Omaelämäkerrat :: Naisten Ääni

Seija Estlander – Kohti tasa-arvon tantereita

”Koen nykyään yhä enemmän onnea ja elämänriemua ja huomaan tammikuun pimeässä aamussakin naurunpaikkoja. Olen myös oppinut, että elämään kuuluu monenlaisia kivirekiä, joiden kiskominen loppuu äitini sanoin vasta sitten, kun on multaa suun päälle. Juuri tästä on elämän kakussa mielestäni kyse. Ja kun tuon on vihdoin tajunnut, niin jokainen päivä on voittajan päivä, kun saa kulkea kulkijana kulkijain joukossa. Ihan kaikkine karvoineen.”

Suomen Yrittäjänaisten puheenjohtaja Seija Estlander kertoo oman tarinansa rehellisen suorapuheisesti. Lue.

kirjoittanut Seija Estlander, julkaistu 16. 9. 2016

Hilma Kilkkinen – 14 vuotta sotavankina Siperiassa

Kansakoulunopettaja Hilma Pilvikki Kilkkinen syntyi Taipalsaarella 23.12.1897. Äiti Regina o.s. Hietamies ja isä Adam Kilkkinen muuttivat Taipalsaarelta vuonna 1911 Lappeenrantaan. Perheessä oli yhdeksän lasta, joista kolme kuoli aivan pieninä. Sisaruksista vanhin Anders eli Antti ja veli Evert muuttivat 1903 Yhdysvaltoihin. Iida jäi Lappeenrantaan, August lähti merille ja nuorin veli Väinö valmistui Hilma-siskonsa tavoin kansakoulunopettajaksi. Hilma…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 14. 2. 2021

Heli Meriläinen – pikkuonnellinen kirjoittelija

Motto: ”Do any of your relatives suffer from mental illness? (kysyy psykiatri) Potilas vastaa: ”No, they all seem to enjoy it.” Olen syntynyt Oulussa toukokuussa 1959 kellolaisen insinöörin ja siikajokisen merkonomin esikoisena. Äitini työskenteli silloin Osuuskassalla ja isäni Talouseuralla. Olin toivottu lapsi, joskin poikaa odoteltiin. Minulla oli kaksi mummulaa ja paljon rakkaita serkkuja, Heikki-pappa ja…

kirjoittanut Heli Meriläinen, julkaistu 1. 10. 2020

Kati Urho – Naisen ääni teatterissa

Kirjoitin ensimmäisen kokopitkän näytelmäni Lontoossa vuonna 2005, jolloin olin 27-vuotias. Kirjoitus syntyi hyvin nopeasti ja uskomattoman paineen alaisuudessa. Työryhmästä oli jättäytynyt henkilöitä pois, joiden kanssa esitystä oli yhdessä rakennettu ja yhteistyökumppani Suomessa vetäytyi kokonaan hankkeesta, vieden esitystilan myös mennessään. Koko projekti näytti tuhoon tuomitulta. Vasta silloin sisältäni nousi voima ja vahvuus, jota olen ihaillut, vihannut…

kirjoittanut Kati Urho, julkaistu 31. 3. 2020

Minä olen Hilja Honkanen – liki vuosisadan matka

Olen nyt, kun aikaa on, muistellut paljon lapsuuttani ja elämääni. Muistan Joloksen kylällä Koivujärven rannan ison pirtin. Koristelimme talon lapsien kanssa joulukuusta jouluaattona. Äitini oli hyvin sairas, keuhkokuumeessa. Naapurimme tuli huolestuneena katsomaan äitiäni. Hän kumartui sängyn viereen. Oli hetken hiljaa. Näin kyyneleen vierivän silmäkulmasta. Hän nosti katseensa ikkunaa kohden ja totesi hiljaa, että tuolla taivaalla…

