Siirtolaisia ja evakkoja

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71

Iida ja Vieno Jaatinen – äidin ja tyttären tarina

Helluntainalusviikolla alkoi Karjalankannaksella rytistä. Pian kantautui tykkien jyske Laatokan koillispuoleltakin. Siitä huolimatta pyrimme jatkamaan normaalia maalaistalon elämää. Heinäntekoaikaan kylläkin jo pohdimme: ”Kenenkähän lehmät näitäkin heiniä syövät?”

Syyskuun neljäntenä tehtiin aselepo. Vaikkeivät rauhan ehdot olleet vielä tiedossa, isän mielestä oli varmuuden vuoksi lähdettävä ajamaan lehmiä länttä kohti. Lue Nuoren Vieno Jaatisen muistelmat siirtolaisuudesta ja siitä, kuinka elämä jatkui sodasta huolimatta eteenpäin.

kirjoittanut Vieno Myllylä, julkaistu 18. 11. 2015

Anni Harju – operettitähti ei jäänyt roolinsa vangiksi

Oulussa 1893 syntynyt Anni Harju aloitti näyttelijänuransa paikallisessa työväenteatterissa. Harjun sisko oli myös tunnettu näyttelijä  – Limingassa talvella 1966 traagisesti tulipalossa menehtynyt Hilja Pisilä (ent. Halonen). Siskokset esiintyivät yhdessä mm. synnyinkaupunki Oulun ohella mm. Yleisradion lähetyksissä. Liekö arkistonauhoituksia vielä tallella? Anni Harju valmistui 1915 Helsingin musiikkiopistosta liittyen sen jälkeen Suomen Lauluun. Hänen ensimmäinen ammattilaisroolinsa oli…

kirjoittanut Jouni Hyytiäinen, julkaistu 5. 2. 2023

Anna Mäntyniemi – Suomen romanien uskonnollinen herättäjä

Hengellinen julistaja Anna Mäntyniemi o.s. Lahtinen oli voimakas vaikuttaja ja esikuva ja hänen muistonsa elää suomalaisen romaniväestön parissa yhä edelleenkin. Yli 500 vuotta ovat romanit olleet osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta sukupolvesta toiseen he ovat saaneet viettää kiertelevää elämää, koska heidän oli erittäin vaikea saada laillista kotipaikkaoikeutta.  Anna Mäntyniemen työtä romanien parissa arvostettiin. Mustalaislähetys kutsui hänet…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 15. 1. 2023

ANJA AALTO – OPETTAJA JA JÄRJESTÖTOIMIJA

Lehtori Anja Iiris Aalto syntyi Viipurissa 22.12.1924 ja kuoli Tampereella 24.5.2021. Anjan lapsuuden ja nuoruuden koti oli historiallisessa Viipurin linnassa, sillä perheen isä oli armeijan palveluksessa. Linnan vallit olivat lapsuuden rakkaita leikkipaikkoja. Talvisodan alta perhe muutti Lahteen. Anja toimi lottana mm. Ivakissa ja rintamalottana Karjalan kannaksella. Anja pääsi ylioppilaaksi 1944 ja valmistui 1947 Helsingin yliopistosta…

kirjoittanut Irja Eskelinen, julkaistu 23. 8. 2022

Eeva Niinivaara – viron kielen ja kirjallisuuden kulttuurilähettiläs Suomessa

FM Eeva Niinivaara o.s. Pedriks (1901-2000) toimi viron kielen ja kirjallisuuden lehtorina Helsingin yliopistossa vuodesta 1945 vuoteen 1969. Hänen aikanaan Helsingin yliopiston virolaisesta laitoksesta kehittyi kulttuurikeskus, jonka ansiosta virolainen kirjallisuus ja taide tuli tunnetuksi Suomessa ja suomalaista kirjallisuutta käännettiin viroksi.  Eeva Pedriks syntyi 20.12.1901 Siimustin seitsemän talon kylässä Virossa Pohjois-Tartonmaalla Jõgevan lähistöllä. Eeva Pedriksin vanhemmat…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 22. 6. 2022

Martta Honka – Pitkä elämä maaseudun rauhassa

Martta Honka syntyi 24.2.1923 Saloisissa. Kotipaikka oli Saloisten Kertunkankaalla, jonne Johan Honka (1886-1955) oli rakentanut talon vuonna 1923. Martta nimitti paikkaa Kurjen mökiksi. Maata oli pottumaan verran ja rapiat päälle. Maito oli omasta takaa, kun navetassa ammui kaksi lehmää. Lisäksi Hongalla oli vasikka ja pari lammasta. Johan Honka tienasi elannon perheelleen käymällä töissä Lapaluodon satamassa…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 27. 3. 2022

Mirja Korhonen, Äitini, Karjalan punatukkaisen evakkotytön, muistolle hänen 100-vuotissyntymäpäivänään 11.1.2022

Synnyin toisena kaksosista rajantakaisen Muolaan, joka pitäjä muutama vuosi myöhemmin liitettiin Äyräpäähän, Kaukilan kylässä keskellä tammikuun pakkasia vuonna 1922. Siskostani Mairesta tuli vaalea kiharapää ja kasvultaan pidempi. Minä taas sain aivan punaiset hiukset ja olin pienempi ja heiveröisempi. Isämme oli räätäli Jooseppi Vanhanen (1894–1964) ja äitimme Maria o.s. Rämö (1894–1926). Aiemmin perheeseemme olivat syntyneet veljeni…

kirjoittanut Marja Irjala, julkaistu 10. 1. 2022

Laila Pietilä – Sota-ajan lapsuuskokemukset ja luottamus pienten ihmisten pieniin tekoihin

Äitini Laila Pietilä, o.s. Tyvelä on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Hän syntyi Haukiputaalla 1928, kasvoi sotavuosina pikkutytöstä nuoreksi ja avioitui sodan jälkeen sotaveteraani-isäni kanssa. Muistan omasta 1960-luvun lapsuudestani irrallisia tarinoita tai tarinan pätkiä, joita minulla on nyt tilaisuus täydentää ja liittää yhteen yhdessä äitini kanssa muistellen. Keskustelumme rönsyilee, mutta sen punaisena lankana tuntuu kulkevan…

kirjoittanut Sirkku Kinos, julkaistu 6. 10. 2021

Elsa Rouhiainen o.s. Torikka-karjalainen äitini

Äitini Elsa Maria syntyi Kurkijoella Laatokan rannalla sijainneessa kodissaan maaliskuun alkupäivinä 1917. Samoihin aikoihin alkoivat Pietarissa vallankumouksen melskeet, mutta elämä Kurkijoen Riekkalassa jatkui vielä entisessä uomassaan keisarivallan alla. Elsalla oli tuolloin 6-vuotias isoveli Jaakko. Vanhemmilla, isä- Jaakolla ja äiti-Beatalla o.s. Tenhonen, oli ollut myös kaksi muuta poikaa, vuonna 1913 syntynyt Viljo ja 1915 syntynyt Antti,…

kirjoittanut Mirja Rouhiainen, julkaistu 1. 4. 2020

Anna Isokoski- välähdyksiä saamelaisen isoäitini elämästä

Aarniniemi kylpi valossa. Kevät oli ollut kylmä mutta vihdoin pilvet olivat sulaneet auringon tieltä ja tunturit hengittivät lämpöä, huokailivat häikäistyneinä aamun kirkkaudessa. Anna seisoi rannalla, katseli Mihkalijärven tyynelle selälle, kasteli melkein nutukkaansa rantaveteen. Kaukana ulapalla isän vene häivähti pienenä pilkkuna, kun oikein siristi silmiään. Matti ja Aapo veljet olivat isän mukana kuten yleensä, verkoilla lisäkädet…

kirjoittanut Annika Koivukangas, julkaistu 1. 4. 2020

Mummoni Anna Elina Mikkonen (o.s. Hyvärinen)

Halusin tallentaa mummostani edes jotain tietoa jälkeenjääville, sillä nykyajan lapsilla ei ole käsitystä siitä, millaista ihmisten elämä on ennen ollut. Havahduin siihen, kun TV:stä lastenohjelmaa katseltuamme kerroin 4-vuotiaalle lapsenlapselleni, että minun lapsuudessani ei vielä ollut televisioita. Hän kysyi: -kännykästäkö sitten katsoitte? Nyt maaliskuussa 2020, kun Suomi on asetettu koronaviruksen vuoksi poikkeustilaan, on hyvä miettiä, miten…

kirjoittanut Paula Karvonen, julkaistu 1. 4. 2020

Isoäitini Jeudokia Vepsä

Karjalainen isoäitini Jeudokia katsoo hymysuin ja hyvin eloisana paperikopiokuvassa, joka on edessäni. Viisaus, lempeys, rakkaus, elämänvimma ovat todellisia, kun katson häntä, aika ei ole  nakertanut hänen olemustaan lainkaan. Valkoinen, pilkullinen huivi leuan alle solmittuna, kasvoilla ilojen ja surujen haavat, risteileviä ryppyjä  moneen suuntaan. Asusteena kotoisa, ruudullinen mekko, päällä tyypillinen karjalaisnaisen esiliina, peredniekka, siinä valkoiset terenauhat.…

kirjoittanut Sirkka Vepsä, julkaistu 31. 3. 2020

Helmi Hujanen – Helmin maailmat

Kertomus äitini elämästä Höyryveturi puuskutti asemalaiturilla ja odotti kärsivällisesti junaan nousevia matkustajia. Elokuun aamu oli varhainen, aurinko oli juuri noussut ja valaisi vinosti lehmusten takaa heittäen pitkät varjot asemalaiturille. Vaunussa Helmi nosti vanhan pienen kapsäkkinsä penkin yläpuoliselle verkkohyllylle ja istahti penkille, oikaisi punaisen hameensa helmaa polvien yli ja nosti käsilaukun syliinsä. Vielä viimeinen vilkaisu Kuopioon,…

kirjoittanut Marja Värri, julkaistu 30. 3. 2020

Elämää Tornionjoen rannalla – Mirja Pelttari

Kenenkäs tyär sie olet? Kokkahreen Viljamin. Mikäs sinun nimi on? Mirja, Vappu Mirjami. Jaa, Viljami näköhjään usko minua, myhäili tyytyväisenä Mirjalle täysin outo naisihminen. Syntymäpäiväjuhlilla teini-ikäisen Mirjan kanssa juttusille hakeutunut nainen kertoi olevansa Viljami-isän serkku ja keksineensä tytön nimen. Hän oli sattunut kylästelemään Alakokkareella kuopuksen syntymän aikoihin ja tuuminut, että vappuaattona syntyneelle lapselle etunimeksi sopii…

kirjoittanut Jaana Angeria, Hannu Pelttari, julkaistu 30. 3. 2020

Ida Augusta Salomaa o.s. Savolainen

Ida Savolainen oli viisilapsisen perheen nuorin. Hän suoritti ruotsinkielisen keskikoulun Hangossa, jossa hänen perheensä asui. Perheen isä kuoli ja äiti jäi yksin huoltamaan lapsiaan. Hän opetti lapsilleen kestäviä perusarvoja joista tuli lasten elämän perusvoima. Ida Savolainen sai työpaikan Hangon Yhdyspankin konttorista 16-vuotiaana. Hänen täsmällisyytensä, tarkkuutensa ja ystävällisyytensä sekä huomaavaisuutensa huomattiin, ja niinpä hän kohosi vastuulliseen…

kirjoittanut Partala Elsa, julkaistu 30. 3. 2020

Pirkko Fihlman – äänellä itkijä ja yhteisöllisyyden puolesta puhuja

”Sortavalassa isä sai paikan Supisen sahan seppänä ja me asuttiin Jänneksen kadulla, henkilökunnan asunnoissa. Oli helluntain aika ja aika, jolloin minun piti syntyä. Äiti oli hälyttänyt jo kätilön kotiin, ja naapurin rouva oli laittanut vettä lämpiämään. Ja kun kätilö tuli, hän tokaisi, että eihän häntä täällä enää tarvitakaan. ’Johan täällä on väkeä jo vaikka kuinka…

kirjoittanut Hanna Ahrnberg, julkaistu 30. 3. 2020

Judith Ponkala – oman aikansa moderni nainen

Judith Valborg Ponkala (o.s.Nordling) syntyi Helsingissä 10.12.1885. Hänen isänsä oli piirilääkäri ja kirjailija Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj Nortamo. Isä Nordling opiskeli lääkäriksi Helsingissä. Siellä hän aloitti seurustelun raumalaisen luokkatoverinsa Lydia Wilhelmiina Palmrothin kanssa, joka toimi tuolloin pääkaupungissa kansakoulunopettajana. Nuoret menivät naimisiin 8.8.1884. Nordling valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1888 ja sai ensin hoitaakseen Porin piirilääkärin kesälomansijaisuuden.…

