pussikauppaan. Johan-isäntä ja lapset kuskas tavaraa. Tarakkaan lastattiin tavaroita ja korit oli kahta puolta pyörää. Kyläläiset osti pussikaupasta velaksi ja makso sitte ku jakso.
Esterin runot
Muutaman kerran sain mukaani Esterin kirjoittaman runon, jonka välitin joululehteen julkaistavaksi. Tässä esimerkki:
Vanha paja
Siinä on seisonut vuosia paja
harmaa ja ränsistynyt.
Seinät hirsistä tehty on kerran.
Katto peltistä pantu oli myös.
Pieni ikkuna valoa loisti
pajan sisälle hämärään.
Lietso puhalsi hiillokseen tulta.
Ovi myöskin oli paikallaan.
Siellä uurasti isä niin paljon.
Siellä hikeä otsaansa sai.
Ei moukarin varressa koskaan
vilu puistanut heiluttajaa.
On lahonneet hirret ja poissa on
paikkakin nurmettunut.
Ovat pihlajat tehneet majan.
Ei näy siellä uurastajaa.
Kiviläjä vain vielä on siinä,
joka kertoo paikasta sen.
Ei kuulu sieltä moukarin ääni.
On uupunut seppäkin pois.
Kyllin pojat evakossa, 2015
Minulle yksi mieleenpainuvimmista juttuista on se, kun sain kirjoittaa Veteraanin Joulu -lehteen jutun Kyllin poikien vierailusta Hongalla Kultalanperällä.
– Sehän oli lapsuuden parasta aikaa, aloittaa Erkki Kylli evakkoajasta kertoessaan. Hänellä on tuosta ajasta paljon mukavia muistoja.
– Pojat olivat poikia. Samanikäisiä kavereita olivat Järvelän Pekka ja Kultalan Hanneksen pojat. Naurisvarkaissa käytiin. Kultalan Hanneksen vintiltä haettiin kessuja ja tehtiin tupakkaa.
– Merenranta oli elämysten paikka ja siellä pojat lorkkivat aamusta iltaan. Lehmät ja hevoset laidunsivat rannoilla ja jyrsivät rantaheinikot mataliksi. Alkukesästä retliinin väriset rantakukat valtasivat alueen ja täyttivät ilman huumaavalla tuoksulla. Rannikon linnusto oli rikas.
– Eräänä päivänä Janne-isäntä ja Matti lähtivät kalalle ja ottivat Erkin mukaan. Oli kevät ja lokkien pesimisaika. Matti keräsi lokinmunia ja isäntä antoi Erkille turkkiliivin jossa oli paljon taskuja. Miehet soutivat Erkin rantaan. Isäntä sanoi: Juoksehan äidin luokse ja käske paistaa lättyjä.
– Hongalla meillä oli pienet tilat mutta talonväellä suuret sydämet.
Hongan elämää on tallennettu kirjoihin
– Ei meillä oo mittään kertomista, sisarukset julistavat yhteen ääneen heti, kun harppaan tupaan.
Julistusta seuraa iloinen naurunremakka. – Minulla on nyt kiire keittää marjoja, Martta touhuaa. – Enkai minä muista mittään, Mikko epäilee. Esteri istuu pöydän ääressä. Sitte sitä tarinaa kuitenki tuli….
Hongalla oli 5 tai 6 lehmää, 2 hevosta: Ripsa ja Veikko, 2 varsaa ja lampaitakin oli jokunen. Veikko oli hyvä juoksemaan, juoksi komiasti. Esteri tykkäsi istua lampaiden karsinassa ja hoitaa karitsoita. Lampaista saatiin lihaa ja villoja omiksi tarpeiksi.
Karjaa lisättiin, kun peltoa oli raivattu lisää. Enimmillään Hongalla oli 21 lehmää. Maitoa kertyi viikonlopun aikana yli 10 pänikkää. Pänikät vietiin maitolavalle tien varteen, josta meijerin auto vei ne Raahen meijeriin. Yhtenä vuonna Hongan maatila oli alueen suurin maidonlähettäjä.
Tilda-mummu teki taloustöitä sen minkä jaksoi. Ester ahkeroi pirtissä. Kotitaloustöissäkin riitti askaretta, kun oli iso sakki aina ruokapöydässä.
Ester muistelee, että pyykkiä käytiin viruttamassa Lampinojalla. Siellä kävivät kaikki Kultalanperän emännät.
Mikä voisi olla pitkän iän salaisuus? Punainen maito ja voi! Omasta pellosta on saatu perunat, viljat ja juurikasvit. Sipulia viljeltiin paljon. Tyrnejä on aina säilötty talveksi ja metsämarjat ovat kuuluneet ruokavalioon aina.
Lapsuuden joulu Hongan lasten kertomana
Joulun valmistelut alkoivat viikkoja ennen joulun pyhiä. Äiti leipoi ruskeita pikkuleipiä ja nisupukkeja. Isä teki nisupukeille muotin. Ilman nisupukkeja oisko joulun tunnelmaa tullut ollenkaan. Äiti valmisti jouluksi perunalaatikkoa.
Kahvikakku kuului joulupöytään, siihen ei äiti tarvinnut erillistä ohjetta, ohje oli äidin hyppysissä. Kakkuun tuli kermaa, kananmunia ja jauhoja. Se maistui hyvälle.
Taatto läksi kuusen hakuun. Isä haki aattona metsästä joulukuusen. Kuusi oli pirtinkorkuinen. Sen pystyssä pysyminen varmistettiin sitomalla se katto-orteen kiinni. Kuusen oksille laitettiin kultanauhoja ja steariinikynttilät. Me lapset laukkasimme joulukuusen ympärillä, kuusi sai kovaa kyytiä. Ilman hirteen sitomista se ois keikahtanut kumoon monta kertaa.
Aamupäivästä isä oli pannut savusaunan lämpenemään. Tähdet tuikkivat tummalla talvisella taivaalla, pakkaslumi leijui maahan. Vallitsi joulurauha.
Kahlasimme lumista polkua pihan perällä olevaan savusaunaan. Äiti kantoi pienimmät lapset. Pieni tuikku paloi saunan ikkunalla ja loi tunnelmaa hämärään saunaan. Vihtoja oli tehty kesällä koko talveksi, ja vihtominen kuului myös joulusaunaan. Isä pesi lapset. Äiti vei puhtoiset lapset juoksun kanssa lämpimään pirttiin.
Jouluaatto on nyt herttainen
Tupa oli hohtavan puhdas. Äiti keitti valkoista puuroa ja rusinasoppaa. Joulukuusen yhteen steariinikynttilään oli sytytetty valo. Kissa kehräsi uunin pankolla.
Ennen joulupukin tuloa rauhoituimme jouluruokailuun. Lauloimme kuusen ympärillä joululauluja isän johdolla. Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella…
Koko perhe oli odottanut aattoiltaa. Me lapset tahdoimme jo hermostua, että tuleeko sitä pukkia lainkaan. Tuli jo mieleen: olimmeko olleet kilttejä, jos ei se pukki tulekaan!
Vihdoin pukki tuli. Pukki oli hyväntuulinen, sitä ei tarvinnut pelätä. Pukki oli antelias: paljon oli lahjoja. Pukille piti kovasti niijata ja pokata, kun sai lahjoja. Ameriikan-setä oli lähettänyt nuket tytöille: Esterille komeimman nuken, Inkeri-silmäumpinuken. Martan nukella oli kurttaperkkapää ja villamysliinimekko. Kertun Hilkka-nukella oli kaunis luonnonkihara tukka. Esterin nukke oli niin erinomaisen hyvässä hoidossa, että siltä putosi silmät päästä.
Hongan tädit laittoivat joka joulu tytöille kesäläningit. Martta sai helmet, jotka oli tehty kompiaisista. Hän nakkasi ne heti kaulaan ja sieltä hän pisteli kompiaishelmet makeisiin suihinsa yksi toisensa jälkeen. Lopulta kaulaan jäi vain naru.
Isä oli tehnyt pojille joululahjat. Hän oli nikkaroinut kotieläimiä: lehmiä, hevosen, lampaita ja koiran. Hän oli maalannut ne pikamustalla kirjavaksi. Lisäksi hän oli näperrellyt kuorma-auton, jossa oli pitkä lava ja kyydissä tukkikuorma.
Isän värkkäämä jänis hyppi iloisesti, kun sitä pukkasi. Leikkilinnulla oli vanerista valmistetut siivet. Se lentää lojotti, kun pukkasimme sitä.
Kun joulu, joulu on meillä
Jouluaamuna menimme joulukirkkoon hevosella. Äiti ja isä peittelivät lapset kirkkorekeen lämpymien vällyjen alle huolellisesti. Vauhti oli lasten mielestä kova. Tähdet tuikkivat aamuisella taivaalla ja lumi pölisi, kun matkaa taitettiin Kertunkankaalta (Hongan perheen ensimmäinen asuinpaikka ennen kuin muuttivat Kultalanperälle) Saloisten kirkkoon.
Perille päästyä kirkko oli aivan täynnä. Isä ja äiti joutuivat menemään sakastin puolelle istumaan, kun ei ollut muita paikkoja vapaana. Lapset seisoivat kuorissa koko jumalanpalveluksen ajan. Martta muistelee, että hän seisoi edessä lähellä saarnastuolia, jossa pappi puhui. Perheen esikoisena ja tomerana tyttönä hän valisti nuorempia sisaruksia, että nyt ollaan kirkossa, täällä ei saa piereskellä. Kirkonmenot aloitettiin vasta, kun piehinkiläiset olivat saapuneet. He tulivat Hautasen Heikin kuorma-auton lavalla.
Esterin muisto
Minun muistissa Esteri säilyy tarinankertojana ja runoilijana. Monen monta kertaa oon käyny Hongalla muistelemassa vanhoja asioita. Jotaki oon joskus kirijottanu ylöski.
Ester Irene Honka
Syntyi 11.9.1924 Saloisissa. Kuoli 3.9.2019 Saloisissa. Asui sisarustensa kanssa Kultalanperällä (ent. Saloisten kunta, nyk Raahen kaupunki).