kirjoittanut Virpi Honkanen, julkaistu 21. 3. 2020

Lahja Laitinen – ATK-alan pioneeri

Tätä kirjoittaessani olen 77 vuoden ikäinen, pitkä ATK-urani alkoi kuitenkin jo 57 vuotta sitten ollessani 20 vuotias. Opin koodaamaan eli ohjelmoimaan v. 1963 Sveitsissä IBM:n ohjelmointikurssilla ja työskentelin Badenissa Brown Boveri & Cie:n tehtailla (nyk. ABB) ohjelmoijana. Kun palasin Suomeen sain tietää, että Suomessa IBM:n tietokoneita oli vain Vaasan Höyrymyllyssä ja Postisäästöpankissa. Valitsin pankin ja…

kirjoittanut Lahja Laitinen, julkaistu 20. 3. 2020

Raija Päkkilä – elämä ja intohimo – teatteri

Sota-aikana 1938 – 1944 Suomessa oli voimassa huvitilaisuudet kieltävä laki. Kielto oli niin ankara, että luvattoman tilaisuuden järjestäjä saattoi saada vankilatuomion. Tilaisuuteen osallistujia sakotettiin. Hääpari sai häissään tanssia yhden valssin. Siihen eivät vieraat saaneet osallistua. Suomi oli ainoa sotaan osallistuvista maista, jossa oltiin näin ankaria. Nuoret miehet olivat rintamalla tai muissa sotatoimissa ja neitoset töissä…

kirjoittanut Aili Pollari, julkaistu 14. 4. 2018

Leena Viitaniemi – Kukka-Leenasta kenraalien kenraaliksi

Pienoiselämäkerta kertoo Leena Viitaniemen (s. 1944) tarinan. Kertomuksessa kuljetaan Leena Viitaniemen mukana lapsuudesta Tampereella aina vuoteen 2017 asti. Kertomuksessa kuvataan, millaista oli perheiden elämä sodan jälkeisinä vuosina, kerrotaan teinien elämästä, kouluista, harrastuksista, nuoren perheen elämästä ja määrätietoisesta tavoitteesta tehdä uraa fysioterapeuttina ja perustaa oma yritys. Viitaniemen opinnot ulkomailla ovat tehneet hänestä alansa erityisosaajan. Hän on…

kirjoittanut Tuula Martikainen, julkaistu 8. 4. 2018

Riitta Ahtiainen – Elämäni tarinaa

Riitta Ahtiainen kertoo elämästään perheenäitinä, maatalousyrittäjänä, tilastohaastattelijana ja mummina. Riitta Ahtiainen, 64 v, on ollut naimisissa Ilkka Ahtiaisen kanssa 41 vuotta. Heidän perheessään on 5 lasta, 4 tytärtä ja 1 poika sekä 7 lastenlasta. Hän on innokas järjestö- ja yhdistysaktiivi, maa- ja kotitalousnainen ja luottamushenkilö. Synnyin Kuopiossa ja asuin 10 ensimmäistä vuottani Jäppilässä, kunnassa, joka…

kirjoittanut Riitta Ahtiainen, julkaistu 15. 3. 2018

Eila Huhtala – leipurin tyttären kohtalo

Aarne (s. 1897 Viialassa) ja Elina Eufrosyne (1903-1932 o.s. Saine) Kallioinen asuivat 1920-luvun loppupuolella Oulussa, jossa Aarne työskenteli Viljo-veljensä kanssa yhteisessä leipomossa. Perheeseen syntyi Oulussa kaksi lasta: Irja (s. 1925) ja Armas (s. 1926). Perhe muutti Raaheen Armaan syntymän jälkeen. Aarne Kallioinen ryhtyi pitämään leipomoa ja pientä pullapuotia Aallon jälkeen Aurion talossa Koulukadulla. Elinan siskot…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 10. 3. 2018

Gunilla Löfman – Kan stjärnorna le?