kirjoittanut Johanna Vartiainen, julkaistu 29. 3. 2020

Inka Juuson elämä – arkea ja juhlaa Käsivarren suurtuntureilla

Vesitaso kaartaa ylängön yli, laskeutuu järvelle ja liukuu rantaan. Ovi avautuu ja hento, kauniisti harmaantunut saamelaisnainen näyttäytyy ovella nojaten saattajansa käsipuoleen. Hitaasti mutta varmasti hän astuu laiturille. Kirkkaan sinisen, kauniisti kirjotun Enontekiön saamelaisasun helma heilahtaa keveästi ja huivin hapsut hulmahtavat tuulessa. Hän pysähtyy hetkeksi katselemaan järven yli, tuntureiden suuntaan, kääntyy sitten ja lähtee kohti kylää.…

kirjoittanut Anja Kallio-Koski, julkaistu 29. 3. 2020

Mummua etsimässä – Fanni Sofia Ojamäki s. Iso-Pahkala

Istut tuolilla ryhdikkäästi, niin kuin aina, kädet sylissäsi. Kuva on pikkuruinen enkä erota silmiäsi, saati katseesi suuntaa pyöreiden silmälasien takaa. (Kuva 1) Suupielesi kaareutuvat hillittyyn hymyyn. Pitkät, harmaantuneet hiuksesi olet ensin letittänyt ja kiertänyt sitten letistä sipulinutturan, kiinnittänyt sen niskahiuksiin muutamalla ruskehtavalla, pyöreäpäisellä neulalla. Olen nähnyt sinun tekevän niin. Olen kuullut, että nuorempana hiuksesi ovat…

kirjoittanut Anne Syrjälä, julkaistu 28. 3. 2020

SEPÄN VAIMO, ELSA ITÄNIEMI, MUMMONI

Katson vanhaa valokuvaa, makaat arkussa ja sukulaiset ympäröivät Sinua. Sinulla on musta huivi päässä, ihmiset mustissaan, mutta muuten kaikki on valkoista, arkku ja puhdas lumi. Oli tammikuu kun elämäsi päättyi. Kuvassa ihmisten ilmeet ovat vakavia, lapset perheineen ja aviopuoliso, – jo vanha mies. Minä olen äitini sylissä. Minulla on valkoinen lampaankarvainen lakki ja samaa karvaa…

kirjoittanut Terttu Väntänen, julkaistu 28. 3. 2020

Matilda Sillanpää – mammalla oli aina ikävä Kärjenkoskelle

Vaikka punainen talo olikin aivan Paskakosken rannalla, ei vesi noussut koskaan edes kivijalkaan asti. Joki ei ollut mikään Niagara, mutta se oli kylän valtimo. Joessa leikittiin, pestiin pyykit, juotettiin eläimet, uitiin ja ravustettiin. Kun Isojoen Kärjenkoskella rakastuttiin, lähdettiin joelle soutelemaan, eikä auringonlasku näyttänyt missään yhtä kauniilta kuin joen kiviltä katsottuna. Ei kylässä paljon tapahtunut, mutta…

kirjoittanut Saila Karpiola, julkaistu 25. 3. 2020

Seija Liukkonen – mummini, sotalapsi, tarinankertoja ja yhteisöaktiivi

Seijan ensimmäinen muisto on selkeä ja lumenvalkea. Paikka on jämsäläisen maalaistalon piha, jota peittää hurjan korkea hanki. Hän on neljävuotias, ja kuulee koneiden äänen. Äänen säikäyttämänä hän porautuu lumihankeen kuin myyrä, kaivaa itsensä pieneen koloon piiloon. Hän on talvisotaa paossa, ja tietää että koneita tulee pelätä, olivat ne sitten minkä maalaisia tahansa. Seija Liukkonen syntyi…

kirjoittanut Anne Martin, julkaistu 25. 3. 2020

Hilda Mäenpää o.s. Ahokas, Sortavalan seminaarin kasvatti

Kävelen maantieltä pihaan, villiintyneessä ruohikossa on vielä muistuma pihatiestä. Vertaan rakennusta kädessäni olevaan vanhaan valokuvaan. Rakennus on ränsistynyt, maali hiutunut seinistä miltei olemattomiin, katto paikkailtu monenlaisilla pellinpalasilla, kaksi viistoon naulattua riukua pitää koossa kuistin seinää. Mutta rakennus on tunnistettavissa. Tähän pihaan äitini Hilda, silloin vielä Ahokas, tuli elokuussa 1934 21-vuotiaana, kesäkuussa Sortavalan seminaarista yläkoulun opettajaksi…

kirjoittanut Annikki Niku, julkaistu 23. 3. 2020

Mirelle Kallioinen, palasia elämästä

Seison korkealla kalliolla, katselen pitkien pilvien siltaa, kovaa kivien täyttämää rantaa, tuolla jossain kai piti olla satumaa…? Kun ihminen on nuori, silloin uskoo kaikkeen, on sinisilmäinen ja näkee ruusuja kasvavan vaikka katajapensaissa. Meren laineet tuovat rantaan pitkäkiharaisia merenneitoja ja talven lumisateilla on suloisia enkeleitä jokaisella polulla ja portaalla. ”Hän katseli pitkien pilvien siltaa kovaa, kivien…

kirjoittanut Seija Väre, julkaistu 22. 3. 2020

Sylvi Koposen muistolle

  syntyi Kuittualla Kalle Albin ja Eeva Angelina Virneksen kymmenlapsisen perheen kuopuksena. Suru-uutinen saapui meille Atlantin takaa, sillä Sylvi Koponen nukkui ikiuneen Kanadan Sault Ste Mariessa 96-vuotispäivänsä aattona.   Sylvi Koponen lähti maailmalle jo 16-vuotiaana. Hän toimi sota-aikana pikkusisarena eli SPR:n apusisarena Helsingissä ja koki myös pääkaupungin pommitukset. Sodan jälkeen Sylvi avioitui rummukkalalaisen Tauno Koposen…

kirjoittanut Seija Väre, julkaistu 22. 3. 2020

Äitini Rauha Elsa Kaasalainen

Heräsin tönäisyyn olkapäähäni ”Herää, herää nyt, ne ovat tuolla.” Nousin ylös ja menin äitini perässä olohuoneen ikkunan eteen. ”Etkö kuule, ne ovat ihan tuossa lähellä.”  En kuullut mitään näin vain lumisen metsän ja huoltorakennuksen päädyn. Kuullakseni paremmin avasin tuuletusikkunan. Kasvoihini tulvahti raikas talvi- ilma, mutta en kuulut mitään.  Sanoin: ”En kuule vieläkään mitään.” ”Kyllä kuuluu,…

kirjoittanut Antero Kaasalainen, julkaistu 14. 3. 2020

Marjatta Satokangas – Ruotsin kautta työelämään

Marjatta Satokangas (o.s. Hummasti) on avojalakanen raahelainen. Hän syntyi vuonna 1932. Koulutaipaleensa hän aloitti Seminaarin harjoituskoulussa mutta sota sotki koululaisen elämän. Oppilaita siirreltiin paikasta toiseen aina sen mukaan, mitä tiloja yhteiskunta milloinkin tarvitsi käyttöönsä poikkeuksellisissa oloissa. Sotavuosina Marjatta osallistui pikkulottien toimintaan. Tauvolassa kotiapulaisena toiminut nainen opetti tytöt kutomaan ja niinpä he kutoivat sukkia ja sormikkaita…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 6. 3. 2020

Mikä minä olen ja mistä minä tulen? Anni Nahkala, äitimme oma elämäkerta.

Anni-äitimme elämäkerta hänen itsensä vapaasti kertomana 21. päivä joulukuuta 2000. Äitimme Anni Varpu Nahkala o.s. Haikonen. Teksti on alkuperäinen kerronta ääninauhalta kaikkineen kirjoitettuna. Lapsuus ja nuoruus ”No niin! Nyt he taas tahtovat minua, että minun pitäisi jotakin sanoa. Että mikä minä olen ja mistä minä olen! Eivät he nyt näytä tietävän kuka mina olen! No…

kirjoittanut Maija-Riitta Ottemo (syntyisin Nahkala), julkaistu 4. 3. 2020

1960-LUVUN KÄÄNTÖTAKKI – äitini Laila Vileniuksen kertomaa

  Kaikki ihmiset tekevät historiaa. Toisten historian ääni ei kuulu koskaan. Eikö ole tarinaa, jota kertoa? Eikö ole mitään mihin tarttua? ”Tavallinen elämä” oikkuineen ei sisällä suurta kertomusta, vain pieniä hetkiä, pieniä tarinoita. Nuoret naiset ja miehet lähtivät työn perässä Ruotsiin. Niin teki äitinikin. Hän lähti parhaan ystävänsä Terhin kanssa Ruotsiin. Oli ollut jo muita…

kirjoittanut Merja Forsell, julkaistu 27. 2. 2020

Kaikki järjestyy – Saima Niemeläinen

Tuikkaan kuistilta kumisaappaat jalkaani ja saattelen poikani autolle kevätsohjoselle pihamaalle. Halaan vielä viimeksi pitkään ja katson Aria anovasti suoraan silmiin, jospa hän kuitenkin muuttaisi lähtöpäätöstään. Kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin poskiani. Uskallanko sanoa pojalle mitä ajattelen, on varmaan päätöksensä tehnyt? – Kuule, minä kysyn nyt sinulta, onko pakko lähteä, tappavat sinut kuin Esan silloin joskus? Sinulla…

kirjoittanut Ari Niemeläinen, julkaistu 23. 2. 2020

Helmi Kulppi ja mielen maisema

Rovaniemen ja Kemijärven radan puolivälissä oli kylä, Misi ja on yhä. Kylään kuuluu monta järveä ja jokea ja asuinpaikkoja järvien rannoilla. Pirttijärven rannalla on tila nimeltään Taipale, jota 30-luvun lopulla emännöi Helmi Kulppi o.s. Kallaanvaara elämänsä loppuun saakka. Kemijärven läheisessä Isonkylän Kallaanvaarassa etsi pieni äiditön Helmi-tyttö hyväksyntää ja rakkautta, niinpä hänestä tuli terhakkaan teini-ikäisen Anna-tätinsä…

kirjoittanut Kaisa Kervinen, julkaistu 1. 2. 2020

ISOÄITINI AUNE LAITINEN INKERINMAALTA

Isoäitini Aune Laitinen, omaa sukua Tatti, oli syntynyt Pohjois-Inkerissä Lempaalan seurakunnan Perämäen kylässä. Hänen syntymävuodekseen on virheellisesti merkitty vuosi 1874. Aunen ja hänen samannimisen serkkunsa tiedot olivat vaihtuneet Inkerinmaalla heidän hakiessaan itselleen uutta passia. Tämän vuoksi hänet merkittiin virallisiin asiakirjoihin useita vuosia vanhemmaksi kuin hän oikeastaan olikaan. Tietoja ei koskaan korjattu ja myös hänen hautakivessään…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 1. 2. 2020

Helmi Mäkinen – Rautatie vie

Helmi Annikki Mäkinen, o.s. Virtanen oli isäni äiti, mummoni, jota en koskaan tavannut. Hän ehti kuolla kaksi ja puoli vuotta aikaisemmin ennen syntymääni. Kaikki kertomani on isältäni saatuja tietoja. Niitä selvitellessäni tajusin, kuinka ajan saatossa ihmisestä muistetaan varsin vähän. Muistikuvien puute heijastaa myös perhesuhteita, jotka 1930- ja 40-luvuilla syntyneillä olivat varsin toisenlaiset verrattuna oman sukupolveni…

kirjoittanut Jaana Mäkinen, julkaistu 6. 1. 2020

Kaija Karikoski asuu viiden tähden hotellissa

Tapaan hiljattain sata vuotta täyttäneen Kaija Karikosken palvelutalo Hopeataurissa, jossa hänellä on viihtyisä huone ja talon puolesta kaikki tarvittavat palvelut. 1800-luvun alussa Hackman osti Sorsakosken – pienen tehdasyhteisön Savosta, Sorsakoskelta. Miljööseen kuuluivat saha, mylly ja tiilitehdas. 1890-luvun alussa Hackman siirsi koko aterintuotantonsa Sorsakoskelle. Vuonna 1902 aloitettiin edullisten, yhdestä kappaleesta taottavien aterinten valmistus. Hackmanilla oli oma…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 18. 9. 2019

Ida Sofia Tuovinen – jalkinetyöntekijä ja amerikanleski

Oululaisessa sanomalehti Kalevassa oli 7.10.1913 uutinen: ”Kurjia perheenisiä. Kolmatta viikkoa sitten lähtivät täältä karkumatkalle Ruotsiin ja sen kautta mahdollisesti Amerikaan suutarit Abram Piuva ja Karl Oskar Tuovinen jättäen kumpikin seitsemänhenkisen perheensä peräti avuttomaan tilaan. Kumpainenkin perhe on jo kääntynyt kaupungin vaivaishoidon puoleen avunpyynnöllä. Mainitut suutarit ovat kumpikin viettäneet juopottelevaa elämää jo pitemmän ajan. Viimeksi lienee…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 16. 4. 2019

