• Naisten Ääni – suomalaisen naisen elämää
  • Naisten Ääni -hanke
  • Tule mukaan
  • Kirjoita artikkeli
  • Lue elämäkertoja
  • Yhteistyökumppanit
  • Mediapankki

Sota-ajan rankat vuodet

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71

Aili Alasirniö – sotavuodet Posion Sirniön kylässä

Äiti kirjoittaa isälle rintamalle 19.8.1941:”Tyyniä on kohdannut ikävä tapaus, Aarohan on kaatunut viime perjantaina. Kirkkoherra Koivisto kävi pyhänä sanaa tuomassa, siellä on ollut kovat taistelut. Satoja Pudasjärveläisiä on siellä kaatunut, mm Naamagan Reino.”

Ja 2.9.1941 äiti jatkaa: ”Tyynille syntyi tyttö 29 elokuuta ja sitte viime pyhänä oli sankarivainajien hautajaiset Taivalkoskella jolloin Aarokin haudattiin, me oltiin Isän ja Eskon (Tyynin ja Aaron 8- vuotias poika) kans siellä käymässä kun Tyyni ei voinut lähteä, kun oli 2 päivän vanha tyttö. Meillä oli valtion puolesta matkakyyti ja kahvitarjoilu Suojeluskunnan talolla, olihan se surullinen päivä meille kaikille. Toivottomuushan tuo pakkaa tulemaan mieleen, ettette tekään palaa muuten kun valkeassa arkussa.” Lue lisää Aili Alasirniön sotavuosien kokemuksista.

kirjoittanut Liisa Päätalo, julkaistu 14. 9. 2015

Elli Saarikko, ensimmäinen suomalainen linja-autonkuljettaja ja linja-autoliikennöitsijä

Tiettävästi ensimmäinen naispuolinen linja-autonkuljettaja ja linja-autoliikennöitsijä on Ellen (Elli) Saarikko (ent. Korhonen, 1898-1994). Hän syntyi Suodenniemen Saarikossa 1898 maalaistalon tyttärenä. Elli ajoi pienestä pitäen hevosella maataloustuotteita viikoittain Tampereelle, jonne matkaa oli kuusi peninkulmaa. Autojen suhahdellessa ohi hän mietti, miten mukavasti matka taittuisi sellaisella. Elli osti ensimmäisen Chevroletinsä 1926.  Ajo-opetuksen sai silloin autokauppiaalta ja kortin parin…

kirjoittanut Leeni Tiirakari, julkaistu 22. 3. 2023

Olga Sarkkila – Lybeckerin käsityökoulun johtajatar

Sepän tytär Olga Sarkkila eteni työurallaan Lybeckerin käsityökoulun johtajattareksi. Hän oli saanut taidon käsitöihin verenperintönä.  Raahelaisella seppämestari Johan Sarkkilalla ja vaimollaan Kristiinalla oli kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yksi tyttö. Sarkkiloiden tytär Olga Kristiina syntyi 29.6.1872. Päästyään ylemmästä kansakoulusta Olga jatkoi koulutaivalta Lybeckerin käsityökoulussa. Hän suoritti kaksivuotisen kurssin. Päästötodistuksessa vuonna 1888 johtajatar Sofia Mathlin kehuu…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 13. 10. 2022

ANJA AALTO – OPETTAJA JA JÄRJESTÖTOIMIJA

Lehtori Anja Iiris Aalto syntyi Viipurissa 22.12.1924 ja kuoli Tampereella 24.5.2021. Anjan lapsuuden ja nuoruuden koti oli historiallisessa Viipurin linnassa, sillä perheen isä oli armeijan palveluksessa. Linnan vallit olivat lapsuuden rakkaita leikkipaikkoja. Talvisodan alta perhe muutti Lahteen. Anja toimi lottana mm. Ivakissa ja rintamalottana Karjalan kannaksella. Anja pääsi ylioppilaaksi 1944 ja valmistui 1947 Helsingin yliopistosta…

kirjoittanut Irja Eskelinen, julkaistu 23. 8. 2022

Augusta Krook – Suomen itsenäisyyden alkuvuosien aktivistinainen

Augusta Krook oli yksi niistä 1900-luvun alun naisista, jotka halusivat käyttää elämänsä Suomen itsenäisen aseman rakentamiseen ja turvaamiseen. Hän kasvatti koulussaan isänmaallisten tyttöjen sukupolven ja edisti naisten kiinnittymistä yhteiskunnalliseen toimintaan ja työelämään. Krookilla oli myös merkittävä rooli Lotta Svärd -järjestön perustamisvaiheissa. Augusta syntyi vuonna 1853 kolmantena lapsena kahdeksanlapsiseen sotilasperheeseen. Lapsista vain sisaret Anna Sofia (1850–1926)…

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 7. 8. 2022

Eeva Niinivaara – viron kielen ja kirjallisuuden kulttuurilähettiläs Suomessa

FM Eeva Niinivaara o.s. Pedriks (1901-2000) toimi viron kielen ja kirjallisuuden lehtorina Helsingin yliopistossa vuodesta 1945 vuoteen 1969. Hänen aikanaan Helsingin yliopiston virolaisesta laitoksesta kehittyi kulttuurikeskus, jonka ansiosta virolainen kirjallisuus ja taide tuli tunnetuksi Suomessa ja suomalaista kirjallisuutta käännettiin viroksi.  Eeva Pedriks syntyi 20.12.1901 Siimustin seitsemän talon kylässä Virossa Pohjois-Tartonmaalla Jõgevan lähistöllä. Eeva Pedriksin vanhemmat…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 22. 6. 2022

Greta Toivonen – Rovaniemen kauppakoulun ensimmäinen rehtori

Kauppatieteiden kandidaatti Greta Toivonen o.s. Hahl (1898-1982) valittiin Rovaniemen vastaperustetun kauppakoulun ensimmäiseksi rehtoriksi vuonna 1943. Hän valmistui ensimmäisenä naisena kauppatieteiden kandidaatiksi vuonna 1931 Kauppakorkeakoulusta ja hänestä tuli Suomen ensimmäinen vakinainen naisrehtori kauppaoppilaitokseen. Vuonna 1963 perustettiin Kemijärven kauppalan kauppakoulu, jonka ensimmäisenä rehtorina jo eläkkeellä oleva Greta Toivonen toimi kaksi vuotta. Margaret (Greta) Hahl syntyi Helsingissä 10.…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 30. 4. 2022

Anna-Liisa Hyvönen. Sukua, politiikkaa ja Oulua

Syksyllä 2015 menin tapaamaan tuttavaani helsinkiläiseen ikäihmisten palvelutaloon. Avarassa ala-aulassa oli koolla iloisesti jutteleva iso ryhmä. Siinä joukossa tuttavakin oli. ”Tervetuloa tänne nuorison opintopiiriin!” ryhmän kookas, tarmokas johtaja huudahti. Tunnistin hänet: Anna-Liisa Hyvönen (silloin 89 v.), Helsingin kaupunginvaltuutettu (SKDL) 1965–80, kansanedustaja (SKDL) 1972–80, Helsingin terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtaja 1980–89. Vuonna 1980 hän oli ollut ensimmäinen nainen Suomen…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 26. 4. 2022

Martta Honka – Pitkä elämä maaseudun rauhassa

Martta Honka syntyi 24.2.1923 Saloisissa. Kotipaikka oli Saloisten Kertunkankaalla, jonne Johan Honka (1886-1955) oli rakentanut talon vuonna 1923. Martta nimitti paikkaa Kurjen mökiksi. Maata oli pottumaan verran ja rapiat päälle. Maito oli omasta takaa, kun navetassa ammui kaksi lehmää. Lisäksi Hongalla oli vasikka ja pari lammasta. Johan Honka tienasi elannon perheelleen käymällä töissä Lapaluodon satamassa…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 27. 3. 2022

Siina Urpilainen eli ja toimi vakaumuksensa mukaan

Siina Urpilainen (o.s. Ihalainen) oli vakaumuksellinen kommunisti. Hänet valittiin vuonna 1927 SKP:n peitejärjestön sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestön listoilta eduskuntaan. Kansanedustajana hän toimi vuoteen 1930 saakka, jolloin Lapuan liikkeen painostuksesta kaikki kommunistien kansanedustajat joutuivat jättämään tehtävänsä. Torppari, pientilallinen Efraim Ihalaisen ja Eliisa Adolfiina Kumpulaisen perheeseen Pihtiputaan Elämäjärven kylässä syntyi seitsemän lasta, joista vanhin oli 2.1.1893…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 13. 3. 2022

Linda Tanner – maanviljelijä ja Väinö Tannerin puoliso

Linda Tanner o.s. Anttila tunnetaan lähinnä poliitikko ja Elannon toimitusjohtajan Väinö Tannerin puolisona. Linda Anttila oli ensimmäisiä naisylioppilaita Hämeenlinnassa. Nuoruudessaan hän oli naisasianainen ja opiskeli yliopistossa naisille harvinaisia aineita kuten matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Hän oli kahdeksanlapsisen perheen äiti, jonka päätehtäväksi tuli Sorkin maatilan hoito ja kehittäminen. Linda Anttila syntyi Tyrvännössä 24.6.1882, silloin oli juhannuspäivä.…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 27. 2. 2022

Saima Heikkinen – Leipomon vanha rouva

Kajaanilaisen Pekka Heikkisen leipomon kahvilassa piipahteli vielä 2000-luvun alussa vanha rouva, joka seurusteli tuttujen asiakkaiden kanssa ja varmisti, että vitriinit olivat kauniisti laitetut ja palvelu hyvää. Paikka oli hänelle rakas ja läpikotaisin tuttu. Hän oli tullut taloon vuonna 1950 solmittuaan avioliiton yrityksen perustajan pojan kanssa. Saima Heikkinen, o.s. Leinonen, oli syntynyt 10. maaliskuuta 1916 Manamansalossa…

kirjoittanut Pirkko Keskinen, julkaistu 7. 2. 2022

Ida Aalle-Teljo – ensimmäisiä naiskansanedustajia ja ensimmäinen Työläisnaisten Liiton puheenjohtaja

Ida Sofia Aalle-Teljo (alk. Ahlstedt , vuosina 1906-1912 Aalle) syntyi 6.5.1875 Kaitarannassa Nurmijärvellä ja kuoli Helsingissä 17.6.1955.  Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä naiskansanedustajista, Työläisnaisten Liiton (nyk. Sosialidemokraattinen Naisliitto) perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja, ensimmäinen puoluehallintoon osallistunut naisedustaja, työväenliikkeen merkittävimpiä naisvaikuttajia, äänioikeustaistelija, vanhainkotitoiminnan kehittäjä. Koulutukseltaan Ida Ahlstedt oli sokerileipuri. Ida Aalle-Teljon puoliso vuodesta 1912 oli kapellimestari Kyösti…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 20. 1. 2022

Tyyne Luoma – Suomen ensimmäinen terveydenhuoltoneuvos

Yksilöön kohdistuva terveydenhuoltotyön kehittäminen alkoi Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Uranuurtaja Tyyne Luoma oli avainasemassa, kun Suomeen suunniteltiin terveyssisarten koulutusta, terveyssisar- ja neuvolalain aikaansaamista ja terveyssisartyön jatkuvaa kehittämistä. Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, järjestötyöntekijä, opistonjohtaja ja lääkintöhallituksen asiantuntija Tyyne Luoma sai ensimmäisenä Suomessa terveydenhuoltoneuvoksen arvonimen vuonna 1961. Tyyne Luoma osallistui moniin komiteoihin ja muihin valtion, kuntien ja järjestöjen työryhmiin sekä…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 14. 11. 2021

Laila Pietilä – Sota-ajan lapsuuskokemukset ja luottamus pienten ihmisten pieniin tekoihin

Äitini Laila Pietilä, o.s. Tyvelä on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Hän syntyi Haukiputaalla 1928, kasvoi sotavuosina pikkutytöstä nuoreksi ja avioitui sodan jälkeen sotaveteraani-isäni kanssa. Muistan omasta 1960-luvun lapsuudestani irrallisia tarinoita tai tarinan pätkiä, joita minulla on nyt tilaisuus täydentää ja liittää yhteen yhdessä äitini kanssa muistellen. Keskustelumme rönsyilee, mutta sen punaisena lankana tuntuu kulkevan…

kirjoittanut Sirkku Kinos, julkaistu 6. 10. 2021

Asta Heickell – Miksi Yleisradio vaikeni lotista

Tulin Yleisradioon lehdistöstä 1965 Hella Wuolijoen perustaman ”Kotien ohjelmat” -nimisen toimituksen toimituspäälliköksi. Muutin omana päällikkökautenani nimen ”Perheradioksi”. Se sopi hyvin yhteen ”Kouluradion” ja ”Lasten radion” kanssa. Ensimmäinen toimituspäällikkö oli Juho Kusti Paasikiven tytär Annikki Paasikivi. Wuolijoki oli nimitetty pääjohtajaksi 1945 ja erotettu harjoitetun ohjelmapolitiikan vuoksi 1947 Lex Jahvetin perusteella. Pääjohtajan nimitys siirrettiin sen jälkeen yhtiön…

kirjoittanut Asta Heickell, julkaistu 29. 8. 2021

Helmi Pallari – Syytettynä sodan vastustamisesta

Edesmennyt äitini palasi viimeisinä vuosinaan useasti kertomukseen eräästä oikeudenkäynnistä. Äiti joutui todistajaksi oikeudenkäyntiin Koivun koulun opettajaa Helmi Pallaria vastaan. Opettajaa syytettiin armeijan vastaisista puheista ja esivallan solvaamisesta. Opettaja Pallari oli Jehovan todistaja. Äitini muistelut todistaa oikeaksi hänen sittemmin, isäni kuoleman jälkeen, esille ottamat sota-aikaiset kirjeensä isälle, kuinka hän oli todistanut opettajan puolesta ja kuinka opettaja…

kirjoittanut Tapio Salo, julkaistu 25. 8. 2021

Laina Riihonen – Valonviejä kansalle

Keväällä 1923 valittiin uusi opettajatar Kuhmoniemen kirkonkylän 2-opettajaiseen kansakouluun. Hän oli Laina Lyydia Korpela, joka pian kesän koittaessa muutti uuteen kotipitäjäänsä. Mikä sai Hämeen viljavilla vainioilla varttuneen 31-vuotiaan terhakkaan neidon muuttamaan ”ihmisten ilmoilta” kauas periferiaan Kainuun korpeen?  Vastaukseksi riittää yksi sana: rakkaus. Laina oli kihlautunut tammikuussa 1922  naapurikylänpojan Akseli Riihosen kanssa. Tuolloin hän oli opettajana…

kirjoittanut Tuula Hyyrö, julkaistu 9. 8. 2021

Hilma Kilkkinen – 14 vuotta sotavankina Siperiassa

Kansakoulunopettaja Hilma Pilvikki Kilkkinen syntyi Taipalsaarella 23.12.1897. Äiti Regina o.s. Hietamies ja isä Adam Kilkkinen muuttivat Taipalsaarelta vuonna 1911 Lappeenrantaan. Perheessä oli yhdeksän lasta, joista kolme kuoli aivan pieninä. Sisaruksista vanhin Anders eli Antti ja veli Evert muuttivat 1903 Yhdysvaltoihin. Iida jäi Lappeenrantaan, August lähti merille ja nuorin veli Väinö valmistui Hilma-siskonsa tavoin kansakoulunopettajaksi. Hilma…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 14. 2. 2021

Lyydi Maria Yliraasakka – sairaanhoitajana rintamalla, kunnankätilönä äitiysneuvolatoimintaa kehittämässä

Maijan elämä poikkesi muiden sukumme voimanaisten elämästä. Hänestä ei tullut talon emäntää eikä hän jäänyt kotitilalleen niin kuin naimattomien naisten ennen oli tapana. Maija oli täti, joka kävi meillä lomillaan ja sukujuhlissa. Hän pukeutui hyvin, käyttäytyi hillitysti, joskus jopa hieman hienostelevastikin ja hurautti autollaan pihaan jo silloin, kun miehet näkivät vasta unta traktorista. Hän oli…

kirjoittanut Marja-Leena Pernu, julkaistu 31. 1. 2021

Raili Malmberg – valovoimainen opettaja, päätoimittaja ja järjestöaktiivi

Opetusneuvos Raili Malmberg (omaa sukua Vasara) on monista yhteyksistä tunnettu vaikuttaja, joka on elämänsä aikana työskennellyt opettajana monilla kouluasteilla ja toimittajana sekä osallistunut työnsä ohella ja eläkkeellä ollessaan lukuisiin järjestöihin niiden kantavana voimana. Taitavana sanankäyttäjänä hän on esitelmöinyt ja luennoinut erilaisille yleisöille ja kirjoittanut monia teoksia. Raili Malmberg syntyi Helsingissä 22. marraskuuta 1926. Hän vietti…

kirjoittanut Pirkko Nuolijärvi, julkaistu 4. 12. 2020

Meeri Tolkki — Aina meidän parastamme ajatteleva äiti

Minun äitini, Meeri Helena Tolkki o.s. Konttinen, syntyi Jaakkimassa Kukkalammin kylässä juuri itsenäistyneeseen Suomeen 17.12.1917 nelilapsiseen pienviljelijäperheeseen. Hänen Maria-äitinsä kuoli hänen synnyttämisensä jälkeisiin komplikaatioihin, joten hän jäi äidittömäksi kaksiviikkoisena. Äidilläni oli kolme veljeä sekä sisar, joka joutui hoitamaan vauvan, ollessaan vasta 13-vuotias. Siihen aikaan miehet eivät juurikaan osanneet hoitaa lapsia eikä kotia, joten heidän isänsä…

kirjoittanut Sirkka Nikko, julkaistu 11. 5. 2020

Irma Annikki Naumanen, kapinallinen luonnostaan

”En koskaan mene naimisiin! Elän yksin ja elätän itseni leipomalla ihmisille, sen osaan”, totesi nuori ja hehkeä mummoni Ida Maria. Samalla hän laski päivänkakkarakimpun sulhasensa haudalle. Kauko Johannes oli juuri kuollut 1900-luvun alkuvuosikymmenien vitsaukseen, lentävään keuhkotautiin.Tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen Ida Maria pysyikin päätöksessään melkein 15 vuotta. Sitten hänen elämäänsä astui lupaa kysymättä, nuoren miehen joustavin askelin,…

kirjoittanut Ritva Huida, julkaistu 2. 4. 2020

Aili Lehto – TAITEILIJAÄITI

Äitini Aili Irene Lahti syntyi Luopioisissa 5.4.1924. Perheen esikoinen, enoni Viljo Iivari, oli 6-vuotias saadessaan pikkusiskon. Tyttöä perheeseen oli odotettu vuosikausia, minkä vuoksi hän oli etenkin isälleen hyvin rakas. Vanhemmat ja isoveli pitivät äitiä kuin kukkaa kämmenellä. Valokuvista havaitsee, että hänet on puettu aina kauniisti. Hiukset on leikkautettu kampaajalla. Nelihenkisestä perheestä on otettu paljon valokuvia…

kirjoittanut Arja Hannele Lehto, julkaistu 1. 4. 2020

Sirkka Koivisto

Työnnän kädet syvälle taikinaan. Vaikka tiedän, etten oikein osaa tätä. En osaa vaivata taikinaa tarpeeksi riuskasti ja samalla sulavasti. Kuten kätesi. Vahvat käsivarret, jotka väsymättä leipoivat. Imelä on leipomon vastaleivotun leivän tuoksu, joka leijuu edelleenkin ympärilläni kun muistelen leipomon sokkeloisia käytäviä, jäätelöannoksia, vanhoja taikinapainoja, vastapaistetun munkin makua ja leivinuunien ikuista hohkaa. Miten kuljin käytävillä jännityksestä…

kirjoittanut Terhi-Anneli Koivisto, julkaistu 1. 4. 2020

Elsa Rouhiainen o.s. Torikka-karjalainen äitini

Äitini Elsa Maria syntyi Kurkijoella Laatokan rannalla sijainneessa kodissaan maaliskuun alkupäivinä 1917. Samoihin aikoihin alkoivat Pietarissa vallankumouksen melskeet, mutta elämä Kurkijoen Riekkalassa jatkui vielä entisessä uomassaan keisarivallan alla. Elsalla oli tuolloin 6-vuotias isoveli Jaakko. Vanhemmilla, isä- Jaakolla ja äiti-Beatalla o.s. Tenhonen, oli ollut myös kaksi muuta poikaa, vuonna 1913 syntynyt Viljo ja 1915 syntynyt Antti,…

kirjoittanut Mirja Rouhiainen, julkaistu 1. 4. 2020

Aili Raitio – Mummini elämäkerta

Mummini syntyi 22.9.1912. Mummin syntymävuonna Kiinassa tapahtui vallankumous eli keisari syrjäytettiin vallasta ja tilalle tuli tasavalta ja tuolloin Suomi kuului Venäjän alaisuuteen. Mummini oli siis venäläinen 5-vuotiaaksi asti, jolloin Suomi itsenäistyi. Hän syntyi Kellossa 10-lapsiseen perheeseen. Hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä 12. lapsi, hänen pikkusiskonsa sekä tyttö ja poika, joista tyttö syntyi kuolleena ja poika…

kirjoittanut Auri Raitio, julkaistu 1. 4. 2020

Anna Isokoski- välähdyksiä saamelaisen isoäitini elämästä

Aarniniemi kylpi valossa. Kevät oli ollut kylmä mutta vihdoin pilvet olivat sulaneet auringon tieltä ja tunturit hengittivät lämpöä, huokailivat häikäistyneinä aamun kirkkaudessa. Anna seisoi rannalla, katseli Mihkalijärven tyynelle selälle, kasteli melkein nutukkaansa rantaveteen. Kaukana ulapalla isän vene häivähti pienenä pilkkuna, kun oikein siristi silmiään. Matti ja Aapo veljet olivat isän mukana kuten yleensä, verkoilla lisäkädet…

kirjoittanut Annika Koivukangas, julkaistu 1. 4. 2020

Kirjastoäiti Saara Katainen

Äitini Saara Maria Katainen kuoli aurinkoisena syysaamuna v. 2016. Päivä 10.10. eli Aleksis Kiven päivä sopi hänen lähtöönsä hyvin, sillä Saara oli sydämestään kirjaihminen ja kirjastoihminen. Kun muutin muualta äitini kanssa asumaan hänen sairastuttuaan Alzheimerin tautiin, melkein kaikki tapaamani ihmiset kysyivät, että oletko Saaran tyttö.Eikä ihme, että Saara tunnettiin. Hänen elämäntyönsä Hankasalmen kirjastossa kesti vuodesta…

kirjoittanut Sirpa Katainen, julkaistu 1. 4. 2020

Kouluneuvos Edla Maria Kojonen – kulttuurin ystävä, kasvattaja, naisten aseman edistäjä ja suuren perheen äiti