25 maj 1995 Polikliniken har jag besökt varannan vecka under fem månaders tid. Idag säger man att nu finns det inga fler undersökningar att göra, vi ska studera resultaten och skicka din diagnos per post. 28 augusti 1995 Att jag inte kommer att få något brev…

kirjoittanut Gunilla Löfman, julkaistu 5. 3. 2018

Pirjo Karhu – naisyrittäjyyden johtotähti

Kun Pirjo Karhu 16-vuotiaana lähti maailmalle, hänellä oli vankka usko siihen, että kaikki ovet ovat auki ja hyviä asioita tulee tapahtumaan. Jo lapsena iskostui vahvasti selkärankaan halu vastata omista asioista ja tehdä osuutensa maatilan töistä ahkerasti ja sinnikkäästi. Opiskelujen jälkeen mielessä siinsi unelma omasta yrityksestä ja yrittäjäurasta. Sitä ennen tarvittiin kuitenkin vahvaa ammatillista kokemusta ja…

kirjoittanut Pirjo Karhu, julkaistu 21. 2. 2018

Riitta Härönoja – mittava työura kuntasektorilla

Riitta Härönoja o.s. Alamikkelä on maatalon tyttö, kotipaikka sijaitsee Pattijoen Jokelassa noin 10 kilometrin päässä Raahen kaupungista. Riitta on omien sanojensa mukaan ollut menijä pienestä pitäen. Syy on kotioloissa. Äiti opetti lapsensa tekemään työtä. Riitan äiti oli usein sanonut, että laiskalla äidillä on viriöitä lapsia. Työnteon tärkeyttä Riitta on yrittänyt välittää tyttärilleen. ”Valmistuin Raahen Porvari-…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 23. 1. 2018

Oili Kinnunen – bridgemestarista kirjailijaksi

Ihmisen sanotaan elävän neljä elämänvaihetta. Oili Kinnunen, naisliittolainen, elää nyt vahvasti niistä kolmatta. Kun työ englannin kielen lehtorina päättyi 1996, hän muutti Helsinkiin, alkoi pelata bridgeä intohimoisesti ja – kun tunsi taitavansa sitä tarpeeksi – ilmoittautui luovan kirjoittamisen kursseille. Samaa aloitekykyä ja rohkeutta vastata uusiin haasteisiin Oili Kinnusella on ollut aina. Jo ylioppilasvuonna hän oitis…

kirjoittanut Maija Kauppinen , julkaistu 9. 1. 2018

Mirja Helenius – kotikoulu syrjäytyneille nuorille

Kotikoulu syrjäytyneille nuorille on yhteiskunnallinen keksintö, yhteiskunnan varoja säästävä, inhimillinen vaihtoehto, tulevaisuuden visio. Näin esittelin innovaatiotani kotikoulusta osallistuessani Tuottava-idea kilpailuun vuonna 1995. Kilpailun järjestäjät, kovat kaupalliset tahot olivat kanssani samaa mieltä. Tulin siinä kilpailussa palkituksi yhteiskuntasarjassa. Palkintojen jakotilaisuudessa sain esitellä ideaani syrjäytymisen ehkäisemiseksi suurelle yleisölle. Seuraavana vuonna 1996 menestyin Nordisk Idé- kilpailussa. Koska toimintani ei…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 17. 12. 2017

Paula Laurila – pienviljelijän tytär ja Beatlesfani

Synnyin vuonna 1951 Ilmajoen Palonkylässä Etelä-Pohjanmaalla. Kätilö oli auttamassa kotisynnytyksessä, joka sujui normaalisti. Sisareni Eeva kertoi, että oli heti juossut kamariin katsomaan, millaiselta pikkusisko näytti. Elokuussa minut kastettiin. Kasteen toimitti rovasti R.W. Essen ja kummeina olivat isäni veli Pentti ja hänen vaimonsa Eeva. Kummisetäni oli ehdottanut, että nimekseni laitettaisiin Asta, mutta isäni ei sitä nimeä…