Ilona Soralahti – Raahen Siro-Asu täytti elämän

Ilona Soralahti (o.s. Kärki) perusti naisten alusasuja myyvän Raahen Siro-Asun vuonna 1961. Hänen uransa yrittäjänä oli poikkeuksellisen pitkä, yli 50 vuotta. Ilona Fedotan tytär Kärki syntyi 22.2.1923 kymmenlapsisen sisarussarjan puolivälissä. Hänen isällään Fedot Kärjellä oli kauppa ja tukkuliike Karjalassa Suojärven pitäjän Vegarusjärven kylässä. Kärjen kauppa sijaitsi asuintalon toisessa päädyssä. Kaupassa myytiin kaikkea mahdollista elintarvikkeista polkupyöriin.…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 16. 4. 2019

Maija Vuontisjärvi – Hetan Majatalon emäntä

Maria Sofia (Maija) Vuontisjärvi o.s. Stoor syntyi 6.2.1924 Enontekiöllä ja kuoli 19.3.2018 Rovaniemellä Taivaan isään turvaten.Maija Vuontisjärvi, Kallen Maija, oli enontekiöläinen Hetan Majatalon emäntä toisessa polvessa. Hänen toimeliaisuus, lämminhenkisyys sekä kestitseminen oli maankuulua ja yrittäjävuosien aikana ystäviä kertyi ympäri Suomea.Hetan Majatalo on Lapin vanhin alenevassa polvessa oleva matkailuyritys. Maria Vuontisjärvi, kutsumanimeltään Maija, syntyi neljäntenä lapsena…

kirjoittanut Tiina Vuontisjärvi, julkaistu 22. 2. 2019

Kerttu Kastelli – Maatalon emäntä ja kirjailija

Kerttu Mirjami Kastelli (o. s. Urpela) syntyi 15. elokuuta 1923 Nivalan Karvoskylällä isovanhempiensa omistamassa Weelannin talossa. ”Kastellin tiedon mukaan hänen syntymävuotensa oli katovuosi. Kertun isä joutui lähtemään ’taaloja tienaamaan’ Amerikkaan. Äiti yritti pitää kaksilapsista perhettä leivässä tekemällä muun muassa ompelutöitä. Taalakirjeitä tuli harvoin ja elämä oli tiukkaa, mutta Kerttu muisteli olleensa iloinen ja hauskuttaneensa isovanhempiaan…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 26. 11. 2018

Lempi Lantto – Piiasta emännäksi

Lempi Maria syntyi 29.1.1896 Juoksengissa Ruotsissa. Käytti aluksi äitinsä omaa sukunimeä Kiviniemi, mutta muutti myöhemmin nimensä Juusoksi. Lempi tuli vuonna 1914 Ratasjärvelle piiaksi Maansaaren taloon, jota isännöivät tuolloin Juho (1850-1926)  ja Eeva Maria Kohkola. Talon ainoan tyttären Hulda Marian elämä jäi varsin lyhyeksi hänen sairastuttuaan ja kuoltuaan nuorena. Emäntä Eeva Maria kuoli vuonna 1917.Elämä jatkui…

kirjoittanut Maija Huhta, julkaistu 25. 11. 2018

Hanna Frankenhaeuser o.s. Åström – kauppaneuvoksen tytär Pohjois-Suomesta

Johanna (Hanna) Helena Åström syntyi Oulussa 27.2.1879 kauppaneuvos ja tehtailija Hemming ja Maria Matilda (o.s. Snellman) Åströmin perheeseen. Hanna vietti lapsuutensa kesät Alatorniolla Fältförin tilalla Tornionjoen varrella. Hanna Åström perusti Oulun ensimmäisen lastentarhan. Hän lahjoitti perimänsä Fältförin tilan Peräpohjolan kansanopiston käyttöön. Kulloon kartanon emäntä Hanna Frankenhaeuser kuoli vuonna 1947. Hanna Åströmin isoisä nahkurimestari Johannes (Johan)…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 6. 9. 2018

Marina Takalo – vienankarjalainen runonlaulaja

Vienan Karjalasta kotoisin oleva Marina Takalo tunnetaan runonlaulajana, vanhan kalevalamittaisen kansanrunouden taitajana, jolta on tallennettu sadan tunnin äänitekokoelma ja joka lienee suurin yhden ihmisen suullisesta muistista koottu perimätieto maassamme.Marina Takalo kuolee Kemin kaupunginsairaalassa 22.7.1970. Hänet on haudattu Peurasaaren hautausmaalle Kemiin. Marina Ivanovna Nikitina syntyy 3.8.1890 Vienan Karjalassa Oulangan Taavonkylässä monen sukupolven vanhauskoisten suurperheeseen. Kalastus on…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 7. 8. 2018

Ester Kähönen – Viipurista Kouvolan Tyttölyseon rehtoriksi

Ester Kähönen oli karismaattinen persoona, joka kannusti tyttöjä omalle uralle. Kähöstä on kuvailtu ylvääksi, ryhdikkääksi ja huolitelluksi rehtoriksi, joka arvosti perinteitä ja kulttuuria. Hän piti kiitettävästi kuria ja järjestystä, mutta jäi monelle etäiseksi. Ester Kähösen nimi kuului olennaisena osana mielikuvaan Kouvolan tyttölyseosta. Hän tuli tunnetuksi tuhansille opiskelijoille. Hänen vaikutusvaltansa ulottui koulua paljon laajemmalle alueelle: Kouvolan…

kirjoittanut Marjatta Hietala, julkaistu 14. 7. 2018

Tyyne Martikainen – naissotakirjailija ja tietokirjailija

Tyyne Martikainen (o.s. Kuosku) syntyi vuonna 1931 Savukosken Kuoskun kylässä Itä-Lapissa Anna-Liisa (o.s. Niemelä) ja Aale Kuoskun perheeseen.Tyyne Martikainen on terveydenhuoltoneuvos, valtiotieteen maisteri ja terveystieteiden lisensiaatti sekä kirjailija. Martikainen on tullut tunnetuksi teoksistaan, jotka käsittelevät partisaanisodan siviiliuhreja ja inkerinsuomalaisten vainoja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Tyyne Martikainen opiskeli keskikoulun jälkeen Porissa ja valmistui sairaanhoitaja-terveyssisareksi vuonna 1954. Kotikunnassaan Savukoskella…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 1. 7. 2018

Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär

Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…

kirjoittanut Siiri Alakorva-Balagović, julkaistu 19. 3. 2018

Tuulikki Koivunen Bylund – Härnösandin piispa, Uppsalan tuomiorovasti

Tuulikki Koivunen Bylund on tehnyt merkittävän uran Ruotsin evankelisluterilaisessa kirkossa. Härnösandin piispan virkaan marraskuussa 2009 vihitty Bylund Koivunen on Ruotsin ensimmäinen suomalainen naispiispa. Lue koko teksti https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/9500!

kirjoittanut Pirkko Lehtiö, julkaistu 21. 2. 2018

Maire Juujärvi – oman polun raivaaja

Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…

kirjoittanut Soile Juujärvi, julkaistu 22. 1. 2018

Martta Järveläinen – lausuntataiteilija ja kotiseutuneuvos

Oli jo sovittu, että haastattelen 98-vuotiasta ystävääni Martta Järveläistä Naisten ääni -juttua varten ”tuonnempana”, kesän mentyä, ”sitten syksyllä”. Sitä syksyä ei Martta Järveläinen enää nähnyt, sillä hän kuoli loppukesästä 2017. Muistoja hänestä on monella. Martta Järveläinen oli omaa sukuaan Montonen, alun perin kotoisin Kannakselta, syntynyt vuonna 1918. Hänen isänsä Paavo Montonen oli kirjailija ja Kannaksen…

kirjoittanut Eeva-Liisa Tarvainen, julkaistu 4. 1. 2018

Kyllikki Ohela – ”säälotasta” ihotautitohtoriksi

Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan muistoista eivät haihdu onnelliset lapsuusvuodet Viipurissa seudulla. ”Vaijan” eli isoisä Juho Hallenbergin omistaman Saarelan kartanon mailta sodat, opinnot ja aikuiselämä veivät lyhyiksi jaksoiksi moniin suuntiin, mutta Lappeenrannassa hän on tehnyt mittavan ammattiuran ja toiminut aktiivisesti monissa kulttuurisissa yhteyksissä. Saarelan kansakoulu ja Viipurin vanhan yhteiskoulun valmistava koulu antoivat hyvän pohjan vuonna 1923…

kirjoittanut Eeva-Liisa Tarvainen, julkaistu 4. 1. 2018

Valentina Modig-Manuel – nyrkit savessa taidekeramiikan tekijä

”Haluan elää vain 40-vuotiaaksi, enkä mene koskaan naimisiin ja tee lapsia”. Valentina Modig kirjoittaa nuoruuden päiväkirjaansa. Toisin kuitenkin käy, hän elää 97-vuotiaaksi, menee naimisiin ja saa kaksi poikaa ja ennen kaikkea hänestä tuli taidekeraamikko. Valentina syntyi vuonna 1907 lähellä Minskiä perheen ”skrapabullaksi” eli viimeiseksi lapseksi. Edellisen lapsen syntymästä oli kulunut aikaa jo useita vuosia. Vanhemmat…

kirjoittanut Merja Manell, julkaistu 31. 12. 2017

Marika Koski – Jouluna iskee Suomi-kaipuu

Raahesta reilut 20 vuotta sitten Saksaan muuttanut Marika Koski sanoo, että Raahessa on ihana pyöräillä yöllä, koska on valoisaa.   Raahesta kotoisin oleva Marika Koski on asunut Saksassa yli 20 vuotta. Koti-Raahe ei ole mielestä huuhtoutunut. Päinvastoin. Lähes joka vuosi hän piipahtaa synnyinseuduillaan.   ”Jouluna se pahin Suomi-kaipuu iskee”, hän sanoo. Hieman helpotusta saa suomalaisista…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 31. 12. 2017

Hilja Alina Heinonen – äitini

Hilja Alina Kilpiö, syntyi marraskuussa Jaakkiman pitäjän Kuhkaan kylässä Savisalon saaressa Laatokan rannalla Maria ja Matti Kilpiön neljäntenä lapsena. Perheeseen syntyi 14 lasta, joista kuusi kuoli pienenä.  Hiljan tehtävä oli pienestä pitäen hoitaa pienempiä siskojaan ja veljiään. Maalaistalossa oli paljon muutakin sopivaa työtä jokaiselle sisätöiden lisäksi navetalla, pellolla ja apuna verkkokalastuksessa. Kun Hilja lastenhoidolta ehti,…

kirjoittanut Kirsti Pelkonen, julkaistu 18. 12. 2017

Seija Tyrninoksa – maailman kansalainen

Vanha sanonta “Kauas on pitkä matka” pitää kirjaimellisesti paikkansa Kainuun pikkukylässä Puolangan Puokiovaaralla kasvaneelle Seija Tyrninoksalle (os. Kyllönen). Maailman monet kriisipisteet, kylät ja kaupungit ovat tulleet tutuiksi, niin myös eri kansainvälisten humanitääristen järjestöjen ohjelmat ja toimistot, joiden neuvonantaja- ja johtotehtävissä hän on saanut työskennellä pitkän uransa aikana, lievittämässä omalta osaltaan maailman hätää. Hänen tiensä on…

kirjoittanut Heli Bathija, julkaistu 17. 12. 2017

Aura Soronen – Karjalan kunnailta meren äärelle

Raahelaiset tuntevat Aura Sorosen parhaiten Örnin torpan suojelijana. Vanhan talon hoitaminen kävi kuitenkin Aura ja Veikko Soroselle ylivoimaiseksi ja niinpä talo sai vaihtaa omistajaa. Soroset ovat iloisia siitä, että nykyinen omistaja asuu itse talossa ja on kätevä käsistään. ”Vanhassa talossa asuvalla ei saa olla peukalo keskellä kämmentä”, Veikko Soronen tietää. Sorosten kamarin seinällä komeilee Aura…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 13. 12. 2017