Edla Maria Kojonen o.s. Tiitinen syntyi 23.6.1879 Rautalammilla vanhimmaksi tyttäreksi perheeseen, jonka vanhemmat Otto ja Anna Liisa Tiitinen toimivat luonnonparantajina. Taito oli periytynyt sukupolvelta toiselle: Edla Marian äidinisä oli Juho Hytönen, kuuluisa lääkitsijä, ihmeparantajaksi ja poppamieheksikin nimitetty ”Vesijärven ukko” Vesannolta. Lääkäreitä oli hänen aikaansa Suomessa vähän, Edla Marian äidin kertoman mukaan tuskin parikymmentä koko maassa.…

kirjoittanut Kirsi Sjöblom, julkaistu 1. 4. 2020

Edit Salo – täti, pankkineiti

Isoäitini Amanda ja tyttärensä Edit elivät tavallisen, sitkeän naisen elämän pienellä paikkakunnalla, mutta suurien mullistusten keskellä. Edit-täti syntyi Kotkassa vuoden 1912 kesäkuussa. Vanhemmat Amanda ja Matti Salo olivat menneet naimisiin edellisen vuoden keväällä ja muuttaneet Kylmäkoskelta Kotkaan. Nuoremman konstaapelin viran saanut Matti oli esikoisen syntyessä 23-vuotias ja Amanda häntä neljä vuotta vanhempi. Perheeseen syntyi poika…

kirjoittanut Pirjo Salo, julkaistu 1. 4. 2020

Helvi Hara – Kuusikkolan Helvi

Helvi Hara o.s. Myyry syntyi  Kontiolahden Pusossa pientilallisten  Hilja ja Antti Myyryn esikoiseksi huhtikuussa 1922. Helvi oli  jo pienestä pitäen vahvarakenteinen ihminen. Luonteeltaan hän oli sopuisa ja vaatimaton. Sisarensa Anni sanookin, että Helvi oli liiankin hyvänahkainen, eikä osannut aina pitää puoliaan. Etenkin nuorena ollessaan kävi usein niin, että Helvi teki työt ja toiset keräsivät kiitokset.…

kirjoittanut Lahja Tavi, julkaistu 1. 4. 2020

Mummoni Anna Elina Mikkonen (o.s. Hyvärinen)

Halusin tallentaa mummostani edes jotain tietoa jälkeenjääville, sillä nykyajan lapsilla ei ole käsitystä siitä, millaista ihmisten elämä on ennen ollut. Havahduin siihen, kun TV:stä lastenohjelmaa katseltuamme kerroin 4-vuotiaalle lapsenlapselleni, että minun lapsuudessani ei vielä ollut televisioita. Hän kysyi: -kännykästäkö sitten katsoitte? Nyt maaliskuussa 2020, kun Suomi on asetettu koronaviruksen vuoksi poikkeustilaan, on hyvä miettiä, miten…

kirjoittanut Paula Karvonen, julkaistu 1. 4. 2020

Isoäitini Jeudokia Vepsä

Karjalainen isoäitini Jeudokia katsoo hymysuin ja hyvin eloisana paperikopiokuvassa, joka on edessäni. Viisaus, lempeys, rakkaus, elämänvimma ovat todellisia, kun katson häntä, aika ei ole  nakertanut hänen olemustaan lainkaan. Valkoinen, pilkullinen huivi leuan alle solmittuna, kasvoilla ilojen ja surujen haavat, risteileviä ryppyjä  moneen suuntaan. Asusteena kotoisa, ruudullinen mekko, päällä tyypillinen karjalaisnaisen esiliina, peredniekka, siinä valkoiset terenauhat.…

kirjoittanut Sirkka Vepsä, julkaistu 31. 3. 2020

Toini Granberg – Kuinka rakkaus ylitti sääty- ja kielirajat

Toini oli yksi monista tytöistä ja naisista, jotka 1900-luvulla muuttivat maaseudulta Helsinkiin ja auttoivat omalla panoksellaan luomaan Suomen, jossa elämme nyt. Hän suhtautui arvostavasti tieteisiin ja piti sivistystä itseisarvona, ei vain keinona saada hyvä työpaikka. Toini loi kotiinsa rakastavan ja turvallisen ilmapiirin, jossa lasten ja lastenlasten oli hyvä kasvaa. Hänen merkityksensä oli perheen ja suvun…

kirjoittanut Margit Granberg, julkaistu 31. 3. 2020

Elli Saurio – sopiva ja pätevä johtajaksi

Kolme vahvaa naista johti 1900-luvun alkupuoliskolla sitä voimakasta kehitystä, mikä tapahtui naisten erityisen harrastuspiirin, kotitalousalan, opetuksessa. Nämä naiset olivat, vanhimmasta nuorimpaan lueteltuina Laura Harmaja, Ella Kitunen ja Elli Saurio. He kaikki toimivat kotitalousopettajien opettajina, Harmaja ja Kitunen kotitalousopettajia kouluttavissa oppilaitoksissa ja Saurio Suomalaisen Marttaliiton konsulenttikunnan esimiehen roolissa. Syntymävuosissa on noin kymmenen vuoden erot. Harmaja oli…

kirjoittanut Aila Kervinen, julkaistu 31. 3. 2020

Elli Esteri Näppinen – Sydän paikallaan

Minä en voi sietää veteläksi keitettyä kananmunaa. Sitä tätini Esteri tarjosi minulle aamupalaksi asuessani hänen perheensä luona oppikouluaikana. Hän huolehti terveellisestä aamupalasta, mutta minua alkoi kääntää kyseinen artikkeli. Se oli ainut kerta, kun meille tuli riita tai paremminkin pieni erimielisyys. Tahtojen taiston jälkeen lähdin kouluun ja kananmuna jäi syömättä. Iltapäivään mennessä se oli pöydältä hävinnyt…

kirjoittanut Kirsi Arvela, julkaistu 31. 3. 2020

Helmi Peuronpuro – ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”

”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”   Tyttäreni Lea toi minulle ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailuesitteen ja kehotti minua kirjoittamaan. Sanoin heti, että se on sitten Äiti. Aloittelin kirjoitusta, mutta se ei sujunutkaan toivomallani tavalla. Päätinkin kirjoittaa oman elämäni vaiheista. Ainesta on kyllä, sillä 95 vuoteen mahtuu yhtä ja toista. ”Oi mistä alkaisin”, huokailee lauluntekijä. Sama kysymys tuli…

kirjoittanut Helmi Peuronpuro, julkaistu 31. 3. 2020

Sirkka Kainulainen– ”Kaikki on luojan luomia, virheet ja viat pittää hyväksyy”

Koulun juhlasalin täyttää heleä lapsen ääni: ”–Kärpäset surisee, /pom pom–poksahtaa/ruutuun ja kattoon/–/Mustipa murisee, /Leuat jo loksahtaa-/ onni on huono, / jälleenpä mattoon/painuvi kuono. / Pysy, kärpänen pöydältä poissa! / Älä kiertele kermassa, voissa! Ei kyntesi puhtaus kehua kestä, / et viitsi varpaitas pestä!” Salin edessä seisoo alakoululainen tyttö lausuen runon koulun päätösjuhlassa. Runo on Eric…

kirjoittanut Elina Ryynänen, julkaistu 31. 3. 2020

TUULIKKI KIILO – MAAILMAN PARAS KUMMITÄTI

Jokaisella ihmisellä tulisi olla paikka – turvasatama tai keidas –  jonne voi palata aina elämän myrskyistä – edes unelmissaan. Minulle tuo paikka on kummitätini Tuulikin koti – Kiilon tila Paluksen kylän kupeessa, Satakunnassa. Sen sielu ja sydän oli Tuulikki, lämminsydäminen nainen, hieno ihminen, jonka seurassa tunsin oloni aina erityiseksi – myönteisellä tavalla erikoiseksi.  Lapsen silmin…

kirjoittanut MARIKA SAMPIO-UTRIAINEN, julkaistu 31. 3. 2020

Jenni Mikkonen – Takarintaman naisia

Äitini Jenni Marjatta syntyi 19.2.1923 Kustaa ja Elli (o.s. Kolehmainen) Koskelan kuudentena lapsena. Perheessä oli jo kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsia syntyi tiuhaan tahtiin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Ehkäisystä ei ollut tietoakaan.  Perhe asui tuon mittapuun mukaan kohtalaisen isossa talossa, joten tilaa oli riittävästi, mutta tiukkaa oli. Talossa oli muutama lehmä ja hevonen,…

kirjoittanut Sirkka-Liisa Mikkonen, julkaistu 31. 3. 2020

Helmi Hujanen – Helmin maailmat

Kertomus äitini elämästä Höyryveturi puuskutti asemalaiturilla ja odotti kärsivällisesti junaan nousevia matkustajia. Elokuun aamu oli varhainen, aurinko oli juuri noussut ja valaisi vinosti lehmusten takaa heittäen pitkät varjot asemalaiturille. Vaunussa Helmi nosti vanhan pienen kapsäkkinsä penkin yläpuoliselle verkkohyllylle ja istahti penkille, oikaisi punaisen hameensa helmaa polvien yli ja nosti käsilaukun syliinsä. Vielä viimeinen vilkaisu Kuopioon,…

kirjoittanut Marja Värri, julkaistu 30. 3. 2020

Alina Juntunen – Juntus-Alina, mummuni mun

JOHDATE Kun ”Naisten ääni” -kirjoituskilpailun tiedote ilmestyi tietokoneeni ruudulle, se pysähdytti. Useimmiten puhutaan ja kirjoitetaan miesten toimista, sotimisista ja miesten yhteiskunnallisista riennoista naisten jäädessä varjoon, mutta nytpä tarjottiin tehtävää kirjoittaa naisista! Varsinkin syrjäseuduilla pulassa ja puutteessa uurastaneet naiset ovat jääneet marginaaliseen asemaan niin teksteissä kuin (juhla)puheissa. Todellisuudessa juuri nuo naiset ovat rakentaneet kädet täynnä työtä…

kirjoittanut Tuula Hyyrö, julkaistu 30. 3. 2020

Elämää Tornionjoen rannalla – Mirja Pelttari

Kenenkäs tyär sie olet? Kokkahreen Viljamin. Mikäs sinun nimi on? Mirja, Vappu Mirjami. Jaa, Viljami näköhjään usko minua, myhäili tyytyväisenä Mirjalle täysin outo naisihminen. Syntymäpäiväjuhlilla teini-ikäisen Mirjan kanssa juttusille hakeutunut nainen kertoi olevansa Viljami-isän serkku ja keksineensä tytön nimen. Hän oli sattunut kylästelemään Alakokkareella kuopuksen syntymän aikoihin ja tuuminut, että vappuaattona syntyneelle lapselle etunimeksi sopii…

kirjoittanut Jaana Angeria, Hannu Pelttari, julkaistu 30. 3. 2020

Elin Sjölund – Pianisti ja yksinhuoltajanainen 1900 -luvun vaihteessa Suomessa

Elinin ollessa teini-ikäinen perhe muutti Vaasasta Helsinkiin, koska isä Karl Ludwig sai paremman työpaikan asianajotoimistosta. Äiti Olga Sofia oli kotiäiti ja Elin oli ainoa lapsi. Heidän kaunis kotinsa sijaitsi Temppelikadulla. Huonekalut olivat lähes kokonaisuudessaan molempien vanhempien suvun perintöä. Mahonki kiilsi lipastoissa ja upeassa shakkipöydässä. Seinillä oli Sjölundin suvun merkkihenkilöiden muotokuvia. Lattiaa peittivät harvinaiset persialaismatot, jotka…

kirjoittanut Anna Sjölund, julkaistu 30. 3. 2020

Ida Augusta Salomaa o.s. Savolainen

Ida Savolainen oli viisilapsisen perheen nuorin. Hän suoritti ruotsinkielisen keskikoulun Hangossa, jossa hänen perheensä asui. Perheen isä kuoli ja äiti jäi yksin huoltamaan lapsiaan. Hän opetti lapsilleen kestäviä perusarvoja joista tuli lasten elämän perusvoima. Ida Savolainen sai työpaikan Hangon Yhdyspankin konttorista 16-vuotiaana. Hänen täsmällisyytensä, tarkkuutensa ja ystävällisyytensä sekä huomaavaisuutensa huomattiin, ja niinpä hän kohosi vastuulliseen…

kirjoittanut Partala Elsa, julkaistu 30. 3. 2020

Pirkko Fihlman – äänellä itkijä ja yhteisöllisyyden puolesta puhuja

”Sortavalassa isä sai paikan Supisen sahan seppänä ja me asuttiin Jänneksen kadulla, henkilökunnan asunnoissa. Oli helluntain aika ja aika, jolloin minun piti syntyä. Äiti oli hälyttänyt jo kätilön kotiin, ja naapurin rouva oli laittanut vettä lämpiämään. Ja kun kätilö tuli, hän tokaisi, että eihän häntä täällä enää tarvitakaan. ’Johan täällä on väkeä jo vaikka kuinka…

kirjoittanut Hanna Ahrnberg, julkaistu 30. 3. 2020

Ulla Hassinen – Äitini oli kirjastotäti

Tii, tii tikanpoika. Äiti metsässä hiihtää. Sukat, kengät kainalossa. Äiti tanssii jäällä. Piruetin tekee. Pyörähtää. Pyörii kela, Singer takoo. Äiti taikoo silkkipuvut, punaiset ja täplikkäät. Kis, kis kippurahäntä. Huomenna mennään veneellä saareen. Ison kiven juureen. Äiti nauraa, iloitsee. Oravalla puussa, käpy oli suussa. Äiti kertoo iltasadun ja käärii peittoon pehmeään. Hiljaa, hiljaa hiivin salaa. Tahdon…

kirjoittanut Johanna Hassinen, julkaistu 29. 3. 2020

Kaksi valokuvaa ja kuppaussarvi ja/tai Äidinäitini Anna Pauliina Porrassalmi

Äidinäitini syntyi Venäjän vallan aikana Suomen Suuriruhtinaskunnassa, pienessä sisämaan pitäjässä, Karstulassa, 14. huhtikuuta vuonna 1882. Hän sai nimekseen Anna Pauliina Eliaksentytär Hokkanen. Tuon nimitiedon mukaan hän on syntynyt avioliitossa, tai ainakin hänen isänsä Elias, on tunnustanut hänet lapsekseen. Hänen äidistään en tiedä edes nimeä. Äidinäitini ensimmäinen lapsi, Rauha Selina, syntyi avioliiton ulkopuolella 20. huhtikuuta 1904.…

kirjoittanut Paula Salonen, julkaistu 29. 3. 2020

Judith Ponkala – oman aikansa moderni nainen

Judith Valborg Ponkala (o.s.Nordling) syntyi Helsingissä 10.12.1885. Hänen isänsä oli piirilääkäri ja kirjailija Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj Nortamo. Isä Nordling opiskeli lääkäriksi Helsingissä. Siellä hän aloitti seurustelun raumalaisen luokkatoverinsa Lydia Wilhelmiina Palmrothin kanssa, joka toimi tuolloin pääkaupungissa kansakoulunopettajana. Nuoret menivät naimisiin 8.8.1884. Nordling valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1888 ja sai ensin hoitaakseen Porin piirilääkärin kesälomansijaisuuden.…

kirjoittanut Johanna Vartiainen, julkaistu 29. 3. 2020

Inka Juuson elämä – arkea ja juhlaa Käsivarren suurtuntureilla

Vesitaso kaartaa ylängön yli, laskeutuu järvelle ja liukuu rantaan. Ovi avautuu ja hento, kauniisti harmaantunut saamelaisnainen näyttäytyy ovella nojaten saattajansa käsipuoleen. Hitaasti mutta varmasti hän astuu laiturille. Kirkkaan sinisen, kauniisti kirjotun Enontekiön saamelaisasun helma heilahtaa keveästi ja huivin hapsut hulmahtavat tuulessa. Hän pysähtyy hetkeksi katselemaan järven yli, tuntureiden suuntaan, kääntyy sitten ja lähtee kohti kylää.…

kirjoittanut Anja Kallio-Koski, julkaistu 29. 3. 2020

Laina Saarinen – urhea äitimme.

”Jos tietääsi ettei siinä sen enemmän  käysi niin lähtisi uurestaanki” sanoi äiti ja nuoruuden voima kuulsi äänestä. Pöydällä  oli sodanaikaisia lottakuvia paperille kopioiminani. Papereilla oli paljon tilaa äidin kertomille muistoille. Yritin säilyttää kirjoittamissani lauseissa äidin tavan ilmaista asiat – hänen äänensä. Toivoin yhtäkkiä että kuvia olisi äärettömän paljon. Myös kaikesta muusta. Keittiön ikkunan läpi paistava…

kirjoittanut Helena Halawa, julkaistu 28. 3. 2020

Hilkka Rantio – Nainen, jota ajattelen öisin

Parvekkeella istuu sirkeäsilmäinen nainen, äitini . Hän nauttii maisemasta ja aistii heräävän luonnon edessään. Tunnen suurta kiitollisuutta kun hän yhä on täällä, maailmanmenoa seuraamassa. Maaliskuun 31. päivänä 2020 vuosimittariin tulee 97. Se on huikean paljon se. Äidin arki sujuu ja ajatus on vielä lähes kirkas. Jos muisti pätkii, isäni Väinö muistaa. Jos isäni ei kuule,…

kirjoittanut Seija Sihvola, julkaistu 28. 3. 2020

Iida Keinonen o.s. Keyriläinen – ”Pittäähä sitä immeistä auttaa”

Mie oon Iida. Mie oon syntynnä Ruskealassa heinäkuussa 1893. Miun lapsuuen koissa ol viis lasta ja myö olttii vähävarasii. Koului ei ollu sillon pakko käyä, niin miekkii kävin vaan viikkokoulun ja rippikoulun. Mie ossoon lukkee, mut kirjottaa tosi huonostii. Kirjottammaanki miun piti opetella vasta, kun lapset olliit aikuisia ja lähtivät mualimmalle. Töit ol pakko tehdä…

kirjoittanut Elina Miettinen, julkaistu 28. 3. 2020

Mummua etsimässä – Fanni Sofia Ojamäki s. Iso-Pahkala

Istut tuolilla ryhdikkäästi, niin kuin aina, kädet sylissäsi. Kuva on pikkuruinen enkä erota silmiäsi, saati katseesi suuntaa pyöreiden silmälasien takaa. (Kuva 1) Suupielesi kaareutuvat hillittyyn hymyyn. Pitkät, harmaantuneet hiuksesi olet ensin letittänyt ja kiertänyt sitten letistä sipulinutturan, kiinnittänyt sen niskahiuksiin muutamalla ruskehtavalla, pyöreäpäisellä neulalla. Olen nähnyt sinun tekevän niin. Olen kuullut, että nuorempana hiuksesi ovat…

kirjoittanut Anne Syrjälä, julkaistu 28. 3. 2020

SEPÄN VAIMO, ELSA ITÄNIEMI, MUMMONI

Katson vanhaa valokuvaa, makaat arkussa ja sukulaiset ympäröivät Sinua. Sinulla on musta huivi päässä, ihmiset mustissaan, mutta muuten kaikki on valkoista, arkku ja puhdas lumi. Oli tammikuu kun elämäsi päättyi. Kuvassa ihmisten ilmeet ovat vakavia, lapset perheineen ja aviopuoliso, – jo vanha mies. Minä olen äitini sylissä. Minulla on valkoinen lampaankarvainen lakki ja samaa karvaa…

kirjoittanut Terttu Väntänen, julkaistu 28. 3. 2020

ISOMUMMUNI HANNA SALOJÄRVI

Alkuperäisessä valokuvassa harmaalla sohvalla Viialassa vaneritehtaalaisille 1940-luvun lopulla rakennetussa modernissa kerrostaloasunnossa istuvat isoäiti, ukki ja isomummu. Kuvan päällä on violetti leima ”näyte”. Kuvaa ei ole myöhemmin valittu ostettavien kuvien joukkoon, mutta minä valitsen tämän. Olen rajannut kuvasta ulos ukin ja isoäidin, jättänyt tärkeimmän. Hän on isomummuni, isän äidinäiti, Mummu. Vaikka 1950-luvulla otettu kuva on mustavalkoinen,…

kirjoittanut Silva Tedre, julkaistu 28. 3. 2020

Meeri Lindström – Viimeinen punakaartilaisnainen

Historioitsijoilla on tapana kuvata menneisyyden suuria käännekohtia rationaalisten päätösten ja loogisesti etenevien tapahtumien jatkumoina.  Meeri Lindström (o.s. Rantala), Suomen sisällissodan punakaartilainen, ei yhtynyt tähän näkemykseen. – Minä en tiennyt aatteesta hevonhäntää. Mie lähdin vain sen letkan mukana. Me otettih kiväärit ja laulettih: ”Päin sortajaa!” Kuusankoskella syntynyt, tuolloin 15-vuotias työläisperheen kasvatti ei ollut saanut kirjasivistystä saati…

kirjoittanut Meri Vikström, julkaistu 27. 3. 2020

Matilda Sillanpää – mammalla oli aina ikävä Kärjenkoskelle

Vaikka punainen talo olikin aivan Paskakosken rannalla, ei vesi noussut koskaan edes kivijalkaan asti. Joki ei ollut mikään Niagara, mutta se oli kylän valtimo. Joessa leikittiin, pestiin pyykit, juotettiin eläimet, uitiin ja ravustettiin. Kun Isojoen Kärjenkoskella rakastuttiin, lähdettiin joelle soutelemaan, eikä auringonlasku näyttänyt missään yhtä kauniilta kuin joen kiviltä katsottuna. Ei kylässä paljon tapahtunut, mutta…

kirjoittanut Saila Karpiola, julkaistu 25. 3. 2020

Seija Liukkonen – mummini, sotalapsi, tarinankertoja ja yhteisöaktiivi

Seijan ensimmäinen muisto on selkeä ja lumenvalkea. Paikka on jämsäläisen maalaistalon piha, jota peittää hurjan korkea hanki. Hän on neljävuotias, ja kuulee koneiden äänen. Äänen säikäyttämänä hän porautuu lumihankeen kuin myyrä, kaivaa itsensä pieneen koloon piiloon. Hän on talvisotaa paossa, ja tietää että koneita tulee pelätä, olivat ne sitten minkä maalaisia tahansa. Seija Liukkonen syntyi…