kirjoittanut Paula Laurila, julkaistu 1. 12. 2017

Taina Pitkänen-Koli – yhteisöllinen toimija

Äitini, Helmi Knuuttila ja isäni Tatu Pitkänen kouluttautuivat mielisairaanhoitajiksi 1930- luvun alussa, isä Niuvanniemessä ja äiti isän jälkeen Seinäjoen Piirisairaalassa sen ensimmäisellä kurssilla. Minä ja veljeni Tauno synnymme, kun äiti ja isä muuttivat asumaan sairaalan asuntoon 1939 lopussa. Sisaremme Tuulikki syntyi muutettuamme sairaalaan. Alkoi kymmeniä vuosia kestänyt asuminen samassa ´monttuasunnossa´. Sairaalan työntekijät, lääkärit mukaan lukien,…

kirjoittanut Taina Pitkänen-Koli, julkaistu 27. 11. 2017

Leena Sorvali – Kiitos teille, jotka olette rakentaneet meille hyvän Suomen!

Kasvoin perheessä, jossa ei puhuttu politiikasta. En edes tiennyt, mitä politiikka on. En ymmärtänyt koko sanaa. Pikkuhiljaa elämä ympärilläni alkoi ihmetyttää. Opettajaisäni toimi jatkosodan aikoihin Nastolan suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Joku väitti isän tulleen luokkaan suojeluskuntapuvussa. Siitä seurasi sellainen vaino, että vanhempani päättivät muuttaa Raumalle. Kotona ei kerrottu, mitä tapahtui. Jälkeenpäinkään ei asiasta puhuttu, enkä olisi osannut kysyäkään.…

kirjoittanut Leena Sorvali, julkaistu 18. 11. 2017

Maire Pelttari – juuret ja siivet elämän eväinä

Aina uudelleen meidän on kysyttävä itseltämme: Kuka sinä olet tässä, tällä kalliolla. Muut kertovat meille, miltä näytämme. Keitä olemme, se meidän on tiedettävä itse. (Lassi Nummi) Olen sota-ajan lapsi, syntynyt syyskuussa 1941 Ylitornion kunnan Vähä-Lohijärvellä äitini lapsuudenkodissa, jossa asuimme sodan päättymiseen asti. Isä ja äiti olivat menneet naimisiin jouluna 1940 ja isä oli tuolloin rajavartiostossa töissä. Kun sota…

kirjoittanut Maire Pelttari, julkaistu 30. 10. 2017

Tellervo Blomqvist – karjalaisesta evakkotytöstä lääkäriksi Tornioon

Varhaisin muistoni lapsuudesta on lentokoneen ääni. Se lähestyy ulvoen meitä lapsia, kun olemme leikkimässä kotimme pihassa Korpiselässä nykyisen rajan takana kesäkuun alkupuolella 1944. Juoksemme sisarteni kanssa viinimarjapensaiden alle, koska vanhemmat ovat opettaneet tarkasti meitä piiloutumaan, jos lentokoneita ilmestyi taivaalle. Viholliskoneista ammuttiin myös siviilejä. Helpotus on suuri, kun huomaamme lentokoneen siivessä merkin, joka kertoo meille sen…

kirjoittanut Tellervo Blomqvist / Marja Blomqvist, julkaistu 8. 10. 2017

Salla Saukkoriipi – nuoren CP-vammaisen naisen elämää 2010-luvulla

Olen Salla Saukkoriipi ja asun tällä hetkellä Oulussa. Ikää minulle on kertynyt 26-vuotta. Kotoisin olen Keski-Suomesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Savossa ja Torniojokilaaksossa. Olen mielestäni tavallinen suomalainen nuori nainen, mutta minun rinnallani kulkee elinikäinen kumppani. Sitä kutsutaan myös vaikeaksi CP-oireyhtymäksi. Kansankielellä CP-oireyhtymä tunnetaan ehkä paremmin nimillä CP-vamma tai liikuntavamma. Kuulun siis siihen vähemmistöön, joka käyttää pyörätuolia…