Wilailak ”Lekki” Nutchanart – tie Suomeen ja suomalaiseksi

Lekki Nutchanart alkaa avata suhdettaan Suomeen Teatteri Jurkan näyttämöllä ottamalla syliinsä kattilallisen perunoita. Ikänsä riisiä syöneellä naisella oli aikanaan opettelemista niihin – kuten jatkuvaan kahvin juomiseenkin. Näytelmän Kim, Lekki & Namwaan pääosissa on kolme Thaimaasta Suomeen muuttanutta naista. Esitys pohtii rakkautta, jonka mukana ihminen päätyy toiselle puolelle maapalloa. Se tarkastelee uuteen paikkaan asettumista, oman tien…

kirjoittanut Leena Sorvali, julkaistu 13. 12. 2017

Raudna Aikio – ilon ja surun vuoristoradalla

Äitimme Raudna syntyi 1913 Utsjoella. Hänen isänsä oli Johan Fr. Högman, jonka esivanhemmat olivat lähtöisin Länsi-Suomesta. Suvun jälkeläisistä osa jäi pohjoiseen ja saamelaistui. Raudnan äiti oli puolestaan Norjan saamelaisia, Margit Pigga. Margit-äiti riutui tuntemattomaan sairauteen ja kuoli jo alle 50-vuotiaana. Raudna oli silloin 13 vuotias. Äidin kuolema kosketti rankasti 10-lapsista perhettä. Onneksi osa lapsista oli…

kirjoittanut Rauni Manninen (os. Aikio), julkaistu 7. 12. 2017

Meeri Larsson – Raahe-opiston äiti

Pirteä eläkeläinen Meeri Larsson (s. 1930 o.s. Tuokko) asuu vuonna 2006 näköalapaikalla Raahessa Pekkatorin kulmalla rakennuksessa, jonka me raahelaiset tunnemme Kiesvaaran talona. Jotkut kutsuvat sitä ”Fiiojen taloksi”, koska siellä asuu kolme Raahen Fiian hatulla palkittua naista: Meeri Larsson (Fiia v. 1998), Maj Fekete (Fiia v. 2000) ja Kerttu Husu (Fiia v. 1992). Meeri on kolmen…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 5. 12. 2017

Marjatta Rapakko – sisukas, peräänantamaton evakkolapsi

Kaksivuotias Marjatta istui kotinsa portailla leikkimässä uudella nukellaan. Koti oli vähän keskeneräinen, kuistia ei vielä ollut, pelkät portaat ulko-ovelta pihalle. Neljä vuotta vanhempi veli oli jossakin omissa leikeissään, äiti ja isä sisällä tuvassa. Piha-aidan takaa kuului ääniä ja samassa portista ilmestyi oudon näköinen kulkue. Kaksi vierasta miestä kantoi korennoilla, eräänlaisilla seipäillä jotain isoa esinettä, joka…

kirjoittanut Aili Pollari, julkaistu 30. 11. 2017

Hanna Pirhonen – Suomessa on kaikki hyvin

Kun kuuntelee Hanna Pirhosen (o.s. Verro s. 1932) kertomusta elämänsä vaiheista, ei ihmettele, että hän on tyytyväinen elämäänsä Raahessa. Pirhoset muuttivat Suomeen yli 30 vuotta sitten ja viettävät nyt täällä rauhallisia eläkeläisen päiviä. Hanna Pirhosen koti oli Inkerinmaalla Kotsalan kylässä. Kylän lähettyvillä oli luterilainen kirkko. Asukkaat puhuivat suomea. Kaupassa käytiin Peräkylässä, joka oli vain kivenheiton…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 28. 11. 2017

Laura Maria Kari – emäntä Laihialta

Kirkkoherra Eino Rauha puhui äitini Laura Karin siunaustilaisuudessa, elokuussa 2004. Hän vertasi elämää kankaaseen, joka otettiin kangaspuista pois, kun se oli valmis. Äitini elämän vahvuuksia olivat isänmaallisuus, käytännönläheisyys, luovuus ja sisu. Nuori aviopari Feliks ja Elisabet Kasari muuttivat vuonna 1904 hallaiselle kylmälle tilalle Haapajärvelle Jalasjärveltä. Ensin tontille tehtiin vinttikaivo, asuintalon lähelle luonnonkivinavetta, talli, aitta ja…

kirjoittanut Päivi Kari, julkaistu 27. 11. 2017

Katri Hällström – Lapaluodon posteljooni

Kun Katri (Kaisa) Sofia Hällström (1877-1960 o.s. Junnila) lähti Amerikkaan, Alaskaan, kolmen piehinkiläisen tytön kanssa 1800-1900-lukujen vaihteessa, oli kiireinen sadonkorjuuaika Junnilan tilalla Junnilanmäellä Saloisissa. Nanni-sisko ei tykännyt sisarensa lähdöstä, mutta ei voinut sitä estääkään. Alaskassa Kaisa työskenteli silityslaitoksessa. Hänen tuleva miehensä Johan (Juho, s. 1876) uurasti kultakaivoksessa, jossa kivenmurikka iski häntä rintaan vammauttaen hänet niin,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 23. 11. 2017

Annikki Ake – evakkomatka saaresta saareen

Sukuni juuret ovat Karjalassa, Koivistolla, Koivusaaren Eistilän kylässä. Venäjä valloitti talvisodassa kyseiset alueet, siis myös vanhempieni asuinalueet. Äitini Olga Annikki Suutari syntyi Eistilän kylässä vuonna 1915. Vanhempani tapasivat ja kiintyivät toisiinsa jo kouluaikana. Heidät vihittiin nuorina: äiti oli 19 ja isä 22 vuotta. Tapana oli viettää kahdet häät. Vihkimisen jälkeen hääväki meni ensin morsiamen kotiin. Nautittuaan…

kirjoittanut Liisa Ake-Helariutta, julkaistu 13. 11. 2017

Saima Helle – tarmokas yhdistysnainen Käkisalmesta

Saima Helle (o.s. Lehtovaara) syntyi Vammalassa 28.6.1886. Isä oli metsätyönjohtaja Antti Lundberg ja äiti Ida Henrika Svala. Saima oli itsenäinen nainen ja toimi 1900- luvun alkupuolella Hykkyrän kauppahuoneen kirjanpitäjänä Haminassa ja firman mentyä konkurssiin siirtyi Käkisalmen alkoholiliikkeen kirjanpitäjäksi. Käkisalmessa hän tapasi varatuomari Arvo Helteen, joka oli perustanut kaupunkiin asianajotoimiston vuonna 1914. Nuoret menivät naimisiin 1915.…

kirjoittanut Merja Helle, julkaistu 10. 11. 2017

Maalin Bergström – luonnonparantaja ja liikenainen

Maalin Bergström (alun perin Amalia Maria Fredriikka Buchert) syntyi elokuussa 1870 Kirvun Sairalassa. Isä Theodor Buchertin suku oli urkujen rakentajia ja kotoisin Saksasta. Äiti oli Mikkelin pitäjästä maanviljelijäperheestä lähtöisin ollut Katri Muinonen, pappisveljen perheen taloudenhoitajana nimi ruotsinnettiin Katharina Moliniksi.    Amalia Buchert syntyi onnelliseen perheeseen esikoisena, ja sai neljä vuotta myöhemmin pikkuveljen Reinholdin. Elämän alussa…

kirjoittanut Hannele Inkinen, julkaistu 10. 11. 2017

Vieno Pölläniemi – Keskuskoulun monitoiminainen

Vieno Pölläniemi (o.s. Joensuu) on syntyjään Piehingin tyttöjä. Hän teki pitkän työuran Keskuskoulun talonmies-vahtimestarina. Vienon lapsuudenkoti sijaitsi Piehingissä Anttilanmäellä. Koulutaipaleensa hän aloitti Ylipään koulussa, jossa opettajana toimi Taimi Karjalainen. Opettajan kilipukki juoksenteli koulun pihalla oppilaiden joukossa. Koulunkäynti jatkui Nurkkalan koulussa. Taisto-veljen kanssa hän narrasi haukia Piehinkijoen koskesta, joka antoi voimaa Sippalan myllylle. Vienolla oli Amerikan-kummi,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 9. 11. 2017

Helena Allahwerdi ja Pirkko Liikanen – kaksoset maailmankansalaisina

Helena Allahwerdin ja Pirkko Liikasen 80 elinvuoteen mahtuu vaikuttava ura kasvattajina ja niin paljon saavutuksia, että molemmista voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä joku sen vielä tekee. He ovat vaikuttaneet erikseen ja yhdessä monenlaisissa projekteissa. Tässä keskityn heidän neljään projektiinsa: Noppaan, Taikaratsuun, Maailmankansalaisen kypsyyskokeeseen ja Toimiviin Senioreihin. Molemmat naiset ovat kuuluneet naiskasvattajien järjestöön Delta Kappa Gamma Society…

kirjoittanut Tuula Penttilä, julkaistu 6. 11. 2017

Heli Bathija – ylitse kaikkien rajojen

Lääkäri Heli Bathija lähti vain pari vuotta valmistumisen jälkeen rohkeasti Afrikkaan lähetystyöhön ja toteuttamaan unelmaansa lasten auttamisesta. Vuodet Senegalissa siivittivät Helin elämää, loivat pohjan kansainväliselle uralle sekä synnyttivät monikulttuurisen parisuhteen ja perheen. Maailman lasten ja äitien hyvinvoinnin lisäämiseksi tehdyn työn voimavarana ovat olleet kristillinen usko sekä turvallinen suomalainen kasvatus ja koulutus. Heli kasvoi lapsuutensa Turussa…

kirjoittanut Päivi Liippola, julkaistu 2. 11. 2017

Aili Väänänen – taitava yhteyksien ylläpitäjä

Aili Mirjam Väänänen, os. Pussinen syntyi Neittävällä Juho ja Iida Pussisen kahdeksanneksi lapseksi. Kaikkiaan perheeseen siunautui 13 lasta. Aili Väänänen aloitti Neittävän kansakoulun 7 vuoden ikäisenä. Sotavuodet tulivat, jonka vuoksi Aili viiden kouluvuoden jälkeen hän joutui lopettamaan koulunkäynnin ja lähtemään hoitamaan vanhimman veljensä lapsia. Teinivuosinaan Aili Väänänen työskenteli tehtaassa, jossa oppi valmistamaan naistenhattuja. Hän oli…

kirjoittanut Arja Karttunen, julkaistu 1. 11. 2017

Lahja Linko ja Liisa Linko-Malmio – Käkisalmen laululintuset

Lahja Linko syntyi Elli Lahja Maria Heléninä vuonna 1890 Luumäellä Konstantin ja Elin Helénin perheeseen, joka muutti sittemmin Käkisalmeen. Konstantin Helén toimi siellä rovastin virassa. Lahja Helénin laulunlahjat tulivat tutuksi käkisalmelaisille, eikä heitä yllättänyt yhtään, että rovastintytär lähetettiin opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan, jossa hänen opettajakseen tuli Abraham Ojanperä. Helsingin musiikkiopistoon tuli Tampereelta opiskelemaan Ernst Linko…

kirjoittanut Riitta Närhi, julkaistu 31. 10. 2017

Mirjami Lähteenkorva – kansakoulunopettaja, kirjailija, runoilija

Runoilija Kirsti Mirjami Lähteenkorva syntyi kulttuuriperheeseen Heinolassa. Hänen vanhempansa olivat filosofian tohtori h.c., kansakouluntarkastaja ja kansanrunoudentutkija Axel Borenius-Lähteenkorva ja Ida o.s. Silvennoinen. ”Axel Lähteenkorva oli suomalaisen kansanperinteen tutkija ja keräilijä, jonka kalevalamittaisten runojen ja sävelmien kokoelmat ovat erityisen arvokkaita systemaattisen ja huolellisen muistiinpanotekniikan takia” (SKS). Axel ihastui nuoreen opettajattareen ollessaan tarkastajan tehtävässä seuraamassa Ida Silvennoisen…

kirjoittanut Leena Kärävä-Lindgren, julkaistu 28. 10. 2017

Aino Ollila – kirjailulla suomalaisen käsityön historiaan

Käsityötaitoa on aina arvostettu. Taito on periytynyt äidiltä tyttärelle ja sitä on tarvittu sukkien, lapasten esiliinojen, paitojen ja monenlaisten kodin tekstiilien ompeluun ja korjaukseen ja vaatteiden huoltoon ja hoitoon. Uno Cygnaeuksen ansiosta käsityöstä tuli kansakouluasetuksen mukaan pakollinen kouluaine jo 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sata vuotta myöhemmin, kansakoululain mukaan ”käsityönopetuksen tuli olla monipuolisesti oppilasta kasvattava”.  Käsityönopettaja, lehtori Aino…

kirjoittanut Leena Kärävä-Lindgren, julkaistu 25. 10. 2017

Anna-Liisa Antila-Kaljunen – urkuri ja pedagogi

”Päätin katsoa, voiko nainen tulla valituksi.” Näin hän kertoi muistellessaan Turun Mikaelinkirkon urkurin viran täyttöä vuonna 1952. Kaikki kilpakumppanit olivat miehiä ja Anna-Liisa Antila valittiin reilulla äänten enemmistöllä ensimmäisenä suomalaisena naisena urkurin virkaan. Taiteellinen työ vaihtui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua päätoimisuuteen yliopiston musiikkikasvattajana. Minkälainen oli hänen urapolkunsa ja minkälaisia merkityksiä hänen elämäntyössään voi nähdä? Anna-Liisa…

kirjoittanut Aila Knihtilä, julkaistu 25. 10. 2017

Vivi Savander ja Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistyksen perustama Käsityökoulu

Vivi Lindelia Savander syntyi Sakkolassa vuoden 1877 alussa agronomi Ernst Johan Savanderin ja vaimonsa Fanny Amanda s. Odenwallin toiseksi vanhimpana tyttärenä. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, mutta ainoastaan kolme heistä eli aikuiseksi saakka. Vivikin oli hento ja terveydeltään heikko, mutta sitkeä ja peräänantamaton. Hän lähti opiskelemaan Tammisaaren kutomakoulun 2-vuotiseen opettajanvalmistuslaitokseen ja sai päästötodistuksen vuonna 1899.…

kirjoittanut Leena Kärävä-Lindgren, julkaistu 23. 10. 2017

Eila Kivikk’aho – runoilija, kääntäjä Sortavalasta

Eila Kivikk’aho on kaipauksen tuntojen aistikas runoilija, joka lukuisten valtionpalkintojen ja käännöspalkintojensa myötä on ollut nostamassa suomalaisen runouden profiilia sodanjälkeisessä Suomessa. Ensimmäinen runokokoelma Sinikallio ilmestyi 1942 ja runoilijan työ jatkui pitkälle 1990-luvulle. Kivikk’ahon suomentajan ura on myös mittava. Hän on kääntänyt puolisensataa lastenkirjaa eri kieli- ja kulttuurialueilta. Eila Lamberg syntyi Sortavalassa helmikuussa 1921. Vanhemmat olivat…

kirjoittanut Maija Malmström, julkaistu 22. 10. 2017

Wendla Ivaska – ”vihreä piispa” Viipurista

Wendla Ivaska, isotätini ja kummitätini, syntyi ja kasvoi Viipurissa Karl Johan ja Ida Maria (os. Jordan) Ivaskan perheen nuorimpana lapsena ja tyttärenä. Wendla kävi vuonna 1898 perustetun Viipurin vanhan yhteiskoulun ja pääsi sieltä ylioppilaaksi vuonna 1909. Ajatus opiskelusta teologisessa tiedekunnassa syntyi ikään kuin luonnostaan, sillä hän oli lapsesta asti tottunut kulkemaan Viipurin Tuomiokirkossa vanhempiensa ja…

kirjoittanut Liisa Montin, julkaistu 22. 10. 2017

Hilda Evesti – Mitä ihmettä, nainenko autoa käy ajamaan?

