Elvi Pärssinen – sukan kantapäästä jakkupukuun

Vuonna 1938 syntyi tyttö, joka sai nimen Elvi Tellervo. Siitä alkoi elämän taivallus. Ei ollut kerhoja tai esikouluja. Elvillä oli seitsemän isoveikkaa, joten hänellä oli hyvät edellytykset sosiaaliseen elämään. Napakka tyttö kasvoi. Lapsuus vierähti hyvin nopeasti ja tuli kouluaika. Kouluun piti taivaltaa seitsemän kilometriä kapeaa metsäpolkua, joka lumiseen aikaan oli ummessa.

Opettaja nöyryytti

Kun kouluni oli käyty, olin kyseisessä koulussa keittäjä-talonmies-vahtimestarina. Eräänä päivänä näin, kun kyseinen opettaja ompeli koneella. Kysyin, mitä siitä tulee? Hän kertoi ompelevansa tyttärensä käsityötä, että tytär saa sen valmiiksi. Silloin kysyin, muistaako opettaja, että hän oli moittinut keskeneräistä sukkaani koko luokan edessä? Tippa tuli opettajan silmään hänen pahoitellessaan sitä, että välillä hermostuu.

Vanhasta uutta

Olin 1957–1958 Selänpään kansanopistolla. Siellä sain oppia ompelua ja kankaan kudontaa. Oppilaita oli paljon, joten yksilöllistä opetusta oli vaikea saada. Kudoin muun muassa pellavaisia pyyheliinoja, jotka ovat vieläkin käytössä. Vuosikymmeniä myöhemmin kudoin Voikkaan kutomossa muun muassa jakkukankaan videonauhoista ja samettilangasta. Parasta käsityöaikaa on ollut kansalaisopistossa. Tuija on mahtava opettaja, joka jaksaa ”puupäitäkin” opettaa. Koko viikon odotan aina maanantaita, että pääsen taas opistolle ahertamaan. Joka vuosi Tuijalla on uusia ideoita, joihin me opiskelijat retkahdamme. Viime talvena työstin jakkupukua vanhasta villakangastakista. Kävin Lähetyksen puuhapiirissä, jonne ihmiset voivat tehdä lahjoituksia. Hyllyn alle erääseen laatikkoon oli unohtunut ulsteri, joka ei kelvannut kenellekään. Minä tarrasin siihen. Halusin tehdä siitä jakkupuvun. Selkään tein kirjailuja villalangoilla. Pitkästä takista sain tehtyä myös hameen.