kirjoittanut Salla Saukkoriipi, julkaistu 21. 9. 2017

Annamari Marttinen – kirjailija

Olen tiennyt aina haluavani kirjailijaksi, eli niin kauan kuin olen osannut ajatella ja muistan. Lapsuuteni perhe ruokki tuota haavetta paljon, koska olimme lukeva perhe. Molemmat vanhempani rakastivat kirjoja ja lukemista ja kirjojen täyttämä hylly olohuoneessamme oli heidän ylpeytensä. Minulle luettiin paljon ja halusin palavasti oppia lukemaan, koska kukaan ei kuitenkaan ehtinyt ja jaksanut lukea minulle…

kirjoittanut Annamari Marttinen, julkaistu 12. 9. 2017

Annikki Mokkila kirjoitti elämänsä runoiksi

Vedessä yhdeksän kuuta asuin siellä täytin äitini masun huusin heti kun maailmaan pääsin siitä lähtien äitini elämän sääsin kasvoin kapalossa monta aikaa kauan vuosia pesi äiti mun paitaa siitä ponkaisin hevosen rekeen ja kohta elämä valkeni eteen monta polkua avautui mulle kunnes sinä tulit, annoin kaikkeni sulle. Annikki Mokkila syntyi isoon maalaistaloon Toivioon Vesannon Kuuslahden…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 29. 8. 2017

Kirsti Melinin esiäiti Napuella

”Oletko saanut syntyessäsi sen aikaisen muotinimen vai onko nimi sukusi kautta tullut”, kysyy Marja. ”Nimeni Kirsti on nimenomaan sukuni kautta saatu. Nimi tuli minulle 1700-luvulla eläneeltä esiäidiltäni. Suvussa perintönä kulkeneessa tarinassa häntä on aina ihailtu ja pidetty vahvana naisena. Äitini muisti hänet usein kertoessaan suvun historiasta ja vanhoista ajoista. Hän halusi kasvattaa myös minusta vahvan…

kirjoittanut Kirsti Melin, julkaistu 6. 8. 2017

Edit Sarlin – en häpnadsväckande historia

Edit Sarlin föddes år 1888 i Villmanstrand. Hennes mor var Anna Karolina Tikkinen som hade bott som inhysingshjon i Libelitzalo i norra Karelen, som vid den tiden var Finlands fattigaste kommun. Inhysingarna var de fattigaste av de fattiga. Med bara några års folkskola bakom sig men med stora mått av nyfikenhet, målmedvetenhet och driftighet…

kirjoittanut Mona Martin, julkaistu 12. 7. 2017

Kirsti Rissanen – tilaisuuteen kannattaa tarttua

Olen onnellinen siitä, että olen saanut toimia juristina antoisissa ja monipuolisissa tehtävissä. Ne ovat tarjonneet sekä haasteita että työn iloa. Ylioppilaskeväänä 1962 en oikein tiennyt, mihin olisin suunnistanut, joskin yhteiskunnalliset alat kiinnostivat. Akateemista kokemusta suvussani ei ollut. Sitten koulukaverini lainasi minulle horoskooppikirjan. Sen mukaan jousimiehistä tulee hyviä juristeja. No miksipäs ei, lähdin lukemaan lakia Helsingin…

kirjoittanut Kirsti Rissanen, julkaistu 25. 4. 2017

Aila Hämäläisen opiskelijaelämää ja asumisen ahtautta 1950-luvun Helsingissä

Sinä kesänä soi kaikkialla Brita Koivusen ”Suklaasydän”. Kun astuin pikajunasta Helsingin asemalaiturille, niin jopa tavarakärryn kuljettaja hyräili sitä. Laiturin päässä odotti sulhasmies Atte. Elettiin kesää 1956 ja olimme molemmat onnesta pyörryksissä, olimmehan löytäneet toisemme. Seuraavana päivänä solmimme avioliiton Kallion seurakunnan kappelissa. Atte opiskeli Helsingissä ja minä olin toimistotyössä SOK:n Mikkelin konttorissa. Asuin äidin kanssa pienessä…