Kuolemajärveläiset muistavat Hilda Evestin (Vihersaari, ent. Päretie) pirteänä taksina ja Kuolemajärven aseman majatalon neitinä. Liikemies ja poliisi Kristian Evestin ainoan lapsen elämästä ei vauhtia puuttunut. Hän tunsi Kuolemajärven varmasti paremmin kuin muut. Ennen Kuolemajärvelle muuttoa Kristian Evesti oli poliisina Kivennavan Kuokkalassa ja Ollilassa. Hilda syntyi kesällä 1910 Ollilan vartiokonttorissa ja siellä hänet myös kastettiin. Pappi…

kirjoittanut Tytti Sokura, julkaistu 21. 10. 2017

Eveliina Pulliainen – perinteentallennusta pyörätuolissa

Eveliina Pyykkö syntyi Kivennavalla Ylentelän kylässä. Kivennapa sijaitsi vain 60 kilometrin päässä Pietarista. Se oli suurin Kannaksen rajapitäjistä, sillä oli pisin yhtenäinen Venäjän vastainen raja, 54 kilometriä. Ylentelän kylä sijaitsi Kivennavan pitäjän koillisnurkassa. Eveliina syntyi suureen talonpoikaisperheeseen, tila oli ollut Pyykön suvun hallussa kolmattasataa vuotta. Suvun varhaisimpia vaiheita ei tiedetä, kirkonkirjat tuhoutuivat Isossa vihassa. Perheessä…

kirjoittanut Kyösti Pulliainen, julkaistu 19. 10. 2017

Jenny Elfving – puutarhakoulutuksen ja naisten koulutuksen uranuurtaja

Jenny Elfving oli suomalaisen puutarhaopetuksen, mutta myös naisten koulutuksen uranuurtajia. Hän perusti 1908 Antreaan Päähkjärven rannalle nimenomaan naisille tarkoitetun Järvenlinnan puutarhaopettajaopiston ja talouskoulun toimien sen johtajana vuoteen 1917. Koulutuksen alalle hän oli hankkinut kyseisten alojen eri oppilaitoksissa ja tekemällä opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan 1900-luvun alussa. Vaasalaisen pormestarin tyttärenä Jennyllä ei liene ollut kieliesteitä maailmalle…

kirjoittanut Raakel Henttonen, julkaistu 17. 10. 2017

Aino Ohvo – järjestötoiminnan nainen

”Olen lähtenyt monien tehtävien keskeltä ehtimättä usein ajatella aihetta, josta puhua, mutta aina olen saanut innostusta ja voimaa työhöni.” Näin kirjoittaa Aino Ohvo, maatalon emäntä ahkerasta järjestötyöstään. Aino Ohvo syntyi 27.8.1907 Pyhäjärven Alakylässä. Ainon veli Ville sai ainoana poika perheessä koulutuksen kansakoulun opettajaksi Kajaanin seminaarissa. Kotona käydessään Ville järjesti koti-iltamia ja innosti sisariaan nuorisoseuratoimintaan, missä…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 16. 10. 2017

Maria Lallukka – räisäläinen kulttuurimesenaatti

Maria Lallukka, omaa sukua Jääskeläinen, syntyi Räisälän Siirlahdessa vuonna 1858, missä hänen vanhempansa Matti ja Valpuri Jääskeläinen omistivat kestikievaritalon. Jääskeläisen kestikievarissa nuori Juho Lallukka tutustui Mariaan, ja tutustuminen johti avioliittoon vuonna 1878.Marialle kuului isän kuoltua perintönä osuus Jääskeläisen talosta, ja niinpä hänen äitinsä ja tämän toinen aviomies halusivat lunastaa tyttären osuuden. Tämä sopi nuorille, ja…

kirjoittanut Maija-Liisa Varila, julkaistu 11. 10. 2017

Tellervo Blomqvist – karjalaisesta evakkotytöstä lääkäriksi Tornioon

Varhaisin muistoni lapsuudesta on lentokoneen ääni. Se lähestyy ulvoen meitä lapsia, kun olemme leikkimässä kotimme pihassa Korpiselässä nykyisen rajan takana kesäkuun alkupuolella 1944. Juoksemme sisarteni kanssa viinimarjapensaiden alle, koska vanhemmat ovat opettaneet tarkasti meitä piiloutumaan, jos lentokoneita ilmestyi taivaalle. Viholliskoneista ammuttiin myös siviilejä. Helpotus on suuri, kun huomaamme lentokoneen siivessä merkin, joka kertoo meille sen…

kirjoittanut Tellervo Blomqvist / Marja Blomqvist, julkaistu 8. 10. 2017

Armi Ratia – karjalainen legenda

Armi Ratia jos kuka, oli legenda jo eläessään. Hän oli ”vihassaan julma ja rakkaudessaan ylitsevuotava. Ei mitään siltä väliltä”, toteaa Ristomatti Ratia äidistään. Armi Ratia oli poikkeusihminen, joka loi poikkeuksellisen ilmiön, Marimekon. Se oli maailmalla aikanaan tunnetuin suomalainen yritys, jota kansainväliset lehdet esittelivät näyttävästi, varsinkin sen jälkeen, kun Jacqueline Kennedy esiintyi odotusaikanaan marimekossa. Jokapoika-paita oli…

kirjoittanut Sirpa Taskinen, julkaistu 7. 10. 2017

Mirjam Kälkäjä – kirjailija

”Kirjoittajalla on tuhansia maisemia, tuhansia näköaloja ihmisiin ja tapahtumiin, se maailma kukkii ja kuihtuu, siellä myrskyää ja tyyntyy, siellä taivallan suuressa yksinäisyydessä pienenä tulkitsijana, joskus ehkä myös näkijänä – niin kauan kuin kirjoitan, olen olemassa.” Näin on todennut torniolainen kirjailija Mirjam Kälkäjä, o. s. Ranta, joka syntyi Petsamossa vuonna 1939. Ennen vuonna 1977 alkanutta päätoimista…

kirjoittanut Anita Myllykoski, julkaistu 7. 10. 2017

Tyyne-Kerttu Virkki – Suomen ensimmäinen käsityöneuvos

Sakkolassa vuonna 1907 syntynyt Tyyne-Kerttu Virkki eli lapsuutensa ja nuoruutensa Karjalan kannaksella 1907–1929. Vanhemmat, Viktor ja Maria Virkki o.s. Laamanen, ostivat Sakkolan kirkonkylän tuntumassa sijainneen Lampun tilan konkurssihuutokaupasta vuonna 1906. Tuolloin tilaan kuuluivat sekatavarakauppa ja majatalo. Myöhemmin tilaan liitettiin myös saha ja mylly. Näin kasvaneesta suurtilasta muodostui tärkeä harjoittelijatila, jolla työskenteli jatkuvasti kotitalous-, karjatalous- ja…

kirjoittanut Janne Lappalainen, julkaistu 7. 10. 2017

Maija Närhi – Pälkjärven pitäjäseuran toimelias sihteeri

Sirpakka sihteerimme, Maija Närhi, on tehnyt jo neljännesvuosisadan töitä Pälkjärven pitäjäseuran hyväksi. Paitsi sihteerinä, hän on ollut samalla joitakin toimikausia myös varapuheenjohtajana ja rahastonhoitajana. Mitä kaikkea näihin vuosiin sisältyy, siitä lähdin ottamaan selvää kevätpäiväntasauksen aikoihin seuran juhlavuotena 2014. Maijan ensimmäinen tuntuma seuraamme oli vuosikokous kesällä 1987. Kesäjuhlat vuosikokouksineen olivat silloin pikkujoulun lisäksi ainoita seuran toimintamuotoja.…

kirjoittanut Riitta Pakarinen, julkaistu 21. 9. 2017

Riitta Pakarinen – sanataituri

Olemme saaneet lukea lähes jokaisesta Pälkjärveläisestä Riitta Pakarisen kirjoittamia hienoja tarinoita elossa olevista ja edesmenneistä pälkjärveläisistä. Ja lisää on luvassa. Riitta on kirjoittanut toimituksen pyynnöstä myös kirja-arvosteluja Pälkjärveläiseen ja matkakertomuksia seuramme kotisivuille. Riitta on ollut Pälkjärven pitäjäseuran jäsen kohta neljännesvuosisadan. Se on ollut tapahtumarikasta aikaa seuran toiminnassa, ja tämä aktiivinen puuhanainen on ehtinyt olla monessa…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 21. 9. 2017

Aino Valonen muistelee

”Lapsuus oli hyvä. Oli leipää ja lämmintä ja vaatteet päällä”, aloitti Aino Valonen menneitten muistelun kesäkuussa 2012 vieraillessani hänen luonaan Hollolassa. Aino oli Hilma (s. Miettinen 1892–1990) ja Eljas Hämäläisen (1891–1969) perheen neljäs lapsi. Hän näki päivänvalon kesäkuun viimeisenä sunnuntaina 1924. Perheessä oli ennestään kolme poikaa, Arvo (1920–1951), Martti (1921) ja Mauno (1922–2009). Ainon jälkeen…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 12. 9. 2017

Elisabet Jeskanen – monitoiminainen

Elisabet Jeskanen (o.s. Malinen) syntyi syyskuun viimeisenä päivänä 1888 Iljalassa. Elisabetin vanhemmat olivat Heikki ja Maria (o.s. Wuojolainen) Malinen. Elisabetin nimi on kirkonkirjoissa milloin Eliisa, milloin Eliise tai Liisa. Tämä tarina perustuu Juho A. Leskisen pälkjärveläisestä suutariperinteestä kertovaan aineistoon ja siinä on käytetty nimeä Elisabet. Elisabet Jeskanen oli tarmokas ja aikaansaava nainen. Häneltä sujuivat niin…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 10. 9. 2017

Iida Heinonen – Karjalan evakko, maatilan emäntä ja karjalanpiirakkamummo

Äitini Iida Heinonen syntyi vuonna 1925 Hilja Maria (o.s. Soikkeli) ja Simo Ijäksen perheeseen Laatokan Karjalassa Kurkijoen Lapinlahdella. Hänen isänsä oli pikkutilallinen-kalastaja, joka toimi myös puuseppänä. Äiti hoiti lapset, lehmän ja kaiken kotiin liittyvän hyvin alkeellisissa oloissa huoneen ja keittiön mökissä. Olen aistinut, että sisällissodan varjo vaikutti Ijäksen perheessä myös lapsien kohdalla. Isoisäni tiedän olleen…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 9. 9. 2017

Kaarina Turpeenoja – Katinhännästä New Yorkiin ja takaisin

Vanhat Raahelaiset muistavat Lauri Turpeenojan, joka ajoi hevosella vettä Jaakopin lähteestä. Kaarina on Laurin kuusilapsisen perheen keskimmäinen. Hän asui yli 20 vuotta Amerikassa. Kaarina Turpeenojan lapsuudessa Raahe oli ihana pikku kaupunki. Lehmät kulkivat kaduilla. Autoa ei tainnut olla muilla kuin tohtori Kiesvaaralla. Kirkonmäellä laskettiin mäkeä talvisin. Amerikan serkku Washingtonin osavaltiosta oli Raahessa käymässä kesällä 1966…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 7. 9. 2017