kirjoittanut Anne Martin, julkaistu 25. 3. 2020

Tuovi Marjatta Saarela – Punaorvon tarina

Kuusikymmentävuotiaana aloin kirjoittaa näitä muistelmiani. Siirryn kauas menneisyyteen. Lähden vaeltamaan pienen tytön kanssa kapinan jälkeisen ajan taivalta. Yritän kertoa sen mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka silmät kostuvat ja ikävä painaa rintaa ja sydänalaa. Muistojen helminauha lähtee hiljalleen kehittymään pitkäksi, punaisten ja kaikenlaisten, pienten ja lapsen mielestä suurten helmien ja rihmojen surullisen kauniiksi vyyhdeksi. Punaorvon tarinaksi. Tähän kauniiseen…

kirjoittanut Raija Saarela, julkaistu 24. 3. 2020

Isoäitini Edla Petäjän pienoiselämänkerta

Edla Petäjä (o.s. Laurila) syntyi 13.11.1877 Lammilla, Kuurikan Laurilassa. Edlan vaari oli ostanut Laurilan tilan kruunulta itsenäiseksi vuonna 1742. Edlan isän oli Jonas Kustaanpoika Laurila ja äiti Karoliina (o.s. Kuurikoukku) Laurila. Edlalla oli ollut kuusi siskoa (osa sisarpuolia) ja kolme veljeä. Nälkävuodet 1866–1868 ja taudit olivat kuitenkin vieneet sisaruksista kuusi. Sisaruksista vain 16-vuotias Sabina ja…

kirjoittanut Marjatta Flinkman, julkaistu 24. 3. 2020

Äitini, sotaleski Maire Alitalo

Maire Alitalo (myöhemmin Maire/äiti) syntyi vuonna 1908 Hausjärvellä. Isä Villehard, ”Vilhartti”Aalto oli maanviljelijä ja taitava käsistään monella tapaa. Äiti Hilma Aalto oli hämäläiseksi vilkas, sosiaalinen ja osaava sekä ahkera emäntä. Vilhartin perhe muutti usein ja koulut ja opettajat vaihtuivat. Isä oli käynyt kolmivuotisen sotapalveluksen ja marssinut Euroopan halki, muistan hänen juttujaan ja lauleluaan retkiltään. Hilmamamma…

kirjoittanut Maili Mustonen, julkaistu 23. 3. 2020

Maria Niemistö, kun on pitänyt kotiseutunsa jättää

Haapavedellä syntyi 1898 kolmas lapsi Iisakki Vahen torppareille Juho Aappo Kaisanpoika Erkkilälle ja Eeva Kaisa Aapelintytär Pekkalalle Kaapinkankaan torpassa Mustikkamäellä. Äitini Maria eli lapsuuden ankaran vanhoillislestadiolaisäidin kurimuksessa. Perheen isä Juho Aappo oli mennyt Amerikkaan Eeva Kaisan sukulaisten pilettirahan turvin, mutta palasi pian takaisin sukulaisten avustuksella yhtä köyhänä kuin oli lähtiessään. Isä oli viinaan menevä, mutta…

kirjoittanut Kaisu Kasi , julkaistu 23. 3. 2020

Hanna Särkiojan vaikea päivä

Hanna syntyi armonvuonna 1901 Viitasaarelaisen tilallisen perheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Hanna sai jo nuoren oppia tekemään raskasta työtä ja hänen piti katsoa nuorempien sisarusten perään, vanhempien ollessa navetalla töissään. Hanna oli kova tekemään työtä ja ei jättänyt asioita puolitiehen vaan vei ne loppuun asti. Koulua Hanna ei ehtinyt käydä kuin muutamia aikoja kiertokoulua, joka oli…

kirjoittanut TUOMINIEMI ARJA, julkaistu 23. 3. 2020

Hilda Mäenpää o.s. Ahokas, Sortavalan seminaarin kasvatti

Kävelen maantieltä pihaan, villiintyneessä ruohikossa on vielä muistuma pihatiestä. Vertaan rakennusta kädessäni olevaan vanhaan valokuvaan. Rakennus on ränsistynyt, maali hiutunut seinistä miltei olemattomiin, katto paikkailtu monenlaisilla pellinpalasilla, kaksi viistoon naulattua riukua pitää koossa kuistin seinää. Mutta rakennus on tunnistettavissa. Tähän pihaan äitini Hilda, silloin vielä Ahokas, tuli elokuussa 1934 21-vuotiaana, kesäkuussa Sortavalan seminaarista yläkoulun opettajaksi…

kirjoittanut Annikki Niku, julkaistu 23. 3. 2020

Mirelle Kallioinen, palasia elämästä

Seison korkealla kalliolla, katselen pitkien pilvien siltaa, kovaa kivien täyttämää rantaa, tuolla jossain kai piti olla satumaa…? Kun ihminen on nuori, silloin uskoo kaikkeen, on sinisilmäinen ja näkee ruusuja kasvavan vaikka katajapensaissa. Meren laineet tuovat rantaan pitkäkiharaisia merenneitoja ja talven lumisateilla on suloisia enkeleitä jokaisella polulla ja portaalla. ”Hän katseli pitkien pilvien siltaa kovaa, kivien…

kirjoittanut Seija Väre, julkaistu 22. 3. 2020

Sylvi Koposen muistolle

  syntyi Kuittualla Kalle Albin ja Eeva Angelina Virneksen kymmenlapsisen perheen kuopuksena. Suru-uutinen saapui meille Atlantin takaa, sillä Sylvi Koponen nukkui ikiuneen Kanadan Sault Ste Mariessa 96-vuotispäivänsä aattona.   Sylvi Koponen lähti maailmalle jo 16-vuotiaana. Hän toimi sota-aikana pikkusisarena eli SPR:n apusisarena Helsingissä ja koki myös pääkaupungin pommitukset. Sodan jälkeen Sylvi avioitui rummukkalalaisen Tauno Koposen…

kirjoittanut Seija Väre, julkaistu 22. 3. 2020

Minä olen Hilja Honkanen – liki vuosisadan matka

Olen nyt, kun aikaa on, muistellut paljon lapsuuttani ja elämääni. Muistan Joloksen kylällä Koivujärven rannan ison pirtin. Koristelimme talon lapsien kanssa joulukuusta jouluaattona. Äitini oli hyvin sairas, keuhkokuumeessa. Naapurimme tuli huolestuneena katsomaan äitiäni. Hän kumartui sängyn viereen. Oli hetken hiljaa. Näin kyyneleen vierivän silmäkulmasta. Hän nosti katseensa ikkunaa kohden ja totesi hiljaa, että tuolla taivaalla…

kirjoittanut Virpi Honkanen, julkaistu 21. 3. 2020

Kaksoset Sylvi ja Raili Seppälä

Me synnyimme elokuun kahdeksantena päivänä, 1931. Sylvi syntyi ensimmäisenä, minä noin kaksi tuntia myöhemmin. Sisareni syntyi keskosena, hän ei aluksi osannut edes syödä itse, hän oli hyvin heiveröinen ja heikko. Lääkäri oli arvellut, että ei hänestä kovin pitkäikäistä tule. Minä olin normaalipainoinen pullukka vauva. Tänä päivänä on hyvin vaikeaa kuvitella sitä, että miten äitimme pärjäsi…

kirjoittanut Raili Viherlehto, julkaistu 19. 3. 2020

Sisareni Marja Huttunen – psykologi, psykoterapeutti, lasten ja perheiden puolustaja

Varhaiskasvatukseen ja lapsipsykologiaan erikoistunut psykologisisareni Marja Anneli Huttunen o.s. Kumpulainen syntyi jatkosodan loppuvaiheessa marraskuun lopulla 1943. Sodan monella tavalla runtelema maa ja vanhemmat yrittivät pärjätä pelkojensa ja odotustensa kanssa toivoen hartaasti sodan loppumista. Pieni ihmisen alku toi uskoa ja toivoa vanhempien elämään, mutta oli varmasti myös omalla tavallaan huolen aihe – miten selvitä sodan keskellä…

kirjoittanut Päivikki Kumpulainen, julkaistu 18. 3. 2020

Lahja Leinonen – opettaja, puoliso, äiti ja piispatar

Äitini Lahja Poropudas syntyi Pudasjärven Nyynäjässä 29.8.1913 Kalle ja Liisa Poroputaan toiseksi vanhimpana lapsena. Hänen vanhemmillaan oli iso maatalo ja kauppa sillankorvassa Iijoen rannalla. Lahjalla oli lopulta seitsemän sisarusta, joista vanhin, Annikki, oli läheisin ehkä yhteisten harrastusten ja yhteisen arvomaailman vuoksi. Vaikka Annikki oli vanhempi, voimakastahtoinen Lahja sai aina päättää, mitä tehdään ja johtaa, mihin…

kirjoittanut Kullervo Leinonen, julkaistu 15. 3. 2020

Vieno Laitinen – Yrittäjäpuolison pitkä pesti

Äitini  Vieno Maria (s. 1923) Laitinen o.s. Sonninen   vietti  lapsuuden ensimmäiset vuodet  Iisalmen Ulmalan  Niemisellä. Vanhemmat olivat  Sonnilan talon poika Joonas Sonninen ja  Maria (o.s.) Halonen.Oli myös nuorempi  veli Pentti. Perhepiiriin kuuluivat  vielä Sonnilassa asuneet  isän sisaret ja samalla peltoaukealla  omassa talossaan ukin veli, kaikki aikuista väkeä.  Pikkutytöllä olikin  tapana  esitellä, että oli ”kahden talon…

kirjoittanut Eila Ollikainen, julkaistu 15. 3. 2020

Äitini Rauha Elsa Kaasalainen

Heräsin tönäisyyn olkapäähäni ”Herää, herää nyt, ne ovat tuolla.” Nousin ylös ja menin äitini perässä olohuoneen ikkunan eteen. ”Etkö kuule, ne ovat ihan tuossa lähellä.”  En kuullut mitään näin vain lumisen metsän ja huoltorakennuksen päädyn. Kuullakseni paremmin avasin tuuletusikkunan. Kasvoihini tulvahti raikas talvi- ilma, mutta en kuulut mitään.  Sanoin: ”En kuule vieläkään mitään.” ”Kyllä kuuluu,…

kirjoittanut Antero Kaasalainen, julkaistu 14. 3. 2020

Äitini mun, Aila Pikkarainen

 Äitini syntyi 4.2.1922 Nurmeksen Markkulaan pikkusiskoksi marraskuussa 1919 syntyneelle Martti Johannekselle. Kasteessa hän sai nimekseen Aila Helena. Hänen vanhempansa Aino Helena Nevalainen (o.s. Kuittinen) oli sairaanhoitaja ja isänsä Olli Emil Nevalainen oli maanviljelijä, Markkulan tilan isäntä. Samalla kylällä oli Emil-ukin lähisukulaisia, ja niinpä äidilläni oli serkkuja lähellä. Myöhemmin hän sai siskoksi Anna Inkerin ja pikkuveljeksi…

kirjoittanut Marjatta Haapaniemi, julkaistu 10. 3. 2020

Tampereen tyttö – Salli Ranta

Monet vuosisadan alussa kaupunkiin muuttaneet olivat maalta kotoisin, maantien tuomia. Tehtaat houkuttelivat työhön ja ansioon. Suutarinkisälli Kustaa Sarlin muutti Tampereelle Ruovedeltä 1800-luvun lopulla. Hän kuten monet muutkin työläiset rakensi talonsa Tampereella Pispalan harjulle. Perheen lapsista aikuisiksi kasvoivat poika Väinö ja tytär Elsa. Väinö avioitui Ikaalisista muuttaneen Emmin kanssa vuonna 1906.  He perustivat yhteisen kotinsa Kyttälän…

kirjoittanut Ulla Mattelmäki, julkaistu 7. 3. 2020

Marjatta Satokangas – Ruotsin kautta työelämään

Marjatta Satokangas (o.s. Hummasti) on avojalakanen raahelainen. Hän syntyi vuonna 1932. Koulutaipaleensa hän aloitti Seminaarin harjoituskoulussa mutta sota sotki koululaisen elämän. Oppilaita siirreltiin paikasta toiseen aina sen mukaan, mitä tiloja yhteiskunta milloinkin tarvitsi käyttöönsä poikkeuksellisissa oloissa. Sotavuosina Marjatta osallistui pikkulottien toimintaan. Tauvolassa kotiapulaisena toiminut nainen opetti tytöt kutomaan ja niinpä he kutoivat sukkia ja sormikkaita…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 6. 3. 2020

Mikä minä olen ja mistä minä tulen? Anni Nahkala, äitimme oma elämäkerta.

Anni-äitimme elämäkerta hänen itsensä vapaasti kertomana 21. päivä joulukuuta 2000. Äitimme Anni Varpu Nahkala o.s. Haikonen. Teksti on alkuperäinen kerronta ääninauhalta kaikkineen kirjoitettuna. Lapsuus ja nuoruus ”No niin! Nyt he taas tahtovat minua, että minun pitäisi jotakin sanoa. Että mikä minä olen ja mistä minä olen! Eivät he nyt näytä tietävän kuka mina olen! No…

kirjoittanut Maija-Riitta Ottemo (syntyisin Nahkala), julkaistu 4. 3. 2020

Eila Vainikainen – Muurarin tyttö

Eila Vainikainen (s. 1938 o.s. Karjaluoto) on Raahen tyttöjä. Hän asunut vuosikymmenet Vaasassa, mutta siteet Raaheen eivät ole katkenneet. Aili ja Aarne Karjaluoto asuivat Merimiehenkatu 4:ssä, kun heille syntyi Eila-tyttö. Talon toisessa päässä asuivat Aarnen vanhemmat Antti ja Helmi Karjaluoto. Sota-ajasta Eilalla ovat jääneet mieleen ilmahälytykset. Pommeja lähdettiin pakoon Mettalanmäelle. Mutta aina ei ehditty edes…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 4. 3. 2020

Muistikuvia ja ajatuksia äidistäni Eeva Aaltosesta

Tänä vuonna 19.9. tulee kuluneeksi 100 vuotta äitini syntymästä. Muutama sana ajasta ja ajankohdasta ennen äitini syntymää. Yläneelläkin tapahtui 1918 alkuvuodesta, mutta ilmeisen maltillisesti, sillä suurin torppien omistaja Vanhakartano vapautti torpat jo kymmenisen vuotta aikaisemmin. Äitini isä Jalmari Pyhäranta oli silloin kolmekymppinen Mäki-Heikkilän Pyhärannan torpan poika ja äitini äiti Elma Kajala oli parikymppinen Vähä-Heikkilän talon…

kirjoittanut Jorma Aaltonen, julkaistu 26. 2. 2020

Anna Heleena Olkoniemen tarina

Silitin varovasti äidin silkinhienoa hopeanharmaata tukkaa. Kosketin hellästi hänen olkapäätään ja toivoin, että saisin hänet hereille. Äiti lepäsi rauhallisen näköisenä Kajaanin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli joutunut sinne syksyllä vuonna 2001 voimakkaiden kipujen saattelemana. Hänen jalkansa eivät enää edes rollaattoriin tukeutuen pitäneet häntä pystyssä. Olimme Juhanin kanssa sopimassa äidin saattohoidosta ja hoitavalta lääkäriltä pyysimme, että äiti…

kirjoittanut Marja-Liisa Olkoniemi, julkaistu 23. 2. 2020

Suomalainen Maria, Maria Koivisto

Tarkasteltaessa ihmiskohtaloita, toisinaan voi joutua ajattelemaan, että elämä on kohdellut jotakuta kohtuuttoman rankasti. Ulkopuolisen on vaikea samaistua toisen ihmisen osaan, vaikka olisikin empatiakykyä. Yritän nyt kuitenkin kertoa aivan tavallisen suomalaisen Marian tarinan sellaisena kuin se minulle piirtyy mieleeni lapsenlapsen lapsena. Tarina alkaa Kiukaisista, jossa Kustaa Sakariaanpoika solmi avioliiton Josefiinan kanssa 1800-luvulla. Onnellista odotusta seurasi suuri…

kirjoittanut Ulla Hohtari-Kivimäki, julkaistu 23. 2. 2020

Kaikki järjestyy – Saima Niemeläinen

Tuikkaan kuistilta kumisaappaat jalkaani ja saattelen poikani autolle kevätsohjoselle pihamaalle. Halaan vielä viimeksi pitkään ja katson Aria anovasti suoraan silmiin, jospa hän kuitenkin muuttaisi lähtöpäätöstään. Kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin poskiani. Uskallanko sanoa pojalle mitä ajattelen, on varmaan päätöksensä tehnyt? – Kuule, minä kysyn nyt sinulta, onko pakko lähteä, tappavat sinut kuin Esan silloin joskus? Sinulla…

kirjoittanut Ari Niemeläinen, julkaistu 23. 2. 2020

Helmi Kulppi ja mielen maisema

Rovaniemen ja Kemijärven radan puolivälissä oli kylä, Misi ja on yhä. Kylään kuuluu monta järveä ja jokea ja asuinpaikkoja järvien rannoilla. Pirttijärven rannalla on tila nimeltään Taipale, jota 30-luvun lopulla emännöi Helmi Kulppi o.s. Kallaanvaara elämänsä loppuun saakka. Kemijärven läheisessä Isonkylän Kallaanvaarassa etsi pieni äiditön Helmi-tyttö hyväksyntää ja rakkautta, niinpä hänestä tuli terhakkaan teini-ikäisen Anna-tätinsä…

kirjoittanut Kaisa Kervinen, julkaistu 1. 2. 2020

ISOÄITINI AUNE LAITINEN INKERINMAALTA

Isoäitini Aune Laitinen, omaa sukua Tatti, oli syntynyt Pohjois-Inkerissä Lempaalan seurakunnan Perämäen kylässä. Hänen syntymävuodekseen on virheellisesti merkitty vuosi 1874. Aunen ja hänen samannimisen serkkunsa tiedot olivat vaihtuneet Inkerinmaalla heidän hakiessaan itselleen uutta passia. Tämän vuoksi hänet merkittiin virallisiin asiakirjoihin useita vuosia vanhemmaksi kuin hän oikeastaan olikaan. Tietoja ei koskaan korjattu ja myös hänen hautakivessään…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 1. 2. 2020

Aune Laitinen – kirjastoapulainen

Kirjastoapulainen Oikopolun  kautta juoksemalla  olisin voinut ehtiä, mutta  kiirehdin vanhasta tottumuksesta koulun taakse parkkipaikalle. Auto temppuilee taas niin kuin aina, kun on kosteaa.  Kierrän kirkonkylän läpi ja sekoan kädet täristen risteyksessä vaihteiden kanssa. Auto sammuu, mutta lähtee pian nykien liikkeelle. Tyhjäkäyntimoottori vaihtoon menossa, aina jotain. Kotipihalla lippu on jo laskettu puolitankoon. Enää ei ole kiire…

kirjoittanut kimmo laitinen, julkaistu 25. 1. 2020

Sirkka Liisa Korhonen – täti, joka halusi muistaa

”Joka ei tunne historiaa, ei tiedä mitään. Hän on lehti, joka ei tajua kuuluvansa puuhun.”(Michael Crichton, Valitut Palat 2000. Sirkan lainaus.) Näin pohti myös Sirkka-Liisa Korhonen, –  tätimme, toimelias ja  elämäniloinen huolenpitäjä, suvun kokoava voima. Täti, joka piti yhteyttä ja halusi ymmärtää sekä muistaa.  Sirkka Korhonen toimi Joensuussa Nepenmäen vanhainkodin johtajana sen toiminnan aloittamisesta lähtien.  Hän…

kirjoittanut Marketta Kokko, julkaistu 19. 1. 2020

Helmi Mäkinen – Rautatie vie

Helmi Annikki Mäkinen, o.s. Virtanen oli isäni äiti, mummoni, jota en koskaan tavannut. Hän ehti kuolla kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin ennen syntymääni. Kaikki kertomani on isältäni saatuja tietoja. Niitä selvitellessäni tajusin, kuinka ajan saatossa ihmisestä muistetaan varsin vähän. Muistikuvien puute heijastaa myös perhesuhteita, jotka 1930- ja 40-luvuilla syntyneillä olivat varsin toisenlaiset verrattuna oman sukupolveni…

kirjoittanut Jaana Mäkinen, julkaistu 6. 1. 2020

RUTH MUNCK – JÄÄKÄRILIIKKEEN AKTIIVI JA LOTTA

”Olemus on kapea, selkä iän kumaraan painama, mutta asettuessaan valokuvattavaksi hän ojentautuu ryhdikkääksi ja asettaa sirot säärensä tyttömäisesti viistoon. Hänen hopeanvalkoiset hiuksensa on kammattu pehmeälle sykerölle, kuperilla silmäluomilla erottaa hipaisun luomiväriä ja kaidoilla poskilla hehkuu hento ROUGE. Hänen olemuksestaan henkii hienostuneisuus ja tavaton lämpö. Eläväisten sanojen takana väikkyvät huumori ja itseironia. Lakastuneeksi kukaksi hän itseään…

kirjoittanut Elina Virtanen, julkaistu 28. 11. 2019

Tuulikki Antila – sata vuotta suomalaista journalismia

Naistoimittajat ry:n perustaja- ja kunniajäsen ja 1960-luvun lopun puheenjohtaja, ekonomi Tuulikki Antila (o.s. Väänänen) syntyi kolme viikkoa vanhaan itsenäiseen Suomeen Hämeenlinnassa 31.12.1917. Hän ehti elämänsä aikana kokea Suomen ja maailmanhistorian merkittävät käänteet ja tavata ajan valtaapitävät. Ennen kaikkea Antila koki naisen aseman muutoksen ruutuessuisesta hellapoliisista aktiiviseksi virkanaiseksi. Antila kirjoitti paljon, elävästi ja modernisti. Tupakka sauhusi taukoamatta. Hän työskenteli…

kirjoittanut Tiina Vahtera, julkaistu 24. 11. 2019

Kaija Karikoski asuu viiden tähden hotellissa

Tapaan hiljattain sata vuotta täyttäneen Kaija Karikosken palvelutalo Hopeataurissa, jossa hänellä on viihtyisä huone ja talon puolesta kaikki tarvittavat palvelut. 1800-luvun alussa Hackman osti Sorsakosken – pienen tehdasyhteisön Savosta, Sorsakoskelta. Miljööseen kuuluivat saha, mylly ja tiilitehdas. 1890-luvun alussa Hackman siirsi koko aterintuotantonsa Sorsakoskelle. Vuonna 1902 aloitettiin edullisten, yhdestä kappaleesta taottavien aterinten valmistus. Hackmanilla oli oma…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 18. 9. 2019

Pia Katerma – kulttuurin monitaitaja ja vaikuttaja

FT Pia Katerma vaikutti vahvasti 1930–70-luvuilla Suomen taide-elämään ja -kasvatukseen. Hän opetti kuvataiteita lyseolaisille, suunnitteli ryijyjä ja kirkkotekstiilejä Wetterhoffille ja oli Aalto-yliopiston edeltäjän, Taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja. Monialaisuutta kuvaa myös se, että hän perusti eri taiteenalat yhdistävän Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen ja avusti teosofien lehteä.    Dagny Pia Katerma (alk. Lindberg) syntyi Kajaanissa lokakuussa 1905 pankinjohtaja Evert…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 18. 6. 2019

Naimi Jokela jakoi Ylipään postit kävellen

Naima, Naimi, Sofia Jokela (o.s. Hihnala) oli syntynyt 1.2.1895 Haapajoella Saloisissa. Hän solmi avioliiton Heikki Jokelan (s. 18.1.1886 k. 30.5.1960) kanssa. Pariskunta asettui asumaan pieneen taloon, joka sijaitsee Piehingin Ylipäässä entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Talo, jossa oli alkujaan vain yksi huone, seisoo kauniilla paikalla. Pihapiiristä johtaa haapakuja jokivarteen. Naimin…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 14. 5. 2019

Kampaaja Helli Kuoppa teki sähköpermanentteja ja juhlakampauksia kotioloissa

Helli (s. 17.2.1923 Nurmes) ja Jalmari (Jali) Kuoppa (s. 28.5.1909 Rautu) muuttivat vuonna 1947 Hämeenlinnasta Raaheen kahden lapsen kanssa. Helli oli silloin 24-vuotias. Hän oli saanut kampaajaopin ja työskennellyt Kolehmaisen kampaamossa Hämeenlinnassa. Jali oli palvellut sota-aikana vastuullisissa tehtävissä Päämajan kaukopartiossa. Rauhan tultua hän siirtyi armeijan palvelukseen. Jouduttuaan myöhemmin sodan loppuajan asekätkennästä syytteeseen hänen täytyi erota…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 3. 5. 2019

Kerttu Sovio – Kartanon tyttärestä seminaarin kanslistiksi

Murtolan tilan omistajille Selim Rydmanille (1872-1945) ja Helmi Lindénille (1876-1906) syntyi kolme tytärtä, joista vanhin Gertrud (Kerttu) Elisabeth syntyi 2.4.1898 Kiikassa, keskimmäinen kuoli yksivuotiaana. Selim Rydman solmi uuden avioliiton Tyyne Tillin kanssa vuonna 1908. Selimillä ja Tyynellä oli viisi tytärtä, joista yksi kuoli neljävuotiaana. Poikia oli kaksi, joista vanhempi kuoli kaksiviikkoisena. Murtolan tilan viljelyä jatkoi…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 3. 5. 2019

Ida Sofia Tuovinen – jalkinetyöntekijä ja amerikanleski

Oululaisessa sanomalehti Kalevassa oli 7.10.1913 uutinen: ”Kurjia perheenisiä. Kolmatta viikkoa sitten lähtivät täältä karkumatkalle Ruotsiin ja sen kautta mahdollisesti Amerikaan suutarit Abram Piuva ja Karl Oskar Tuovinen jättäen kumpikin seitsemänhenkisen perheensä peräti avuttomaan tilaan. Kumpainenkin perhe on jo kääntynyt kaupungin vaivaishoidon puoleen avunpyynnöllä. Mainitut suutarit ovat kumpikin viettäneet juopottelevaa elämää jo pitemmän ajan. Viimeksi lienee…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 16. 4. 2019

Ilona Soralahti – Raahen Siro-Asu täytti elämän

Ilona Soralahti (o.s. Kärki) perusti naisten alusasuja myyvän Raahen Siro-Asun vuonna 1961. Hänen uransa yrittäjänä oli poikkeuksellisen pitkä, yli 50 vuotta. Ilona Fedotan tytär Kärki syntyi 22.2.1923 kymmenlapsisen sisarussarjan puolivälissä. Hänen isällään Fedot Kärjellä oli kauppa ja tukkuliike Karjalassa Suojärven pitäjän Vegarusjärven kylässä. Kärjen kauppa sijaitsi asuintalon toisessa päädyssä. Kaupassa myytiin kaikkea mahdollista elintarvikkeista polkupyöriin.…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 4. 2019

Helle Kannila: tasa-arvon ja kirjastojen puolesta

Ehkä monetkin – varsinkin vanhemman polven suomalaiset – kuullessaan Helle Kannilan nimen osaavat yhdistää hänet suomalaiseen kirjastolaitokseen. Helle Cannelin (vuodesta 1938 Kannila) valittiin 1921 perustetun Valtion kirjastotoimiston johtajaksi, eli rakentamaan Suomeen yleistä kirjastolaitosta. Hän oli tuolloin vain 25-vuotias eikä hänen valintansa suinkaan ollut itsestäänselvää. Naisen – ja vielä nuoren naisen – valinta korkeaan valtion virkaan…

kirjoittanut Pirjo Tuomi, julkaistu 16. 4. 2019

Karin Mäkinen liikutti raahelaisia avojaloin

Laura Karin, Kati, Mäkinen (o.s. Koskelainen) syntyi 18.1.1920 Tervajoella Viipurin maalaiskunnassa (Vahvialassa). Lapsuuden koti ja koulu olivat Tervajoella, jossa hänen isänsä Mikko Koskelainen toimi maanviljelijänä. Nuorena tyttönä urheilu oli Katille lähempänä sydäntä kuin voimistelu. Omimmalta lajilta tuntui korkeushyppy. Olipa hänestä vähällä tulla olympialaisten kävijäkin, mutta maailmansota keskeytti Vierumäellä olympialeiriään pitävien harjoittelun. Hän on harrastanut myös…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 4. 2019

Pirjo Laukka – Opettaja ja lausuntataiteen edistäjä

Pirjo Laukka (o.s. Kinnunen) on syntyjään Karjalan tyttöjä. Hän syntyi vuonna 1933 Lauritsalassa, joka nykyään kuuluu Lappeenrannan kaupunkiin. Lauritsala oli ennen sotia työläiskylä, jossa asui Kaukaan tehtaan työväkeä. Pirjon isä Toivo Kinnunen oli lappeenrantalaisen suutarimestarin poika, joka kiinnostui maanviljelystä ja osti maatilan. Sanni-äiti oli työskennellyt sairaanhoitajana ennen avioliittoa. Pariskunnalle syntyi 7 lasta. Kinnusilla oli karjaa:…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 24. 3. 2019

Kirjailija Selma Anttila – Aikakautensa sydän ja omatunto

Kirjailija Selma Anttila (1867-1942) oli kirjailija, naisasian ajaja, sosiaalipoliitikko, rauhanaktivisti ja aikanaan vahva, vaikutusvaltainen persoona. Koulutus oli tuiki harvinainen etuoikeus 1880-luvulla rahvaanlapselle, vieläpä tytölle. Sepän tytärtä onnisti, sillä hänen koulutiensä kustansi Lahdessa kauppiaana toimiva isoveli. Selma Anttila kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun ja sen jatko-opiston valmistuen opettajaksi. Selma Anttila hakeutui Alli Tryggin työtoveriksi uuteen Sörnäisten Kansankotiin,…

kirjoittanut Sari Anttila, julkaistu 18. 2. 2019

Eeva Järvelä – Perheenemäntä ja ompelija

Tapaan perjantaina 4. tammikuuta 95 vuotta täyttävän Eeva Järvelän (s. 1924 o.s. Lukkaroinen) kotonaan Piehingissä, joka sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella. Saloinen liitettiin Raaheen vuonna 1973. – Sinähän olet Mannisen Kirsti, kyllä minä sinut tunnen, hän sanoo, kun kättelemme. Ihmeellistä, että hän näkee lukea ilman silmälaseja. Kuulo on aikain saatossa mennyt heikoksi. Vanhat asiat ovat…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 1. 2019

Olga-mummon elämä tsaarinajoista tasavaltaan, Venäjän vallasta vaiheitten kautta itsenäisyyden aikaan

Suomi ei ollut vielä edes Suomi, kun Olga-mummoni syntyi. Alunperin Olga-mummo oli sukunimeltään Sukara ja sittemmin Manninen, ja hän eli ajat, jolloin Suomi muuttui itäisestä valtiojärjestelmästä joltisenkin läntiseksi kulttuuriksi. Mummoni syntymän aikaan Suomi oli Suomen suuriruhtinaskunta, vuodet 1809–1917 olivat suuriruhtinaitten aikaa, mikä kuulostaa äkkiä ajatellen ajasta vailla kokemuksia omaavalle turhankin loisteliaalta. Oli 5. helmikuuta, lauantai,…

kirjoittanut Pentti Jokinen, julkaistu 16. 1. 2019

Kerttu Kastelli – Maatalon emäntä ja kirjailija

Kerttu Mirjami Kastelli (o. s. Urpela) syntyi 15. elokuuta 1923 Nivalan Karvoskylällä isovanhempiensa omistamassa Weelannin talossa. ”Kastellin tiedon mukaan hänen syntymävuotensa oli katovuosi. Kertun isä joutui lähtemään ’taaloja tienaamaan’ Amerikkaan. Äiti yritti pitää kaksilapsista perhettä leivässä tekemällä muun muassa ompelutöitä. Taalakirjeitä tuli harvoin ja elämä oli tiukkaa, mutta Kerttu muisteli olleensa iloinen ja hauskuttaneensa isovanhempiaan…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 26. 11. 2018

Olga Ryselin, monitoiminen nainen kahdella vuosisadalla

Olga Hortling syntyi Oulussa 12.10.1868. Hänen isänsä oli lääninkamreeri Johan Gustaf Hortling ja äiti Olga Beata o.s. Ståhlberg. Hortlingin perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista kuusi kuoli jo varhaislapsuudessa. Olgan varhaisvuosista ei ole muita dokumentoituja tietoja kuin valokuvia. Ottaen huomioon hänen myöhemmät opintonsa, hän on varmaan saanut ohjausta pianonsoitossa. Pianotunnit kuuluivat säätyläistyttöjen koulutukseen. 1800-luvun virkamiesperheessä puhuttiin…

kirjoittanut Marja Anneli Rysä o.s. Hiltunen, julkaistu 26. 11. 2018

Anna Suonperä – aina muiden puolesta

”Minun tyttöni menee kouluun”, päätti raahelainen Maria Rajaniemi vuonna 1880. Naapurit sanoivat, kannattaako köyhän yksinhuoltajan kouluttaa Anna-tytärtään. Raahe oli tuohon aikaan jo sivuuttanut kukoistuskautensa puulaivojen rakentajana ja kansainvälisen merenkulun kaupunkina. Asukasmäärä oli pysähtynyt noin 3000:een eikä Pohjanmaan rata ollut tulossa Raahen kautta. Mutta Maria Rajaniemi näki tulevaisuuteen: koulutus vie eteenpäin. Raahe oli kehittymässä monipuoliseksi koulukaupungiksi.…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 26. 11. 2018

Lempi Lantto – Piiasta emännäksi

Lempi Maria syntyi 29.1.1896 Juoksengissa Ruotsissa. Käytti aluksi äitinsä omaa sukunimeä Kiviniemi, mutta muutti myöhemmin nimensä Juusoksi. Lempi tuli vuonna 1914 Ratasjärvelle piiaksi Maansaaren taloon, jota isännöivät tuolloin Juho (1850-1926)  ja Eeva Maria Kohkola. Talon ainoan tyttären Hulda Marian elämä jäi varsin lyhyeksi hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan nuorena. Emäntä Eeva Maria kuoli vuonna 1917.Elämä jatkui…

kirjoittanut Maija Huhta, julkaistu 25. 11. 2018

Suoma Tausta koki sodan Hailuodossa

Suoma Tausta o.s. Sipola syntyi 1920 Hailuodossa. Hän kasvoi 13-lapsisessa perheessä. Heti rippikoulusta päästyään Suoma liittyi lottajärjestöön. Hänen kotinsa lähellä sijaitsevassa Hailuodon Ojakylän Osuuskaupan toimistossa sijaitsi radiopuhelinkeskus. Kun Suoma oli Osuuskaupassa työssä, hänelle opetettiin puhelinkeskuksen käyttöä. Talvisodan puhjettua Suoma ja kaksi muuta nuorta naista, Siiri ja Laina, osallistuivat ilmavalvontaan: he hoitivat puhelinkeskusta öisin neljän tunnin…

kirjoittanut Kirsti Ojala, julkaistu 4. 10. 2018

Hilja Hartman (o.s. Alaviuhkola) – elämän vaiheet

Hiljan isä oli Petteri (Pehr) Johaninpoika Pieti. Hän syntyi Ylitornion Martimon kylässä (3.3.1841). Varhaisimpana muistona isänsä lapsuudesta Hilja oli kertonut isänsä sanavalmiudesta. Perheessä oli ilmeisesti puhuttu huolellisuudesta, tunnollisuudesta – ja perinnöstä! Petteri istui pirtin lattialla ja veisteli työkalua. Työkalu särkyi ja äitinsä nuhteli. Poika vastasi: ”Siinä oli pojan perintö – ja nyt meni seki.”Petteri lähti…

kirjoittanut Kalle Kauppila, julkaistu 24. 9. 2018

Olga Luomi: suomettarelaisen matkapuhujan vivahteikas elämä

Suomalainen-lehti uutisoi 11. syyskuuta 1896 Olga Kauppilan valitun Jämsän Koskenpään Valkealuomen kansakoulun opettajaksi. Samana syksynä kansakoulun, jota tuolloin käytiin Luomin talossa, viimeisen lukuvuoden aloitti Aleksi Aaltonen. Kauppilan ja Aaltosen kohtaamisella oli Suomen historiaan jääneet vaikutukset. Tässä artikkelissa keskityn Olga Kauppilaan (myöh. Luomi), koska hänen elämänsä polku on jäänyt historiankirjoissa hajanaisten mainintojen varaan. Myöhemmin punakaartipäällikkönä tunnettua…

kirjoittanut JI Hyytiäinen, julkaistu 6. 9. 2018

Hanna Frankenhaeuser o.s. Åström – kauppaneuvoksen tytär Pohjois-Suomesta

Johanna (Hanna) Helena Åström syntyi Oulussa 27.2.1879 kauppaneuvos ja tehtailija Hemming ja Maria Matilda (o.s. Snellman) Åströmin perheeseen. Hanna vietti lapsuutensa kesät Alatorniolla Fältförin tilalla Tornionjoen varrella. Hanna Åström perusti Oulun ensimmäisen lastentarhan. Hän lahjoitti perimänsä Fältförin tilan Peräpohjolan kansanopiston käyttöön. Kulloon kartanon emäntä Hanna Frankenhaeuser kuoli vuonna 1947. Hanna Åströmin isoisä nahkurimestari Johannes (Johan)…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 6. 9. 2018

Hilda Herrala – lappilainen kansanedustaja Kemistä

Hilda Gustaava Herrala syntyi Kemissä 8.4.1881 ja kuoli Kemissä 16.7.1956. Sosialidemokraatti Hilda Herrala oli kemiläinen kansakoulun käynyt ompelija, joka valittiin Lapin ensimmäiseksi naiskansanedustajaksi vuonna 1908 vaalipiirin ollessa tuolloin nimeltään Oulun läänin pohjoinen vaalipiiri. Lapin lääni perustettiin vasta vuonna 1938 ja vaalipiirin nimeksi tuli Lapin läänin vaalipiiri. Vuosina 1918–1919 Hilda Herrala oli vankilassa poliittisista syistä. Herrala…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 30. 8. 2018

Suoma Loimaranta – lottajärjestön lääkintäjohtaja

Kun Suoma Loimaranta suostui vuonna 1922 Lotta Svärd -järjestön lääkintäjaoston päälliköksi, hän oli 41-vuotias lääketieteen lisensiaatti, joka oli erikoistunut keuhkosairauksien hoitoon. Tämä vastuullinen tehtävä jatkui 20 vuotta (1922–1924 ja 1927–1942), aina vuoteen 1942 saakka, lukuun ottamatta kolmen vuoden taukoa 1920-luvulla.   Suoma Helena syntyi vuonna 1881 Kuopiossa lääninrovasti Vilhelm Lindstedtin ja Hilda Nyholmin kymmenlapsiseen perheeseen.…

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 12. 8. 2018

Jenny af Forselles – länsimaisen Suomen rakentaja

Jenny Matilda af Forselles (1869–1938) syntyi Elimäellä everstiluutnantti Fredrik af Forsellesin ja Adolfina Emelia Kellanderin tyttärenä. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1896, siis vasta 27-vuotiaana. Filosofian maisterin tutkinnon hän suoritti 1900. Vuonna 1904, 35-vuotiaana hän väitteli tohtoriksi kirjallisuudentutkimuksessa. Jenny af Forsellesin elämän vaiheet ja elämän eetos odottavat tutkijaansa. Tiedetään, että hän oli vuonna 1892 perustetun Unioni…

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 2. 8. 2018

Tyyne Martikainen – naissotakirjailija ja tietokirjailija

Tyyne Martikainen (o.s. Kuosku) syntyi vuonna 1931 Savukosken Kuoskun kylässä Itä-Lapissa Anna-Liisa (o.s. Niemelä) ja Aale Kuoskun perheeseen.Tyyne Martikainen on terveydenhuoltoneuvos, valtiotieteen maisteri ja terveystieteiden lisensiaatti sekä kirjailija. Martikainen on tullut tunnetuksi teoksistaan, jotka käsittelevät partisaanisodan siviiliuhreja ja inkerinsuomalaisten vainoja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Tyyne Martikainen opiskeli keskikoulun jälkeen Porissa ja valmistui sairaanhoitaja-terveyssisareksi vuonna 1954. Kotikunnassaan Savukoskella…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 1. 7. 2018

Martta Ritvanen – Kaunis Korun perustaja

– Koskaan en ole syntymäpäivistäni elämää pitänyt, mutta nyt aion oikein koketeerata iälläni, sanoo Martta Ritvanen Helsingin Sanomien haastattelussa 28.5.1995, kun hän 84-vuotiaana valmistelee lakkiaisiaan yhdessä pojantyttärensä kanssa. Martasta on tulossa maan kaikkien aikojen vanhin uusi ylioppilas iltalukiosta Helsingissä. Martta päätti keskikoulun vuonna 1927. Vanhempien mielestä koulutusta oli tarpeeksi tytölle ja keskiarvokin oli laskenut alle…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 5. 6. 2018

Hilda Maria Kull – Ett mångskiftande livsöde

Min mormor Hilda Maria Kull var född i Rimal by i Solf som andra barn till Anders Johan Johansson Remahl (f. 17.4.1841) och Vendla Sophia Carlsdotter Påfs (f. 2.6.1840). Paret var kusiner! Kusingifte har länge ansetts som icke-rekommenderbart. Hur det var då det begav sig finns inga belägg för. Faktum är att kusingiften varit vanligare…

kirjoittanut Birgitta Granholm, julkaistu 8. 5. 2018

Edit Ström – min mor

Ett kvinnoliv 1904-1982. Kvinnan jag vill berätta om är min mor Edit född Häggblom 1904-1982, gift första gången med Magnus Hägg 1903-1940. Han stupade 6.3 1940 vid Viborgska viken, omgift 1945 med Oskar Ström.   Edits föräldrar var Brita och Johan Häggblom båda födda under det så kallade ”storfattigåret” 1867. De var bönder och bodde…

kirjoittanut Inga Skott, julkaistu 8. 5. 2018

Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär

Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…

kirjoittanut Siiri Alakorva-Balagović, julkaistu 19. 3. 2018

Mirja Hakko – kasvu toimittajan ammattiin

Oulunsalolaisen Hakon perheen Mikko-isän työ kiertokoulunopettajana oli päättynyt, ja hän oli juuri valmistunut poliisiksi Suomenlinnan poliisikoulusta, kun Mirja Annikki syntyi maaliskuussa 1921. Uudella tulokkaalla oli jo kaksi veljeä, 10-vuotias Sulo ja 3-vuotias Into, kaksi muuta lasta oli menetetty vuoden 1919 epidemiaan. Nyt oltiin uuden alussa. Koska isommat lapset osallistuivat tuolloin ahkerasti kotitöihin ja lastenhoitoon, on…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 27. 2. 2018

Aini Kuukasjärvi – ahkera puurtaja, maatalon emäntä

”Mitä sitä höpöä”, oli anopillani, Ainilla, tapana sanoa, kun jokin asia ei hänen mielestään ollut tärkeä. Niin hän olisi varmaan sanonut, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen elämästään kirjoitettaisiin pienoiselämäkertaa. Ei siksi, että hän olisi ollut tyytymätön elettyyn elämäänsä tai aikaansaannoksiinsa, vaan siksi, että hän ei halunnut koskaan vaatimattomana ihmisenä tehdä itsestään tai tekemisistään mitään…

kirjoittanut Annikki Kuukasjärvi, julkaistu 24. 2. 2018

Aina Vähäkallio – sata siunattua vuotta

”Jouruin vangiks leipäni erestä ja olin vuaroon molempien puolella. Kun en ikänä ole mistään politiikasta pitäny. En ymmärrä kui ihmine sekkoo ku kana rohtimiin.”  Isomummoni Aina Vähäkallio eli pitkän elämän. Neljävuotiaana luulin Aina nimen tulevan siitä, että Aina oli aina ollut olemassa. Ja niinhän hän tavallaan olikin. Aina syntyi Humppilassa vuonna 1894 ja kuoli Loimaalla…

kirjoittanut Ilari Mäkitalo, julkaistu 24. 2. 2018

Maire Juujärvi – oman polun raivaaja

Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…

kirjoittanut Soile Juujärvi, julkaistu 22. 1. 2018

Imbi Paju – lottien maineenpuhdistaja Virosta

Kirjailija-toimittaja-elokuvaohjaaja Imbi Pajun rajat ylittävästä yhteistyöstä kertova lottadokumenttinsa Suomenlahden sisaret on nähty Suomessa, Virossa ja Brysselissä ja herättänyt paitsi kiinnostusta myös kysymyksen, eikö lotista ja sodasta ole jo puhuttu tarpeeksi. ”Ei ole”, Imbi Paju vastaa tiukasti. Lotista on toki tehty Suomessa elokuvia, mutta ne ovat kovin pateettisia ja ei-eurooppalaisia madonna-huora-leimoineen. Niistä puuttuu emotionaalinen ja älyllinen taso, viime…

kirjoittanut Maija Kauppinen , julkaistu 9. 1. 2018

Kyllikki Ohela – ”säälotasta” ihotautitohtoriksi

Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan muistoista eivät haihdu onnelliset lapsuusvuodet Viipurissa seudulla. ”Vaijan” eli isoisä Juho Hallenbergin omistaman Saarelan kartanon mailta sodat, opinnot ja aikuiselämä veivät lyhyiksi jaksoiksi moniin suuntiin, mutta Lappeenrannassa hän on tehnyt mittavan ammattiuran ja toiminut aktiivisesti monissa kulttuurisissa yhteyksissä. Saarelan kansakoulu ja Viipurin vanhan yhteiskoulun valmistava koulu antoivat hyvän pohjan vuonna 1923…

kirjoittanut Eeva-Liisa Tarvainen, julkaistu 4. 1. 2018

Helena Ranta – kansainvälisin sotarikostutkijamme

Professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta tunnetaan kansainvälisten katastrofien jälkiselvittelijänä. Tuntemattomampaa, mutta yhtä tärkeää on hänen työnsä naisten aseman ja ihmisoikeuksien palavasieluisena puolustajana.  ”Vaikka en ole koskaan noussut naisasiassa barrikadeille, se on minulle yhtä tärkeä kuin ihmisoikeudet ja tasa-arvo”, Helena Ranta aloittaa. ”Sillä naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia.”  Eväät elämänkatsomukselleen hän sai lapsuudenkodistaan Kajaanista.  ”Äitini oli opettaja ja…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 3. 1. 2018

Maija Mertalahti – sairaanhoitaja ja perheenäiti

Äitini Maria (Maija) Mertalahti, omaa sukua Niemistö, syntyi maalaistalon tyttärenä vuonna 1914. Koti oli uskonnollinen, vanhemmat Juho ja Liisa olivat herännäisiä eli körttejä. Maija oli nuorin kolmesta lapsesta, veli oli kaksi vuotta vanhempi ja sisko kolme vuotta. Isä oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan. Siitä hänellä oli elossa yksi tytär. Maija muisteli lapsuuttaan onnellisena ja valoisana…

kirjoittanut Anja Pohjanvirta-Hietanen, os. Mertalahti, julkaistu 28. 12. 2017

Tyyne Kanervo – kirjoittava tätini Karjalasta

Tyyne Kanervo (1926–2017) on kollektiivinen muisti ja autenttinen ääni kirjoituksissaan kotikylän tuoksuista ja perinteistä. ”Tuoksuja täynnä on maa…” -sarja on mahtava aistien takaisinpaluujuhla. Omaelämänkerran ja juttujen vastaanotto kahdessa Facebookin karjalaisryhmässä oli loistava. Rikasta palautetta ja kiitoksia vastaanottaessani ja valtavaan kommenttirihmastoon vastaillessani tätini puolesta tulin tietoiseksi kirjoitusten ainutlaatuisuudesta ja arvosta.   Tyyne Kanervon sukulaisille kirjoittama omaelämäkerta 85…

kirjoittanut Armi Janhunen, julkaistu 21. 12. 2017

Iida Sofia Åberg – kiitän elämästäni

Katselen täältä verhon takaa kappelin hiljaisuudessa saattajiani. Arkku on auki. Vanhat vaatteeni ovat säilyneet säällisesti. Vallankin, kun maallista elämää on soljunut yli kahdeksankymmentä vuotta. Enkä koskaan ollut käynyt kosmetologilla tai hierojalla saati sitten ehostanut itseäni. Vesi ja suopa ovat riittäneet. Sekä päivittäiset lenkit. Sitkeys ja iloinen mieli ja tietty luterilaisuus kasvattivat. Kaikki neljä lastani istuvat…

kirjoittanut Marjatta Åberg, julkaistu 20. 12. 2017

Kerttu Ylä-Jääski – äitimme, perheemme ydin

Äiti Kerttu syntyi sata vuotta sitten 23. heinäkuuta 1911 Vehkalahden kuntaan kuuluvassa Reitkallissa, joka on nykyisin liitetty Haminaan. Vanhemmat olivat äiti Eeva-Liisa, os. Vapalahti ja isä Matti Ruoti, kotoisin Reitkallista. Matti Ruoti luopui osuudestaan kotitaloon veljensä Einarin hyväksi. Perhe muutti Haminaan Tallimäelle, joka on pari kilometriä keskustasta. Perheessä oli kolme tytärtä ja poika Jaakko, joka…

kirjoittanut Merja Vahter, julkaistu 17. 12. 2017

Ida ”Vanna” Rapinoja – kotiseuturakas ite-taiteilija, äiti ja maatilan emäntä

Isoäitini Ida, meille lapsenlapsille kotoisammin Vanna, asui lähes koko ikänsä Hailuodossa. Saaren laajat hiekkarannat vanhoine kalastajakylineen ja pellot sekä maalaistalot suurpihoineen muodostivat Vannan elämänympäristön ja sielunmaiseman. Vanna on jäänyt mieleeni voimakkaana ja luonnollisena ihmisenä. Koko Hailuoto henkilöityi pitkään mielessäni juuri häneen ja hänen saaren keskellä sijaitsevaan kotitaloonsa sekä meren rannalla sijaitsevaan pieneen hirsimökkiinsä. Hän oli…

kirjoittanut Susanna Rapinoja, julkaistu 7. 12. 2017

Raudna Aikio – ilon ja surun vuoristoradalla

Äitimme Raudna syntyi 1913 Utsjoella. Hänen isänsä oli Johan Fr. Högman, jonka esivanhemmat olivat lähtöisin Länsi-Suomesta. Suvun jälkeläisistä osa jäi pohjoiseen ja saamelaistui. Raudnan äiti oli puolestaan Norjan saamelaisia, Margit Pigga. Margit-äiti riutui tuntemattomaan sairauteen ja kuoli jo alle 50-vuotiaana. Raudna oli silloin 13 vuotias. Äidin kuolema kosketti rankasti 10-lapsista perhettä. Onneksi osa lapsista oli…

kirjoittanut Rauni Manninen (os. Aikio), julkaistu 7. 12. 2017

Martta Edith Ylipahkala – sisulla siiville

Äitini Martta. Katselen elämäsi sateenkaarta lähes sadan vuoden aikaperspektiivillä ja mieleni täyttää syvä kunnioitus elonpolkusi edessä. Kuljit uljaasti elämäsi vuosisataisen matkan. Sinusta kasvoi luja ja tinkimätön taistelija vaikeuksien kautta herkkyytesi säilyttäen. Lapsesi kasvatit tottelevaisuuteen, vastuun ja velvollisuuksien ymmärtämiseen. Kärsimyksistäsi et valittanut. Uskoit aina parempaan huomiseen. Omille lapsillesi olit vaativa. Opettajana kohtelit lempeydellä oppilaitasi. Ensimmäisen maailmansodan…

kirjoittanut Liisa Räisänen, julkaistu 1. 12. 2017

Eila Haukivaara – ompelemalla arjen sankariksi

Elämäsi perusrakenteet syntyessäsi olivat varsin turvalliset. Kansalaisodan mainingit olivat kaukana lapsuutesi pihapiiristä. Ympärilläsi oli sukutila, jonka isäsi oli perinyt vanhemmiltaan alle kolmikymmenvuotiaana, maalaistalon rytmikäs elämänmeno piikoineen ja renkeineen, nuoret vanhemmat ja kuusi sisarusta. Olet kertonut kaksikymmentäluvun olleen elämäsi onnellisinta ja huolettominta aikaa. 1930-luvulla perusrakenteet muuttuivat, murtuivat. Tuli lama. Traagisimmat tapahtumat ja menetykset tapahtuivat tuolloin, nuoruudessasi.…

kirjoittanut Marja-Liisa Alamäki, julkaistu 30. 11. 2017

Anna Yrjänäinen – Budapestin lähetystössä toisen maailmansodan ja Unkarin kansannousun pyörteissä

”Kyllä elämässä pärjää ilman ylioppilastutkintoakin”, tuumi tätini jättäessään koulunkäyntinsä jatko-opiston toiselta luokalta vuonna 1912, kun matematiikka tuotti vaikeuksia. Tätini Anna Katariina Yrjänäinen syntyi vuonna 1892 maanviljelijäperheeseen Oulujoella. Tila sijaitsi lähellä Oulun kaupunkia, noin kolme kilometriä kaupungin keskustasta. Uusi kotitalo oli vielä rakenteilla Anna-tädin varhaislapsuudessa ja perhe asui nykyisessä Laanilan virkatalossa, jonka maita perheen isä oli…

kirjoittanut Sirkka Paloma, julkaistu 28. 11. 2017

Taimi Josefina Tuominen – laululinnun nuoruus

Neiti Taimi Josefina Tuominen syntyi vuonna 1922 Ilmajoella. Hänen lapsuutensa polut kulkivat Ilmajoen kodissa sisarusten kanssa leikkien. Taimi oli jo lapsena innokas laulaja ja hyvin musikaalinen. Koulun joulujuhlissa Taimi lauloi Jouluyö, juhlayö -laulun. Opettajakin liikuttui hänen laulustaan. Voimistelussa ja urheilussa hänet huomattiin hyväksi kärrynpyörien tekijäksi. Hän oli notkea kuin pajunvitsa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuuttaan…

kirjoittanut Salme Viljamaa, julkaistu 28. 11. 2017

Hanna Pirhonen – Suomessa on kaikki hyvin

Kun kuuntelee Hanna Pirhosen (o.s. Verro s. 1932) kertomusta elämänsä vaiheista, ei ihmettele, että hän on tyytyväinen elämäänsä Raahessa. Pirhoset muuttivat Suomeen yli 30 vuotta sitten ja viettävät nyt täällä rauhallisia eläkeläisen päiviä. Hanna Pirhosen koti oli Inkerinmaalla Kotsalan kylässä. Kylän lähettyvillä oli luterilainen kirkko. Asukkaat puhuivat suomea. Kaupassa käytiin Peräkylässä, joka oli vain kivenheiton…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 28. 11. 2017

Laura Maria Kari – emäntä Laihialta

Kirkkoherra Eino Rauha puhui äitini Laura Karin siunaustilaisuudessa, elokuussa 2004. Hän vertasi elämää kankaaseen, joka otettiin kangaspuista pois, kun se oli valmis. Äitini elämän vahvuuksia olivat isänmaallisuus, käytännönläheisyys, luovuus ja sisu. Nuori aviopari Feliks ja Elisabet Kasari muuttivat vuonna 1904 hallaiselle kylmälle tilalle Haapajärvelle Jalasjärveltä. Ensin tontille tehtiin vinttikaivo, asuintalon lähelle luonnonkivinavetta, talli, aitta ja…

kirjoittanut Päivi Kari, julkaistu 27. 11. 2017

Annikki Ake – evakkomatka saaresta saareen

Sukuni juuret ovat Karjalassa, Koivistolla, Koivusaaren Eistilän kylässä. Venäjä valloitti talvisodassa kyseiset alueet, siis myös vanhempieni asuinalueet. Äitini Olga Annikki Suutari syntyi Eistilän kylässä vuonna 1915. Vanhempani tapasivat ja kiintyivät toisiinsa jo kouluaikana. Heidät vihittiin nuorina: äiti oli 19 ja isä 22 vuotta. Tapana oli viettää kahdet häät. Vihkimisen jälkeen hääväki meni ensin morsiamen kotiin. Nautittuaan…

kirjoittanut Liisa Ake-Helariutta, julkaistu 13. 11. 2017

Elise Keisaari – pitkäaikainen toimija Suomalaisen Naisliiton Tornion yhdistyksessä

Elise Angelika Keisaari, o.s. Viuhkola syntyi vuonna 1882 maanviljelijäperheeseen Alatorniolla. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista. Hän palasi takaisin Alatorniolle ja toimi opettajana yli 38 vuotta Alatornion kunnan Pirkkiön kylän kansakoulussa. Hän solmi avioliiton 24.4.1919 Yrjö Keisaaren kanssa. Heillä ei ollut lapsia. Aviomies Yrjo Keisaari työskenteli Kansallis-Osake-Pankin johtajana Ylitorniolla, jonne Elise muutti jäätyään eläkkeelle. Elise asui…

kirjoittanut Marja-Riitta Tervahauta, julkaistu 12. 11. 2017

Maire Halén – orpotytöstä huolehtivaksi äidiksi ja isoäidiksi

Maire syntyi 11.9.1916 Naantalissa, sisarpuolen ja neljän pojan jälkeen perheen kuopukseksi. Suru oli vieraillut perheessä saman vuoden alussa, kun kolmantena poikana syntynyt Tuure oli kuollut neljä ja puolivuotiaana tuberkuloosiin. Ajat olivat levottomia Suomen itsenäistymisen aikoihin. Perhe asui Käsityöläiskadulla Naantalin työväenyhdistyksen talossa. Veljessota löi leimansa Mairenkin perheeseen. Sahatyömiehenä työskennellyt isä Akseli joutui punaisten vankileirille Suomenlinnaan. Tarinan…

kirjoittanut Ann-Mari Halén, julkaistu 10. 11. 2017

Ritva Heikkonen – elämää 1900-luvun maaseudulla

Ritva Heikkonen (o.s. Suppanen) syntyi Ahokkalan kylässä, Taipalsaarella vuonna 1937 perheen kolmantena lapsena. Ritvan ollessa kaksivuotias alkoi sota Venäjää vastaan, ja isä haettiin mukaan joukkoihin. Talvisodassa menehtyi lasten setä, mutta isä selvisi takaisin kotiin. Hetken hän ehti pysyä kotona, kunnes tuli taas aika lähteä rintamalle. Jatkosota ei ollut helppoa aikaa. Ritva muistaa elävästi erään talvisen…

kirjoittanut Sanna Heikkonen, julkaistu 10. 11. 2017

Fanny Pirttiaho – tarmokas sotaleski

Fanny Katariina Pirttiaho (o.s. Pyhtilä) syntyi Pattijoella Pyhtilänperällä, jossa hänen vanhemmillaan Maria Loviisa (o.s. Pahn) ja Matti August Pyhtilällä oli maatila. Fanny oli perheen seitsemästä lapsesta nuorin. Purjehdittuaan avioliiton satamaan Lauri Pirttiahon kanssa 1.4.1935 hän asettui asumaan Raaheen Reiponkadulle 1800-luvulla rakennettuun puutaloon. Lauri oli ammatiltaan hevosmies, joka kuljetti hevosella tavaraa ympäri Raahea. Pariskunnalle syntyi Maija-tytär…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 11. 2017

Elma Luokkala – tasa-arvoaktivisti Torniosta

Torniolainen Elma Luokkala oli neitokaisiästä lähtien naisasia-aktivisti, tinkimättömästi kuolemaansa saakka. Toinen aktiiviharrastus oli kirkkokuoro. Eläkevuosina mukaan tulivat rintamamiesveteraanien naistoiminta ja vieläpä pitsinnypläys. Kaikista näistä hän sai ansaitusti tunnustusta. Elma Julia Luokkala (os. Kenttämaa) syntyi 20. kesäkuuta 1912 Ylitornion Lohijärvellä. Viisilapsisen perheen esikoisena hän joutui jo lapsena huolehtimaan myös sisaruksistaan, mutta mieli paloi koulutielle. Haaveena oli…

kirjoittanut Paavo Luokkala, julkaistu 9. 11. 2017

Fanny Suominen – kunnioituksesta elämään

Pyytäessäni isoisoäitini Fannyn ainoaa elossa olevaa lasta, 97-vuotiasta Annikkia kertomaan äidistään hän sanoi: ”Voi, mammalla oli niin kurja elämä”. Vastasin, että hän oli kuitenkin aina valoisa ja elämänhaluinen. Muistikuvani hänestä on lempeä ja rauhallinen, enkä lapsena tiennyt, mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana oli kokenut.    Tämä on tarina torppari Jaakko Jaakonpojan ja Tildan (os.…

kirjoittanut Pia Poikonen, julkaistu 1. 11. 2017

Kyllikki Piitulainen – sairaanhoitajaoppilaan kesä ja syksy 1944

Rintamalta kuului pelottavia asioita. Olin kesäkuussa harjoittelemassa synnytysosastolla Tuirassa. Minut määrättiin komennukselle, johon pääsivät vain toisen ja kolmannen vuoden oppilaat. Tilanne oli erikoinen. Oppilaat oli jo kutsuttu, mutta yksi oli ilahtunut niin näyttävästi, että johtaja oli sanonut, ettei tuollaisella asenteella voi ketään rintamalle lähettää. Varalle ei ollut muita kuin minä, vaikka olin ns. pikkuoppilas. Sotatoimialueelle…

kirjoittanut Päivi Piitulainen, julkaistu 31. 10. 2017

Mirjami Lähteenkorva – kansakoulunopettaja, kirjailija, runoilija

Runoilija Kirsti Mirjami Lähteenkorva syntyi kulttuuriperheeseen Heinolassa. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori h.c., kansakouluntarkastaja ja kansanrunoudentutkija Axel Borenius-Lähteenkorva ja Ida o.s. Silvennoinen. ”Axel Lähteenkorva oli suomalaisen kansanperinteen tutkija ja keräilijä, jonka kalevalamittaisten runojen ja sävelmien kokoelmat ovat erityisen arvokkaita systemaattisen ja huolellisen muistiinpanotekniikan takia” (SKS). Axel ihastui nuoreen opettajattareen ollessaan tarkastajan tehtävässä seuraamassa Ida Silvennoisen…

kirjoittanut Leena Kärävä-Lindgren, julkaistu 28. 10. 2017

Anna-Liisa Antila-Kaljunen – urkuri ja pedagogi

”Päätin katsoa, voiko nainen tulla valituksi.” Näin hän kertoi muistellessaan Turun Mikaelinkirkon urkurin viran täyttöä vuonna 1952. Kaikki kilpakumppanit olivat miehiä ja Anna-Liisa Antila valittiin reilulla äänten enemmistöllä ensimmäisenä suomalaisena naisena urkurin virkaan. Taiteellinen työ vaihtui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua päätoimisuuteen yliopiston musiikkikasvattajana. Minkälainen oli hänen urapolkunsa ja minkälaisia merkityksiä hänen elämäntyössään voi nähdä? Anna-Liisa…

kirjoittanut Aila Knihtilä, julkaistu 25. 10. 2017

Tyyne-Kerttu Virkki – Suomen ensimmäinen käsityöneuvos

Sakkolassa vuonna 1907 syntynyt Tyyne-Kerttu Virkki eli lapsuutensa ja nuoruutensa Karjalan kannaksella 1907–1929. Vanhemmat, Viktor ja Maria Virkki o.s. Laamanen, ostivat Sakkolan kirkonkylän tuntumassa sijainneen Lampun tilan konkurssihuutokaupasta vuonna 1906. Tuolloin tilaan kuuluivat sekatavarakauppa ja majatalo. Myöhemmin tilaan liitettiin myös saha ja mylly. Näin kasvaneesta suurtilasta muodostui tärkeä harjoittelijatila, jolla työskenteli jatkuvasti kotitalous-, karjatalous- ja…

kirjoittanut Janne Lappalainen, julkaistu 7. 10. 2017

Maija Juurola – ompelija, pientilan emäntä, siivooja ja kaupan myyjä

Hänen oikea nimensä oli Sigrid Maria. Ei työläisperhe osannut niin hienoa nimeä keksiä. Merkinnät kirkonkirjoihin teki pappi, hyvää tarkoittaen ja makunsa mukaan. Elämä saneli toisin. Jo koulussa hän oli joko Siiri tai Maija ja Maijana hän elikin koko aikuisen elämänsä ja allekirjoitti sen, mikä allekirjoittaa piti. Itse päätetty nimenmuutos ei aiheuttanut mitään ongelmia. Maija oli…

kirjoittanut Esa Juurola, julkaistu 2. 10. 2017

Aino Valonen muistelee

”Lapsuus oli hyvä. Oli leipää ja lämmintä ja vaatteet päällä”, aloitti Aino Valonen menneitten muistelun kesäkuussa 2012 vieraillessani hänen luonaan Hollolassa. Aino oli Hilma (s. Miettinen 1892–1990) ja Eljas Hämäläisen (1891–1969) perheen neljäs lapsi. Hän näki päivänvalon kesäkuun viimeisenä sunnuntaina 1924. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Arvo (1920–1951), Martti (1921) ja Mauno (1922–2009). Ainon jälkeen…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 12. 9. 2017

Elisabet Jeskanen – monitoiminainen

Elisabet Jeskanen (o.s. Malinen) syntyi syyskuun viimeisenä päivänä 1888 Iljalassa. Elisabetin vanhemmat olivat Heikki ja Maria (o.s. Wuojolainen) Malinen. Elisabetin nimi on kirkonkirjoissa milloin Eliisa, milloin Eliise tai Liisa. Tämä tarina perustuu Juho A. Leskisen pälkjärveläisestä suutariperinteestä kertovaan aineistoon ja siinä on käytetty nimeä Elisabet. Elisabet Jeskanen oli tarmokas ja aikaansaava nainen. Häneltä sujuivat niin…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 10. 9. 2017

Saimi Lindroth – Utsjoen ja Vienan-Karjalan terveyssisar

Vaatii paljon rohkeutta lähteä itselle uuteen kulttuuriympäristöön ja asuinseudulle. Vastuullinen sairaanhoitajan työ tuo oman lisähaasteensa työhön. Jos uudella asuinpaikalla ei ole lainkaan tuttuja, täytyy sosiaalinen verkosto luoda tyhjästä. Tällaista rohkeutta löytyi Saimi Lindrothilta, jonka elämäntyönä oli toimia terveyssisarena Suomen pohjoisimmalla sairasmajalla Utsjoella sekä hoitaa terveyssisaren tehtäviä sota-aikana Vienan-Karjalassa. Lindroth oli myös kirjailija, joka tallensi kokemuksensa…

kirjoittanut Iida Tahkola, julkaistu 9. 9. 2017

Iida Heinonen – Karjalan evakko, maatilan emäntä ja karjalanpiirakkamummo

Äitini Iida Heinonen syntyi vuonna 1925 Hilja Maria (o.s. Soikkeli) ja Simo Ijäksen perheeseen Laatokan Karjalassa Kurkijoen Lapinlahdella. Hänen isänsä oli pikkutilallinen-kalastaja, joka toimi myös puuseppänä. Äiti hoiti lapset, lehmän ja kaiken kotiin liittyvän hyvin alkeellisissa oloissa huoneen ja keittiön mökissä. Olen aistinut, että sisällissodan varjo vaikutti Ijäksen perheessä myös lapsien kohdalla. Isoisäni tiedän olleen…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 9. 9. 2017

Annikka Swahn – Poloinen papintytär

Kesäkuun 16 päivänä 1714 Raahen raatihuoneessa oli raastuvanoikeuden tai maistraatin istunto.    Pöydän takana istui kenraalimajuri Armfelt, joka oli Suomen armeijan jäännösten kanssa majaillut Raahessa maaliskuusta saakka. Pormestari Gabriel Corte istui salin sivuseinällä kuten myös Raahen kirkkoherra Martinus Peitzius. Karsserissa odotti oikeudenistuntoa sotavangiksi joutunut venäläinen rakuuna, joka oli oikeasti suomalainen nainen. Oikeuden edessä vanki kertoi,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 7. 9. 2017

Mathilda von Troil – yhteiskoulunjohtaja, teatterin apulaisjohtaja

Mathilda von Troil kuului sukunsa puolesta autonomisen Suomen yhteiskunnan ylimpiin: isä oli senaattori, vapaaherra Axel Gustaf Samuel (Gösta) von Troil, äidinisä senaattori, isänisä kuvernööri ja kaikki vapaaherroja. Hän kuului huipulle myös koulutuksensa ja virkansa puolesta ─ ottaen huomioon aikakauden naiselle antamat mahdollisuudet. Hänellä oli kaksi suurta rakkautta: opettajana Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu ja Bergbom-suvun jäsenenä Thalian…

kirjoittanut Venla Sainio, julkaistu 5. 9. 2017

Elisabet Haapamäki ja Matilda Aho – sisarukset isänmaan asialla

”Suomen pelasti rukouksen voima. Ilman harrasta rukousta emme olisi kestäneet. Jumala on palkinnut meidät, kun olemme olleet hänelle uskollisia.” Tätä mieltä ovat sisarukset Elisabet Haapamäki o.s.Asu, 87, ja Matilda Aho o.s.Asu, 86, Ylistarosta. Nämä Asun sisarukset olivat siellä missä miehetkin. He olivat vapaussodassa muonittajina ja sitoivat haavoja. ”Sodan kasvot ovat rumat, veljessodan vielä rumemmat. Me…

kirjoittanut Tekstin pyysi tallentamaan Naisten Ääni tietokantaan Matilda Ahon tytär Eeva Perttu o.s Aho, julkaistu 30. 7. 2017

Eeva Kauppi – arvostettu oikeuspsykiatri ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja

Eeva Kaupin kuuden sanan hoito-ohje: ”rajaava rakkaus, valvottu vapaus, lempeä väkivalta” Eeva Ottila Kauppi syntyi vuonna 1921 Mäntylän suurperheen kuudentena lapsena. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista yksi poika kuoli maassa raivonneeseen espanjankuumeeseen. Isä oli torpan poika Kaarlo Vihtori Haavisto, joka toimi pehtorina Sigrid Ottilia Tammelan kotitalossa. Sigrid ihastui talon pehtoriin ja sai alkuvastustuksen jälkeen vanhempiensa…

kirjoittanut Marjatta Björknäs, julkaistu 6. 7. 2017

Kerttu Kultala – Kinkereillä ja väkivelekasilla

Kultalanperän vanahin asukas Kerttu Kultala (o.s. Honka) oli topakka tokaluokkalainen, ku se muutti Salosista Kultalanperälle. Sittepä sitä ei oo tarvinnu mihinkään muuttaakaan. – Salosiin voisin muuttaa, mutta en muuvalle, maaseuvun rauhasta nauttiva emäntä raataa. Yks Kertun täti oli ammatiltaan turkkuri ja se opetti tytön ompeleen vaatteita: ensin läninkejä ihtelle ja sitte kamppeita koko perheelle. –…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 2. 7. 2017

Elvi Paldanius – erään elämän siivuja

Motto: Herrasmies ei hukkaa tyyliään tungoksessakaan! Äitini, Elvi Granlund syntyi vuonna 1920 Pudasjärvellä Sakarin ja Katrin (o.s. Leinonen) kolmantena lapsena. Sisaruksia oli lopulta viisi, kolme siskoa ja yksi nuorempi veli. Kotitalo on Livojoen Hautaniemessä. Lähimmät kylät ovat ylävirran puolella Sarajärvi, lähin pikkukylä alavirran puoleinen Kose. Elvi kävi kansakoulun ja jatkokoulun sekä rippikoulun Sarajärvellä. Rippikoulua piti…

kirjoittanut Kari Paldanius, julkaistu 2. 7. 2017

Kaarina Valkonen – opettaja ja valistaja

Katsoessani menneisiin vuosiin pääsen siihen tulokseen, että äitini Kaarina Valkosen elämässä oli kaksi johtolankaa: Hän halusi olla valoisa ihminen ja tueksi kanssaihmisilleen niin työsarallaan kuin yksityiselämässään. Hän ponnisteli varmistaakseen kahdelle lapselleen koulunkäynnin ja mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaarina syntyi Viipurissa vuonna 1914 Elli ja Fredrik Lastikan perheeseen viidentenä lapsena. Hän oli vain parin viikon ikäinen perheen muuttaessa…

kirjoittanut Eeva-Liisa Östergård, julkaistu 14. 6. 2017

Laura Lehtola – Inarin erämaiden katekeetta

Laura Lehtola oli vain 19-vuotias aloittaessaan työnsä katekeettana Inarin erämaissa. Katekeetat kiersivät opettamassa syrjäseuduilla asuvia lapsia. Kiertäville opettajille tulivat tutuksi myös monenlaiset kodinaskareet ruoanlaitosta aina karjanhoitoon. Kun opetustehtävä oli yhdessä paikassa suoritettu, oli aika siirtyä seuraavaan. Katekeetan elämään toivat lisäjännitystä matkat koulupaikkojen välillä. Lapin luonto on kaunis mutta arvaamaton. Määrätietoinen katekeetta Laura Lehtola kiersi Lapin…

kirjoittanut Anniina Saarela, julkaistu 12. 6. 2017

Paula Ruutu – Makarin opettajasta kansanedustajaksi

Makarin koulua käyneen Elsa-tätini päästötodistus toukokuussa 1925 on kirjoitettu kauniilla pyöreällä pystyllä käsialalla. Allekirjoittajana on koulun johtaja Hertta Gran. Udellessani Makarin asioita Aino Valoselta (os. Hämäläinen) kysäisin, josko hän sattuisi tietämään jotain tästä opettajasta. Ja tiesihän Aino. Kysymyksessä oli henkilö, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Paula Ruutu. Aloin etsiä Pälkjärveläistä varten jutun aineksia Paula Ruudusta.…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 8. 6. 2017

Helena Ranta – ihmisarvon puolustaja

Kun sovimme kirjoittamisesta Naisen ääneen, tehtävänjako oli selvä. Helena Rannan kollegana professori emeritus Erkki Vuori kirjoittaa laajemman osion, jota voi sanoa pienoiselämänkerraksi. Siinä korostuvat ne lukuisat erilaiset työtehtävät, joihin Helena Ranta on osallistunut. Opetusneuvos Marja Liisa Toivasen osalle tuli järjestötoiminta ja näkökulma siihen Helena Rantaan, joka osallistuu vapaaehtoistyöhön. Tammisten perheeseen syntyi Kajaanissa 1946 neljäs lapsi,…

kirjoittanut Erkki Vuori ja Marja Liisa Toivanen, julkaistu 8. 6. 2017

Kerttu Hemmi – naisten oikeuksien ajaja, tasa-arvon puolustaja

Sota-ajan suomalaisten naisten tarinaa tuodaan tällä hetkellä eri muodoin esille voimalla: muistelmina, kirjekokoelmina, dokumentteina, historiantutkimuksena, tv-sarjoina, elokuvina ja nyt myös sähköisesti Naisten Äänen kautta. Tiedonhaluiselle yleisölle välittyy vihdoinkin selkeä kuva sota-ajan, myös rintamaolosuhteissa toimineiden, naisten elämästä. Mitä tapahtui suomalaisille naisille, myös Kerttu Hemmille, sotiemme 1939–1940 ja 1941–1945 jälkeen? Ja miten tuleva sukupolvi suhtautui heidän uhrautuvaan toimintaansa?…

kirjoittanut Kaisa Hautamäki, julkaistu 6. 6. 2017

Aili Heikkinen – superlahjakkuus

Heikkisen kymmenlapsisessa perheessä saattoi olla niukkaa, mutta omavaraistaloudessa pärjättiin. Lapset tekivät maatalon töitä ja oppivat arvostamaan niitä. Vanhemmat kannustivat heitä opiskelemaan haluamiinsa ammatteihin. Kaiston koulu antoi alkueväät opintielle, isänmaalliseen ajatteluun ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Aili sai liittyä pikkulottiin ennen sotia ja hän oppi toimimaan kriisien varalta, avustamaan suojeluskuntaa, evakkojakin. Talvisodan aikana hän oli ilmavartiossa Yli-Iin kirkontornissa.…

kirjoittanut Marjatta Kaikkonen, Anja Lindh ja Terttu Välikangas, julkaistu 2. 6. 2017

Lyydia Pohjonen – kadonneen jäljillä

Meidän perheen lapsilla oli kaksi tätiä. Äidin sisaret Enni ja Siiri asuivat lähellä ja heitä nähtiin päivittäin. Mutta sitten vilahti aikuisten puheissa Lyydia-täti, jota Lyytiksi kutsuttiin. Hän oli papan ainoa sisar, joka asui Tampereella. Hän ei koskaan käynyt meillä, tuskin koko pitäjässä. Syytä siihen lapsena emme tienneet. Ehkä häntä ei kutsuttu, ehkä hän ei kutsustakaan…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 28. 5. 2017

Hilkka Heiskanen – Matkaselän nuorin lotta

Hilkka oli 18 vuoden ikäinen, kun hän talvella 1942 lähti lottatyöhön Ruskealaan Matkaselän asemalle. Takana olivat talvisodan ja evakkomatkan koettelemukset ja paluu Pälkjärvelle. Ei siis mitään tavanomaista nuoruutta tähän saakka, eikä tästä eteenpäinkään. Hilkan muistin mukaan Matkaselässä oli 40–50 lottaa, joista Hilkka oli nuorin. Lotat asuivat pitkissä parakeissa, 20–25 lottaa samassa parakissa. Vuoteena oli kova…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Anni Kilpiranta – opettaja ja kunnanvaltuutettu

Anni Sofia Kilpiranta o.s. Lahtinen syntyi 1892 Emilia Karoliina ja Albert Lahtisen perheen neljäntenä lapsena Kalvolassa, joka nykyisin kuuluu Hämeenlinnaan. Annin äiti Emilia Karolina oli Heinolassa syntyneistä ja eloon jääneistä Löfgrenin sisaruksista vanhin (s. 1858). Hän lähti kahdeksantoista vuoden ikäisenä palvelustytöksi, ensin Porvooseen ja sieltä Helsinkiin. Pari vuotta Heinolasta lähtönsä jälkeen Emilia Karolina muutti Kalvolaan,…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Hilkka Hämäläinen – Villähteen leivän tarmokas yrittäjä

”Kun täytän vuosia, niin ajattelen, että olen päässyt mäen päälle, josta näkyy toinen mäki. Toivon teidän kaikkien ajattelevan näin ja rynnistävän innolla kohti seuraavaa mäkeä!” Näin kirjoittaa Hilkka 90-vuotisjuhlakutsussaan. Hilkan elämässä on ollut vastamäkeä, jos myötälettäkin. Kaikkea tätä hän muistelee kauniissa kodissaan keväisenä päivänä 2017, pian 93 ikävuotta täyttävänä tarmokkaana, monessa mukana olevana naisena. Hän…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 24. 5. 2017

Meeri Irene Lindroos – osa omaa historiaani

Millaista elämä oli sodanaikaa? Kysyin isoäidiltäni asiasta. Hän vastasi, että itse ei oikein tiedä, koska oli silloin niin pieni. Isoäitini kertoi, että hänen äitinsä eli silloin sodanaikaan ja osaa kuvailla millaista elämä oli silloin. Isoisoäitini kävi koulua, mutta joutui lopettamaan koulunkäynnin olosuhteiden vuoksi. Koulussa opiskeltiin vain kotitaloutta eli karjan- ja perheen hoitoa. Isoisoäitini ei ollut…

kirjoittanut Anni Pakarinen, julkaistu 19. 5. 2017

Elsa Inkeri Lonkila – raskasta työtä ja lasten parasta

Äitini, Elsa Inkeri Lonkila, omaa sukua Juntunen, syntyi 1925 Vieremällä, kuoli 2012 Kiuruvedellä. Hän muutti muutaman vuoden ikäisenä perheensä kanssa Kiuruvedelle. Perhe oli maanviljelijäperhe, ja äiti oli perheen vanhin lapsi. Lapsia perheessä oli viisi joista kaksi kuoli pienenä. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan hyvin yleistä. Äitini koti oli iso talo, jossa oli iso navetta, useita lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita,…

kirjoittanut Maija Törmälehto, julkaistu 18. 5. 2017

Martta Immonen – muistoja pitkän elämän varrelta

Martta Immonen syntyi Unikeonpäivänä 1920 perheensä pahnanpohjimmaiseksi Pälkjärvellä Iljalan kylässä. Martta on ehtinyt olla monessa mukana pitkän elämänsä aikana. Haasteita on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, kuten muillakin evakoilla. Unikekona Martta ei ole joutanut olemaan. Liisa-äiti oli valinnut kuopukselleen kummeiksi kaksi Marttaa. Toinen heistä oli Martta Heinonen Pälksaaresta. Toisen sukunimi on päässyt unohtumaan, sillä tämä kummi…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 16. 5. 2017

Helmi Nikkilä – hääpuvussa heinätöihin

Vain pari kuukautta nuoripari ehti aloitella yhteistä tulevaisuutta, kun mies lähti sotaan. Kihlajaisistakaan ei ollut ehtinyt kulua kuin puolisen vuotta. Sauna ja navetta olivat valmiina mutta päärakennus keskeneräinen. Peltojen raivaus oli osittain vielä kesken ja nuorikko jäi lähes vieraaseen ympäristöön yksin. Peltojen sijainti, metsien rajat, kylvöt, kynnöt ja apuvoimien saanti jouduttiin selvittelemään kirjeenvaihdossa. Näin Helmi kertoi…

kirjoittanut Lea-Elina Nikkilä, julkaistu 4. 5. 2017

Aira Kemiläinen – yleisen historian professori

Aira Kemiläisen tutkimukset nationalismista ovat kansainvälisesti arvostettuja. Suomessa hänet tunnettiin paremmin suomalaisia koskevien rotuteorioiden selvittäjänä. Jyväskylän yliopiston yleisen historian professoriksi 1971 nimitetty Kemiläinen oli yksi Suomen harvoista naisprofessoreista. Aira Kemiläinen syntyi Kuopiossa 1919 pohjoissavolaiseen sukuun. Hänen isovanhempansa kuuluivat siihen osaan suomalaista väestöä, joka alkoi 1800-luvun lopulla kouluttaa lapsiaan korkeakoulussa. Aira Kemiläisen isä kirjastonhoitaja, filosofian maisteri…

kirjoittanut Marjatta Hietala, julkaistu 23. 4. 2017

Tellervo Hakkarainen – lottajohtaja

Kotitalousopettaja Tellervo Hakkarainen aloitti uransa lottatyössä lottakanttiinien päällikkönä. Sotien jälkeen hän oli mukana luomassa Lotta Svärd -järjestön työn jatkajaa, Työmaahuoltoa, jonka toimitusjohtaja hän oli 1946–1973 ja Suomen Naisten Huoltosäätiötä, jonka puheenjohtaja hän oli 1985–1996. Tellervo Hakkarainen kasvoi Kurussa, missä hänen isänsä toimi nimismiehenä. Siellä hän liittyi Lotta Svärd -yhdistykseen 1938 ja suoritti Tuusulan Syvärannan lottaopistossa…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 22. 4. 2017

Helvi Hyrynkangas – pikkulotasta vaikuttajaksi

Helvi Pääkkönen, myöhemmin Hyrynkangas, syntyi Oulun synnytyslaitoksella kiiminkiläisen opettajaperheen tyttäreksi vuonna 1928. Hänen isänsä on Erkki Pääkkönen ja äitinsä Anni Pääkkönen s. Markkanen. Pariskunta sai kaikkiaan neljä lasta. Kotina perheellä oli Kiimingin kirkkoa vastapäätä oleva idyllinen punainen rakennus, virka-asunto, joka tänä päivänä hyvin entisöitynä toimii Kiimingin seurakuntasalina. Talo rakennettiin 1880-luvulla rovasti R. W. Montinin käynnistämän…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 21. 4. 2017

Ulla Mannonen – kansanperinteen suurkerääjä

Ulla Mannonen (1895−1958) on ollut eräs Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnearkiston uutterimmista perinteenkerääjistä. Hänen keräämänsä valtavat aineistot kuuluvat suurimpiin yksittäisen henkilön keräämiin. Mutta mikä sai tavallisen kansannaisen keräämään tuollaisen valtavan määrän kansanperinneaineistoa? Ulla Mannosen syntyessä Suomi oli Nikolai II:n hallitsema suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan lisäksi Mannosen lapsuuden ja nuoruuden vuosiin ajoittuu modernisaatio monissa muodoissaan, mikä…

kirjoittanut Merja Leppälahti, julkaistu 17. 4. 2017

Martta Haatanen – torniolainen kirjailija ja Lapin evakkojen edustaja

Kun Martta Haatanen kutsuttiin vuonna 1945 Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan Lapin sodan evakkojen edustajaksi, hän oli jo tunnettu peräpohjalainen kirjailija, jonka menestysteoksesta Kirkastettu sydän (1943) oli tehty myös kotimainen elokuva. Se kertoi urheasta papinvaimosta ja kymmenen lapsen äidistä, joka tyytyi valittamatta osaansa sotaleskenä. Romaani pohjautui lestadiolaisen kirkkoherran Väinö Havaksen ja hänen Saimi-vaimonsa vaiheisiin. Martta Haatanen ei kuitenkaan ollut syntyperäinen…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 7. 4. 2017

Elli Tervo – huoleton lapsuus, sota-ajan nuoruus

Oulunsalolainen Elli Hakko eli huolettoman, joskin ajalle tyypillisen työteliään lapsuuden. Talvisodan syttyminen muutti kaiken, sillä vain 13-vuotias tyttö joutui sotavuosina raskaisiin ja vastuullisiin tehtäviin. Kaksiosaisen tarinan ensimmäisessä osassa kertojana on tekstin kirjoittanut Ellin tytär, toisessa osassa Elli itse. Sata vuotta sitten Oulunsalon Keskipiirillä asusteli Hakkojen perhe. Molempien vanhempien juuret olivat Etelä-Pohjanmaan Laihialla. Mikko-isä oli kiertokoulun…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 6. 4. 2017

Helmi Kääriäinen – tarmokas ja edistyksellinen äitini

Riikolan talossa Pälkjärven Kurikassa ei ollut emäntää. Taloa isännöi kaksi poikamiesveljestä Eerik ja Paavo Riikonen, molemmat jo yli 50-vuotiaita. Kun Pälkjärvelle perustettiin meijeri, sinne tuli meijeriköksi lapinlahtelainen Maria Johanna Sonninen. Paavon ja Hannan tiet kohtasivat. Paavo löysi vihdoin rinnalleen pätevän emännän kanssaan tilaa hoitamaan. Pari vihittiin marraskuussa 1905. Hanna on 27-vuotias ja Paavo 51. Perheeseen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 3. 4. 2017

Olga Oinola – kahden aatteen nainen

Vaikka Olga Oinolalla oli pitkä pedagogin ura, jälkimaailma muistaa hänet naisasianaisena ja raittiusvalistajana. Aktiivinen harrastustoiminta niissä vei hänet järjestöjen johtopaikoille ja kunnalliselämän vaikuttajaksi, Oinottareksi, jonka olemukseen monitaitoisuus ja hyväntuulisuus heittivät häivähdyksen ikuista nuoruutta. Olga Adele Johansson syntyi 1865 Leppävirralla maanmittari Josef Johanssonin ja hänen vaimonsa Gustaavan perheeseen. Vanhemmat olivat edistyksellisiä ja panivat Olgan tyttökouluun. Sen…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 2. 4. 2017

Flora Paasonen – Suomen historian merkkihenkilön vaimon tarina

Paistettu kyyhkynen lensi hänen suuhunsa, ja minä olin se kyyhkynen. Tällä unkarilaisella sananlaskulla Flora kuvaa rakastumistaan mieheensä, Aladar Paasoseen. Unkarilaisen Flora Barthan ja suomalaisen, presidentti Kyösti Kallion adjutantin rakkaus alkoi kesällä 1938 aivan sattumalta. Flora tuli tuolloin 20-vuotiaana opiskelijana viettämään kesää Suomeen. Pienten seikkailujen jälkeen hän päätyi Aladar Paasosen äidin luokse, missä tapasi tulevan miehensä. Presidentin…

kirjoittanut Pirkko Karvonen, julkaistu 26. 3. 2017

Kaisa Mäkelä – konekutoja ja kotirintaman lohduttaja

Perinteisten sukkapuikkojen ja kinnasneulojen rinnalle tuli 1800-luvun lopulla suomalaiseen käsityöhön uusi työväline, kutomakone. Neuleiden valmistaminen nopeutui. Samalla syntyi uusi ammattiryhmä, kodeissa työskentelevät konekutojat. Insinööri Theodor Neovius oli perustanut 1889 Helsinkiin kutomakoneita ja lankoja myyvän tukku- ja vähittäisliikkeen. Hän mainosti alusta saakka aktiivisesti liikkeensä palveluja ja konekudonnan mahdollisuuksia useissa lehdissä. Muun muassa Suomen teollisuuslehti julkaisi jo…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 19. 3. 2017

Äitini Tyyne Immonen – vieraanvarainen karjalaisemäntä

Tyyne syntyi Pälkjärven Naatselän kylässä Anna ja Matti Hiltusen esikoisena elokuussa 1923. Hän sai kolme sisarusta kahden vuoden välein; Veikko, Antti ja Aili. Perhe eli vaatimattomassa kunnan vuokramökissä. Tyyne oli kiltti ja kaikin puolin kuuliainen lapsi. Perheen vanhimpana lapsena hän omaksui toisista huolehtivan ja auttavaisen elämänasenteen jo pienestä pitäen. Kansakoulun Tyyne aloitti viikkoa ennen kahdeksanvuotis-päiväänsä…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 18. 3. 2017

Saimi Riikonen – rakas täti, kummi ja ystävä

Lempi Saimi Kääriäinen syntyi Pälkjärven asemalla rautatieläisten talossa 4.4.1904. Myöhemmin huomattiin, että papinkirjoihin oli merkitty syntymäpäiväksi kaksi eri merkintää 4. ja 14. Äiti muisti kuitenkin, että oikea päivä oli huhtikuun neljäs. Saimi oli kolmas ratavartija Aapeli Kääriäisen ja vaimonsa Iidan lapsista, joita syntyi kaikkiaan kymmenen, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä kuoli puolivuotiaana. Katselen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 14. 3. 2017

Tyyne Lehtonen – sisukas äitimme

Äitimme, Tyyne Lehtonen, syntyi vuonna 1925 Lempaalassa, Pohjois-Inkerissä, Suomen rajan tuntumassa. Hän oli perheen nuorin lapsi. Isän suku oli savakkoja, jotka olivat tulleet jo 1600 luvulla Savosta Inkerin maalle. Äidin suku oli äyrämöisiä Kannakselta. Perhe viljeli maata ja he myivät monenlaisia elintarvikkeita miljoonakaupunki Leningradiin. Luterilaisuus ja suomalaisuusaate kuuluivat tiiviisti arkielämään. Ahkeruus ja säästäväisyys olivat perheen…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 3. 2. 2017

Helvi Brander – evakko, isänmaan ystävä, perheenäiti

Helvin isä Evert Junnonen (1882─1974) oli kotoisin Lemiltä ja suuren kymmenlapsisen perheen poika. Äiti Emma Matikainen (1887─1950) oli pakkoluovutetusta Karjalasta, Pälkjärveltä. Emman lapsuuden perheessä oli 10 lasta. Koska Pietarissa oli runsas suomalaisyhteisö, niin nuoret kumpikin omalla tahollaan lähtivät sinne etsimään muun muassa paroni Nicolailla sisäkön opissa ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä toisissa varakkaissa perheissä. Nuoret…

kirjoittanut Torsten Brander, julkaistu 27. 1. 2017

Sylvia Linnansaari – kansakoulunopettajan ja isänmaan kutsumus

Sylvia Bökmanin isä oli apteekkari Gustaf Adolf Bökman (1861-1921) ja äiti klaveerinsoittaja ja laulaja Märtha Aurora Mechelin (1872-1954). Lapsia syntyi yhdeksän, joista kaksi kuoli pieninä. Joen törmällä sijaitseva apteekkirakennus pihoineen käsitti puutarhan marjapensaineen ja juureksineen sekä tilaa lampaille. Koska Vetelissä ei ollut omaa lääkäriä, apteekkari toimi osittain lääkärinä. Sylvian äiti Märtha soitti pianoa ja lauloi…

kirjoittanut Heljä Linnansaari, julkaistu 14. 1. 2017

Martta Leskelä – eräs kotirintaman sankari

Martta Leskelä (os. Simelius) syntyi Pulkkilassa vuonna 1922. Haastattelin Marttaa, anoppiani, useaan otteeseen vuosina 2010-2016. Tämä kirjoitus on tehty haastattelujen pohjalta ja rajautuu lähinnä sota-aikaan ja kotirintamaelämään. Rauhankallion ovet avautuvat puoliautomaattisesti. Tulemme palvelutalon hämärään käytävään, jonka perällä on Martan huoneisto. Käytävän päässä, mutkan takana avautuu asukkaiden yhteinen kokoontumis- ja kahvittelutila. Pöydän äärellä istuu muutama iäkäs nainen. Sanomme…

kirjoittanut Markku Välitalo, julkaistu 12. 1. 2017

Pirkko Teirikko lukiolaisena ja lottana säähavaintoasemalla Oulussa

Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 Oulussa ei ollut lentoliikenteen tarpeisiin riittävän hyvää ja tarkoituksenmukaista säähavaintoasemaa. Koko Pohjois-Suomen säähavaintotoiminnan pääkeskus oli Rovaniemellä. Ilmatieteen laitoksella Helsingissä etsittiin sopivaa paikkaa sotatilan vaatimalle asemalle Pohjois-Suomesta. Helsingistä otettiin yhteyttä isääni Antti Teirikkoon, joka oli tuolloin Oulun seudun suojeluskunnan aluepäällikkö. Hänen toivottiin osoittavan Oulun seudun säähavaintoasemalle sopiva paikka ja sen toiminnasta vastaava…

kirjoittanut Päivi Kujasalo, julkaistu 9. 1. 2017

Hilma Herajärvi isänmaan asialla

Hilma Katariina Herajärvi syntyi 1895 lopulla Alatorniolla Hanna (o.s. Ponkala) ja Isak Herajärven eli Alakuijalan maanviljelijäperheeseen vanhimpana lapsena. Hilma valmistui 22-vuotiaana Raahen seminaarista kansakoulunopettajaksi. Samana vuonna 1917 Suomi itsenäistyi. Hän suoritti saamansa stipendin turvin vielä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen, lukuvuonna 1927–1928, kansakouluopettajien jatko-opintoja Helsingin yliopistossa. Hilma Herajärvi toimi aluksi opettajana Alatornion kunnan Kivirannan kansakoululla ja…

kirjoittanut Helena Herajärvi, julkaistu 8. 1. 2017

Fanni Teirikko johtamassa Oulun lottien varusjaostoa

Näin jo tukevasti ikääntyneenä, 84-vuotiaana, osaan arvostaa sitä työtä ja niitä elämänarvoja, jotka olivat elämän kulmakiviä edellisillä sukupolvillamme. Äitini, Fanni Teirikko oli kympin tyttö. Äiti oli syntyjään Halonen ja naimisiin mentyään Tjäder. Teirikko hänestä tuli, kun nimi suomennettiin 1935. Fannin kaltaiset tytöt turvasivat maamme hyvinvoinnin sotien aikana. Sodista selvittiin. Sankareita olivat miesten lisäksi naiset. –…

kirjoittanut Aira Niva s. Teirikko kertoo, Päivi Kujasalo tarkistanut tiedot, koska Aira Niva, hänen tätinsä ei elä enää., julkaistu 2. 1. 2017

Elli Tahkola – äiti, sankarittareni

Oli maaliskuun kolmas päivä vuonna 1918. Aurinko killotti puhtaaseen hankeen. Lieveen tuvassa Määttälänvaaran huipulla oli kiireinen tunnelma. Perheen äidin, Hildan, synnyttämisen aika kuulosti olevan tuona päivänä. Äiti oli lämmittänyt liedellä kuumaa vettä, repinyt pestyjä vaateriekaleita pyyhkeiksi ja kapaloiksi sekä käskenyt Ainon, perheen esikoisen, hakea lapsenpäästäjä naapurista paikalle. Antti-isä oli lähtenyt jo aamusta hevosella metsään puita…

kirjoittanut Maija Ahola, julkaistu 31. 12. 2016

Helvi Savikuja ja hänen sukutarinansa

Torniolaisella Helvi Savikujalla on takanaan rikas elämä. Se alkoi 93 vuotta sitten Ylivojakkalassa, jatkui Sukevalla, missä hän kävi kansakoulun. Helsingissä käydyn lukion jälkeen hän pääsi ylioppilaaksi Torniossa, missä hän suoritti myös opettajaseminaarin ja toimi opettajana, lyhyttä hämäläiskautta ja Ruotsin vuosia lukuun ottamatta. Kaikkina näinä vuosina ja vuosikymmeninä suku on ollut Helville, sukunsa jatkajalle, tärkeä. Ensin…

kirjoittanut Marja-Riitta Tervahauta, julkaistu 30. 12. 2016

Aino Heikkilä – ahkera kyläkauppias

Aino Heikkilä syntyi Juho ja Fretriika (os. Kemppainen) Sirviön perheen esikoiseksi. Fretriika oli suurperheen lapsi Suomussalmen köyhästä pitäjästä. Hän oli joutunut huutolaislapseksi perheeseen, jossa oli ankara kohtelu. Kymmenen vuoden ikäisenä Fretriikan tehtävänä oli syksyn viimaisilla keleillä soutaa venettä, kun verkkoja laskettiin. Housujakaan ei tyttönen ollut saanut lämmikkeeksi jalkaansa. Täytettyään 15 vuotta Fretriika lähti tervaveneessä Suomussalmelta…

kirjoittanut Arja Karttunen, julkaistu 26. 12. 2016

Lyydia Hartikainen – kyläompelija

Äitini, Lyydia Katariina – lempinimeltään Lyyli – syntyi Revonlahdella Katri ja Albert Marjomaan maanviljelijäperheen toiseksi vanhimpana lapsena toukokuussa 1905. Tummatukkaisen pikkuneidin lisäksi perheeseen syntyi kaksi poikaa ja neljä tyttöä: Eino, Adele, Fanni, Helli, Urho ja Kerttu. Ison maatalon emännällä töitä riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Vanhimpana tyttölapsena Lyyli sai tehtäväkseen huolehtia koulunkäyntinsä ohella nuoremmistaan aina, kun Katri-äiti…

kirjoittanut Anja Garanvölgyi, julkaistu 22. 12. 2016

Toini Väänänen ja Irma Innanen – Jäämeren rannan lasten sotavankeus ja Petsamoon jäänyt nuoruus

Suomen toinen, menetetty käsivarsi tunnetaan Petsamona, mutta Petsamo on vasta sisämaata. Vielä sen takana jatkui Suomen alue Jäämeren rannikkona ja Kalastajasaarentona. Alueen suomalaiskylät jätettiin Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen alle talvisodan käynnistyessä. Neljäsataa naista ja lasta joutui puna-armeijan sotavangiksi. Mukana olivat myös Moilasen perheen tyttäret Toini ja hänen siskonsa Irma. Toini jäi kaipaamaan Kalastajasaarennon elämää ja kotiaan koko…

kirjoittanut Kaisu Innanen, julkaistu 20. 12. 2016

Arla Klockars – Flicklotta på krigssjukhus

Under vinterkriget fyllde jag 12 år. Vid krigsutbrottet förvandlades skolorna till krigssjukhus och vi elever – de flesta av oss flickscouter – anmälde oss till tjänstgöring. Scoutkåren organiserade det inte, vi gjorde det själva redan första dagen. Det uppstod först något av konkurrens mellan flickscoutingen och flicklottarörelsen. Scoutledarna gillade inte att som var för unga…

kirjoittanut Arla Klockars, julkaistu 19. 12. 2016

Hilda Karppinen – perheenäiti ja kotirintamanainen

Syksyinen aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että reipas kävely sai hikihelmet otsalle. Hilda pysähtyi pyyhkimään kasvojaan. Taipaleenharjun talot olivat seuraavan mäen takana. Sieltä saisi kyydin Ouluun. Kuusamontie oli pääväylä ja kulkijat pysähtyivät lepäämään Taipaleenharjun kievarissa. Tauko oli paikallaan, reppu pois selästä, kaulaan ripustetut kengät kiven kupeelle. Purosta täytetty vesipullo antoi avun janoiselle. Kylläpä raikas vesi…

kirjoittanut Aili Pollari, julkaistu 17. 12. 2016

Saimi Paavola – sitkeä vaikeuksista selviäjä

Suomessa leviävä ”lentävä keuhkotauti” valtasi 1920-luvulla Revonlahden, oli riehunut Suomessa jo muissakin pitäjissä pidemmän aikaa.  Tauti riisti Saimi Maria Martikkalalta isän, äidin ja 12 sisarusta lyhyen ajan sisällä. Saimi jäi yksin hoitamaan kotimökkiä 13-vuotiaana. Saimi oli saanut suunnitella vähän aikaa tulevaisuuttansa viimeisen elossa olevan veljensä Aalen kanssa. Pienen maatilan työt kävivät liian rankoiksi tytön yksin…

kirjoittanut Arja Karttunen, julkaistu 12. 12. 2016

Elli Karsikko – selviytyjä

On jo syyskuun puoliväli, hyytävän kylmä tuuli suhisee korvissani, vaikka musta neulelippis suojaa päätäni. Tahtoisin huutaa, kuten nuo Kummatin koulun pihalla välituntiaan viettävät lapset. Omatunto soimaa: tiedän että minua odotetaan. Keväällä poimin Ruonankadun tienvarrelta ison kimpun puna-ailakkeja tuliaisiksi. Kun olin lapsi, äiti kertoi, että ne ovat taivaanavaimia. Myöhemmin kesällä olen vienyt äidilleni puna-apiloita tai poiminut…

kirjoittanut Tuula Laitinen, julkaistu 7. 12. 2016

Helmi Tengén – Unionin tukipylväs

”Veistonopettajan paikkaa hakiessani syrjäytin 9 mieshakijaa, koskapa aikaisemmat ansioni ja ulkomaanmatkoilla hankkimani lisäoppi veivät minut ehdottomasti toisten hakijoitten edelle. Kun menin nostamaan ensimmäistä palkkaani, hämmästyin suuresti, kun se oli huomattavasti pienempi, kuin se palkka, joka oli hakemusilmoituksessa mainittu. Tarkastaja v. Bonsdorff sanoi syyksi sen, että olen nainen. En voinut ymmärtää, mitä tekemistä sukupuolellani oli tämän asian kanssa. Lopulta sain tarkastajankin uskomaan, että jos kerran hoidan poikia ja opetan heidät yhtä hyvin veistämään kuin mieskolleegani, minulle on maksettava ilmoituksessa luvattu palkka ja suotava muut virkaan kuuluvat edut. Niinpä sitten olenkin koko opettajanaoloaikani nauttinut miesopettajien kanssa samaa palkkaa.”

Helmi Tengén oli Naisasialiitto Unionin aktiivisimpia ja värikkäimpiä jäseniä, mutta vaikutti lisäksi mm. Helsingin Naisopettajain Yhdistyksessä, Suomen Naisopettajain Liitossa, Helsingin voimistelijain liitossa ja Autoklubissa. Itseään hän piti juoksupoikana, joka oli aina valmis tekemään, mitä oli tarvis tehdä.Lue lisää Helmi Tengénin elämästä.
 

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 5. 12. 2016

Kauppias Lydia Lyttinen – veitsiluotolaisten hovihankkija

Hulda Lydia Lyttinen, os. Kakko, syntyi Kuivaniemellä 24.12.1889. Hänen vanhempansa olivat talolliset Matti ja Anna Kakko. Matti kalasti ja viljeli yhdessä Janne-veljen kanssa sukutilaa Kuivaniemen Pohjoisrannalla. Lydia oli perheen seitsemästä lapsesta toinen. Lydialla oli ruskeat silmät ja pitkät ruskeat letit, kun hän sisaruksineen kävi kansakoulua Kuivaniemen kirkolla joen toisella puolella. He soutivat kapean joen yli…

kirjoittanut Pirkko Mattila, julkaistu 29. 11. 2016

Irmeli Kaario sukupolvien ketjussa

Sukupolvien ketjussa puhutaan yleensä miehistä. Miehen nimi on periytynyt pojalle, samoin ennen tilat ja maat. Isyydestä ei kuitenkaan aina voinut olla täyttä varmuutta. Naisten muodostama ketju on selkeämpi. Se on napanuoraketju. Isoäitini, Maria Wetterstrand, o.s. Huotari syntyi keisarillisella Venäjällä, Pietarissa karjalaisista vanhemmista. Perhe vietti turvattua, onnellista ja vaurasta elämää. Seitsemäntoistavuotiaana Maria tutustui muutamaa vuotta vanhempaan…

kirjoittanut Irmeli Kaario, julkaistu 27. 11. 2016

Aune Kinnarinen – minun elämäni tarina

Olen syntynyt 24.10.1934 Nilsiässä Pienviljelijä perheen esikoisena. Kotini oli pienen Pieksänjärven rannalla, jossa Lokki-laiva kesäisin ajoi Kuopion ja Pieksänkosken väliä, kuljettaen asukkaiden ostokset, niin rakennustarpeet kuin myös maidot meijeriin Kuopioon. Talvella oli neljän kilometrin matka käveltävänä maatien varteen, jossa kulki postikas ja yksi linja-auto kerran päivässä. Nilsiän kirkolle oli matkaa 20 kilometriä, joko hevosella tai sitten jalkapatikalla.

Lue lisää Aune Kinnarisen elämästä, joka on kuljettanut Nilsiästä Helsinkiin ja Kuusankoskelle.
 

kirjoittanut Aune Kinnarinen, julkaistu 14. 11. 2016

Hilma Maria Välikangas kotirintamanaisena ja kodin valona sodan jälkeen

Rakas äitini, Hilma Maria Välikangas s. Koponen, Maijaksi kutsuttu, palveli sotien ajan isänmaata työskentelemällä sotateollisuuden kipeästi tarvitsemassa Vihtavuoren ammustehtaassa ja toimimalla lottana. Ammuksia valmistettaessa pikkupaukkuja sattui tehdassalissa usein äidin työaseman vasemmalla puolella, mikä vaurioitti hänen vasemman korvansa kuuloa pysyvästi. Viholliskoneet pyörivät Vihtavuoren yläpuolella monet kerrat löytämättä verhoiltua tehdasta. Äiti syntyi 7.8.1916 Vesannolla, Savossa ja kuoli…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 5. 11. 2016

Ulla Laine – uraa uurtava metsänhoitajanainen

”Olin sikäli erityisasemassa, että oli kulunut yli kymmenen vuotta edeltäjäni Martta Valtosen ajoista, ja miessukukunta oli tuudittautunut siihen uskoon, ettei naisista ole uhkaa tällä alalla. Tiesin Hyytiälään mennessäni, että kurssin pojille oli annettu tehtävä karkoittaa minut sieltä itkien tieheni. Vetojakin kestokyvystäni oli lyöty!” kertoo Ulla huvittuneena, eikä hänen äänestään nyt, niin kuin ei muulloinkaan, löydy hienoistakaan katkeruuden sävyä.

Ulla Laine opiskeli metsänhoitajaksi 1930-luvulla, jolloin naisia oli ollut metsänhoitajan opinnoissa vain muutama. Lue, kuinka Laine kertoo opinnoista ja urastaan positiivisen elämänmakuisesti.

kirjoittanut Anba-Liisa Raunio & Pia Thomssen, julkaistu 4. 11. 2016

Maria Olli – arjen sankari

”Runturi, ronturi, äidin unturi, kultainen lunturi, runturi, ronturi”, lauloi äitini minulle keksimäänsä ja säveltämäänsä lorua, kun vauvana katselin maailmaa hänen sylistään. Kahdelle pikkuveljelleni hän lauloi:” Lemmulla on leviät korvat, kissalla on kuusi häntää, koiralla on seitsemän silmää, kanalla on näppärä nokka!” Laulu jatkui ja kaikilla äidin laulussa mainitsemilla eläimillä oli mitä kummallisimpia ominaisuuksia. Pienet pojat…

kirjoittanut Terttu Jokinen, lehtori, julkaistu 12. 10. 2016

Hilma Lehtiö – Kirjekuoritehtaan työntekijästä Kansanhuollon johtajaksi

Hilma syntyi tamperelaiseen työläisperheeseen kuopuksena vuonna 1896. Perheen yhdeksästä lapsesta esikoinen Johannes kuoli kuusivuotiaana ja myöhemmin syntynyt Naima yhdentoista päivän ikäisenä. Vuosisadan vaihtuessa perhe asui tyypillisessä työläisasunnossa Alarannassa. Yksitoista henkeä jakoi yhden huoneen, keittiö kuului neljälle perheelle siten, että jokaisella oli piisissä oma keittopaikka. Hilman isä joutui hakemaan työtä teollisuuskaupungissa, kun vanhin veli peri kotitalon…

kirjoittanut Pirkko Lehtiö, julkaistu 4. 10. 2016

Inkeri Kinnunen – Esimerkillinen soroptimisti

  Meillä ei ole rajoja, ellemme itse niitä laadi. Filosofian maisteri Inkeri Kinnunen oli Porin soroptimistiklubin ensimmäinen presidentti. Hän syntyi 20.9.1906 Loimaalla ja kuoli 92-vuotiaana vuonna 1998 Porissa. Porin klubi perustettiin vuonna 1960, ja seuraavana vuonna klubi järjesti Porin Suomalaiseen Yhteislyseossa lähinnä oppikoululaisille tytöille tarkoitetun yleisötilaisuuden, mihin tuli vieraaksi tyttöjen kysymyksiin vastaava Kotilieden PikkuÄiti. Tilaisuuden nimi…

kirjoittanut Sinikka Tiusanen, kemisti, eläkkeellä SI Pori, julkaistu 6. 9. 2016

Gerda Ryti ja keskipäivän kirkonkellot

Gerda Ryti oli tasavallan presidentin puolisona sotien vaikeina vuosina. Hänen aikansa presidentinlinnan emäntänä 1940–1944 ei ollut edustamista vaan vaikeiden aikojen kestämistä ja itsekuria vaativaa esikuvana olemista. Hän valoi radiopuheissaan rohkeutta ja uskoa valoisampaan tulevaisuuteen. Hän oli ehkä maan kuuluisin spiritualismin harjoittaja. Suomenruotsalaisen säätyläisperheen tyttärenä Gerda Serlachius kävi tyttökoulua (Helsingissä Laguska skolan ja Viipurissa Svenska fruntimmerskolan…

kirjoittanut Korppi-Tommola, Aura, Pohls Maritta, julkaistu 3. 9. 2016

Toini Eklund, Suomen ensimmäinen naispuolinen metsänhoitaja

Helsinkiläinen Toini Suoma Eklund aloitti vuonna 1918 ensimmäisenä naisena Suomessa metsäopinnot. Hän oli kirjoittanut ylioppilaaksi edellisenä vuonna Helsingin Suomalaisen Tyttökoulun jatkoluokilta. Metsänhoitajaksi Toini valmistui vuonna 1921 ja filosofian kandidaatiksi 1930. Pettyneenä  työtehtäviinsä metsähallituksessa hän siirtyi opettajaksi. Metsäopinnot Toini Eklund aloitti vuonna 1918 itsenäistyneessä, mutta katkeran vapaus- ja kansalaissodan kuohuttaneessa Suomessa. Toinin luokkatoverit Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa ihmettelivät…

kirjoittanut Pia-Maria Thomssen, julkaistu 29. 8. 2016

Irma Merentie – sotaorvon tarina.

Isäni Kalle Keränen syntyi vuonna 1909 Suomussalmella. Hän oli muuttanut Kuhmoon työn vuoksi 1930-luvun alkupuolella. Äitini Lilli Oikarinen syntyi myös vuonna 1909 Hyrynsalmella. Hän tuli myös 1930-luvun alussa Kainuun Osuusliikkeen palvelukseen Kuhmoon. Siellä he tutustuivat ja menivat avioliittoon vuonna 1933. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä ja yksi poika, minä heistä vanhimpana vuonna 1934. Asuimme ensin vuokralla,…

kirjoittanut Kaija Sepponen, julkaistu 27. 8. 2016

Anni Walden – sotakummivaliokunnan puheenjohtaja, kenraalitar

Puolustusministeri, jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin puoliso Anni Walden toimi vuosina 1940 – 1945 Mannerheimin Lastensuojeluliiton sotakummivaliokunnan puheenjohtajana. Sotakummitoiminta laajeni hänen johdollaan nopeasti paitsi kotimaassa myös ulkomailla, erityisesti Ruotsissa. Tämä järjestelmä oli merkittävä lisä sotaorpojen huollolle valtion maksamien eläkkeiden lisäksi. Anni Konkola syntyi vuonna 1885 jämsäläisen tilanomistajan, valtiopäiväedustaja Severus Konkolan (1857 – 1898) ja hänen puolisonsa Hilma…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 14. 8. 2016

Jenny af Forselles – kansanedustaja, kouluneuvos

Jenny af Forselles kuului niihin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun naisiin, jotka hyvän koulutuksen saaneina halusivat parantaa maailmaa ja astuivat julkiseen elämään, mutta jotka saamansa kasvatuksen takia vierastivat politiikanteon kovimpia muotoja. Tämän vuoksi he työskentelivät julkisen ja yksityisen rajalla saadakseen aikaan yhteiskunnallisia muutoksia. Jenny af Forselles oli Suomen ensimmäisiä akateemisen koulutuksen saaneita naisia. Hän valmistui…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 21. 7. 2016

Fanny Kaarne – ”Herra on heikoissa väkevä”, Kristillisen työväenliikkeen naisasiavaikuttaja

1800-luvun loppupuolella syntynyt Fanny Kaarne ehti elämänsä aikana nähdä ja kokea kaikki Suomea koskettaneet sodat itsenäistymisen kynnykseltä jatkosotaan saakka. Hän toimi yhteiskunnallisena vaikuttajana, toimittajana ja naisasian ajajana Suomen Kristillisen Työväen Naisliitossa sen perustamisvuodesta 1909 aina viimeisiin elinpäiviinsä asti. Fanny Kaarne kuoli vuonna 1956, mutta hänen aloittamansa toiminta työkansan parissa ei ole lakannut Kristillisessä Työväenliitossa tänäkään…

kirjoittanut Ulla Klemola, julkaistu 10. 6. 2016

Sisko Ruokolan tarina

Sisko Ruokola (o.s. Pulkkinen) syntyi Sodankylässä 7.4.1931. Isä oli räätäli, äidin vastuulla oli OP:n kassa paikkakunnalla. Myöhemmin äiti toimi OP:n johtajana Sodankylässä. Äiti  oli myös mukana isän räätälin työssä. Perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, Raili Sisko Kristiina. Koti sijaitsi keskellä kylää ja kaikki siellä tunsivat toisensa. Lapinmaan kauppa sijaitsi aivan kodin vieressä.…

kirjoittanut Ulla Moilanen-Pyhtinen, julkaistu 4. 6. 2016

Helena Virkki kansanedustajana

Helena Virkki (1884–1968) tunnetaan ennen kaikkea työstään Marttaliiton valtuuskunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ja ensimmäisenä kirkolliskokouksen naisedustajana. Näiden tehtävien lisäksi hän oli aktiivinen toimija myös monissa muissa järjestöissä ja luottamustoimissa. Hän toimi muun muassa kotipitäjässään Vuokselassa kunnanvaltuutettuna ja kirkkovaltuuston jäsenenä. Valtakunnan politiikassa Virkki toimi kolmen kauden ajan vuosina 1945–1954 Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana. Tässä tekstissä tarkastelen Virkin kansanedustajatyötä,…

kirjoittanut Anna Ruokamo, julkaistu 2. 6. 2016

Katri Bergholm – sotilaskotitoiminnan uranuurtaja, kirjailija ja järjestöihminen

”Tuntuu ettei minulla ole ollut vaikeuksia ensinkään”, summaa erityisesti maamme sotilaskotitoiminnan uranuurtajana tunnettu Katri Bergholm elämänsä vaiheita radiohaastattelussa vuosi ennen kuolemaansa. Jos ei omaan elämään suurempia murheita ehkä mahtunutkaan, eivät ihmiselämän moninaiset ongelmat olleet Bergholmille suinkaan vieraita. Kuudentoista vuoden ajan hän vastasi Kotiliesi-lehden sivuilla nimimerkillä ”Isoäiti” lukijoiden kirjeitse lähettämiin kysymyksiin, jotka useimmiten käsittelivät juuri elämän…

kirjoittanut Hannu Niskasaari, julkaistu 28. 5. 2016

Eeva Alha- tyttö- ja naistyön uranuurtaja ja naispappeuden kannattaja

Eeva Alha työskenteli yli 30 vuotta Suomen Nuorten Kristillisen Liiton, nykyisen Nuorten Keskuksen, tyttö- ja naistyön eri tehtävissä. Hän toimi myös Kenttäviesti- ja Nainen ja Elämä -lehtien päätoimittajana ja kirjoitti ahkerasti erilaisia julkaisuja koskien naisten ja tyttöjen asemaa kirkossa ja yhteiskunnassa. Alha näki työnsä nais- ja tyttötyönsihteerinä olleen toiminnan järjestämisen ja kehittämisen lisäksi myös parantaa…

kirjoittanut Aino Laine, julkaistu 19. 5. 2016

Margit Borg-Sundman – kansanedustaja ja naisasianainen

Margit Borg-Sundman (1902-1992) oli ammatillisen sosiaalityön ja teollisuuden sosiaalihuollon uranuurtaja. Kokoomuksen kansanedustajana hän ajoi perhe- ja tasa-arvolainsäädäntöä ajoittain ristiriidassa oman eduskuntaryhmänsä kanssa. 1960-luvulla hän sai aikaan suuren hälyn syyttäessään kirjailija Hannu Salamaa jumalanpilkasta. Turussa, Urjalassa ja Petäjävedellä pappilan tyttärenä kasvanut Margit Borg omaksui elämäänsä voimakkaan kristillisen uskon. Siihen liittyi kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin kansalaissodan jälkeisen kurjuuden…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 23. 4. 2016

Helvi Frick – lotta joka solultaan

Koulun rehtoria pidettiin yleisesti patkulina, isänmaata vastaan vehkeilijänä. Tätä käsitystä vahvisti se, että hän kielsi oppilaita osallistumasta ilman hänen lupaansa mihinkään rientoihin, varsinkaan isänmaallisiin.  Ei edes elokuviin saanut mennä. Helvi Heino ja hänen ystävänsä eivät vaivanneet rehtoria lupapyynnöllä, koska tiesivät, ettei sellaista heruisi. Tytöt menivät omin luvin kiellettyyn tilaisuuteen. Rehtori palkitsi tyttöjen omatoimisuuden käytöksenalennuksella, sen…

kirjoittanut Terttu Häkkinen, päätoimittaja, julkaistu 10. 4. 2016

Sodan ajan koululainen – ruustinna Maija-Liisa Lavanko

Maija-Liisa Lavanko s. Roininen syntyi 8.5.1926 Savossa Siilinjärvellä Eeti Roinisen ja Tyyne Roininen s. Pulkkisen perheeseen ensimmäiseksi ja ainoaksi lapseksi. Taivaan Isä otti 29-vuotiaan Tyyne-äidin luokseen Maija-Liisan ollessa 5-vuotias. Isä ja Liisa-taloudenhoitaja pitivät sen jälkeen rakkaudella huolen tyttösestä. 10-vuotiaana Maija-Liisa sai äitipuolen, joka sodan ajan toimi Lapinlahdella olevan suuren Lotta-ravintolan emäntänä. Isä oli Kuopion Karjanmyyntiosuuskunnan…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 28. 3. 2016

Tuomi Elmgren-Heinonen – kirjailija, tapakulttuurin opettaja

Tuomi Elmgren-Heinonen oli laulaja, menestyvä nuorisokirjailija ja Uuden Suomen toimittaja. Tutkijankykynsä hän osoitti vuonna 1938 ilmestyneessä Toivo Kuulan elämäkerrassa. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli maan tunnetuin tapakulttuurin tuntija ja opettaja. Hänen 1954 ilmestynyt laaja, hakuteostyyppinen oppaansa Käytöksen kultainen kirja oli menestys, josta otettiin useita painoksia. Suuren yleisön tapakulttuurin tutkijana ja opettajana tunteman Tuomi Elmgren-Heinosen äiti oli…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 21. 3. 2016

Äitini Aino Pönni

Kerron tässä tarinan äidistäni, arjen sankarista, selviytyjästä. Äiti sitoi heinäharavat isävainajan polkupyörän runkoa vasten. Asetti veljen istumaan rungolle ja meidät pikkutytöt tarakalle. Mentiin ahoniitylle heinäntekoon. Isäni oli menehtynyt Salpalinjaa rakentaessa vuonna 1942. Äidille jäi isävainaan polkupyörä ja vikuroiva varsahevonen avuksi perheen talouden eteenpäin viemiseksi. Isän kuolema oli äitini toinen leskeys. Nuoruuden avioliittoonkin hiipi kuolema. Mies…

kirjoittanut Hilkka Tasanto, julkaistu 3. 3. 2016

Äitini Aili Tuuri ja tätini Aune Rahkola

Aili Tuuri, o.s. Rahkola syntyi vuonna 1910 Kauhajoen Päntäneellä perheen kuudentena lapsena. Maalaistalossa oli totuttu kovaan työhön ja vanhemmat olivat vielä erikoisen riuskoja ja nopeita liikkeissään. Äiti Sandra Maria oli 20- vuotiaana avioitunut itseään 11 vuotta vanhemman Tuomas Valentin Rahkolan kanssa. Sandra Mariakin oli jo kotonaan talon tyttärenä tottunut ahkeroimaan talon töissä tasavertaisesti palkollisten kanssa.…

kirjoittanut Loviisa Seppänen o.s. Tuuri, julkaistu 27. 2. 2016

Lempi Seppänen ja evakkomatka

Lempi Johanna Seppänen os. Seppänen syntyi 14.12.1909 Kovavaarassa Suomussalmella, aivan itärajan tuntumassa, Johanna ja Olli Seppäsen perheeseen. Sisaruksia oli neljä, joista yksi hukkui pienenä. 18-vuotiaana Lempi sai tiedon, että Lehtovaara-nimisessä talossa, jonne oli matkaa 18 kilometriä, oli piian paikka auki. Matka sinne taittui tietenkin kinttupolkua. Kaisa ja Jussi Seppäsen perheessä oli useampia sukupolvia yhteensä 24…

kirjoittanut Maija Heikkinen, julkaistu 21. 1. 2016

Irma Arminen – kansakoulun opettaja

Kansakoulun opettaja Irma Arminen, os. Puonti oli 156-senttinen. Hänellä oli ruskea, kihara tukka ja toisessa silmässään aavistus ruskeaa väriä. Hän jäi täysorvoksi 15-vuotiaana ja samalla nuorempien sisarustensa huoltajaksi. Hänestä kehittyi merkittävä opettajavaikuttaja Helsingissä. Hän oli naisasianainen, edistysaatteen kannattaja ja ihailtu opettaja. Hänellä oli laaja ystäväpiiri. Meitä kahta tytärtään hän kannusti monin tavoin ja auttoi nuorempia…

kirjoittanut Hilkka Lehtonen, professori emerita, TKT, arkkitehti Safa, julkaistu 18. 1. 2016

Leila Mikkolan muistoja sota-ajalta

Leila Mikkola kertoo: Olen viettänyt lapsuuteni sahaympäristössä. Koti oli yhteinen sahan naistyöväen kanssa. Oli suuri pirtti naisten ruokailla omia eväitään. Äitini piti kahvilaa. Ruoan päätteeksi moni osti kahvikupposen. Kotiini kuului keittiö, kamari ja yläkerran makuutila. Heti, kun kynnelle kykeni, oli äidin kahvilassa puuhaa: oli kahvin jauhamista käsimyllyllä ja sokerin pilkkomista. Sokeri ostettiin topissa. Siitä nimi…

kirjoittanut Leila Mikkola s. Höhtyä, julkaistu 8. 12. 2015

Eeva-Liisa Siltala – monipuolinen toiminnan nainen

Eeva-Liisa Siltala kuuluu niihin – toivottavasti ei harvinaisiin – ihmisiin, joilla on halu ja kyky nähdä kaikissa asioissa hyvät puolet tai ainakin jotakin myönteistä. Tuo elämänasenne on näkynyt siinä, miten hänen elämässään on ollut ja on edelleen keskeistä toisten hyväksi toimiminen. Zonta-sisarestamme ja kerhomme Oulun Zonta-kerho I:n perustajajäsenestä piirtyy aidon kristityn ja lähimmäisen kuva. Eeva-Liisa Siltala syntyi…

kirjoittanut Tellervo Luukkonen, julkaistu 26. 11. 2015

Orvokki Hiltusen elämää: Pommikoneet lapsuuden taivaalla Kuusamossa

Orvokki Hiltunen kertoo: ”Raskaiden pommikoneiden kumea ääni jäi pelottavana mieleen jatkosodasta. Koneita riitti Kuusamon taivaalla, kun Oulua kuumimmillaan pommitettiin. Pusikkoon juostiin ilmahälytysten aikana. Erään kerran naapurin emäntä huusi: ’Sisko, Sisko vahtaa niitä koneita, että minä saan juosta!’ Koulussa mentiin muurin viereen ilmahälytysten tullessa.” Äidilläni oli aina pari ompeluoppilasta oppimassa käsityöllä elämisen taitoja.  Äiti Liisa Späd s.…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 24. 11. 2015

Iida ja Vieno Jaatinen – äidin ja tyttären tarina

Helluntainalusviikolla alkoi Karjalankannaksella rytistä. Pian kantautui tykkien jyske Laatokan koillispuoleltakin. Siitä huolimatta pyrimme jatkamaan normaalia maalaistalon elämää. Heinäntekoaikaan kylläkin jo pohdimme: ”Kenenkähän lehmät näitäkin heiniä syövät?”

Syyskuun neljäntenä tehtiin aselepo. Vaikkeivät rauhan ehdot olleet vielä tiedossa, isän mielestä oli varmuuden vuoksi lähdettävä ajamaan lehmiä länttä kohti. Lue Nuoren Vieno Jaatisen muistelmat siirtolaisuudesta ja siitä, kuinka elämä jatkui sodasta huolimatta eteenpäin.

kirjoittanut Vieno Myllylä, julkaistu 18. 11. 2015

Eila Rummukainen – vaikeuksien läpi sosionomiksi

Eila Rummukainen teki pitkän uran sosiaalityössä, missä hän on paneutui vaikeuksissa olevien perheiden ja aivan erikoisesti apua tarvitsevien lasten asioihin. Rummukaisen oma tie sosionomiksi ei suinkaan ollut helppo, mutta omien kokemustensakin nojalla hänellä oli työssään kyky ymmärtää vaikeuksiin joutuneita.   Eila Elina Rummukainen, o.s. Tokola, syntyi 14. syyskuuta 1925 Kannuksessa. Hänen kotinsa, Tokolan maalaistalo, sijaitsee Välikannuksessa Lestijoen varressa…

kirjoittanut Tellervo Luukkonen, julkaistu 13. 11. 2015

Fanni Luukkonen -lottien keulakuva

Fanni (Fanny) Luukkonen oli kotoisin Oulusta, jossa hän kävi viisi luokkaa Oulun Suomalaista Tyttökoulua. Luukkonen jatkoi 16-vuotiaana opintojaan Helsingin suomalaisesssa jatko-opistossa. Hän halusi jo nuorena opettajaksi. Luukkonen valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista vuonna 1906 ja suoritti opettajakokeet Jyväskylässä vuonna 1912. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kansa- ja oppikoulussa sekä työväenopistossa Oulussa. Luukkosen pätevyys huomattiin ja koulutoimen ylihallitus…

13. 11. 2015

Mustia tyttöjä hiilimiilulla – Olga Jokiniemen tarina

– Kun tunteja pussitti hiiliä, olisi käynyt tummaihoisesta, kertoi Olga Jokiniemi sota-ajan vakiotyöstään. Oulun läänin Pyhäjärvellä Olga Lehtomäen, myöhemmin Jokiniemen, kotikunnassa oli eri kylillä suuria miilupohjia, joihin metrin pituiset koivuhalot ladottiin ympyrän muotoon keoiksi. – Ilmakanavia jätettiin sopivasti puiden väliin. Keoista tehtiin pyöreitä ja korkeita. Päällimmäiseksi miiluihin pantiin multaa ja turvetta. Alta sytytettävät puukeot paloivat…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 9. 11. 2015

Kyllikki Pohjala – kansanedustaja ja lotta

Kyllikki Pohjala (1894–1979) syntyi Nakkilassa ja kirjoitti Porissa ylioppilaaksi vuonna 1914. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli sanomalehti Satakunnan toimitus, mutta toimittajan ura vaihtui sairaanhoitajakouluun. Pohjala valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1917 ja osallistui Suomen sisällissotaan ambulanssisairaanhoitajana. Hän toimi ambulanssipalveluksessa myös Viron vapaussodassa vuosina 1918–1919.  Pohjala jatkoi vuosina 1921–1924 sairaanhoito-opintojaan Yhdysvalloissa ja suoritti Columbian yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon vuonna…

20. 10. 2015

Ester Vaara – sotalapsena olosta Ruotsissa mukavat muistot

Sotalapsena Ruotsissa Ester Vaara s. Saromaa lauloi ja lausui runoja naapurivierailuilla. Kylään mentiin pyhämekossa, rusettipäisenä ja ”lokatuin”, kiharretuin, hiuksin. Esiliinaa ei pantu visiitille. Pitsein koristettuja, kauniita esiliinoja kyllä pidettiin tuohon aikaan kotivaatteiden suojana. Laulu on kuljettanut Esteriä sekä palvelemaan sopraanona sunnuntaisin ortodoksikirkon kuorossa että toimimaan Oulun Karjalaseuran Kuoro Käkösissä ja Pyhän Hildegard -seuran Gloria-kuorossa. Rakkaus…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 12. 10. 2015

Elin Malin – Marttaliiton alkuvuosien keskushahmo

Elin Malin (1868–1959) omaa sukua Nikander oli tehtailijan tytär, joka kävi tyttökoulun ja suoritti suomenkielisen jatko-opiston. Opiskeluaikaan häntä kuvattiin kaunottaresi, joka osallistui aktiivisesti Suomalaisen Seuran toimintaan pääkaupunkiseudun muiden sivistyneiden kanssa. Opiskelun päätyttyä Elin toimi lyhyen ajan opettajana ja palovakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa. Hallintosihteerin puolisona hän kykeni osallistumaan ilman työsitoumuksia erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Järjestötyö ja hyväntekeväisyys olivat hänen…

kirjoittanut Kirsi Vesterbacka, julkaistu 16. 9. 2015

Anna Wiik – työväen muistiorganisaatioiden äiti

Kolme työväen perinnelaitosta saa kiittää tarmokasta Anna Wiikiä kokoelmiensa hoitamisesta ja kartuttamisesta. Anna Wiik toimi Työväen Arkistossa kymmeniä vuosia ja kehitti samalla perustan Työväenliikkeen kirjastolle. Anna Wiik oli myös Kansan Arkiston perustaja. Anna Wiikin syntymäpäivä 5.3. on työväenperinnepäivä, jolloin Työväenliikkeen kirjastossa julkistetaan Työväentutkimuspalkinto eli vuoden paras työväentutkimus. Anna Elisabeth Wiik, os. Forsström syntyi 1891 Helsingissä…

kirjoittanut Marjaliisa Hentilä, julkaistu 2. 6. 2015

Kyllikki Okkonen – Ouluun kotiutunut karjalaistyttö

On talvinen iltapäivä Pitkässärannassa. Olen seitsemänvuotias. Me Uiton koulun ekaluokkalaiset harjoittelemme urheilutunnilla mäenlaskua suksilla. Huomaan osaavani. Tunti loppuu, ja muut lähtevät kotiin. Minä en malta lopettaa. Yhä uudelleen ja uudelleen kapuan mäenharjalle; sitten riemullinen lasku alas. Koska olen yksin, uskallan laulaa koulussa oppimaani laulua: ”Helei, helei mäenrinteelle vaan. Pohjolan taivas jos tummakin lie, lämmin on…

kirjoittanut Marjatta Keränen, julkaistu 27. 4. 2015

Lauha Airas – ensimmäinen naispuolinen Suomen Leijonan komentajamerkin saaja

Suomen Valkonauhaliiton kunniajäsen, lääninlääkäri Lauha Airas (1914–2014) ehti viettää 100-vuotisjuhlansa haluamallaan tavalla. Juhlapäivänä järjestettiin kirkkokonsertti Oulun tuomiokirkossa ja sen kolehtituotto ohjattiin Lauhan toiveen mukaisesti lähetystyön hyväksi. Konsertin jälkeen nautittiin juhlakahvit tuomiokirkon kryptassa. Lauha Airas ehti elämänsä aikana olla mukana monenlaisessa toiminnassa sekä oman ammattinsa että oman kiinnostuksensa mukaan. Lauha Airas omaa sukuaan Parvela oli syntyperäinen…

kirjoittanut Irja Eskelinen, julkaistu 13. 4. 2015

Maissi Erkko – hehkuva ja rohkea

Helsingin Sanomat tuntee jokainen suomalainen, Eero, Eljas ja Aatos Erkonkin tietää moni. Sen sijaan toinen Erkkojen dynastian perustajista, Maissi Erkko, on jäänyt miesten varjoon. Ja aivan aiheetta, sillä hän oli vahva ja rohkea niin puolisona ja äitinä kuin isänmaan puolustajana ja naisasianaisena. Maissi Erkko syntyi 1872 Turussa; hänen vanhempansa olivat apulaisläänin-rahastonhoitaja Johan Fredrik ja Aurora…

kirjoittanut Maija Kauppinen, julkaistu 3. 2. 2015

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry Aurorankatu 17 a 11 00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

 

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke

 

Naisten Ääni -verkkosivulla on käytössä evästeet verkkosivun toimintaa ja sivuston kehitystä varten. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit estää evästeiden käytön valitsemalla "En hyväksy". Hyväksyn Lue lisää evästeistä
Käytämme evästeitä

Privacy Overview

This website uses cookies to improve your experience while you navigate through the website. Out of these, the cookies that are categorized as necessary are stored on your browser as they are essential for the working of basic functionalities of the website. We also use third-party cookies that help us analyze and understand how you use this website. These cookies will be stored in your browser only with your consent. You also have the option to opt-out of these cookies. But opting out of some of these cookies may affect your browsing experience.
Necessary
Always Enabled
Necessary cookies are absolutely essential for the website to function properly. This category only includes cookies that ensures basic functionalities and security features of the website. These cookies do not store any personal information.
Non-necessary
Any cookies that may not be particularly necessary for the website to function and is used specifically to collect user personal data via analytics, ads, other embedded contents are termed as non-necessary cookies. It is mandatory to procure user consent prior to running these cookies on your website.
SAVE & ACCEPT