kirjoittanut Aila Hämäläinen, julkaistu 19. 4. 2017

Sota-ajan lapsi – Terttu Räisäsen muistoja Kainuun korpimailta

Elettiin aikoja, jolloin koko maailma oli sekaisin. Oli siis menossa toinen maailmansota, jota käytiin vuosina 1939–1945. Tämä vaikutti myös Kainuun korpimaiden ihmisten elämään. Vanhempani syntyivät, tutustuivat toisiinsa, perustivat perheen ja kokivat elämänsä surut ja ilot Kainuussa, Puolangalla Auhonkylässä. Isäni Matti Räisänen (1907–1984) oli haavoittunut talvisodassa Suomussalmella Raatteentien taisteluissa (4.2.1940) oikean käden kyynärpäähän. Hän oli lapsirikkasta…

kirjoittanut Terttu Räisänen, julkaistu 15. 4. 2017

Elli Tervo – huoleton lapsuus, sota-ajan nuoruus

Oulunsalolainen Elli Hakko eli huolettoman, joskin ajalle tyypillisen työteliään lapsuuden. Talvisodan syttyminen muutti kaiken, sillä vain 13-vuotias tyttö joutui sotavuosina raskaisiin ja vastuullisiin tehtäviin. Kaksiosaisen tarinan ensimmäisessä osassa kertojana on tekstin kirjoittanut Ellin tytär, toisessa osassa Elli itse. Sata vuotta sitten Oulunsalon Keskipiirillä asusteli Hakkojen perhe. Molempien vanhempien juuret olivat Etelä-Pohjanmaan Laihialla. Mikko-isä oli kiertokoulun…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 6. 4. 2017

Helena Makkonen – sairaanhoitajakoulutus Kajaanissa ja työ Ristijärven terveyskeskuksessa

Pääsin ylioppilaaksi Kajaanin Yhteiskoulusta vuonna 1972. Syksyllä aloitin lastentarhanopettajaharjoittelun Mäntylän päiväkodissa Kajaanissa. Mietin tulevia opiskelupaikkojani. Tarkoitus oli päästä Kajaaniin, missä oli kauppaopisto, opettajaseminaari ja sairaanhoito-oppilaitos. Pyrin sairaanhoitajakoulutukseen, koska ammatinvalintapsykologi oli suositellut sitä minulle. Lisäksi koulutus kesti vain kaksi ja puoli vuotta, joten pääsisin nopeasti ammattiin. Tulin valituksi 20 opiskelijan joukkoon. Koulutus alkoi tammikuussa 1973. Koulutuksessa…

kirjoittanut Helena Makkonen, julkaistu 5. 4. 2017

Elma Koivunen – Kuhmon mummot ja minä

Siinä hän on, tuvan seinällä raameissa, suvun voimanainen Vappu, isomummoni, joka syntyi tammikuun pakkasilla 1839. Syntyi ja eli hyvin vanhaksi. Suomi kuului silloin Venäjän keisarikuntaan ja Kuhmoniemi Sotkamon emäpitäjään. Neljä vuotta aikaisemmin oli Suomessa julkaistu ensimmäinen Kalevala-versio, jonka runoja Lönnrot ahkerasti oli vuosi kausia kerännyt itärajan molemmin puolin. Mutta siitä mummo tuskin tiesi mitään. Vappu-mummo…

kirjoittanut Elma Koivunen, julkaistu 13. 2. 2017

Lea Rantanen – feminismiä ja rauhaa

Vuosi oli 1978, opiskelin kolmatta vuotta valtiotieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä pääaineenani kansantalous. Minulla oli silloin jo kolme lasta ja olin 31-vuotias. Sain kotiin kirjeen, jossa kutsuttiin Unioniin johonkin keskustelutilaisuuteen. Eräs tuttavani oli saanut saman kirjeen ja keskustelimme puhelimessa, että sinne pitäisi kyllä mennä. Tuttavani ei sitten jostain syystä päässyt tulemaan, joten ajelin yksin Kirkkonummelta Helsinkiin. Tilaisuudessa…

kirjoittanut Lea Rantanen, julkaistu 23. 1. 2017

Seija Tuohesmaa – Kalevalamitan taitaja

Olen syntynyt Helsingissä vuonna 1938 mutta asunut koko ikäni Keski-Suomessa. Ylioppilaaksi kirjoitin Saarijärven yhteiskoulusta 1958. Kävin aluksi Jyväskylän talouskoulun, koska aioin talousopettajaksi. Aloitin kuitenkin opinnot Jyväskylän yliopistossa 1960. Valmistuttuani 1963 humanististen tieteiden kandidaatiksi tein opettajasijaisuuksia muun muassa Vaajakosken yhteiskoulussa sekä Laukaan kunnan Leinolan koulussa. Vuonna 1966 aloitin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana Keski-Suomen Opistossa Suolahdessa. Opisto…

kirjoittanut Seija Tuohesmaa, julkaistu 11. 1. 2017

Marika Slotte – en småbarnsmamma i arbetslivet

Det är augusti 2012. Jag står böjd över ett skötbord och fascineras av vårt fjärde barnbarn. Hon kanske ler mot mig redan trots att hon är nästan nyfödd. Jag petar på henne och leker med hennes ben och fötter. Hennes pappa står bredvid, han ler och frågar: ”Månne du återupplever nånting nu?” ”Ja, absolut”, svarar…

kirjoittanut Marika Slotte, julkaistu 3. 1. 2017

Anja Moilanen – isän tyttö – aatteen vanki

Kirjailija Frans Emil Sillanpää sanoo: ”Kun ihminen ei ole enää eikä ole vielä”. Sanoisin, kun ihminen ei ole enää, mutta on jo. Kahdeksankymmentä täytettyäni voin sanoa, on jo. Sieluni kuitenkin panee vastaan. Se joka syntymääni odotellessaan on minuun kiinnittynyt ja matkaa tehdessään hieman jalostunut. Mika Waltari puolestaan kirjoittaa: ”Alastomana ihminen on aidoimmillaan”. Tätä kirjoittaessani minun…

kirjoittanut Anja Moilanen, julkaistu 11. 12. 2016

Irmeli Kaario sukupolvien ketjussa

Sukupolvien ketjussa puhutaan yleensä miehistä. Miehen nimi on periytynyt pojalle, samoin ennen tilat ja maat. Isyydestä ei kuitenkaan aina voinut olla täyttä varmuutta. Naisten muodostama ketju on selkeämpi. Se on napanuoraketju. Isoäitini, Maria Wetterstrand, o.s. Huotari syntyi keisarillisella Venäjällä, Pietarissa karjalaisista vanhemmista. Perhe vietti turvattua, onnellista ja vaurasta elämää. Seitsemäntoistavuotiaana Maria tutustui muutamaa vuotta vanhempaan…

kirjoittanut Irmeli Kaario, julkaistu 27. 11. 2016

Aune Kinnarinen – minun elämäni tarina

Olen syntynyt 24.10.1934 Nilsiässä Pienviljelijä perheen esikoisena. Kotini oli pienen Pieksänjärven rannalla, jossa Lokki-laiva kesäisin ajoi Kuopion ja Pieksänkosken väliä, kuljettaen asukkaiden ostokset, niin rakennustarpeet kuin myös maidot meijeriin Kuopioon. Talvella oli neljän kilometrin matka käveltävänä maatien varteen, jossa kulki postikas ja yksi linja-auto kerran päivässä. Nilsiän kirkolle oli matkaa 20 kilometriä, joko hevosella tai sitten jalkapatikalla.

Lue lisää Aune Kinnarisen elämästä, joka on kuljettanut Nilsiästä Helsinkiin ja Kuusankoskelle.

kirjoittanut Aune Kinnarinen, julkaistu 14. 11. 2016

Pirkko Erkkilä – tieni messuyrittäjäksi

Työ mainostoimistoissa 40 vuotta sitten oli viime hetken päätöksien aiheuttaman sekasortoisen kiireen täyttämää selviytymistä päivästä toiseen. Päätin irrottaa itseni tuosta oravanpyörästä ja ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi aivan toiselle alalle – kukkakauppiaaksi. Vuoden kokemuksen jälkeen olin kuitenkin valmis siirtymään lähemmäksi aikaisempaa osaamisaluettani ja perustin sopivantuntuisen kumppanin ilmaannuttua av-alan yrityksen. Tällä tiellä kasvoin sitten eteen tulleisiin tilaisuuksiin tarttumalla…

kirjoittanut Pirkko Erkkilä, julkaistu 11. 3. 2016

Marja Rysä – koulua ja koulunuudistusta koko elämä

”Puhuimme oppikoulukysymyksestä, joka on tämän hetken polttavimpia, onhan oppikoulukomitea jo saanut ehdotuksensa valmiiksi. Linjajako, läksytön maanantai, oppikurssien osittainen supistaminen kangastavat onnellisen kouluajan tunnusmerkkeinä mielissämme. Turha toivo! Me saamme vielä kirjoittaa vanhanaikaisen ylioppilaskirjoituksen. Millainen on nykyaikainen ylioppilas? Hän on uhrannut kahdeksan elämänsä parasta vuotta kuluttamalla oppikoulun penkkiä. On ehkä oppinutkin jotakin, muutamia vuosilukuja, logaritmisääntöjä ja erikielisiä…

kirjoittanut Marja Anneli Rysä o.s. Hiltunen, julkaistu 7. 3. 2016

Iida ja Vieno Jaatinen – äidin ja tyttären tarina

Helluntainalusviikolla alkoi Karjalankannaksella rytistä. Pian kantautui tykkien jyske Laatokan koillispuoleltakin. Siitä huolimatta pyrimme jatkamaan normaalia maalaistalon elämää. Heinäntekoaikaan kylläkin jo pohdimme: ”Kenenkähän lehmät näitäkin heiniä syövät?”

Syyskuun neljäntenä tehtiin aselepo. Vaikkeivät rauhan ehdot olleet vielä tiedossa, isän mielestä oli varmuuden vuoksi lähdettävä ajamaan lehmiä länttä kohti. Lue Nuoren Vieno Jaatisen muistelmat siirtolaisuudesta ja siitä, kuinka elämä jatkui sodasta huolimatta eteenpäin.

kirjoittanut Vieno Myllylä, julkaistu 18. 11. 2015

Helinä Niskala ja Terttu Välikangas – kaupunginsuunnittelijakaksoset ensimmäisinä naisina alallaan

Kun teimme oppikoulun 5. luokan piirustustunneilla koristetekstejä tasaterillä, miellytti tulos piirustuksenopettajaamme ja niinpä hän neuvoi isää panemaan kaksoset kartanpiirtäjäkouluun isämme kysyessä hyvää ammattia lyhyellä koulutuksella. Ainut kartanpiirtäjiä kouluttava ammattikoulu oli Jyväskylässä. Sinnepä me sitten haimme, tulimme valituiksi ja valmistuimme kartanpiirtäjiksi 1963. Koulukuluissa auttoivat niin isä kuin Oiva-veljemme. Pääsimme heti töihin: ensin Oulun Talousseuralle, sitten Oulun Maanmittaustoimistoon ja…

kirjoittanut Terttu Välikangas ja Helinä Niskala, julkaistu 9. 10. 2015

Kerron oman elämäni tarinan