Milja Roy – kansainvälinen avioliitto 1800-luvun lopussa

Petäjäveden vanhan kirkon vieressä on Karikon sukuhauta, jonka kivessä lukee Karikon nimen lisäksi ”Lapset”. Mutta keitä olivat nuo lapset? He olivat petäjävetisen omana aikanaan huomattavan edistyksellisenä pidetyn tilanomistaja K. H. Karikon ja hänen vaimonsa Juliaanan lapsenlapset tyttö ja poika, jotka olivat syntyneet heidän tyttärensä Pariisissa lääketiedettä opiskelleen Emilia Karikon (Royn) avioliitosta intialaisen lääkärin/sanskriitin opettajan/? kanssa…

kirjoittanut JI Hyytiäinen, julkaistu 7. 9. 2017

Toini Jaatinen – evakkotytön tarina

Toini Jaatinen syntyi Harlun pitäjässä, Paussun kylässä maalaistalon tyttäreksi joulun alla vuonna 1919. Kotitalo sijaitsi pienen mäen päällä, mäenrinteestä alaspäin viettivät pellot, edempänä metsät. Tila ei ollut Laatokan rannalla, mutta sen läpi virtasi Paussujoki, jossa käytiin juottamassa lehmät ja huuhtelemassa pyykit. Maa oli viljavaa, sillä multakerros oli paksu. Tila oli tarpeeksi suuri antaakseen hyvin elannon…

kirjoittanut Tuula Hakola, julkaistu 6. 9. 2017

Martta Rusila – Pikkulotasta evakkokodin äiti

Martta Rusila (o.s. Kantola) eli koko ikänsä Honganmäelle; Saloisissa, joka liitettiin Raahen kaupunkiin vuonna 1973. Maatalon tyttären elämä on ollut raskasta mutta antoisaa. Vielä lähes 90 vuoden iässä hän on kohtalaisen hyväkuntoinen eikä muistissa ole mitään vikaa. Hänen puoleensa käännytään, kun pitää muistaa Saloisten menneitä tapahtumia. Kansakoulun jälkeen Martta kävi Lybeckerin käsityökoulun ja olisi mielellään…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 8. 2017

Hilja Maria Ijäs – sitkeä selviytyjä köyhyydestä kohtuulliseen elämään

Äitini äiti Hilja Maria Ijäs syntyi Kiihtelysvaarassa 1895 renki, työmies Juho Soikkelin ja piika Iida Soikkelin, o.s. Venäläinen, perheen viidentenä lapsena. Perheen lapsista kaksi vanhinta, vuonna 1885 syntynyt poika ja 1888 syntynyt tyttö, olivat elossa. Ennen Hilja Mariaa vuosina 1892 ja 1894 syntyneet pojat olivat kuolleet vauvoina. Ehkä nämä surulliset pikkulasten menehtymiset kuitenkin antoivat Hilja…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 25. 7. 2017

Onerva Siviä Bergh – Enson mummu

Meidän perhe asui Tampereen keskustassa ahtaasti, niin kuin 40-luvulla pruukattiin asua. Muuten piti ottaa vuokralainen ylimääräiseen huoneeseen. Enson mummu asui Helsingissä Kuusitiellä ja kävi meitä joskus tervehtimässä. Silloin hän sai sänkyni ja minä pääsin äidin viereen. Mummu tuoksui kielolta ja käveli kankeasti. Varhaisimmat muistoni ovat sota-ajalta, äidin kanssa matkustimme Ensoon. Olin hyvin pieni, muistan junan…

kirjoittanut Leena Lammentausta, julkaistu 4. 7. 2017

Riitta Oikawa – japanilaisten majatalojen emäntä Itä-Uudenmaan Pukkilassa

Riitta Oikawa on omistanut lähes koko elämänsä japanilaisen kulttuurin edistämiseen Suomessa ja myös suomalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemiseen Japanissa. Riitan kohdalla se on merkinnyt konkreettista tapaa: yrittäjänä, rakentajana, tulkkina, majatalon emäntänä, kokkina, puutarhurina ja käsityöläisenä. Riitta Oikawa o.s. Lukkarinen syntyi 1948 Pielisjoen rannalla Joensuussa. Kotisynnytykset olivat siihen aikaan yleensä ja Riittakin syntyi joenrannan saunassa. Olosuhteet olivat…

kirjoittanut Maidell Hanna, julkaistu 17. 6. 2017

Mirja Siljamäki – synnynnäinen biologi

Soitin Pälkjärven viimeisen kirkkoherran Veikko Korvenheimon tyttärelle Mirja Siljamäelle keväällä 2013 ja lupasin käydä haastattelemassa häntä kesän aikana. Kun sovimme tarkemmin tapaamisesta heinäkuussa, Mirja lupasi tulla minua autolla vastaan Oriveden asemalle. Annoimme puolin ja toisin tuntomerkkejä itsestämme. Viimeisenä konstina Mirja neuvoi huutamaan isoon ääneen asemalla: ”Onko täällä ketään evakkoja?” Tunnistimme asemalla helposti toisemme. Mirja vei…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 17. 6. 2017

Kaarina Valkonen – opettaja ja valistaja

Katsoessani menneisiin vuosiin pääsen siihen tulokseen, että äitini Kaarina Valkosen elämässä oli kaksi johtolankaa: Hän halusi olla valoisa ihminen ja tueksi kanssaihmisilleen niin työsarallaan kuin yksityiselämässään. Hän ponnisteli varmistaakseen kahdelle lapselleen koulunkäynnin ja mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaarina syntyi Viipurissa vuonna 1914 Elli ja Fredrik Lastikan perheeseen viidentenä lapsena. Hän oli vain parin viikon ikäinen perheen muuttaessa…

kirjoittanut Eeva-Liisa Östergård, julkaistu 14. 6. 2017

Riitta Mattila – Kaukomaiden kautta takaisin Katinhäntään

Saloisissa vuonna 1955 syntynyt Riitta Mattila on melkein avojalkainen raahelainen. Hän oli alle 2-vuotias, kun perhe muutti Saloisista Langin pihapiirin pieneen mökkiin, josta perheen muuttomatka kulki Kemin kautta Oulaisiin, jossa Riitta aloitti kansakoulun. Kolmannen luokan hän kävi Pattijoella ja sen jälkeen opintie jatkui Raahessa. Eräänä syyspäivänä Riitta käveli kahden Jack Russel -terrierinsä, Samin ja Frodon,…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 9. 6. 2017

Eija Kassner – Suomalaisena Saksan maalla

Eija Kassner (o.s. Nummela) on asunut Saksassa 24 vuotta pitäen yhteyttä Raaheen säännöllisesti. Eija Kassnerin lapsuudenkoti sijaitsee Velkaperän laitamilla Merikadulla. Vuonna 1941 rakennetussa ja nykyajan vaatimustasoa vastaavaan kuntoon remontoidussa talossa asuu nyt kaksi hänen veljeään. Eijan lapsuudessa 1950- ja 1960-luvuilla Raahessa elettiin melkein kuin maalla. Nummelalla oli kaksi lehmää: Hertta ja Heluna, jotka tuottivat maitoa…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 9. 6. 2017

Paula Ruutu – Makarin opettajasta kansanedustajaksi

Makarin koulua käyneen Elsa-tätini päästötodistus toukokuussa 1925 on kirjoitettu kauniilla pyöreällä pystyllä käsialalla. Allekirjoittajana on koulun johtaja Hertta Gran. Udellessani Makarin asioita Aino Valoselta (os. Hämäläinen) kysäisin, josko hän sattuisi tietämään jotain tästä opettajasta. Ja tiesihän Aino. Kysymyksessä oli henkilö, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Paula Ruutu. Aloin etsiä Pälkjärveläistä varten jutun aineksia Paula Ruudusta.…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 8. 6. 2017

Ursula Vuorela – valkoiset kengät

”Olin 6-vuotias, kun perheeni vuonna 1946 palasi takaisin kotiin Nürnbergiin. Olimme olleet kaksi vuotta pommituksia paossa etelä Saksassa sukulaisten luona. Isäni oli mennyt sotaan Itä-Preussiin. Vaikka kaupungista oli jäänyt vain 20 prosenttia pommittamatta, oli meidän kotitalomme jäljellä. Samana vuonna aloitin minä koulunkäynnin. Luokassani oli 40 tyttöoppilasta. Opettajani oli suloinen, kaunis neiti Ott. Koulupäivät olivat kaksiosaisia,…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 29. 5. 2017

Elsa Hirvonen – kummitätini oli lapsirakas ja vieraanvarainen emäntä

Elsa Maria Immonen syntyi Pälkjärven Iljalassa maaliskuussa 1911 Anna o.s. Kuosmanen (1881–1955) ja Mikko Immosen (1868–1940) perheen neljäntenä lapsena. Esteri (1906–1997) ja Selma (1908–1990) saivat pikkusiskon. Perheen poika, puolivuotias Onne Johannes oli kuollut yhdeksän kuukautta ennen Elsan syntymää. Kaksi päivää Elsan syntymän jälkeen kuoli isoisä Antti Immonen (1927–1911). Kuolema oli läsnä Immosten torpassa sekä Elsan…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Anni Kilpiranta – opettaja ja kunnanvaltuutettu

Anni Sofia Kilpiranta o.s. Lahtinen syntyi 1892 Emilia Karoliina ja Albert Lahtisen perheen neljäntenä lapsena Kalvolassa, joka nykyisin kuuluu Hämeenlinnaan. Annin äiti Emilia Karolina oli Heinolassa syntyneistä ja eloon jääneistä Löfgrenin sisaruksista vanhin (s. 1858). Hän lähti kahdeksantoista vuoden ikäisenä palvelustytöksi, ensin Porvooseen ja sieltä Helsinkiin. Pari vuotta Heinolasta lähtönsä jälkeen Emilia Karolina muutti Kalvolaan,…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Ester Immonen – kummitätini

Kummitätini syntyi 110 vuotta sitten Pälkjärven Iljalassa syyskuussa 1906 Anna o.s. Kuosmasen (1881–1955) ja Mikko Immosen (1868–1940) perheen esikoisena. Alahovin torppareina toimivat vanhemmat olivat avioituneet yhdeksän kuukautta aikaisemmin. Kirkkoherra Johannes Paavali Leivonen kastoi Annan ja Mikon tyttären syyskuun viimeisenä päivänä, nimeksi tuli Lydia Ester. Kutsumanimeksi vakiintui Ester. Kummeiksi lapselle oli valittu lukkari Johan Viktor Eriksson…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Martta Immonen – muistoja pitkän elämän varrelta

Martta Immonen syntyi Unikeonpäivänä 1920 perheensä pahnanpohjimmaiseksi Pälkjärvellä Iljalan kylässä. Martta on ehtinyt olla monessa mukana pitkän elämänsä aikana. Haasteita on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi, kuten muillakin evakoilla. Unikekona Martta ei ole joutanut olemaan. Liisa-äiti oli valinnut kuopukselleen kummeiksi kaksi Marttaa. Toinen heistä oli Martta Heinonen Pälksaaresta. Toisen sukunimi on päässyt unohtumaan, sillä tämä kummi…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 16. 5. 2017

Armi Ratia – Kauppiasperheen esikoinen

Pälkjärveläisen Airaksisen kauppiasperheen hartaasti odotettu esikoinen, Armi Maria, syntyi aamupäivällä lauantaina 13. heinäkuuta 1912. Samana aamuna kauppaan oli haettu Sortavalasta puolen vuoden tavaralasti. Koko Pohjois-Karjalassa oli ollut juhannuksesta lähtien koleaa ja sateista. Sateen lakattua Armin syntymäpäivän aamuna ilma alkoi lämmetä. Iltapäivällä, kun sireenimajassa juotiin kakkukahvit, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja ilmassa oli sydänkesän merkit. Armin…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 12. 5. 2017

Signe Löfgren – silmätautien erikoislääkäri, professori

Signe Löfgren oli silmätautien erikoislääkäri, joka sai ensimmäisenä naisena Pohjoismaissa nimityksen silmäosaston johtajaksi. Hän työskenteli Viipurin, sittemmin Lahden Diakonissalaitoksen sairaalassa lähes neljäkymmentä vuotta, suurimman osan ajasta sairaalan ylilääkärinä. Hän oli tunnettu myös poikkeuksellisen laajasta yksityisvastaanotostaan. Viipurilaissyntyinen Signe Löfgren jäi orvoksi jo lapsena, joten konsuli William Otsakorpi (1870–1927) ja tämän puoliso Ester Otsakorpi (1877–1938) kouluttivat hänet…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 22. 4. 2017

Helvi Niskanen – kansanedustajana hyvinvointivaltiota rakentamassa

Toimitsija, SKDL:n kansanedustaja Helvi Niskanen s. Mansikka syntyi 1938 Karjalassa Suojärven Naistenjärvellä lähellä Suomen ja Neuvostoliiton rajaa. Äiti Iia Kärki oli nuorena orpona mennyt töihin Torasjoen sahalle. Helvin isä Anton Mansikka, oli kotoisin Viipurin läheltä Antreasta. Hän teki Suojärvellä metsä- ja uittotöitä. Talvisodan syttyessä 1939 marraskuun lopussa Naisjärvellä asuvat saivat aamulla 30.11 määräyksen kiireellisestä evakkoon…

kirjoittanut Pentti Niskanen ja Jussi Niskanen, julkaistu 20. 4. 2017

Ulla Mannonen – kansanperinteen suurkerääjä

Ulla Mannonen (1895−1958) on ollut eräs Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinnearkiston uutterimmista perinteenkerääjistä. Hänen keräämänsä valtavat aineistot kuuluvat suurimpiin yksittäisen henkilön keräämiin. Mutta mikä sai tavallisen kansannaisen keräämään tuollaisen valtavan määrän kansanperinneaineistoa? Ulla Mannosen syntyessä Suomi oli Nikolai II:n hallitsema suuriruhtinaskunta. Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan lisäksi Mannosen lapsuuden ja nuoruuden vuosiin ajoittuu modernisaatio monissa muodoissaan, mikä…

kirjoittanut Merja Leppälahti, julkaistu 17. 4. 2017

Riitta Uosukainen – opetusministeri, valtioneuvos

Imatralainen äidinkielenopettaja Riitta Uosukainen nousi äänestäjäkunnan suosioon Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana vuodesta 1983. Hän toimi opetusministerinä 1991–1994 ja siirtyi sitten ministerinpaikalta ensimmäisenä naisena eduskunnan puhemieheksi. Vuoden 2000 vaaleissa Uosukainen oli kokoomuksen presidenttiehdokas.  Karjalaisen evakkoperheen tytär Riitta Vainikka kävi koulunsa Imatralla ja pääsi ylioppilaaksi 1961. Suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa sujuivat hyvin, ja niiden ohessa hän toimi…

kirjoittanut Aura Korppi-Tommola, julkaistu 15. 4. 2017

Helmi Kääriäinen – tarmokas ja edistyksellinen äitini

Riikolan talossa Pälkjärven Kurikassa ei ollut emäntää. Taloa isännöi kaksi poikamiesveljestä Eerik ja Paavo Riikonen, molemmat jo yli 50-vuotiaita. Kun Pälkjärvelle perustettiin meijeri, sinne tuli meijeriköksi lapinlahtelainen Maria Johanna Sonninen. Paavon ja Hannan tiet kohtasivat. Paavo löysi vihdoin rinnalleen pätevän emännän kanssaan tilaa hoitamaan. Pari vihittiin marraskuussa 1905. Hanna on 27-vuotias ja Paavo 51. Perheeseen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 3. 4. 2017

Bertta Leppälä – Karjalan siirtoväen edustaja ja järjestöaktiivi

Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan karjalaisen siirtoväen edustajaksi valittu emäntä Bertta Leppälä oli syntynyt 18.12.1891 Helsingissä, jossa hänen isänsä Kalle Kustaa Pykälä toimi rakennuspuuseppänä. Kolme vuotta myöhemmin perhe muutti Muolaaseen, jonne Kalle Kustaa Pykälä asettui ensin tilanvuokraajaksi ja sitten itsenäiseksi tilalliseksi. Hän toimi myös asioitsijana, harjoitti mylly- ja sahaliikettä ja oli Vuosalmen suuren yhteismetsän osakkaiden asiamies. Vuonna 1907…

kirjoittanut Kirsti Manninen, julkaistu 29. 3. 2017

Flora Paasonen – Suomen historian merkkihenkilön vaimon tarina

Paistettu kyyhkynen lensi hänen suuhunsa, ja minä olin se kyyhkynen. Tällä unkarilaisella sananlaskulla Flora kuvaa rakastumistaan mieheensä, Aladar Paasoseen. Unkarilaisen Flora Barthan ja suomalaisen, presidentti Kyösti Kallion adjutantin rakkaus alkoi kesällä 1938 aivan sattumalta. Flora tuli tuolloin 20-vuotiaana opiskelijana viettämään kesää Suomeen. Pienten seikkailujen jälkeen hän päätyi Aladar Paasosen äidin luokse, missä tapasi tulevan miehensä. Presidentin…

kirjoittanut Pirkko Karvonen, julkaistu 26. 3. 2017

Äitini Tyyne Immonen – vieraanvarainen karjalaisemäntä

Tyyne syntyi Pälkjärven Naatselän kylässä Anna ja Matti Hiltusen esikoisena elokuussa 1923. Hän sai kolme sisarusta kahden vuoden välein; Veikko, Antti ja Aili. Perhe eli vaatimattomassa kunnan vuokramökissä. Tyyne oli kiltti ja kaikin puolin kuuliainen lapsi. Perheen vanhimpana lapsena hän omaksui toisista huolehtivan ja auttavaisen elämänasenteen jo pienestä pitäen. Kansakoulun Tyyne aloitti viikkoa ennen kahdeksanvuotis-päiväänsä…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 18. 3. 2017

Saimi Riikonen – rakas täti, kummi ja ystävä

Lempi Saimi Kääriäinen syntyi Pälkjärven asemalla rautatieläisten talossa 4.4.1904. Myöhemmin huomattiin, että papinkirjoihin oli merkitty syntymäpäiväksi kaksi eri merkintää 4. ja 14. Äiti muisti kuitenkin, että oikea päivä oli huhtikuun neljäs. Saimi oli kolmas ratavartija Aapeli Kääriäisen ja vaimonsa Iidan lapsista, joita syntyi kaikkiaan kymmenen, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä kuoli puolivuotiaana. Katselen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 14. 3. 2017

Kerttu Kankkunen – suruhunnulle riitti käyttöä

Harva ihminen on syntynyt tähän maailmaan karkauspäivänä. Kerttu syntyi. Vuosi oli 1916, ensimmäinen maailmansota oli käynnissä. Synnyinpitäjä Räisälä Karjalankannaksella kuului Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Kerttu Maria syntyi neljäntenä lapsena kuusilapsiseen maanviljelijäperheeseen.  Isä Hemmin Heikki oli kookas tumma mies. Äiti Ida oli pienikokoinen ja ahkera mamma, joka aloitti illalla sukan neulomisen isojalkaiselle miehelleen, ja aamulla sukat olivat valmiit.…

kirjoittanut Marjukka Hietala, julkaistu 2. 3. 2017

Kastehelmi Karjalainen – lausuntataiteilija ja karjalainen

Kastehelmi Karjalainen syntyi 1911 Helsingissä. Äitinsä puolelta hän oli suoraan alenevassa polvessa sukua Elias Lönnrotin Kesälahden Hummovaarassa laulattamalle Juhana Kainulaiselle. Lapsena Kastehelmi vietti kesiään Käkisalmessa, jossa hänen äitinsä isä, myöskin nimeltään Juhana Kainulainen, Vuoksen vesillä soudettaessa lauloi runoja kalevalaisella mitalla. Oman arvionsa mukaan Kastehelmi Karjalainen omaksui kalevalaisen runomitan ja oppi ensimmäiset runonsa jo tässä vaiheessa.…

kirjoittanut Hanneleena Hieta, julkaistu 23. 2. 2017

Liisa Heikkinen – mummoni tarina

Liisa Heikkinen syntyi vuonna 1896 Utajärven kunnan Niskan kylässä Henrik Antinpoika Heikkisen ja Kaisa Heikintytär Puhakan maalaistalon tyttäreksi. Perheessä oli Hilda sisar ja perhe kasvoi tämän jälkeen kahdella tyttärellä, Jennyllä ja Iidalla. Perheessä oli ollut surua lasten vuoksi, koska ennen Liisaa syntyneet Anna ja Henrik olivat kuolleet pieninä. Suomen autonominen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa,…

kirjoittanut Ulla Tervaskanto, julkaistu 8. 2. 2017

Tyyne Lehtonen – sisukas äitimme

Äitimme, Tyyne Lehtonen, syntyi vuonna 1925 Lempaalassa, Pohjois-Inkerissä, Suomen rajan tuntumassa. Hän oli perheen nuorin lapsi. Isän suku oli savakkoja, jotka olivat tulleet jo 1600 luvulla Savosta Inkerin maalle. Äidin suku oli äyrämöisiä Kannakselta. Perhe viljeli maata ja he myivät monenlaisia elintarvikkeita miljoonakaupunki Leningradiin. Luterilaisuus ja suomalaisuusaate kuuluivat tiiviisti arkielämään. Ahkeruus ja säästäväisyys olivat perheen…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 3. 2. 2017

Tekla Hultin – naisten oikeuksien tienraivaaja

Maalisvaaleissa 1907 Tekla Hultinia ei valittu eduskuntaan. Kaiken kaikkiaan nuorsuomalainen puolue kärsi musertavan tappion. Sen naisehdokkaista valittiin vain Martta-järjestön aktiivit, opettajat Lucina Hagman ja Alli Nissinen. Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä valittiin ainoana naisedustajana maalaisliiton ehdokas, opettaja Hilma Räsänen, josta, niin kuin Tekla Hultin päiväkirjassaan toteaa, kukaan ei ollut kuullut yhtään mitään ennen vaaleja.

Puolueista riippumatta naiset katsoivat tuloksen tappioksi ja syyksi siihen naisten poliittisen kehittymättömyyden.

Heti kesäkuussa perustettiin Suomalainen Naisliitto. Opetusneuvos Hilja Vilkemaan mukaan huomattava syy liiton perustamiseen oli nuorsuomalaisen puolueen kahden eturivin naisen, Tekla Hultinin ja Maikki Fribergin, jääminen eduskunnan ulkopuolelle. Seuraavia vaaleja ajatellen haluttiin hyvissä ajoin ryhtyä lisäämään naisten kansalaissivistystä ja poliittista aktiivisuutta. Lue lisää Tekla Hultinista ja Suomalaisesta Naisliitosta!

kirjoittanut Venla Sainio, julkaistu 28. 1. 2017

Helvi Brander – evakko, isänmaan ystävä, perheenäiti

Helvin isä Evert Junnonen (1882─1974) oli kotoisin Lemiltä ja suuren kymmenlapsisen perheen poika. Äiti Emma Matikainen (1887─1950) oli pakkoluovutetusta Karjalasta, Pälkjärveltä. Emman lapsuuden perheessä oli 10 lasta. Koska Pietarissa oli runsas suomalaisyhteisö, niin nuoret kumpikin omalla tahollaan lähtivät sinne etsimään muun muassa paroni Nicolailla sisäkön opissa ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä toisissa varakkaissa perheissä. Nuoret…

kirjoittanut Torsten Brander, julkaistu 27. 1. 2017

Elina Karjalainen – muistojen elämäkerta

Elina Karjalainen oli kuopiolainen toimittaja ja kirjailija, joka tunnetaan erityisesti Uppo-Nallesta kertovista lastenkirjoistaan. Minulla oli ystävieni ja työyhteisöni Kuopion kaupungin vapaa-ajankeskuksen kautta ilo jakaa Elinan kanssa viimeiset vuodet erilaisten yhteistyöhankkeiden muodossa. Usein kävi niin, että löysimme itsemme, taitoluisteluvalmentaja Ulla Papp, seuran pr-nainen Sanna Luukkonen ja minä, istumasta Elinan Kuopion Valkeisenlammen kodissa tuntikausia kuuntelemassa Elinan ja…

kirjoittanut Jaana Vasankari, julkaistu 23. 12. 2016

Toini Väänänen ja Irma Innanen – Jäämeren rannan lasten sotavankeus ja Petsamoon jäänyt nuoruus

Suomen toinen, menetetty käsivarsi tunnetaan Petsamona, mutta Petsamo on vasta sisämaata. Vielä sen takana jatkui Suomen alue Jäämeren rannikkona ja Kalastajasaarentona. Alueen suomalaiskylät jätettiin Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen alle talvisodan käynnistyessä. Neljäsataa naista ja lasta joutui puna-armeijan sotavangiksi. Mukana olivat myös Moilasen perheen tyttäret Toini ja hänen siskonsa Irma. Toini jäi kaipaamaan Kalastajasaarennon elämää ja kotiaan koko…

kirjoittanut Kaisu Innanen, julkaistu 20. 12. 2016

Helmi Tengén – Unionin tukipylväs

”Veistonopettajan paikkaa hakiessani syrjäytin 9 mieshakijaa, koskapa aikaisemmat ansioni ja ulkomaanmatkoilla hankkimani lisäoppi veivät minut ehdottomasti toisten hakijoitten edelle. Kun menin nostamaan ensimmäistä palkkaani, hämmästyin suuresti, kun se oli huomattavasti pienempi, kuin se palkka, joka oli hakemusilmoituksessa mainittu. Tarkastaja v. Bonsdorff sanoi syyksi sen, että olen nainen. En voinut ymmärtää, mitä tekemistä sukupuolellani oli tämän asian kanssa. Lopulta sain tarkastajankin uskomaan, että jos kerran hoidan poikia ja opetan heidät yhtä hyvin veistämään kuin mieskolleegani, minulle on maksettava ilmoituksessa luvattu palkka ja suotava muut virkaan kuuluvat edut. Niinpä sitten olenkin koko opettajanaoloaikani nauttinut miesopettajien kanssa samaa palkkaa.”

Helmi Tengén oli Naisasialiitto Unionin aktiivisimpia ja värikkäimpiä jäseniä, mutta vaikutti lisäksi mm. Helsingin Naisopettajain Yhdistyksessä, Suomen Naisopettajain Liitossa, Helsingin voimistelijain liitossa ja Autoklubissa. Itseään hän piti juoksupoikana, joka oli aina valmis tekemään, mitä oli tarvis tehdä.Lue lisää Helmi Tengénin elämästä.
 

kirjoittanut Maritta Pohls, julkaistu 5. 12. 2016

Varpu Sintonen – naisena muuttuvassa kirkossa ja yhteiskunnassa

Varpu Sintonen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja paikallisvaikuttaja, joka on tehnyt elämäntyönsä Kymin seurakunnassa Karhulassa. Kirkon piirissä tehdyn pitkän uran ohella hän on myös toiminut toimittajana ja aktiivisena mielipidevaikuttajana paikallisissa sanomalehdissä. Jo opiskeluajoista lähtien vähempiosaisten aseman puolustaminen on ollut Sintoselle tärkeää, ja myös hänen valintaansa ottaa pappisvihkimys vaikutti erityisesti toive toimia kirkossa tasa-arvon edistäjänä.…

kirjoittanut Sara Jormakka, julkaistu 1. 7. 2016

Helena Virkki kansanedustajana

Helena Virkki (1884–1968) tunnetaan ennen kaikkea työstään Marttaliiton valtuuskunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana ja ensimmäisenä kirkolliskokouksen naisedustajana. Näiden tehtävien lisäksi hän oli aktiivinen toimija myös monissa muissa järjestöissä ja luottamustoimissa. Hän toimi muun muassa kotipitäjässään Vuokselassa kunnanvaltuutettuna ja kirkkovaltuuston jäsenenä. Valtakunnan politiikassa Virkki toimi kolmen kauden ajan vuosina 1945–1954 Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana. Tässä tekstissä tarkastelen Virkin kansanedustajatyötä,…

kirjoittanut Anna Ruokamo, julkaistu 2. 6. 2016

Tuovi Monola – Lausuntataiteilija, dosentti

Tuovi Heleena Monola syntyi Viipurissa 11.5.1934 ja kuoli 28.11.2010 Oulussa pitkällisen sairauden murtamana. Hän koki evakon kohtalon eikä unohtanut koskaan rakasta Karjalaa. Monolan perhe asettui viimein asumaan Keravalle, missä Tuovi kävi koulunsa. Tutkinnot: Ylioppilas v. 1955 Keravalla, Filosofian maisteri, Helsingin Yliopisto v. 1961, Logonomin tutkinto v. 1961 Filosofian tohtori v. 1976, Puheopin dosentti v. 1979,…

kirjoittanut Kirsti Ojala, julkaistu 22. 4. 2016

Helvi Frick – lotta joka solultaan

Koulun rehtoria pidettiin yleisesti patkulina, isänmaata vastaan vehkeilijänä. Tätä käsitystä vahvisti se, että hän kielsi oppilaita osallistumasta ilman hänen lupaansa mihinkään rientoihin, varsinkaan isänmaallisiin.  Ei edes elokuviin saanut mennä. Helvi Heino ja hänen ystävänsä eivät vaivanneet rehtoria lupapyynnöllä, koska tiesivät, ettei sellaista heruisi. Tytöt menivät omin luvin kiellettyyn tilaisuuteen. Rehtori palkitsi tyttöjen omatoimisuuden käytöksenalennuksella, sen…

kirjoittanut Terttu Häkkinen, päätoimittaja, julkaistu 10. 4. 2016

Äitini Aino Pönni

Kerron tässä tarinan äidistäni, arjen sankarista, selviytyjästä. Äiti sitoi heinäharavat isävainajan polkupyörän runkoa vasten. Asetti veljen istumaan rungolle ja meidät pikkutytöt tarakalle. Mentiin ahoniitylle heinäntekoon. Isäni oli menehtynyt Salpalinjaa rakentaessa vuonna 1942. Äidille jäi isävainaan polkupyörä ja vikuroiva varsahevonen avuksi perheen talouden eteenpäin viemiseksi. Isän kuolema oli äitini toinen leskeys. Nuoruuden avioliittoonkin hiipi kuolema. Mies…

kirjoittanut Hilkka Tasanto, julkaistu 3. 3. 2016

Rosa Emilia Clay – opettaja, kuoron- ja näyttämönjohtaja

Rosa Emilia Clay oli ensimmäinen Suomen kansalaisuuden saanut afrikkalainen. Hän muutti kuitenkin jo nuorena edelleen Yhdysvaltoihin, missä hän loi Lemberg-nimisenä uran amerikansuomalaisen työväenliikkeen harrastustoiminnoissa. Lue koko teksti Kansallisbiografiasta!

kirjoittanut Antero Leitzinger, julkaistu 5. 2. 2016

Muistelmia äitini Kaisu Savolaisen elämästä

Äitini Kaisu Savolainen o.s Sihvonen syntyi luovutetun, kauniin Karjalan Jaakkiman pitäjän Reuskulan kylässä 3.12.1887. Maanviljelystila oli pieni, mutta lapsia paljon. Reuskulan kylässä oli kiertokoulu, mutta äitini halusi mennä naapurikylään, missä oli kansakoulu. Matka oli pitkä, mutta taittui kesäkeleillä kävellen ja talvella suksilla. Silloin pidettiin pitkiä hameita ilman housuja. Opettaja piti talvella housutarkastuksen ja niille, joilla ei ollut hameitten…

kirjoittanut Riitta Savolainen, julkaistu 8. 12. 2015

Benedicta Idefelt – luostarisisar, Vatikaanin radion toimittaja, kirjailija

Benedicta Idefelt tutustui katolisuuteen Viipurissa ja kääntyi siihen käydessään katolista sisäoppilaitosta Helsingissä. Hän opiskeli Königsbergissä ja liittyi katariinasisarten sääntökuntaan. Sodan jälkeen sisar Benedicta lähetettiin opettajaksi Brasiliaan. Saatuaan yhteiskunnallisen herätyksen hän aloitti toiminnan slummiväestön keskuudessa. Sitten sisar Benedicta työskenteli televisio- ja radiotoiminnan parissa, kunnes joutui pakenemaan maasta. Roomassa hän toimi sääntökuntien yhteisen tiedotuskeskuksen toiminnanjohtajana ja katolisen…

6. 11. 2015

Elli Palm – ompelija, kotiäiti

Elli Palm on Viipurista evakkona Helsinkiin asettunut romanimatriarkka. Kahdeksan oman lapsensa, puolen kymmenen kasvattilapsensa, 24 lastenlapsensa sekä 22 lastenlastenlapsensa suursuvun keskushahmona ”Ompelija-Elli” Palm edustaa perinteistä romanielämäntapaa ja perhekäsitystä. Elli Palm sai 2010 Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Vuoden Isovanhempi -tunnustuspalkinnon. Samana vuonna hän juhli itsenäisyyspäivää presidentti Tarja Halosen vastaanotolla Presidentinlinnassa. Lue koko teksti Kansallisbiografiasta.

30. 10. 2015

Maja Genetz – lottien talousnero

Maja (Flora Maria) Genetz (1901–1970) oli kotoisin Viipurista. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1920 ja teki useita opintomatkoja ulkomaille. Genetz oli vuodesta 1929 lähtien autoliike Oy Nikolajeff Ab:n palveluksessa. Hän aloitti konttoripäällikkönä, vuosina 1934–1948 hän työskenteli apulaisjohtajana ja lopuksi toimitusjohtajana vuoteen 1959. Sanottiin, että se mitä Genetz ei tiennyt autoista tai automaailman ongelmista, ei ollut tietämisen…

29. 10. 2015

Tiiu Holappa – eksotiikkaa rakastava järjestöaktiivi

Tiiu Holappa tutustui Monika-Naiset liiton toimintaan kun liiton silloinen työntekijä Nasima Razmyar talutti hänet kirjaimellisesti kädestä pitäen S-Marketin pihalta Monika-Naiset liiton työpajaan, jonne Holappa ei ollut meinannut löytää. Holappa sanoo muistavansa tuon kohtaamisen elävästi. Holappa syntyi 12.7.1942 Tallinnassa. Hän kuvailee olevansa horoskooppimerkkinsä ravun kaltainen: päätökset tunteella, ei järjellä tekevä. Holappa väittää, ettei koskaan kasva täysin…

kirjoittanut Liisa Ketolainen, julkaistu 23. 10. 2015

Celestine Vita-Buba – energinen tekijä ja palkittu isoäiti

Celestine Vita-Buba on syntynyt Kongon pääkaupungissa Kinshassa vuonna 1949. Perheessä oli kuusi poikaa ja kaksi tyttöä, joista Vita-Buba oli vanhin. Vita-Buba kuvaileekin olleensa kuin yksi pojista. Hän oli energinen lapsi, joka piti lukemisesta ja opiskelusta. Perheen isä oli muusikko ja äiti toimi myyjänä torilla. Kongossa aloitetaan peruskoulu seitsemänvuotiaana kuten Suomessakin ja peruskoulu kestää kuusi vuotta.…

kirjoittanut Liisa Ketolainen, julkaistu 23. 10. 2015

Lydia Maria Sesemann – ensimmäinen tohtoriksi väitellyt suomalainen nainen

Viipurista kotoisin ollut filosofian tohtori, kemisti Lydia Sesemann oli ensimmäinen tohtoriksi väitellyt suomalainen nainen ja samalla eräs ensimmäisistä koko Euroopassa. Tämä kirjoitus perustuu pääasiallisesti Marja Engmanin yksityiskohtaiseen kirjoitukseen ”Lydia Sesemann. Finlands första kvinnliga doktor” (Historisk Tidskrift för Finland 1996: 4: 478—491). Eräitä lisätietoja on saatu muista lähteistä. Naisten yliopistollinen koulutus oli Euroopassa hyvin poikkeuksellista 1700-luvulla.…

kirjoittanut Arno Forsius, julkaistu 16. 9. 2015

Kyllikki Okkonen – Ouluun kotiutunut karjalaistyttö

On talvinen iltapäivä Pitkässärannassa. Olen seitsemänvuotias. Me Uiton koulun ekaluokkalaiset harjoittelemme urheilutunnilla mäenlaskua suksilla. Huomaan osaavani. Tunti loppuu, ja muut lähtevät kotiin. Minä en malta lopettaa. Yhä uudelleen ja uudelleen kapuan mäenharjalle; sitten riemullinen lasku alas. Koska olen yksin, uskallan laulaa koulussa oppimaani laulua: ”Helei, helei mäenrinteelle vaan. Pohjolan taivas jos tummakin lie, lämmin on…

kirjoittanut Marjatta Keränen, julkaistu 27. 4. 2015

Greta Kivilahti – kotien valistaja Karjalassa

Marttaliiton ensimmäinen päätoiminen kotitalouskonsulentti oli Greta Kivilahti (1887-1957). Alkujaan marttatoiminnan lähtökohta oli sivistyneistön pyrkimys kohottaa Suomen kansan elin- ja sivistystasoa koulutuksen, ahkeruuden, yritteliäisyyden ja terveiden elämäntapojen avulla. Erityisesti marttatyön tarkoitus oli sivistää perheitä ja vahvistaa kodin merkitystä äidin välityksellä. Perhe oli keskeinen instituutio, jonka tehtävä oli kasvattaa kunnollisia kansalaisia. Vuonna 1899 perustettu Marttajärjestö alkoi vuodesta…

kirjoittanut Marjaliisa Hentilä, Marjaliisa Hentilä VTT, dosentti, Työväen Arkiston tutkija, julkaistu 10. 2. 2015

Vilhelmiina Tuuri – onnensa etsijästä tarmokkaaksi talolliseksi

Vilhelmiina Juhontytär Tuuri os, Ojala syntyi Kauhajoella 1875 tilallinen Juho Jaakko Iisakinpoika Ojalan ja vaimonsa Heta Sofia Hermannintyttären (os Krusberg) kolmantena lapsena. Ennen vuosisadan vaihdetta, epävarmoina venäläistymispaineiden aikoina tuli yhä tavallisemmaksi hakeutua Suomesta siirtolaiseksi ulkomaille, etsimään parempaa elämää. Tavallisimmin lähtijöitä olivat miehet, jotka useinkin välttivät tällä toimenpiteellään osallistumisensa Venäjän armeijan palvelukseen. Vilhelmiina tiesi jo 17-vuotiaana,…

kirjoittanut Soilikki Suoranta os. Tuuri, julkaistu 3. 2. 2015

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry Aurorankatu 17 a 11 00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

 

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke