Äidit pitävät perheen koossa

naisten-aani-logo-t

suomi100_94x71

Chen Teresa – monikulttuurinen ja itsenäinen moderni nainen

”Äitini, Chen Teresa, on erittäin tärkeä minulle. Hän on tukeni ja turvani. Hän on ensimmäinen henkilö, jonka luokse menen, kun minulla on huolia ja murheita. Hänelle myös jaan ensimmäisenä riemuni ja iloni. Hän on vaikuttanut suuresti elämääni, jonka vuoksi olen halunnut kertoa hänestä.”

Mei Hua Chen kertoo Intiassa syntyneen, kiinalaiseen kulttuuriin kasvatetun äitinsä tarinaa, joka Pohjois-Suomeen miehensä työn peressä muutettuaan halusi koulutuksen ja työn taatakseen tyttäriensä tulevaisuuden. Lue koko kirjoitus tästä.
 

kirjoittanut Mei Hua Chen, julkaistu 4. 6. 2015

Mirja Korhonen, Äitini, Karjalan punatukkaisen evakkotytön, muistolle hänen 100-vuotissyntymäpäivänään 11.1.2022

Synnyin toisena kaksosista rajantakaisen Muolaan, joka pitäjä muutama vuosi myöhemmin liitettiin Äyräpäähän, Kaukilan kylässä keskellä tammikuun pakkasia vuonna 1922. Siskostani Mairesta tuli vaalea kiharapää ja kasvultaan pidempi. Minä taas sain aivan punaiset hiukset ja olin pienempi ja heiveröisempi. Isämme oli räätäli Jooseppi Vanhanen (1894–1964) ja äitimme Maria o.s. Rämö (1894–1926). Aiemmin perheeseemme olivat syntyneet veljeni…

kirjoittanut Marja Irjala, julkaistu 10. 1. 2022

Laila Pietilä – Sota-ajan lapsuuskokemukset ja luottamus pienten ihmisten pieniin tekoihin

Äitini Laila Pietilä, o.s. Tyvelä on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Hän syntyi Haukiputaalla 1928, kasvoi sotavuosina pikkutytöstä nuoreksi ja avioitui sodan jälkeen sotaveteraani-isäni kanssa. Muistan omasta 1960-luvun lapsuudestani irrallisia tarinoita tai tarinan pätkiä, joita minulla on nyt tilaisuus täydentää ja liittää yhteen yhdessä äitini kanssa muistellen. Keskustelumme rönsyilee, mutta sen punaisena lankana tuntuu kulkevan…

kirjoittanut Sirkku Kinos, julkaistu 6. 10. 2021

Eeva Raekallio – Elämänvaiheista ja elämäntyöstä

EEVA RAEKALLIO (Eva Sarlin — Eva Hagelberg — Eeva Raekallio) 3.10.1876 — 9.11.1951 Muistitiedon, kirjallisen aineiston ja painettujen lähteiden pohjalta koonnut Vuokko Raekallio-Teppo Syksyllä 1973 äitimme, Vuokko Raekallio-Teppo, päätti vihdoin toteuttaa jo kauan mielessään olleen ajatuksen: kirjoittaa sukulaisia ja lähiystäviä varten oman äitinsä Eeva Raekallion elämäkerran. Käsikirjoitus oli kolmea viimeistä jaksoa lukuun ottamatta valmis kevättalvella…

kirjoittanut Vuokko Raekallio-Teppo, julkaistu 7. 7. 2021

Elsa Maria Korhonen

elivät vanhuusikään. Vuonna 1903 Jussi osti Kilkasen torpan pyhäkoulunopettaja Oittiselta 150 markalla perheelleen kodiksi. Elsan koulukäynnistä on muistona rihvelitaulu luultavasti kiertokouluajalta ja muutamia vesiväripiirustuksia kansakoulusta. Koulunkäynti oli mahdollista tytöllekin, kun Saikarin koululle ei ollut koulumatkaa kuin vajaat kolme kilometriä. Elsa piti oppimisesta. Hän olisi halunnut käydä koulua enemmänkin, mutta se ei vielä tuolloin ollut mahdollista…

kirjoittanut Hannu Korhonen, julkaistu 11. 4. 2021

Tytön tie Viipurista Savoon – opettaja Ida Nissisen elämäntaival

Sukuni vahvat äidit ja naiset Mummoni Walpuri Ylä-Outinen syntyi Säkkijärvellä noin v. 1842 ison talon tyttärenä. Äitinsä kuoltua hän lähti etsimään työtä ja omaa elämää Viipurista. Siellä hän tapasi myös Säkkijärveltä kotoisin olevan pojan, Aatami Pönkän, jonka kanssa avioitui Viipurissa. Aatami oli lihakauppias. He saivat viisi tytärtä ja kaksi poikaa. Vappu-mummo oli hyvin tarmokas ja…

kirjoittanut Kerttu Tapaninen, julkaistu 28. 2. 2021

Meeri Tolkki — Aina meidän parastamme ajatteleva äiti

Minun äitini, Meeri Helena Tolkki o.s. Konttinen, syntyi Jaakkimassa Kukkalammin kylässä juuri itsenäistyneeseen Suomeen 17.12.1917 nelilapsiseen pienviljelijäperheeseen. Hänen Maria-äitinsä kuoli hänen synnyttämisensä jälkeisiin komplikaatioihin, joten hän jäi äidittömäksi kaksiviikkoisena. Äidilläni oli kolme veljeä sekä sisar, joka joutui hoitamaan vauvan, ollessaan vasta 13-vuotias. Siihen aikaan miehet eivät juurikaan osanneet hoitaa lapsia eikä kotia, joten heidän isänsä…

kirjoittanut Sirkka Nikko, julkaistu 11. 5. 2020

Aili Lehto – TAITEILIJAÄITI

Äitini Aili Irene Lahti syntyi Luopioisissa 5.4.1924. Perheen esikoinen, enoni Viljo Iivari, oli 6-vuotias saadessaan pikkusiskon. Tyttöä perheeseen oli odotettu vuosikausia, minkä vuoksi hän oli etenkin isälleen hyvin rakas. Vanhemmat ja isoveli pitivät äitiä kuin kukkaa kämmenellä. Valokuvista havaitsee, että hänet on puettu aina kauniisti. Hiukset on leikkautettu kampaajalla. Nelihenkisestä perheestä on otettu paljon valokuvia…

kirjoittanut Arja Hannele Lehto, julkaistu 1. 4. 2020

Elsa Rouhiainen o.s. Torikka-karjalainen äitini

Äitini Elsa Maria syntyi Kurkijoella Laatokan rannalla sijainneessa kodissaan maaliskuun alkupäivinä 1917. Samoihin aikoihin alkoivat Pietarissa vallankumouksen melskeet, mutta elämä Kurkijoen Riekkalassa jatkui vielä entisessä uomassaan keisarivallan alla. Elsalla oli tuolloin 6-vuotias isoveli Jaakko. Vanhemmilla, isä- Jaakolla ja äiti-Beatalla o.s. Tenhonen, oli ollut myös kaksi muuta poikaa, vuonna 1913 syntynyt Viljo ja 1915 syntynyt Antti,…

kirjoittanut Mirja Rouhiainen, julkaistu 1. 4. 2020

Kirjastoäiti Saara Katainen

Äitini Saara Maria Katainen kuoli aurinkoisena syysaamuna v. 2016. Päivä 10.10. eli Aleksis Kiven päivä sopi hänen lähtöönsä hyvin, sillä Saara oli sydämestään kirjaihminen ja kirjastoihminen. Kun muutin muualta äitini kanssa asumaan hänen sairastuttuaan Alzheimerin tautiin, melkein kaikki tapaamani ihmiset kysyivät, että oletko Saaran tyttö.Eikä ihme, että Saara tunnettiin. Hänen elämäntyönsä Hankasalmen kirjastossa kesti vuodesta…

kirjoittanut Sirpa Katainen, julkaistu 1. 4. 2020

Taidemaalari Raija Heikkilä – äitini, lempeä surrealisti

Äitini, taidemaalari Raija Heikkilä kuoli 24.7.2019 ja häntä jäivät kaipaamaan elämänkumppanin, lasten, äidin, sisarusten sekä muiden sukulaisten lisäksi suuri joukko ystäviä, tuttavia ja kollegoita. Kuka oli tämä suuresti rakastettu ja monelle mieleen jäänyt henkilö? Raija Heikkilä syntyi Raija Ahosena Ruovedellä vuonna 1951 kauppiaspariskunnan kolmantena lapsena ja ensimmäisenä tyttärenä. Perheeseen syntyi seuraavina vuosina vielä kaksi tytärtä.…

kirjoittanut Elviira Heikkilä, julkaistu 31. 3. 2020

Naisten ketju – pohjoiskarjalainen Tiina Hautamäki

Lapsuus Karjalan kunnailla Äitini Tiina Helena Hautamäki o.s. Sutinen syntyi  huhtikuussa vuonna 1964 perheensä esikoiseksi Juuan kuntaan Pohjois-Karjalaan. Perhe asui hänen isänsä kotitilalla, josta isä Veikko kävi muualla töissä ja äiti Aune teki maatilan töitä.  Pohjois-Karjalasta mieleen tulee ensimmäisenä kansallispuisto Koli ja lukuisat pienet suojaisat järvet. Niin myös äitini synnyinkunnassa, Pielisen länsirannalla sijaitsevassa noin 5000…

kirjoittanut Ronja Koistinen, julkaistu 31. 3. 2020

ÄITINI EEVA SIRKAN, O.S. SAURU, ELÄMÄSTÄ; SAIRAANHOITAJAOPPILAASTA TERVEYSSISAREKSI 1940 -LUVULLA

Olen taltioinut Äitini Eeva Sirkan (o.s. Sauru) haastattelun audionauhalle hänen kotonaan joulukuussa 1993. Hän oli silloin 75 –vuotias. Minulla oli lupa käyttää haastattelua Turun yliopiston kulttuurihistorian opintoihini. Olen halunnut taltioida rakkaan Äitini äänen, joten en ole muuttanut hänen kertomaansa ajankuvausta hänen opiskelustaan. Äitini kuvailee seikkaperäisesti sairaanhoitajatarkoulutusta 1940 –luvun Helsingissä, Vanhalla Kirurgialla, jossa toimi valtion sairaanhoitajatarkoulu.…

kirjoittanut Hanna-Leena Paakkolanvaara, julkaistu 31. 3. 2020

Jenni Mikkonen – Takarintaman naisia

Äitini Jenni Marjatta syntyi 19.2.1923 Kustaa ja Elli (o.s. Kolehmainen) Koskelan kuudentena lapsena. Perheessä oli jo kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Lapsia syntyi tiuhaan tahtiin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Ehkäisystä ei ollut tietoakaan.  Perhe asui tuon mittapuun mukaan kohtalaisen isossa talossa, joten tilaa oli riittävästi, mutta tiukkaa oli. Talossa oli muutama lehmä ja hevonen,…

kirjoittanut Sirkka-Liisa Mikkonen, julkaistu 31. 3. 2020

Maija-Liisa Rissanen, Äidilleni

Vanhempani leikkaavat hääkakkua, on vuosi 1957. Muistojeni mustavalkoisessa rosoreunaisessa valokuvassa seisoo pieni äitini valkeassa mekossaan. Mekko on pienennetty vanhemman siskon häämekosta. Pitkä ja suoranenäinen isäni pitelee kakkulusikasta kiinni mairea hymy huulillaan. Äidin käsi hukkuu isän nyrkin sisään. Tilaisuus oli vaatimaton ja pidettiin morsiamen kotona, vuokra-asunnon olohuoneessa. Äidin isä ei ollut mielissään. Hän istui pyörätuolissa. Halvauksen…

kirjoittanut Annikki Laitinen, julkaistu 31. 3. 2020

Elämää Tornionjoen rannalla – Mirja Pelttari

Kenenkäs tyär sie olet? Kokkahreen Viljamin. Mikäs sinun nimi on? Mirja, Vappu Mirjami. Jaa, Viljami näköhjään usko minua, myhäili tyytyväisenä Mirjalle täysin outo naisihminen. Syntymäpäiväjuhlilla teini-ikäisen Mirjan kanssa juttusille hakeutunut nainen kertoi olevansa Viljami-isän serkku ja keksineensä tytön nimen. Hän oli sattunut kylästelemään Alakokkareella kuopuksen syntymän aikoihin ja tuuminut, että vappuaattona syntyneelle lapselle etunimeksi sopii…

kirjoittanut Jaana Angeria, Hannu Pelttari, julkaistu 30. 3. 2020

Ulla Hassinen – Äitini oli kirjastotäti

Tii, tii tikanpoika. Äiti metsässä hiihtää. Sukat, kengät kainalossa. Äiti tanssii jäällä. Piruetin tekee. Pyörähtää. Pyörii kela, Singer takoo. Äiti taikoo silkkipuvut, punaiset ja täplikkäät. Kis, kis kippurahäntä. Huomenna mennään veneellä saareen. Ison kiven juureen. Äiti nauraa, iloitsee. Oravalla puussa, käpy oli suussa. Äiti kertoo iltasadun ja käärii peittoon pehmeään. Hiljaa, hiljaa hiivin salaa. Tahdon…

kirjoittanut Johanna Hassinen, julkaistu 29. 3. 2020

Laina Saarinen – urhea äitimme.

”Jos tietääsi ettei siinä sen enemmän  käysi niin lähtisi uurestaanki” sanoi äiti ja nuoruuden voima kuulsi äänestä. Pöydällä  oli sodanaikaisia lottakuvia paperille kopioiminani. Papereilla oli paljon tilaa äidin kertomille muistoille. Yritin säilyttää kirjoittamissani lauseissa äidin tavan ilmaista asiat – hänen äänensä. Toivoin yhtäkkiä että kuvia olisi äärettömän paljon. Myös kaikesta muusta. Keittiön ikkunan läpi paistava…

kirjoittanut Helena Halawa, julkaistu 28. 3. 2020

Hilkka Rantio – Nainen, jota ajattelen öisin

Parvekkeella istuu sirkeäsilmäinen nainen, äitini . Hän nauttii maisemasta ja aistii heräävän luonnon edessään. Tunnen suurta kiitollisuutta kun hän yhä on täällä, maailmanmenoa seuraamassa. Maaliskuun 31. päivänä 2020 vuosimittariin tulee 97. Se on huikean paljon se. Äidin arki sujuu ja ajatus on vielä lähes kirkas. Jos muisti pätkii, isäni Väinö muistaa. Jos isäni ei kuule,…

kirjoittanut Seija Sihvola, julkaistu 28. 3. 2020

Tuovi Marjatta Saarela – Punaorvon tarina

Kuusikymmentävuotiaana aloin kirjoittaa näitä muistelmiani. Siirryn kauas menneisyyteen. Lähden vaeltamaan pienen tytön kanssa kapinan jälkeisen ajan taivalta. Yritän kertoa sen mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka silmät kostuvat ja ikävä painaa rintaa ja sydänalaa. Muistojen helminauha lähtee hiljalleen kehittymään pitkäksi, punaisten ja kaikenlaisten, pienten ja lapsen mielestä suurten helmien ja rihmojen surullisen kauniiksi vyyhdeksi. Punaorvon tarinaksi. Tähän kauniiseen…

kirjoittanut Raija Saarela, julkaistu 24. 3. 2020

Äitini, sotaleski Maire Alitalo

Maire Alitalo (myöhemmin Maire/äiti) syntyi vuonna 1908 Hausjärvellä. Isä Villehard, ”Vilhartti”Aalto oli maanviljelijä ja taitava käsistään monella tapaa. Äiti Hilma Aalto oli hämäläiseksi vilkas, sosiaalinen ja osaava sekä ahkera emäntä. Vilhartin perhe muutti usein ja koulut ja opettajat vaihtuivat. Isä oli käynyt kolmivuotisen sotapalveluksen ja marssinut Euroopan halki, muistan hänen juttujaan ja lauleluaan retkiltään. Hilmamamma…

kirjoittanut Maili Mustonen, julkaistu 23. 3. 2020

Hilda Mäenpää o.s. Ahokas, Sortavalan seminaarin kasvatti

Kävelen maantieltä pihaan, villiintyneessä ruohikossa on vielä muistuma pihatiestä. Vertaan rakennusta kädessäni olevaan vanhaan valokuvaan. Rakennus on ränsistynyt, maali hiutunut seinistä miltei olemattomiin, katto paikkailtu monenlaisilla pellinpalasilla, kaksi viistoon naulattua riukua pitää koossa kuistin seinää. Mutta rakennus on tunnistettavissa. Tähän pihaan äitini Hilda, silloin vielä Ahokas, tuli elokuussa 1934 21-vuotiaana, kesäkuussa Sortavalan seminaarista yläkoulun opettajaksi…

kirjoittanut Annikki Niku, julkaistu 23. 3. 2020

Lahja Leinonen – opettaja, puoliso, äiti ja piispatar

Äitini Lahja Poropudas syntyi Pudasjärven Nyynäjässä 29.8.1913 Kalle ja Liisa Poroputaan toiseksi vanhimpana lapsena. Hänen vanhemmillaan oli iso maatalo ja kauppa sillankorvassa Iijoen rannalla. Lahjalla oli lopulta seitsemän sisarusta, joista vanhin, Annikki, oli läheisin ehkä yhteisten harrastusten ja yhteisen arvomaailman vuoksi. Vaikka Annikki oli vanhempi, voimakastahtoinen Lahja sai aina päättää, mitä tehdään ja johtaa, mihin…

kirjoittanut Kullervo Leinonen, julkaistu 15. 3. 2020

Vieno Laitinen – Yrittäjäpuolison pitkä pesti

Äitini  Vieno Maria (s. 1923) Laitinen o.s. Sonninen   vietti  lapsuuden ensimmäiset vuodet  Iisalmen Ulmalan  Niemisellä. Vanhemmat olivat  Sonnilan talon poika Joonas Sonninen ja  Maria (o.s.) Halonen.Oli myös nuorempi  veli Pentti. Perhepiiriin kuuluivat  vielä Sonnilassa asuneet  isän sisaret ja samalla peltoaukealla  omassa talossaan ukin veli, kaikki aikuista väkeä.  Pikkutytöllä olikin  tapana  esitellä, että oli ”kahden talon…

kirjoittanut Eila Ollikainen, julkaistu 15. 3. 2020

Äitini Rauha Elsa Kaasalainen

Heräsin tönäisyyn olkapäähäni ”Herää, herää nyt, ne ovat tuolla.” Nousin ylös ja menin äitini perässä olohuoneen ikkunan eteen. ”Etkö kuule, ne ovat ihan tuossa lähellä.”  En kuullut mitään näin vain lumisen metsän ja huoltorakennuksen päädyn. Kuullakseni paremmin avasin tuuletusikkunan. Kasvoihini tulvahti raikas talvi- ilma, mutta en kuulut mitään.  Sanoin: ”En kuule vieläkään mitään.” ”Kyllä kuuluu,…

kirjoittanut Antero Kaasalainen, julkaistu 14. 3. 2020

Äitini mun, Aila Pikkarainen

 Äitini syntyi 4.2.1922 Nurmeksen Markkulaan pikkusiskoksi marraskuussa 1919 syntyneelle Martti Johannekselle. Kasteessa hän sai nimekseen Aila Helena. Hänen vanhempansa Aino Helena Nevalainen (o.s. Kuittinen) oli sairaanhoitaja ja isänsä Olli Emil Nevalainen oli maanviljelijä, Markkulan tilan isäntä. Samalla kylällä oli Emil-ukin lähisukulaisia, ja niinpä äidilläni oli serkkuja lähellä. Myöhemmin hän sai siskoksi Anna Inkerin ja pikkuveljeksi…

kirjoittanut Marjatta Haapaniemi, julkaistu 10. 3. 2020

Yks Savon nainen, Martta Airaksinen

Monia asioita on omasta äidistäni selvinnyt vasta sen jälkeen, kun hän on poistunut tästä ajasta. Tämä, selviytyjä nainen, on Martta Airaksinen, o.s. Vepsäläinen, s. 7.8.1907. Hänen oma äitinsä kuoli 5.11.1913. Hänen isänsä jäi 7 orpolapsen kanssa. Puute oli jokapäiväinen vieras. Kuusivuotiaana myös Martan, isä vei 5:n km. päähän lapsenlikaksi. Martta ei  tietänyt edes ilmansuuntaa, missä…

kirjoittanut Veli Airaksinen, julkaistu 8. 3. 2020

Tampereen tyttö – Salli Ranta

Monet vuosisadan alussa kaupunkiin muuttaneet olivat maalta kotoisin, maantien tuomia. Tehtaat houkuttelivat työhön ja ansioon. Suutarinkisälli Kustaa Sarlin muutti Tampereelle Ruovedeltä 1800-luvun lopulla. Hän kuten monet muutkin työläiset rakensi talonsa Tampereella Pispalan harjulle. Perheen lapsista aikuisiksi kasvoivat poika Väinö ja tytär Elsa. Väinö avioitui Ikaalisista muuttaneen Emmin kanssa vuonna 1906.  He perustivat yhteisen kotinsa Kyttälän…

kirjoittanut Ulla Mattelmäki, julkaistu 7. 3. 2020

Unimäen Gunilla

Taimi Gunilla Tuovinen syntyi Rautavaaran Pullikan kylään (nyk. Kellomäki) Pohjoismäkeen 15.11.1922. Tuovisen perheessä oli ennestään kolme tytärtä ja yksi poika. Poika kuoli jo alle kahden vuoden ikäisenä palovammoihin, jotka hän sai, kun kahvipannu kaatui hellalta hänen päälleen. Gunilla oli vain viidentoista kuukauden ikäinen, kun hänen äitinsä kuoli munuaistulehdukseen. Perheessä liikkunut tarina kertoo, että Gunilla oli…

kirjoittanut HANNELE LAUKKANEN, julkaistu 6. 3. 2020

Mikä minä olen ja mistä minä tulen? Anni Nahkala, äitimme oma elämäkerta.

Anni-äitimme elämäkerta hänen itsensä vapaasti kertomana 21. päivä joulukuuta 2000. Äitimme Anni Varpu Nahkala o.s. Haikonen. Teksti on alkuperäinen kerronta ääninauhalta kaikkineen kirjoitettuna. Lapsuus ja nuoruus ”No niin! Nyt he taas tahtovat minua, että minun pitäisi jotakin sanoa. Että mikä minä olen ja mistä minä olen! Eivät he nyt näytä tietävän kuka mina olen! No…

kirjoittanut Maija-Riitta Ottemo (syntyisin Nahkala), julkaistu 4. 3. 2020

1960-LUVUN KÄÄNTÖTAKKI – äitini Laila Vileniuksen kertomaa

  Kaikki ihmiset tekevät historiaa. Toisten historian ääni ei kuulu koskaan. Eikö ole tarinaa, jota kertoa? Eikö ole mitään mihin tarttua? ”Tavallinen elämä” oikkuineen ei sisällä suurta kertomusta, vain pieniä hetkiä, pieniä tarinoita. Nuoret naiset ja miehet lähtivät työn perässä Ruotsiin. Niin teki äitinikin. Hän lähti parhaan ystävänsä Terhin kanssa Ruotsiin. Oli ollut jo muita…

kirjoittanut Merja Forsell, julkaistu 27. 2. 2020

Muistikuvia ja ajatuksia äidistäni Eeva Aaltosesta

Tänä vuonna 19.9. tulee kuluneeksi 100 vuotta äitini syntymästä. Muutama sana ajasta ja ajankohdasta ennen äitini syntymää. Yläneelläkin tapahtui 1918 alkuvuodesta, mutta ilmeisen maltillisesti, sillä suurin torppien omistaja Vanhakartano vapautti torpat jo kymmenisen vuotta aikaisemmin. Äitini isä Jalmari Pyhäranta oli silloin kolmekymppinen Mäki-Heikkilän Pyhärannan torpan poika ja äitini äiti Elma Kajala oli parikymppinen Vähä-Heikkilän talon…

kirjoittanut Jorma Aaltonen, julkaistu 26. 2. 2020

Mammani Elma Pyhärannan elämästä

Kerron äitini äidin elämästä. Me lastenlapset muistamme hänet Peltomaan mammana. Ensin muutama sana taustaa. Hänen isovanhempansa muuttivat 1878 Säkylästä Yläneelle Keihäskosken Kajalaan. Uuden maatilan myötä he ottivat sukunimekseen Kajala. Muuton aikaan perheessä oli kolme lasta ja lisää syntyi toiset kolme. Isäntä kuoli 1887 ja silloin nuorin lapsi oli vasta neljä ja talon ainoa mies kuusivuotias…

kirjoittanut Jorma Aaltonen, julkaistu 26. 2. 2020

Anna Heleena Olkoniemen tarina

Silitin varovasti äidin silkinhienoa hopeanharmaata tukkaa. Kosketin hellästi hänen olkapäätään ja toivoin, että saisin hänet hereille. Äiti lepäsi rauhallisen näköisenä Kajaanin terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hän oli joutunut sinne syksyllä vuonna 2001 voimakkaiden kipujen saattelemana. Hänen jalkansa eivät enää edes rollaattoriin tukeutuen pitäneet häntä pystyssä. Olimme Juhanin kanssa sopimassa äidin saattohoidosta ja hoitavalta lääkäriltä pyysimme, että äiti…

kirjoittanut Marja-Liisa Olkoniemi, julkaistu 23. 2. 2020

Suomalainen Maria, Maria Koivisto

Tarkasteltaessa ihmiskohtaloita, toisinaan voi joutua ajattelemaan, että elämä on kohdellut jotakuta kohtuuttoman rankasti. Ulkopuolisen on vaikea samaistua toisen ihmisen osaan, vaikka olisikin empatiakykyä. Yritän nyt kuitenkin kertoa aivan tavallisen suomalaisen Marian tarinan sellaisena kuin se minulle piirtyy mieleeni lapsenlapsen lapsena. Tarina alkaa Kiukaisista, jossa Kustaa Sakariaanpoika solmi avioliiton Josefiinan kanssa 1800-luvulla. Onnellista odotusta seurasi suuri…

kirjoittanut Ulla Hohtari-Kivimäki, julkaistu 23. 2. 2020

Kaikki järjestyy – Saima Niemeläinen

Tuikkaan kuistilta kumisaappaat jalkaani ja saattelen poikani autolle kevätsohjoselle pihamaalle. Halaan vielä viimeksi pitkään ja katson Aria anovasti suoraan silmiin, jospa hän kuitenkin muuttaisi lähtöpäätöstään. Kyyneleet valuvat valtoimenaan pitkin poskiani. Uskallanko sanoa pojalle mitä ajattelen, on varmaan päätöksensä tehnyt? – Kuule, minä kysyn nyt sinulta, onko pakko lähteä, tappavat sinut kuin Esan silloin joskus? Sinulla…

kirjoittanut Ari Niemeläinen, julkaistu 23. 2. 2020

Helmi Kulppi ja mielen maisema

Rovaniemen ja Kemijärven radan puolivälissä oli kylä, Misi ja on yhä. Kylään kuuluu monta järveä ja jokea ja asuinpaikkoja järvien rannoilla. Pirttijärven rannalla on tila nimeltään Taipale, jota 30-luvun lopulla emännöi Helmi Kulppi o.s. Kallaanvaara elämänsä loppuun saakka. Kemijärven läheisessä Isonkylän Kallaanvaarassa etsi pieni äiditön Helmi-tyttö hyväksyntää ja rakkautta, niinpä hänestä tuli terhakkaan teini-ikäisen Anna-tätinsä…

kirjoittanut Kaisa Kervinen, julkaistu 1. 2. 2020

Aune Laitinen – kirjastoapulainen

Kirjastoapulainen Oikopolun  kautta juoksemalla  olisin voinut ehtiä, mutta  kiirehdin vanhasta tottumuksesta koulun taakse parkkipaikalle. Auto temppuilee taas niin kuin aina, kun on kosteaa.  Kierrän kirkonkylän läpi ja sekoan kädet täristen risteyksessä vaihteiden kanssa. Auto sammuu, mutta lähtee pian nykien liikkeelle. Tyhjäkäyntimoottori vaihtoon menossa, aina jotain. Kotipihalla lippu on jo laskettu puolitankoon. Enää ei ole kiire…

kirjoittanut kimmo laitinen, julkaistu 25. 1. 2020

Meeri Ponkala – legendaarinen grilliyrittäjä Torniosta

Meeri Inkeri Ponkala o.s. Korpi syntyi 7.1.1934 Tornion Ylivojakkalassa seitsenlapsiseen perheeseen. Avioitui Risto Ponkalan kanssa ja sai kolme lasta: Pirjo, Vesa ja Veli-Matti. Perheeseen kuului Meeri Ponkalan eläessä lastensa lisäksi lastenlapsia yhdeksän ja lastenlastenlapsia seitsemän. Harrastuksena oli raskaiden työpäivien lomassa kirjoittaminen, lukeminen ja ristisanatehtävien laatiminen ja ratkaiseminen. Hänen kirjoituksiaan myös julkaistiin lehdissä. Yrittäjä Meeri Ponkalalle…

kirjoittanut Raili Ilola, julkaistu 25. 1. 2020

Ida Sofia Tuovinen – jalkinetyöntekijä ja amerikanleski

Oululaisessa sanomalehti Kalevassa oli 7.10.1913 uutinen: ”Kurjia perheenisiä. Kolmatta viikkoa sitten lähtivät täältä karkumatkalle Ruotsiin ja sen kautta mahdollisesti Amerikaan suutarit Abram Piuva ja Karl Oskar Tuovinen jättäen kumpikin seitsemänhenkisen perheensä peräti avuttomaan tilaan. Kumpainenkin perhe on jo kääntynyt kaupungin vaivaishoidon puoleen avunpyynnöllä. Mainitut suutarit ovat kumpikin viettäneet juopottelevaa elämää jo pitemmän ajan. Viimeksi lienee…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 16. 4. 2019

Edith Hanhela – pientilan tomera emäntä

Edith syntyi vuonna 1915 Oulun läänissä, Kiimingin kunnan Tirinkylässä talollinen Matti Lehtolan perheeseen. Matti ja Maria Liisa o.s. Laurilalle syntyi kuusi lasta, neljä tyttöä ja kaksi poikaa. Työistä kolme kuoli lapsena, mutta pojat ja Edith selvisivät aikuisikään. Edith Sofian ollessa kolmevuotias, hänen äitinsä Maria Liisa kuoli. Matti-isä avioitui uudelleen. Toisen puolisonsa Hilma Maria o.s. Mikkosen…

kirjoittanut Eila Hanhela, julkaistu 18. 2. 2019

Olga Ryselin, monitoiminen nainen kahdella vuosisadalla

Olga Hortling syntyi Oulussa 12.10.1868. Hänen isänsä oli lääninkamreeri Johan Gustaf Hortling ja äiti Olga Beata o.s. Ståhlberg. Hortlingin perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista kuusi kuoli jo varhaislapsuudessa. Olgan varhaisvuosista ei ole muita dokumentoituja tietoja kuin valokuvia. Ottaen huomioon hänen myöhemmät opintonsa, hän on varmaan saanut ohjausta pianonsoitossa. Pianotunnit kuuluivat säätyläistyttöjen koulutukseen. 1800-luvun virkamiesperheessä puhuttiin…

kirjoittanut Marja Anneli Rysä o.s. Hiltunen, julkaistu 26. 11. 2018

Maire Halonen – Raahen Ensi- ja Turvakodin voimanainen

 Maire Halonen (o.s. Aaltonen) syntyi 26.10.1941 Askolassa, lähellä Porvoota. Hän oli muutaman kuukauden ikäinen, kun hän muutti perheensä mukana Hämeenlinnaan, jota hän pitää kotikaupunkinaan. Isä oli ammatiltaan asemamies, äiti oli kotiäiti. Aaltosen perheessä oli seitsemän lasta. Perhe asui rintamamiestalossa, jossa Aaltosen täti hoiti lapsia. Kun työssä käyvillä äideillä ei ollut juuri minkään vertaa äitiyslomaa, Aaltoselle…

kirjoittanut Kirsti Vähäkangas, julkaistu 18. 11. 2018

Hilja Hartman (o.s. Alaviuhkola) – elämän vaiheet

Hiljan isä oli Petteri (Pehr) Johaninpoika Pieti. Hän syntyi Ylitornion Martimon kylässä (3.3.1841). Varhaisimpana muistona isänsä lapsuudesta Hilja oli kertonut isänsä sanavalmiudesta. Perheessä oli ilmeisesti puhuttu huolellisuudesta, tunnollisuudesta – ja perinnöstä! Petteri istui pirtin lattialla ja veisteli työkalua. Työkalu särkyi ja äitinsä nuhteli. Poika vastasi: ”Siinä oli pojan perintö – ja nyt meni seki.”Petteri lähti…

kirjoittanut Kalle Kauppila, julkaistu 24. 9. 2018

Irja Kyllikki Holmén – Min mamma

                                                                   ALLT BÖRJAR MIDSOMMAREN 1940   Festklädda människor rör sig i klungor över området, glatt pratande. Musiken spelar vid dansbanan och folk trängs…

kirjoittanut Maj-Britt Jansson, julkaistu 8. 5. 2018

Edit Ström – min mor

Ett kvinnoliv 1904-1982. Kvinnan jag vill berätta om är min mor Edit född Häggblom 1904-1982, gift första gången med Magnus Hägg 1903-1940. Han stupade 6.3 1940 vid Viborgska viken, omgift 1945 med Oskar Ström.   Edits föräldrar var Brita och Johan Häggblom båda födda under det så kallade ”storfattigåret” 1867. De var bönder och bodde…

kirjoittanut Inga Skott, julkaistu 8. 5. 2018

Helena Mathilda Alakorva – uudisraivaajan tytär

Mummoni perhe muutti Kittilän Kaukosen kylästä aluksi Sodankylän Kierinkiin, sieltä Sodankylän Unarin Uimaniemeen. Unarissa syntyi perheeseen tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Helena Matilda. Isä Michael Ranta osti sieltä talon Marttiini (nykyään Martin), sitten hän muutti Sodankylän Seitajärvelle, joka siihen aikaan kulki virallisesti nimellä Sodankylän Sompion kylä. Hän osti siellä Arajärvi-nimisen maatilan. Helena Matildan isä perheineen oli…

kirjoittanut Siiri Alakorva-Balagović, julkaistu 19. 3. 2018

Aini Kuukasjärvi – ahkera puurtaja, maatalon emäntä

”Mitä sitä höpöä”, oli anopillani, Ainilla, tapana sanoa, kun jokin asia ei hänen mielestään ollut tärkeä. Niin hän olisi varmaan sanonut, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen elämästään kirjoitettaisiin pienoiselämäkertaa. Ei siksi, että hän olisi ollut tyytymätön elettyyn elämäänsä tai aikaansaannoksiinsa, vaan siksi, että hän ei halunnut koskaan vaatimattomana ihmisenä tehdä itsestään tai tekemisistään mitään…

kirjoittanut Annikki Kuukasjärvi, julkaistu 24. 2. 2018

Aina Vähäkallio – sata siunattua vuotta

”Jouruin vangiks leipäni erestä ja olin vuaroon molempien puolella. Kun en ikänä ole mistään politiikasta pitäny. En ymmärrä kui ihmine sekkoo ku kana rohtimiin.”  Isomummoni Aina Vähäkallio eli pitkän elämän. Neljävuotiaana luulin Aina nimen tulevan siitä, että Aina oli aina ollut olemassa. Ja niinhän hän tavallaan olikin. Aina syntyi Humppilassa vuonna 1894 ja kuoli Loimaalla…

kirjoittanut Ilari Mäkitalo, julkaistu 24. 2. 2018

Greta Väänänen – Reeta-mummo

Synnyit Savossa, Vänninmäellä, Anders Böökin ja Elsa Brita Revon kahdeksanlapsisen perheen kuudentena lapsena. Sisaruksistasi usea kuoli jo aivan pikkuisena. Aikuiseksi vartuttuasi avioiduit jo hyvin nuorena saman kylän pojan, Paavo Väänäsen kanssa. Jäitte asumaan kotikyläänne. Valkorunkoiset koivut reunustivat järveä, jonka rantatörmällä kökötti savupirttinne. Perustitte perheen. Saitte lyhyen ajan sisällä kahdeksan lasta. Ilo asui kanssanne pienessä, vaatimattomassa…

kirjoittanut Annikki Vuoti, julkaistu 9. 2. 2018

Maire Juujärvi – oman polun raivaaja

Maire Irene Luusua syntyi Sallan Vuorikylässä 1936 esikoisena metsätyönjohtaja Uuno Luusuan ja talollisen tytär Helvi Hoikkalan perheeseen. Vuorikylä sijaitsi Vuorijärven ja Nannakkajärven välissä Neuvostoliiton rajan kupeessa. Vakinainen asutus oli syntynyt 1800-luvulla, kun hyvät luonnonolosuhteet kalaisine järvineen houkuttelivat sinne suomalaisia etelästä päin. Samaan aikaan lappalaiset muuttivat pohjoisemmaksi alueelta. Vuorijärven suojaisilla rinteillä viljeltiin ohraa. Ympäröivistä metsistä pyydystettiin…

kirjoittanut Soile Juujärvi, julkaistu 22. 1. 2018

Maria Elisa Hakko – torpantyttö, käsityöopettaja ja kunnallisaktiivin puoliso

Laihialainen torppari Jaakko Kauppi oli lapseton kahdesti leskeksi jäänyt mies, kun hän vuonna 1881 meni naimisiin kymmenisen vuotta nuoremman Maria Koskelan kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä – Elisa, Hilda, Sanna ja Aini sekä yksi vain hetken elänyt poikavauva. Aluksi perhe asui Kylänpäässä, myöhemmin Jokikylässä, ylempänä Laihiajokivarressa. Jokikylään kunnallinen kansakoulu saatiin joskus vuoden 1870 jälkeen. Elisa-tyttö…

kirjoittanut Aino Kukkonen, julkaistu 20. 1. 2018

Valentina Modig-Manuel – nyrkit savessa taidekeramiikan tekijä

”Haluan elää vain 40-vuotiaaksi, enkä mene koskaan naimisiin ja tee lapsia”. Valentina Modig kirjoittaa nuoruuden päiväkirjaansa. Toisin kuitenkin käy, hän elää 97-vuotiaaksi, menee naimisiin ja saa kaksi poikaa ja ennen kaikkea hänestä tuli taidekeraamikko. Valentina syntyi vuonna 1907 lähellä Minskiä perheen ”skrapabullaksi” eli viimeiseksi lapseksi. Edellisen lapsen syntymästä oli kulunut aikaa jo useita vuosia. Vanhemmat…

kirjoittanut Merja Manell, julkaistu 31. 12. 2017

Kaisa Janhunen – esiäiti parinsadan vuoden takaa

Löysin sukututkimuksessani kymmenen esiäidin ketjun äitini kotipitäjästä Pieksämäeltä. Sitten äitien nimet loppuivat. Kirkonkirjoihin merkittiin vain syntyneen lapsen isän nimi. Naisella ei ollut merkitystä eikä juuri ääntäkään aikaisempina vuosisatoina. Toisaalta naisen nimi pysyi koko hänen elämänsä ajan samana, se ei muuttunut solmittujen avioliittojen myötä. Aikaisempina vuosisatoina ei avioiduttu kovin kauaksi syntymäkodista. Kaikki äitiketjuni naiset olivat syntyneet…

kirjoittanut Anja Laurila, julkaistu 29. 12. 2017

Amanda Wilhelmiina Lehtonen – Tättä

Kuvassa, joka on otettu joskus 1930-luvun puolessavälissä, on kaksi naista ja tyttö. Vanhemmalla naisella on huivi päässään, nuorempi on paljain päin ja hänellä on hameensa suojana ruudullinen esiliina. Naisten edessä seisoo pieni vaaleatukkainen tyttö ujosti hymyillen. Vaikka kuva on mustavalkoinen, voin melkein nähdä taustalla kasvavien sireenien violetit kukinnot. Nähdäkö? Niin – mutta vain mielessäni, sillä olen nähnyt…

kirjoittanut Hilve Leino-Pouttu, julkaistu 28. 12. 2017

Maija Mertalahti – sairaanhoitaja ja perheenäiti

Äitini Maria (Maija) Mertalahti, omaa sukua Niemistö, syntyi maalaistalon tyttärenä vuonna 1914. Koti oli uskonnollinen, vanhemmat Juho ja Liisa olivat herännäisiä eli körttejä. Maija oli nuorin kolmesta lapsesta, veli oli kaksi vuotta vanhempi ja sisko kolme vuotta. Isä oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan. Siitä hänellä oli elossa yksi tytär. Maija muisteli lapsuuttaan onnellisena ja valoisana…

kirjoittanut Anja Pohjanvirta-Hietanen, os. Mertalahti, julkaistu 28. 12. 2017

Kirsti Salonen – elämän sankari

Tämä on kertomus äidistäni, Kirsti Salosesta. Hän ei ansaitse tulla muistetuksi ainoastaan siksi, että oli hyvä ja rakastava äiti, mummo ja isomummo, jolla on ollut merkittävä vaikutus lähipiirinsä sekä meidän, hänen kolmen lapsensa elämään. Vaan myös siksi, että hän oli yksi valovoimaisimmista, rohkeimmista ja ahkerimmista ihmisistä, jota olen koskaan tuntenut. Hänen siunaustilaisuutensa oli 25.11.2017. Se…

kirjoittanut Katriina Lahti, julkaistu 21. 12. 2017

Maija-Liisa Henriksson – elämämme aurinko

Äitini syntyi vuonna 1934 Martinniemessä kotonaan perheen neljäntenä lapsena. Hänen perheeseensä kuuluivat äiti, isä ja viisi lasta. He asuivat Martinniemessä Rauma Repolan työntekijöiden asunnossa. Äidinisä työskenteli Rauma Repolan tehtaalla työnjohtajana. Äidinäiti hoiti perhettään kotona miehen tehdessä vuorotyötä. Koti ei ollut kovin suuri, mutta siellä vallitsi hyvä yhteishenki. Lapset osallistuivat kotitöihin kukin ikänsä ja olosuhteiden mukaan. Talvisodan aikaan…

kirjoittanut Ailakki Sirniö, julkaistu 20. 12. 2017

Iida Sofia Åberg – kiitän elämästäni

Katselen täältä verhon takaa kappelin hiljaisuudessa saattajiani. Arkku on auki. Vanhat vaatteeni ovat säilyneet säällisesti. Vallankin, kun maallista elämää on soljunut yli kahdeksankymmentä vuotta. Enkä koskaan ollut käynyt kosmetologilla tai hierojalla saati sitten ehostanut itseäni. Vesi ja suopa ovat riittäneet. Sekä päivittäiset lenkit. Sitkeys ja iloinen mieli ja tietty luterilaisuus kasvattivat. Kaikki neljä lastani istuvat…

kirjoittanut Marjatta Åberg, julkaistu 20. 12. 2017

Hilja Alina Heinonen – äitini

Hilja Alina Kilpiö, syntyi marraskuussa Jaakkiman pitäjän Kuhkaan kylässä Savisalon saaressa Laatokan rannalla Maria ja Matti Kilpiön neljäntenä lapsena. Perheeseen syntyi 14 lasta, joista kuusi kuoli pienenä.  Hiljan tehtävä oli pienestä pitäen hoitaa pienempiä siskojaan ja veljiään. Maalaistalossa oli paljon muutakin sopivaa työtä jokaiselle sisätöiden lisäksi navetalla, pellolla ja apuna verkkokalastuksessa. Kun Hilja lastenhoidolta ehti,…

kirjoittanut Kirsti Pelkonen, julkaistu 18. 12. 2017

Kerttu Ylä-Jääski – äitimme, perheemme ydin

Äiti Kerttu syntyi sata vuotta sitten 23. heinäkuuta 1911 Vehkalahden kuntaan kuuluvassa Reitkallissa, joka on nykyisin liitetty Haminaan. Vanhemmat olivat äiti Eeva-Liisa, os. Vapalahti ja isä Matti Ruoti, kotoisin Reitkallista. Matti Ruoti luopui osuudestaan kotitaloon veljensä Einarin hyväksi. Perhe muutti Haminaan Tallimäelle, joka on pari kilometriä keskustasta. Perheessä oli kolme tytärtä ja poika Jaakko, joka…

kirjoittanut Merja Vahter, julkaistu 17. 12. 2017

Ida ”Vanna” Rapinoja – kotiseuturakas ite-taiteilija, äiti ja maatilan emäntä

Isoäitini Ida, meille lapsenlapsille kotoisammin Vanna, asui lähes koko ikänsä Hailuodossa. Saaren laajat hiekkarannat vanhoine kalastajakylineen ja pellot sekä maalaistalot suurpihoineen muodostivat Vannan elämänympäristön ja sielunmaiseman. Vanna on jäänyt mieleeni voimakkaana ja luonnollisena ihmisenä. Koko Hailuoto henkilöityi pitkään mielessäni juuri häneen ja hänen saaren keskellä sijaitsevaan kotitaloonsa sekä meren rannalla sijaitsevaan pieneen hirsimökkiinsä. Hän oli…

kirjoittanut Susanna Rapinoja, julkaistu 7. 12. 2017

Raudna Aikio – ilon ja surun vuoristoradalla

Äitimme Raudna syntyi 1913 Utsjoella. Hänen isänsä oli Johan Fr. Högman, jonka esivanhemmat olivat lähtöisin Länsi-Suomesta. Suvun jälkeläisistä osa jäi pohjoiseen ja saamelaistui. Raudnan äiti oli puolestaan Norjan saamelaisia, Margit Pigga. Margit-äiti riutui tuntemattomaan sairauteen ja kuoli jo alle 50-vuotiaana. Raudna oli silloin 13 vuotias. Äidin kuolema kosketti rankasti 10-lapsista perhettä. Onneksi osa lapsista oli…

kirjoittanut Rauni Manninen (os. Aikio), julkaistu 7. 12. 2017

Martta Edith Ylipahkala – sisulla siiville

Äitini Martta. Katselen elämäsi sateenkaarta lähes sadan vuoden aikaperspektiivillä ja mieleni täyttää syvä kunnioitus elonpolkusi edessä. Kuljit uljaasti elämäsi vuosisataisen matkan. Sinusta kasvoi luja ja tinkimätön taistelija vaikeuksien kautta herkkyytesi säilyttäen. Lapsesi kasvatit tottelevaisuuteen, vastuun ja velvollisuuksien ymmärtämiseen. Kärsimyksistäsi et valittanut. Uskoit aina parempaan huomiseen. Omille lapsillesi olit vaativa. Opettajana kohtelit lempeydellä oppilaitasi. Ensimmäisen maailmansodan…

kirjoittanut Liisa Räisänen, julkaistu 1. 12. 2017

Annikki Koponen – monen sukupolven liikuntakasvattaja

Äitini eläessä minulta tiedusteltiin hänen vointiaan, ja nyt kun häntä ei enää ole, kysytään, mistä hänen voimansa riittivät kaikkeen. Hän toimi kunnanvaltuustossa, kirjastolautakunnassa, naisvoimistelijoissa, sotilaskodissa ja kirkkokuorossa. Ihmiset ihmettelivät, miten suuren suvun jäsen miehensä kuoleman jälkeen jaksoi pitää opetustuntinsa ja kasvattaa kaksi lasta. Impi Annikki Koponen o. s. Riihimäki syntyi vuonna 1910 Uuraisilla opettaja Emil…

kirjoittanut Pirkko Annikki Koponen, julkaistu 30. 11. 2017

Eila Haukivaara – ompelemalla arjen sankariksi

Elämäsi perusrakenteet syntyessäsi olivat varsin turvalliset. Kansalaisodan mainingit olivat kaukana lapsuutesi pihapiiristä. Ympärilläsi oli sukutila, jonka isäsi oli perinyt vanhemmiltaan alle kolmikymmenvuotiaana, maalaistalon rytmikäs elämänmeno piikoineen ja renkeineen, nuoret vanhemmat ja kuusi sisarusta. Olet kertonut kaksikymmentäluvun olleen elämäsi onnellisinta ja huolettominta aikaa. 1930-luvulla perusrakenteet muuttuivat, murtuivat. Tuli lama. Traagisimmat tapahtumat ja menetykset tapahtuivat tuolloin, nuoruudessasi.…

kirjoittanut Marja-Liisa Alamäki, julkaistu 30. 11. 2017

Reeta Kanniainen – Siikalan vanha emäntä ja hänen kirjansa

Keväällä 2016 kirjahyllyyni ilmestyi iso, hyvin vanha, surkeassa kunnossa oleva arvokkaan oloinen kirja. En oikein uskaltanut selailla sen hauraita lehtiä. Se oli selvästi tyytymätön paikkaansa tietosanakirjasarjan vieressä. Tarjosin sitä suvun nuorille, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut siitä. Suljin sen sitten kaappiin asiakirjamappien joukkoon. Sieltäkin se viestitti minulle halun päästä lepoon kotiseudulleen. Kesällä 2017 otin sen…

kirjoittanut Terttu Räisänen, julkaistu 28. 11. 2017

Taimi Josefina Tuominen – laululinnun nuoruus

Neiti Taimi Josefina Tuominen syntyi vuonna 1922 Ilmajoella. Hänen lapsuutensa polut kulkivat Ilmajoen kodissa sisarusten kanssa leikkien. Taimi oli jo lapsena innokas laulaja ja hyvin musikaalinen. Koulun joulujuhlissa Taimi lauloi Jouluyö, juhlayö -laulun. Opettajakin liikuttui hänen laulustaan. Voimistelussa ja urheilussa hänet huomattiin hyväksi kärrynpyörien tekijäksi. Hän oli notkea kuin pajunvitsa. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa lapsuuttaan…

kirjoittanut Salme Viljamaa, julkaistu 28. 11. 2017

Laura Maria Kari – emäntä Laihialta

Kirkkoherra Eino Rauha puhui äitini Laura Karin siunaustilaisuudessa, elokuussa 2004. Hän vertasi elämää kankaaseen, joka otettiin kangaspuista pois, kun se oli valmis. Äitini elämän vahvuuksia olivat isänmaallisuus, käytännönläheisyys, luovuus ja sisu. Nuori aviopari Feliks ja Elisabet Kasari muuttivat vuonna 1904 hallaiselle kylmälle tilalle Haapajärvelle Jalasjärveltä. Ensin tontille tehtiin vinttikaivo, asuintalon lähelle luonnonkivinavetta, talli, aitta ja…

kirjoittanut Päivi Kari, julkaistu 27. 11. 2017

Kaija Ranta – miniän muistoja anopistaan

Muistelujen alkuvaiheet lähtivät tapahtumasta kesällä 2017. Kävimme poikani Pekka Juhani Rannan kanssa yhdessä oman nykyisen asuntoni Vaasan Kauppapuistikko 35:n vinttikomerossa. Sieltä löytyivät laatikolliset minulle osoitettuja kirjeitä ja kortteja. Kortit ja kirjeet olivat vuodelta 1965 tähän vuoteen saakka. Luin anoppini lähettämiä kortteja ja kirjeitä. Lajittelin myös muita kirjeitä, mutta anoppini kirjeet koskettivat minua todella syvästi. Kirjeissä…

kirjoittanut Reetta Leena Ranta (os. Heiskanen), julkaistu 23. 11. 2017

Maria Maikki Aho – Arpelan Äiti-Teresa

Maria Saarnio syntyi vuonna 1888 helsinkiläiseen taiteilijaperheeseen, jossa kaikki hänen neljä veljeään olivat taide- ja kulttuuripersoonia. Kaarlo Saarnio näytteli Kansallisteatterissa ja esiintyi eri elokuvarooleissa. Toinen veli Yrjö Saarnio oli muusikko ja taiteilija. Myös Maikki omasi taiteellisia ominaisuuksia ja lahjoja, mutta valitsi toisen suunnan. Maikki Saarnio valmistui kätilöksi Helsingin Kätilöopistosta vuonna 1912. Hän aloitti työnsä kätilönä…

kirjoittanut Kirsti Aho, julkaistu 15. 11. 2017

Annikki Ake – evakkomatka saaresta saareen

Sukuni juuret ovat Karjalassa, Koivistolla, Koivusaaren Eistilän kylässä. Venäjä valloitti talvisodassa kyseiset alueet, siis myös vanhempieni asuinalueet. Äitini Olga Annikki Suutari syntyi Eistilän kylässä vuonna 1915. Vanhempani tapasivat ja kiintyivät toisiinsa jo kouluaikana. Heidät vihittiin nuorina: äiti oli 19 ja isä 22 vuotta. Tapana oli viettää kahdet häät. Vihkimisen jälkeen hääväki meni ensin morsiamen kotiin. Nautittuaan…

kirjoittanut Liisa Ake-Helariutta, julkaistu 13. 11. 2017

Eeva Ollila – äidin tarina

Eeva syntyi Torniossa, Perämeren pohjukassa Mustansaaressa. Hän oli 11-lapsisen perheensä toiseksi nuorin lapsi.  Sisarukset syntyivät vuosien 1899 ja 1927 välillä.  Isä Jaakko oli ammattikalastaja ja äiti Fiinulla (Adolfiina) riitti työtä pirtissä ja pihapiirissä. Navetassa oli pari lehmää, ehkä sika ja muutama lammas ja kanoja. Mahdollisimman omavaraisia haluttiin olla ruuan suhteen – lähin kauppa oli mantereella. …

kirjoittanut Irja Törmä, julkaistu 11. 11. 2017

Maire Halén – orpotytöstä huolehtivaksi äidiksi ja isoäidiksi

Maire syntyi 11.9.1916 Naantalissa, sisarpuolen ja neljän pojan jälkeen perheen kuopukseksi. Suru oli vieraillut perheessä saman vuoden alussa, kun kolmantena poikana syntynyt Tuure oli kuollut neljä ja puolivuotiaana tuberkuloosiin. Ajat olivat levottomia Suomen itsenäistymisen aikoihin. Perhe asui Käsityöläiskadulla Naantalin työväenyhdistyksen talossa. Veljessota löi leimansa Mairenkin perheeseen. Sahatyömiehenä työskennellyt isä Akseli joutui punaisten vankileirille Suomenlinnaan. Tarinan…

kirjoittanut Ann-Mari Halén, julkaistu 10. 11. 2017

Saima Helle – tarmokas yhdistysnainen Käkisalmesta

Saima Helle (o.s. Lehtovaara) syntyi Vammalassa 28.6.1886. Isä oli metsätyönjohtaja Antti Lundberg ja äiti Ida Henrika Svala. Saima oli itsenäinen nainen ja toimi 1900- luvun alkupuolella Hykkyrän kauppahuoneen kirjanpitäjänä Haminassa ja firman mentyä konkurssiin siirtyi Käkisalmen alkoholiliikkeen kirjanpitäjäksi. Käkisalmessa hän tapasi varatuomari Arvo Helteen, joka oli perustanut kaupunkiin asianajotoimiston vuonna 1914. Nuoret menivät naimisiin 1915.…

kirjoittanut Merja Helle, julkaistu 10. 11. 2017

Ritva Heikkonen – elämää 1900-luvun maaseudulla

Ritva Heikkonen (o.s. Suppanen) syntyi Ahokkalan kylässä, Taipalsaarella vuonna 1937 perheen kolmantena lapsena. Ritvan ollessa kaksivuotias alkoi sota Venäjää vastaan, ja isä haettiin mukaan joukkoihin. Talvisodassa menehtyi lasten setä, mutta isä selvisi takaisin kotiin. Hetken hän ehti pysyä kotona, kunnes tuli taas aika lähteä rintamalle. Jatkosota ei ollut helppoa aikaa. Ritva muistaa elävästi erään talvisen…

kirjoittanut Sanna Heikkonen, julkaistu 10. 11. 2017

Hilja Rantanen – agronomi, Kittilän emäntäkoulun perustaja

Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola) syntyi 31.8.1892 Huittisissa. Hänen isänsä Sakari Uola (1836–1908) ja äitinsä Kustaava Matilda Uola (1858–1898) olivat Uolan talon isäntä ja emäntä. Hilja oli 5-lapsisen perheen toiseksi nuorin ja vain 6-vuotias äidin kuollessa. Sisarussarjaan kuului neljä tytärtä ja yksi poika. Äidin kuoltua sisarussarjan vanhin, tytär Miina Uola (myöh. Reikko), otti talon emännyyden…

kirjoittanut Kristiina Aine, julkaistu 9. 11. 2017

Selma Nordlin – siirtomaatuotteita turkulaisille

”Till barnens Lilla Jul, Ett paket med Englabild, Lik dig själv så ren och mild, En glad surpris till ringa pris, Tjugofem penni blått så gott, och innehållet godt – så gott.” Selma Nordlinin runomuotoinen mainos sanomalehti Ålandissa 1910. Selma, sinä valkohapsi seisot tiskin takana, otat tukea molemmilla käsilläsi. Olet väsynyt, mutta olemuksesi on lempeä.…

kirjoittanut Kristina Axelsson, julkaistu 9. 11. 2017

Elma Luokkala – tasa-arvoaktivisti Torniosta

Torniolainen Elma Luokkala oli neitokaisiästä lähtien naisasia-aktivisti, tinkimättömästi kuolemaansa saakka. Toinen aktiiviharrastus oli kirkkokuoro. Eläkevuosina mukaan tulivat rintamamiesveteraanien naistoiminta ja vieläpä pitsinnypläys. Kaikista näistä hän sai ansaitusti tunnustusta. Elma Julia Luokkala (os. Kenttämaa) syntyi 20. kesäkuuta 1912 Ylitornion Lohijärvellä. Viisilapsisen perheen esikoisena hän joutui jo lapsena huolehtimaan myös sisaruksistaan, mutta mieli paloi koulutielle. Haaveena oli…

kirjoittanut Paavo Luokkala, julkaistu 9. 11. 2017

Wilhelmina Gustafsson – brev 1917

  Vad tänkte Wilhelmina 57 år gammal på Grönkulla i Smörvik änka efter snickaren Karl Gustav som dog år 1897, 45 år gammal efterlämnande hustru och fem minderåriga barn av dem är Aina äldst 14 år gammal År 1917 är de nu vuxna barnen utflugna Vera Wilhelmina dog redan 1895 just ett år fyllda Isidor…

kirjoittanut Christel Pakarinen, julkaistu 7. 11. 2017

Paula Axelsson – elämä kuin yksi revyy

Paula, kamerasi ovat raskaita naisen kantaa. Olet vielä nuori ja vartesi hoikka. Olet saanut kosiokirjeen. Asetutko kameran eteen vai sen taakse mustan vaatteen alle? Kun Selma ja Gustav Nordlinin vanhin lapsi Paula (1871-1963) syntyy Turussa, perhe asuu Westerlånggatan kolmessa, Aningaisten kaupunginosassa. Gustav kipparoi laivoilla Concordia ja myöhemmin höyrylaivalla Leimu. 1870-luvun lopulla perhe muuttaa Turun keskustaan…

kirjoittanut Kristina Virta, julkaistu 2. 11. 2017

Aili Väänänen – taitava yhteyksien ylläpitäjä

Aili Mirjam Väänänen, os. Pussinen syntyi Neittävällä Juho ja Iida Pussisen kahdeksanneksi lapseksi. Kaikkiaan perheeseen siunautui 13 lasta. Aili Väänänen aloitti Neittävän kansakoulun 7 vuoden ikäisenä. Sotavuodet tulivat, jonka vuoksi Aili viiden kouluvuoden jälkeen hän joutui lopettamaan koulunkäynnin ja lähtemään hoitamaan vanhimman veljensä lapsia. Teinivuosinaan Aili Väänänen työskenteli tehtaassa, jossa oppi valmistamaan naistenhattuja. Hän oli…

kirjoittanut Arja Karttunen, julkaistu 1. 11. 2017

Fanny Suominen – kunnioituksesta elämään

Pyytäessäni isoisoäitini Fannyn ainoaa elossa olevaa lasta, 97-vuotiasta Annikkia kertomaan äidistään hän sanoi: ”Voi, mammalla oli niin kurja elämä”. Vastasin, että hän oli kuitenkin aina valoisa ja elämänhaluinen. Muistikuvani hänestä on lempeä ja rauhallinen, enkä lapsena tiennyt, mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana oli kokenut.    Tämä on tarina torppari Jaakko Jaakonpojan ja Tildan (os.…

kirjoittanut Pia Poikonen, julkaistu 1. 11. 2017

Kyllikki Piitulainen – sairaanhoitajaoppilaan kesä ja syksy 1944

Rintamalta kuului pelottavia asioita. Olin kesäkuussa harjoittelemassa synnytysosastolla Tuirassa. Minut määrättiin komennukselle, johon pääsivät vain toisen ja kolmannen vuoden oppilaat. Tilanne oli erikoinen. Oppilaat oli jo kutsuttu, mutta yksi oli ilahtunut niin näyttävästi, että johtaja oli sanonut, ettei tuollaisella asenteella voi ketään rintamalle lähettää. Varalle ei ollut muita kuin minä, vaikka olin ns. pikkuoppilas. Sotatoimialueelle…

kirjoittanut Päivi Piitulainen, julkaistu 31. 10. 2017

Lahja Linko ja Liisa Linko-Malmio – Käkisalmen laululintuset

Lahja Linko syntyi Elli Lahja Maria Heléninä vuonna 1890 Luumäellä Konstantin ja Elin Helénin perheeseen, joka muutti sittemmin Käkisalmeen. Konstantin Helén toimi siellä rovastin virassa. Lahja Helénin laulunlahjat tulivat tutuksi käkisalmelaisille, eikä heitä yllättänyt yhtään, että rovastintytär lähetettiin opiskelemaan Helsingin musiikkiopistoon, nykyiseen Sibelius-Akatemiaan, jossa hänen opettajakseen tuli Abraham Ojanperä. Helsingin musiikkiopistoon tuli Tampereelta opiskelemaan Ernst Linko…

kirjoittanut Riitta Närhi, julkaistu 31. 10. 2017

Eila Aine – Aineen kuvataidesäätiön perustaja

Eila Aine syntyi vuonna 1920 Helsingissä, jonne hänen vanhempansa olivat opiskelun takia muuttaneet Satakunnasta. Hänen isänsä, Vilho Robert Rantanen opiskeli Helsingin yliopistossa lääketiedettä ja valmistui lääkäriksi muutama vuosi tyttären syntymän jälkeen. Isän opinnot olivat viivästyneet ylioppilaaksi tulon jälkeen, sillä hän lähti Saksaan 1915 kouluttautumaan jääkäriksi ja osallistui 1918 vapaussotaan. Äiti, Hilja Serafia Rantanen (o.s. Uola),…

kirjoittanut Kristiina Aine, julkaistu 30. 10. 2017

Sanni Winter – opettaja ja kirjakauppias Uudestakaupungista

Uusikaupunkilaisen Itämeren laivuri ja kauppaporvari Henrik Andersson Berglundin ja hänen vaimonsa Helena Juliana Efraimsdotterin perheeseen syntyi viisi lasta: Maria Catharina 2.9.1849 -21.1.1914 (puoliso Victor Wittfoth) Sofia Fredrika 3.11.1851 -16.5.1936 (naimaton) Karl Konstantin 12.12.1853 – ? (New York, naimisissa) Frans Felix 14.3.1858 – 16.5.1931 (Pietarsaari, naimisissa) Alexandra Gustava 28.8.1859 – 18.7.1938 (puoliso Herman Alfred Winter 29.5.1860)…

kirjoittanut Leena Winter, julkaistu 27. 10. 2017

Paula Kivinen – Tampereen jugendin tutkija

Paula Kivinen (o.s. Mela) teki mittavan elämäntyön kuvaamataidonopettajana, mutta laajemmin tunnetuksi hän tuli Tampereen jugendin tutkijana ja tuntijana. Paula Mela syntyi Kärkölässä, mutta hänen nuoruutensa kotipaikka oli Mäntsälä, jonne perhe muutti hänen ollessaan pieni lapsi. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1925 hän pyrki ja – esitettyään hyviksi todettuja piirustuksiaan – myös pääsi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun (”Ateneumiin”)…

kirjoittanut Jussi Kivinen, julkaistu 25. 10. 2017

Marja-Liisa Kettula – leskiäiti ja hänen koulutetut tyttärensä 1900-luvun alun Suomessa

Marja-Liisa (Maria) Kettula o.s. Riihelä syntyi 28. toukokuuta vuonna 1876 Jalasjärvellä, kun Suomessa oli toivuttu 1860-luvun suurista nälkävuosista. Marja-Liisa Kettula oli kotoisin Riihelän talosta; maatila sijaitsi Jalasjärvellä lähellä Jokipiin kylää. Riihelä oli sen ajan vauraita maalaistaloja, josta lainattiin rahaa sitä tarvitseville. Riihelän talon lapsia olivat Marja-Liisan lisäksi Juho ja Laimi. Talon isännyyden peri Juho Riihelä.…

kirjoittanut Marja-Liisa Vuorela, julkaistu 24. 10. 2017

Kaarina Saarinen – valistaja ja vastaava hammaslääkäri

Äitini Kaarina Saarinen o.s. Kemppainen syntyi Karstulassa sotavuonna 1941 metsäteknikko Kauko Kemppaisen ja kotiäiti Anja Kemppaisen perheeseen. Olot olivat niukat, sillä Kauko-isä oli rintamalla ja Anja-äiti asui tyttärensä kanssa vanhempiensa Alma ja Oskari Saramäen luona Karhiahossa, Kyyjärven Saunakylällä. Anja hoiti karjaa ja auttoi Alma-emäntää talon töissä miesten ollessa rintamalla. Naapurin tyttöjä oli piikoina talossa auttamassa…

kirjoittanut Susanna Saarinen, julkaistu 23. 10. 2017

Wendla Ivaska – ”vihreä piispa” Viipurista

Wendla Ivaska, isotätini ja kummitätini, syntyi ja kasvoi Viipurissa Karl Johan ja Ida Maria (os. Jordan) Ivaskan perheen nuorimpana lapsena ja tyttärenä. Wendla kävi vuonna 1898 perustetun Viipurin vanhan yhteiskoulun ja pääsi sieltä ylioppilaaksi vuonna 1909. Ajatus opiskelusta teologisessa tiedekunnassa syntyi ikään kuin luonnostaan, sillä hän oli lapsesta asti tottunut kulkemaan Viipurin Tuomiokirkossa vanhempiensa ja…

kirjoittanut Liisa Montin, julkaistu 22. 10. 2017

Eveliina Pulliainen – perinteentallennusta pyörätuolissa

Eveliina Pyykkö syntyi Kivennavalla Ylentelän kylässä. Kivennapa sijaitsi vain 60 kilometrin päässä Pietarista. Se oli suurin Kannaksen rajapitäjistä, sillä oli pisin yhtenäinen Venäjän vastainen raja, 54 kilometriä. Ylentelän kylä sijaitsi Kivennavan pitäjän koillisnurkassa. Eveliina syntyi suureen talonpoikaisperheeseen, tila oli ollut Pyykön suvun hallussa kolmattasataa vuotta. Suvun varhaisimpia vaiheita ei tiedetä, kirkonkirjat tuhoutuivat Isossa vihassa. Perheessä…

kirjoittanut Kyösti Pulliainen, julkaistu 19. 10. 2017

Maija Juurola – ompelija, pientilan emäntä, siivooja ja kaupan myyjä

Hänen oikea nimensä oli Sigrid Maria. Ei työläisperhe osannut niin hienoa nimeä keksiä. Merkinnät kirkonkirjoihin teki pappi, hyvää tarkoittaen ja makunsa mukaan. Elämä saneli toisin. Jo koulussa hän oli joko Siiri tai Maija ja Maijana hän elikin koko aikuisen elämänsä ja allekirjoitti sen, mikä allekirjoittaa piti. Itse päätetty nimenmuutos ei aiheuttanut mitään ongelmia. Maija oli…

kirjoittanut Esa Juurola, julkaistu 2. 10. 2017

Hilma Ritvanen – salometsien tytär

”Sieltähän se mummun kultavieras tulloo. Voe, voe kun mummun kaala on niin kippee. Annapas teposet niin siitä se paranoo.” Minä tietysti otin heti mummua kaulasta ja niin kipu aina lakkasi välittömästi. Tämän rituaalin minä muistan. Uskoin halaukseni vaikutukseen kuin joulupukkiin. Olin Hilma-mummuni ensimmäinen lapsenlapsi. Mummu oli syntyessäni vasta 41-vuotias ja asui perheensä kanssa viiden kilometrin…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 28. 9. 2017

Seija Valtonen – aktiivista elämää kylässä

Seija Valtosen vaiherikkaaseen elämään on mahtunut hengästyttävän paljon, eikä kaikki aina ole ollut pelkkää päivänpaistetta. Synkkiä aikoja ja surua on ollut hänelläkin. Mutta vanhoja ei ”märehditä”. Ne kuuluvat menneeseen. Positiivisella asenteella ja tarmokkuudella hän jaksaa kulkea eteenpäin, kohti uusia haasteita ja kiinnostuksen kohteita. Seija Valtonen os. Koivisto syntyi 1938 esikoisena Vahdolla asustelevaan  Jaakko ja Siviä…

kirjoittanut Vaula Valtonen, julkaistu 27. 9. 2017

Iida Heinonen – Karjalan evakko, maatilan emäntä ja karjalanpiirakkamummo

Äitini Iida Heinonen syntyi vuonna 1925 Hilja Maria (o.s. Soikkeli) ja Simo Ijäksen perheeseen Laatokan Karjalassa Kurkijoen Lapinlahdella. Hänen isänsä oli pikkutilallinen-kalastaja, joka toimi myös puuseppänä. Äiti hoiti lapset, lehmän ja kaiken kotiin liittyvän hyvin alkeellisissa oloissa huoneen ja keittiön mökissä. Olen aistinut, että sisällissodan varjo vaikutti Ijäksen perheessä myös lapsien kohdalla. Isoisäni tiedän olleen…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 9. 9. 2017

Toini Jaatinen – evakkotytön tarina

Toini Jaatinen syntyi Harlun pitäjässä, Paussun kylässä maalaistalon tyttäreksi joulun alla vuonna 1919. Kotitalo sijaitsi pienen mäen päällä, mäenrinteestä alaspäin viettivät pellot, edempänä metsät. Tila ei ollut Laatokan rannalla, mutta sen läpi virtasi Paussujoki, jossa käytiin juottamassa lehmät ja huuhtelemassa pyykit. Maa oli viljavaa, sillä multakerros oli paksu. Tila oli tarpeeksi suuri antaakseen hyvin elannon…

kirjoittanut Tuula Hakola, julkaistu 6. 9. 2017

Aili Turunen – äitini

Äitini Aili syntyi maanviljelijäperheeseen Pyhännän Tavastkengällä v. 1926. Perheessä oli yhdeksän lasta, joista aikuiseksi asti selvisi seitsemän, yksi poika ja kuusi tyttöä. Siihen aikaan lapset ja nuoret liikkuivat paljon, sekä kotiaskareissa että urheilukentillä. Äitini osallistui siskojensa tapaan pesäpallo-otteluihin, aina piirinmestaruustasolle asti. Kesät talvet kuljettiin pelimatkoilla kuorma-auton lavalla. Lapsuudestaan äitini muistaa, kuinka oikeudenmukainen ja lempeä isä…

kirjoittanut Ulla Tuuri (o.s. Turunen), julkaistu 31. 8. 2017

Anna Elisabeth Madetoja – Leevi Madetojan yksinhuoltajaäiti

Anna Elisabeth Madetoja syntyi Tyrnävällä Pietari Hyttisen ja Greta Liisa Planmanin perheeseen. Kuusikymmentä vuotta täyttää elokuun 3. p:nä leskirouva Anna Madetoja Oulussa. Syntyneenä Tyrnävällä, sai hän alkukasvatuksensa sukulaistalossaan Kauppaneuvos J. W. Snellmanin perheessä Oulussa ja käytyään n. s. mamsellienkoulun, antautui hän käytännölliselle alalle. Mentyään naimisiin perämies Anders Madetojan kanssa, jäi hän muutamien vuosien kuluttua leskeksi,…

kirjoittanut Kirsti Ojala, julkaistu 21. 8. 2017

Viivi Waldine Pakka – äiti ja yrittäjänainen omaa luokkaansa

Viivi Waldine Pakka omaa sukua Liikala entinen Rantala entinen Vainionpää ja lopulta Pakka syntyi Palosaarella vuonna 1916 Hilma ja Juho Liikalan tyttärenä. Viivi asui lapsuudessa Huvilakadulla Irja ja Kalle Juurelan perheen naapurissa. Lapsena ihmeteltiin, kun Juurelaan ostettiin radio. Kaikki naapurin lapset tulivat kuuntelemaan, kun Helsingissä puhuttiin niin, että Vaasassa Juurelassa asti kuului. Kun Viivi oli…

kirjoittanut Sinikka Vuorenmaa, Eila Kultti sekä Ulla Salmi, julkaistu 17. 8. 2017

Kirsti Melinin esiäiti Napuella

”Oletko saanut syntyessäsi sen aikaisen muotinimen vai onko nimi sukusi kautta tullut”, kysyy Marja. ”Nimeni Kirsti on nimenomaan sukuni kautta saatu. Nimi tuli minulle 1700-luvulla eläneeltä esiäidiltäni. Suvussa perintönä kulkeneessa tarinassa häntä on aina ihailtu ja pidetty vahvana naisena. Äitini muisti hänet usein kertoessaan suvun historiasta ja vanhoista ajoista. Hän halusi kasvattaa myös minusta vahvan…

kirjoittanut Kirsti Melin, julkaistu 6. 8. 2017

Ida Nurminen – äidin tarina

Tuolla Pohjois-Karjalassa, majaisessa matalassa näin mä päivän valon, suojas Suomen salon. Sisko mulla, veli myös, isä lihakauppatyös. Äidin pitää sain vain hetken, alkoi tiensä ikiretken Uuden äidin sain mä kyllä, siskosia, veljiä, vaan osain kun hyljätyllä. Parhaani tehdä vaikk ́yritin, milloinkaan ei mikään hyvin. Pieni olin, sisu suuri, siksi päätöksein kuin muuri: Pois lähden maailmalle,…

kirjoittanut Ulla Salmi (o.s. Nurminen ) Idan nuorempi tytär, julkaistu 31. 7. 2017

Ritva Haapanen – vanhojen postikorttien kauppias

Ritva Haapanen syntyi vuonna 1949 Isojoella Lempi (o.s. Uusitalo, s. 1907) ja Juho Pullolan (s. 1905) yli kymmenlapsiseen perheeseen, toiseksi viimeisenä lapsena. Koti sijaitsi Isojoen rannalla, Sorilanmäeksi kutsutussa paikassa, lähellä kirkkoa. Vanhemmat olivat pienviljelijöitä. Juho-isä toimi myös rakennusurakoitsijana sekä autoilijana. Lempi-äiti ehti maatilan töiden ja lastenhoidon sivussa ompelemaan polku-Singerillä naapuruston emännille mekkoja ja isännille flanellipaitoja.…

kirjoittanut Reija Haapanen, julkaistu 31. 7. 2017

Kyllikki Antila – avarakatseinen perheenäiti

Kyllikki Antilan (o.s. Vesala) syntyessä vuonna 1920 oli hänelle jo nimi valmiina. Kyllikin äidin isä oli nähnyt unen, että hänellä oli sylissään pieni tyttö, jonka nimi on Kyllikki. Tyttö syntyi ja hänet ristittiin Kyllikiksi. Kyllikki kasvoi Kauhajoen Aronkylässä 8-lapsisen perheen vanhimpana tyttärenä. Lapsuudestaan Kyllikki ei paljon kertonut. Sen hän kertoi, että äidin apuna hän joutui…

kirjoittanut Hellevi Kaminen, julkaistu 28. 7. 2017

Hilja Maria Ijäs – sitkeä selviytyjä köyhyydestä kohtuulliseen elämään

Äitini äiti Hilja Maria Ijäs syntyi Kiihtelysvaarassa 1895 renki, työmies Juho Soikkelin ja piika Iida Soikkelin, o.s. Venäläinen, perheen viidentenä lapsena. Perheen lapsista kaksi vanhinta, vuonna 1885 syntynyt poika ja 1888 syntynyt tyttö, olivat elossa. Ennen Hilja Mariaa vuosina 1892 ja 1894 syntyneet pojat olivat kuolleet vauvoina. Ehkä nämä surulliset pikkulasten menehtymiset kuitenkin antoivat Hilja…

kirjoittanut Laura Laakso, julkaistu 25. 7. 2017

Ulla Salmi – äiti, mummukka ja runotyttö

Äiti on hersyvä ja herkkä! Innostuva ja innostava sekä toisaalta vaativa ja tarkka! Hattu pois päästä ja käsipäivää, katso silmiin – yhäkin toivoo –  että olisi tätä päivää!   Moniin yhdistyksiin köyttänyt on aikaa, ja siellä ihmeitä saanut on aikaan. On sadat ilon naurut ja itkutkin herättänyt, runoilla, tarinoilla ja aktivoivilla toimilla säväyttänyt.   Ruuan…

kirjoittanut Helena Wallo, nuorin neljästä, julkaistu 19. 7. 2017

Hellin Silanto – isoäitini

Kun lukee tai kuulee suomalaisten naisten elämänvaiheista, voi vain ihmetellä, miten sitkeästi naiset ovat elämässä sinnitelleet ja usein vielä kannatelleet itsensä lisäksi lapsikatrasta. Jotkut näistä naisista on palkittu äitienpäivinä mitalein, moni muu olisi myös kunniamerkin arvoinen. Eräs näistä sitkeistä uurastajista on ollut isoäitini Hellin (tai Helli) Silanto. Hellin Aurora Helander syntyi vuonna 1908 Karjalohjalla. Hänen…

kirjoittanut Merja Leppälahti, julkaistu 4. 7. 2017

Onerva Siviä Bergh – Enson mummu

Meidän perhe asui Tampereen keskustassa ahtaasti, niin kuin 40-luvulla pruukattiin asua. Muuten piti ottaa vuokralainen ylimääräiseen huoneeseen. Enson mummu asui Helsingissä Kuusitiellä ja kävi meitä joskus tervehtimässä. Silloin hän sai sänkyni ja minä pääsin äidin viereen. Mummu tuoksui kielolta ja käveli kankeasti. Varhaisimmat muistoni ovat sota-ajalta, äidin kanssa matkustimme Ensoon. Olin hyvin pieni, muistan junan…

kirjoittanut Leena Lammentausta, julkaistu 4. 7. 2017

Ruut Korpi – sinnikkyyttä ja sopeutumista

Ruut Korven (s. Knuuttila) elämä lapsuudessa ja nuoruudessa oli jatkuvaa muuttamista. Muut Knuuttilan perheen lapset olivat Linda (s. 1902), Toivo (s. 1908) , Helmi (s. 1912), Pentti (s. 1914), Anna (s. 1916) ja Martta (s. 1919). Ruutin elämä muuttui vuonna 1932, kun äiti Hilda kuoli tapaturmaisesti. Äiti oli alkuaan meijerikkö, työskennellyt muun muassa Törnävän kartanossa.…

kirjoittanut Taina Pitkänen-Koli, julkaistu 2. 7. 2017

Kerttuli Kääriäinen – Rakas ystävämme

Airi Kerttuli syntyi vuonna 1936 Helsingissä agronomi, maanviljelysneuvos Onni Aslak Rauhamaan (1901–1984) ja hänen vaimonsa, agronomi, MMK Kaisu Inkerin s. Hirvensalo (1902–1985) perheen kolmantena tyttärenä. Perhe asui silloin Jokioisten Minkiöllä. Vanhempia sisaria Riitta Inkeriä (s. 1929) ja Kirsti Liisaa (s. 1931) kutsuttiin isoiksi tytöiksi. Kerttulin jälkeen syntyivät (perheen jo asuessa Virolahdella) vielä pikkutytöt Sirkka Kaarina…

kirjoittanut Marja Myöhänen, julkaistu 15. 6. 2017

Kaarina Valkonen – opettaja ja valistaja

Katsoessani menneisiin vuosiin pääsen siihen tulokseen, että äitini Kaarina Valkosen elämässä oli kaksi johtolankaa: Hän halusi olla valoisa ihminen ja tueksi kanssaihmisilleen niin työsarallaan kuin yksityiselämässään. Hän ponnisteli varmistaakseen kahdelle lapselleen koulunkäynnin ja mahdollisuuden jatko-opintoihin. Kaarina syntyi Viipurissa vuonna 1914 Elli ja Fredrik Lastikan perheeseen viidentenä lapsena. Hän oli vain parin viikon ikäinen perheen muuttaessa…

kirjoittanut Eeva-Liisa Östergård, julkaistu 14. 6. 2017

Maija Sinkkonen – äidin kädet

Ensimmäiset muistot äidin käsistä ovat hyvin arkisia. Meillä tytöillä oli takkuinen, luonnonkihara tukka jo pienenä. Tukkaa piti kammata varovasti, ettei sattunut. Muistan, että äiti kampasi hellävaraisesti. Äiti puki myös lapaset ja solmi kengännauhat näppärin sormin, kun itse emme vielä osanneet. Äidin kädet olivat jatkuvasti työssä jo lapsesta lähtien. Kymmenlapsisen perheen vanhimpien lasten oli autettava kotitöissä…

kirjoittanut Riitta Valkeapää, julkaistu 13. 6. 2017

Iida Minkkinen – hyvä ihminen

Muistan hämärästi Harjun harmaan hirsitalon valtavan tuvan, 9 x 9 metriä. Nurkassa oli iso uuni ja hella, seinänvieriä kiersivät penkit ja tuvassa oli tietysti pitkä pöytä, varmaan sänkyjäkin, mutta niitä en muista. Tuvan päässä oli vielä monta kamaria. Mummuni Iida syntyi neljänneksi 11-päiseen lapsiparveen tähän Harjun taloon Vesannon Horonkylässä vuonna 1900. Oli Johannes, Maria, Edla,…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 8. 6. 2017

Kerttu Hemmi – naisten oikeuksien ajaja, tasa-arvon puolustaja

Sota-ajan suomalaisten naisten tarinaa tuodaan tällä hetkellä eri muodoin esille voimalla: muistelmina, kirjekokoelmina, dokumentteina, historiantutkimuksena, tv-sarjoina, elokuvina ja nyt myös sähköisesti Naisten Äänen kautta. Tiedonhaluiselle yleisölle välittyy vihdoinkin selkeä kuva sota-ajan, myös rintamaolosuhteissa toimineiden, naisten elämästä. Mitä tapahtui suomalaisille naisille, myös Kerttu Hemmille, sotiemme 1939–1940 ja 1941–1945 jälkeen? Ja miten tuleva sukupolvi suhtautui heidän uhrautuvaan toimintaansa?…

kirjoittanut Kaisa Hautamäki, julkaistu 6. 6. 2017

Lyydia Pohjonen – kadonneen jäljillä

Meidän perheen lapsilla oli kaksi tätiä. Äidin sisaret Enni ja Siiri asuivat lähellä ja heitä nähtiin päivittäin. Mutta sitten vilahti aikuisten puheissa Lyydia-täti, jota Lyytiksi kutsuttiin. Hän oli papan ainoa sisar, joka asui Tampereella. Hän ei koskaan käynyt meillä, tuskin koko pitäjässä. Syytä siihen lapsena emme tienneet. Ehkä häntä ei kutsuttu, ehkä hän ei kutsustakaan…

kirjoittanut Mirja Helenius, julkaistu 28. 5. 2017

Alli Salomaan tarina

Suomi oli kolme vuotta sitten saanut itsenäisyyden. Oli eletty kova sisällissota-aika, pula-aikoineen. Monilapsisessa torppariperheessä äiti ja sairas isä kokivat vielä perheenäkin kovia. Isä oli saanut ”espanjantaudin”, johon hän menehtyi. Perheenisän kuoleman jälkeen syntyi äitini, Alli. Miten tuli toimeen monilapsisen perheen äiti, eli mummuni. Sitä sopii miettiä. Alli-äitini kertoi, että hänen äitinsä kävi taloissa töissä ja…

kirjoittanut Kerttu Pere, julkaistu 24. 5. 2017

Ester Immonen – kummitätini

Kummitätini syntyi 110 vuotta sitten Pälkjärven Iljalassa syyskuussa 1906 Anna o.s. Kuosmasen (1881–1955) ja Mikko Immosen (1868–1940) perheen esikoisena. Alahovin torppareina toimivat vanhemmat olivat avioituneet yhdeksän kuukautta aikaisemmin. Kirkkoherra Johannes Paavali Leivonen kastoi Annan ja Mikon tyttären syyskuun viimeisenä päivänä, nimeksi tuli Lydia Ester. Kutsumanimeksi vakiintui Ester. Kummeiksi lapselle oli valittu lukkari Johan Viktor Eriksson…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 24. 5. 2017

Meeri Irene Lindroos – osa omaa historiaani

Millaista elämä oli sodanaikaa? Kysyin isoäidiltäni asiasta. Hän vastasi, että itse ei oikein tiedä, koska oli silloin niin pieni. Isoäitini kertoi, että hänen äitinsä eli silloin sodanaikaan ja osaa kuvailla millaista elämä oli silloin. Isoisoäitini kävi koulua, mutta joutui lopettamaan koulunkäynnin olosuhteiden vuoksi. Koulussa opiskeltiin vain kotitaloutta eli karjan- ja perheen hoitoa. Isoisoäitini ei ollut…

kirjoittanut Anni Pakarinen, julkaistu 19. 5. 2017

Elsa Inkeri Lonkila – raskasta työtä ja lasten parasta

Äitini, Elsa Inkeri Lonkila, omaa sukua Juntunen, syntyi 1925 Vieremällä, kuoli 2012 Kiuruvedellä. Hän muutti muutaman vuoden ikäisenä perheensä kanssa Kiuruvedelle. Perhe oli maanviljelijäperhe, ja äiti oli perheen vanhin lapsi. Lapsia perheessä oli viisi joista kaksi kuoli pienenä. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan hyvin yleistä. Äitini koti oli iso talo, jossa oli iso navetta, useita lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita,…

kirjoittanut Maija Törmälehto, julkaistu 18. 5. 2017

Aino Wansén – balettiloikalla yli esteiden

Helmikuu 2009. Istun isoäitini Aino Wansénin muistotilaisuudessa Tampereella. Katson itkuisin silmin Ainon muistoksi tehtyä kuvaesitystä, jossa kuva mummista toisensa perään heijastetaan valkokankaalle. Kuva atleettisesta tytöstä loikkaamassa haarahyppyyn pellolla. Kuva kauniista tanssijattaresta viihdekiertueella. Kuva äidistä opettamassa lapsilleen hiihtoa omakotitalon takapihalla. Kuva vanhasta naisesta vaeltamassa Intian kaduilla. Huomaan itkuni vaihtuvan ilon ja naurun kyyneleiksi. Miten isoäidilläni on…

kirjoittanut Anniina Salminen, julkaistu 13. 5. 2017

Kaisu Heikkilä – Tampereen Diorit

Kaisu Marjatta Lehti syntyi Tampereella vuonna 1918. Olen kartoittanut äitini elämänvaiheita, persoonallisuutta ja elämäntyötä väitöstutkimuksessani ”Muodin vai muodon vuoksi?” (2003) ja hän on ollut tutkimukseni keskeinen ydinhahmo, joka toimi siltana menneestä tulevaisuuteen antaen tutkimukselleni taitotietonsa, nimensä ja kasvonsa. Jos Kaisu Heikkilän työ ja elämä pitäisi kiteyttää kolmeen sanaan, ne olisivat: ”Muotia ikä kaikki.” Kaikki kulttuurinen…

kirjoittanut Marjatta Heikkilä-Rastas, julkaistu 6. 5. 2017

Satu Torstila – satumainen nainen

Kauan sitten 1950-luvun alussa Satu oli äärettömän iloinen, kun me kolme tyttöä saimme kesäpaikkaamme Veikkolaan ihanan uuden leikkimökin. Siitä tuli vuosiksi kesiemme keskipiste ja sen sisustamisesta, järjestyksen pidosta ja nukkiemme täydellisestä valtakunnasta vastasimme me kaikki, mutta sydämensä kyllyydestä juuri Satu. Tehtiin ruokaa, tehtiin nuken vaatteita, tehtiin retkiä, pidettiin juhlia, pyykättiin ja siivottiin, kaikkea samaa tehtiin,…

kirjoittanut Suvi Kalela, julkaistu 28. 4. 2017

Leena Kapiainen – sisukas kyläkoulun puolustaja

Mummini Leena Kapiainen on kotoisin Hartolan Yölinnusta. Kesiään hän vietti oman mumminsa luona Urrion saaressa, jossa hän opetteli uimaan pitämällä lehmän hännästä kiinni. Hänen oma mumminsa oli pieni ja hymisi ääneen, jos joku alkoi puhua toisista pahaa. Tätä pientä mummia oma mummini muistelee edelleen lämmöllä. Kasvettuaan mummini matkusti emäntäkouluun Karkkuun. Hänellä oli jo silloin kehno…

kirjoittanut Heta Heiskanen, julkaistu 27. 4. 2017

Reetta Ritvanen – tarmokas ja monitaitoinen talon emäntä

Äitini Reetta syntyi Vesannon Närhilässä perheen toiseksi tyttäreksi. Mummuni Iida oli nainut järven vastarannalta maanviljelijä Paavon ja muuttanut miniäksi taloon, jossa nuorena äitinsä menettänyt Paavo asui isänsä uuden suurperheen kanssa. Nuorella parilla oli suunnitelma. Rannalle rakennettaisiin uusi iso talo, lasiveranta järvelle päin. Väliaikaiseksi asumukseksi rakennettiin kahden huoneen mökki. Pihassa oli jo lähes 1000 hirttä rakentamista…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 24. 4. 2017

Taiteilija Linda Vanhatalo – elämä ja lapsuuden päiväkirjat

Linda syntyi 1896 Valkealan Parolassa. Perhe muutti Mäntyharjun Uutelaan vuonna 1905, missä Linda aloitti koulunkäynnin Mäntyharjun kirkonkylän kansakoulussa ja pääsi aikanaan Mikkelin Yhteiskouluun. Keskikoulun päästötodistuksen saatuaan hän jatkoi opiskelua Ateneumissa Helsingissä ja valmistui piirtäjäksi ja taidemaalariksi. Hän solmi avioliiton Armas Laineen kanssa vuonna 1921. Lindan puoliso oli Kymiyhtiön Kuusankosken paperitehtaiden piiripäällikkö, ja he asuivat aluksi…

kirjoittanut Aila Hämäläinen, julkaistu 22. 4. 2017

Helvi Niskanen – kansanedustajana hyvinvointivaltiota rakentamassa

Toimitsija, SKDL:n kansanedustaja Helvi Niskanen s. Mansikka syntyi 1938 Karjalassa Suojärven Naistenjärvellä lähellä Suomen ja Neuvostoliiton rajaa. Äiti Iia Kärki oli nuorena orpona mennyt töihin Torasjoen sahalle. Helvin isä Anton Mansikka, oli kotoisin Viipurin läheltä Antreasta. Hän teki Suojärvellä metsä- ja uittotöitä. Talvisodan syttyessä 1939 marraskuun lopussa Naisjärvellä asuvat saivat aamulla 30.11 määräyksen kiireellisestä evakkoon…

kirjoittanut Pentti Niskanen ja Jussi Niskanen, julkaistu 20. 4. 2017

Aune Määttä – narukengät

Äitini Aune syntyi Pohjois-Pohjanmaalla lähellä Raahen kaupunkia Saloisten kirkonkylässä. Hän syntyi perheen kuudentena lapsena köyhään torppaan tammipakkasella vuonna 1932. Lapsuudestaan äiti muisti vain tykkien kaukaisen jymyn ja kesäisen auringonpaisteen, leikit sisarusten kanssa ja äidin rakkauden. Perheen lapsista kaksi vanhinta oli jo lähtenyt kotoa. Vanhin poika Rautaruukin tehtaalle Raaheen, ja vanhin tytär Etelä-Suomeen piikomaan. Viisi lapsista…

kirjoittanut Inkeri Ruuska, julkaistu 18. 4. 2017

Toini Yrjänäinen – uuttera maatilan emäntä

Ku meijän ikäluokkamme parkasi ensi huutosa tähän kylymään maalimaan, se ei suinkaa tapahtunu superhienossa sairaalassa lääkärin avustamana eikä meijän pesijä ja paketoija ollu steriili eikä valakopukunen. Usiassa tappauksesa se oli vain joku naapurin mummu. – Ei ollu isät mukana synnytyksessä eikä äitillä ollu synnytyslomia. Ei meistä maksettu lapsilisiä, ei ollu pilttiruokia, eikä ollu vekkulivaippoja. Ei meitä…

kirjoittanut Sirkka Paloma, julkaistu 11. 4. 2017

Helmi Kääriäinen – tarmokas ja edistyksellinen äitini

Riikolan talossa Pälkjärven Kurikassa ei ollut emäntää. Taloa isännöi kaksi poikamiesveljestä Eerik ja Paavo Riikonen, molemmat jo yli 50-vuotiaita. Kun Pälkjärvelle perustettiin meijeri, sinne tuli meijeriköksi lapinlahtelainen Maria Johanna Sonninen. Paavon ja Hannan tiet kohtasivat. Paavo löysi vihdoin rinnalleen pätevän emännän kanssaan tilaa hoitamaan. Pari vihittiin marraskuussa 1905. Hanna on 27-vuotias ja Paavo 51. Perheeseen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 3. 4. 2017

Edla Maria Ritvanen – organisoija ja pyyteetön hyväntekijä

Helsingin Maijaksi häntä kutsuttiin. Oikean nimen näin vasta hautajaisohjelmassa. Hän oli isäni naimaton täti, kymmenlapsisen perheen keskimmäinen, ison maalaistalon komea tytär, raamikas, reipas ja rohkea. Ilmeisesti liiankin ronski koskapa naapurin emäntä oli koleasti ilmoittanut, että meille et miniäksi tule, johon Maija että luuletko, että minä tulisinkaan! Maija ja talon poika olivat rakastuneet ja suunnittelivat avioliittoa;…

kirjoittanut Tuulikki Ritvanen, julkaistu 31. 3. 2017

Marjatta Meuronen – ikiystäväin

Marjatta oli kiltti ja kaunis. Hän oli kuin ilmetty Audrey Hepburn, yksi aikansa ehdottomista tyyli-ikoneista. Suuret ruskeat silmät ja korkeat poskipäät, joita ympäröi ruskea tukka. Ennen kouluikää Marjatta asui Lauritsalan kartanolla yksinhuoltajaäitinsä, tätinsä sekä mammansa ja pappansa kanssa.  Elämä kartanolla oli turvallista. Lapsiperheitä oli paljon, eikä leikkikavereista ollut pulaa. Marjatan papan vastuulla olivat hevoset ja…

kirjoittanut Leena Sorvali, julkaistu 27. 3. 2017

Mervi Arsiola – voimistelun ja liikkeen lähettiläs

Äitini Mervi Arsiola tunnetaan parhaiten urastaan voimistelun parissa. Kahdenkymmenen vuoden työkokemus Suomen Voimisteluliitossa on mahdollistanut upeita työtehtäviä, lukuisia uusia tuttavuuksia sekä ikimuistoisia kokemuksia. Mutta millainen Mervi on työnsä takana? Mervi on lapsesta asti ollut liikunnallinen. Mummini vei äidin satubalettiin hänen ollessaan vasta kolmevuotias. Jumppakärpänen puraisi ja tanssi vaihtui iän myötä voimisteluun ja oma harrastaminen valmentamiseen.…

kirjoittanut Kiia Arsiola, julkaistu 26. 3. 2017

Toini Kapiainen – sukumme kolmen mummon tarinat

Isoäitini, jolta perin yhden etunimen, oli koko elämänsä katkera siitä, että hänen saaressa isolla maatilalla asuneet vanhempansa sopivat tyttärensä avioliitosta suoraan tulevaa vaimoaan huomattavasti vanhemman isoisäni kanssa. Äitini äiti oli ehtinyt opiskella Itä-Hämeen kansanopistossa ja tavata kiinnostavan nuoren miehen. Pappani oli kuitenkin ihastunut mummoon nähdessään perheen kirkossa. Hän oli sinnikäs ja sopi avioliitosta suoraan mummoni…

kirjoittanut Päivi Kapiainen-Heiskanen, julkaistu 25. 3. 2017

Kaisa Mäkelä – konekutoja ja kotirintaman lohduttaja

Perinteisten sukkapuikkojen ja kinnasneulojen rinnalle tuli 1800-luvun lopulla suomalaiseen käsityöhön uusi työväline, kutomakone. Neuleiden valmistaminen nopeutui. Samalla syntyi uusi ammattiryhmä, kodeissa työskentelevät konekutojat. Insinööri Theodor Neovius oli perustanut 1889 Helsinkiin kutomakoneita ja lankoja myyvän tukku- ja vähittäisliikkeen. Hän mainosti alusta saakka aktiivisesti liikkeensä palveluja ja konekudonnan mahdollisuuksia useissa lehdissä. Muun muassa Suomen teollisuuslehti julkaisi jo…

kirjoittanut Riitta Mäkelä, julkaistu 19. 3. 2017

Äitini Tyyne Immonen – vieraanvarainen karjalaisemäntä

Tyyne syntyi Pälkjärven Naatselän kylässä Anna ja Matti Hiltusen esikoisena elokuussa 1923. Hän sai kolme sisarusta kahden vuoden välein; Veikko, Antti ja Aili. Perhe eli vaatimattomassa kunnan vuokramökissä. Tyyne oli kiltti ja kaikin puolin kuuliainen lapsi. Perheen vanhimpana lapsena hän omaksui toisista huolehtivan ja auttavaisen elämänasenteen jo pienestä pitäen. Kansakoulun Tyyne aloitti viikkoa ennen kahdeksanvuotis-päiväänsä…

kirjoittanut Lissu Kaivolehto, julkaistu 18. 3. 2017

Irja Liuksiala – liikenainen ja lämminhenkinen yhdistysihminen

Irja Liuksiala (os. Tammilehto) syntyi Helsingissä 1909. Hän aloitti koulutiensä Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa ja siirtyi myöhemmin Porvoon Naisopistoon. Uransa hän loi perheyritys M. Waltosessa, ensin äitinsä apuna, sittemmin toimitusjohtajana. Irja Liuksiala teki naisyrittäjänä pitkän uran Helsingissä. Irjan tarina on kuitenkin aloitettava hänen äidistään Maria Valtosesta (s. Volotin), jonka uraauurtavaa työtä Irja tyttärenä jatkoi. Irja kertoi…

kirjoittanut Katja Liuksiala, julkaistu 16. 3. 2017

Saimi Riikonen – rakas täti, kummi ja ystävä

Lempi Saimi Kääriäinen syntyi Pälkjärven asemalla rautatieläisten talossa 4.4.1904. Myöhemmin huomattiin, että papinkirjoihin oli merkitty syntymäpäiväksi kaksi eri merkintää 4. ja 14. Äiti muisti kuitenkin, että oikea päivä oli huhtikuun neljäs. Saimi oli kolmas ratavartija Aapeli Kääriäisen ja vaimonsa Iidan lapsista, joita syntyi kaikkiaan kymmenen, seitsemän poikaa ja kolme tyttöä. Yksi tytöistä kuoli puolivuotiaana. Katselen…

kirjoittanut Leena Parvela, julkaistu 14. 3. 2017

Maija Vuollo-Oilinki – kunnallispolitiikko ja seurakuntaneuvos

Kun opettaja Maija Vuollo-Oilinki valittiin Utajärven kunnanvaltuustoon, hän päätti, ettei tyydy kahvinkantajan rooliin. Päätös kantoi hänet sekä kunnan- että kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Maija Vuollo-Oilinki syntyi Muoniossa 11-lapsiseen perheeseen. Hänen vanhempansa Ellen ja Herman Vuollo olivat solmineet avioliiton Minnesotassa Minneapolisin kaupungissa, jonne Herman oli matkustanut kaivostöihin ja jonne myös 18-vuotias Ellen, heti kun oli saanut matkalipun sulhaseltaan,…

kirjoittanut Ritva Keranto, julkaistu 10. 3. 2017

Eeva Mattila – herännäisäiti

Eeva Marjatta Mattila os. Niemi syntyi 1930 Nivalan Karvoskylässä. Kotitalo on Nivalan ensimmäisiä jo 1700-luvulla kirjoihin merkittyjä taloja. Talo sijaitsee Kalajokivarressa, ja siitä käytettiin myös nimeä Joentakanen. Talon nimeä käytettiin väliin myös sukunimenä virallisissakin yhteyksissä. Eeva kertoi, että koulun alkaessa opettaja oli halunnut laittaa Joentakasen nimeksi, kun Niemiä oli niin paljon. Niemen talolla on vanhat…

kirjoittanut Annikki Tynjälä, julkaistu 7. 3. 2017

Eila Ahonen – Kokkolan tuntija

Eila syntyi 1929 vauraan talon tyttäreksi neljästä sisaruksesta toiseksi vanhimpana. Hän ei saanut nauttia perhe-elämästä kovin pitkään. Molemmat vanhemmat kuolivat tuberkuloosiin 1940-luvun vaihteessa, ja Eila sisaruksineen joutui ankarien kasvattivanhempien huostaan. Hänen nuoruuden päiväkirjoistaan voi lukea, että työvelvollisuudet olivat moninaiset. Isossa talossa oli karjaa hoidettavana, paljon huushollitöitä ja olipa vielä puhelinkeskuskin, joka vaati päivystäjän. Perhe ja työ…

kirjoittanut Anneli Heikkilä, julkaistu 6. 3. 2017

Edla Teivo – ennen Suomea syntynyt

Savon sydänmailla, tiettömän taipaleen takana, Suomen suuriruhtinaskunnassa, elokuun neljäntenätoista päivänä vuonna 1915 heräsivät isä, äiti ja kuusi lasta lämpimään aamuun. Varhain noustiin, satoa korjattiin kiivaasti. Kaikki olivat mukana kykyjensä mukaan. Äiti oli hidasliikkeinen tänä aamuna. Rauhallinen hän oli muutenkin, mutta nyt kasvava vatsa sai pientilan emännän verkkaiseksi. Vatsanympärys oli tavallista suurempi ja kaikkien harmiksi täytyi…

kirjoittanut Pirkko Lahtinen, julkaistu 4. 3. 2017

Kerttu Kankkunen – suruhunnulle riitti käyttöä

Harva ihminen on syntynyt tähän maailmaan karkauspäivänä. Kerttu syntyi. Vuosi oli 1916, ensimmäinen maailmansota oli käynnissä. Synnyinpitäjä Räisälä Karjalankannaksella kuului Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Kerttu Maria syntyi neljäntenä lapsena kuusilapsiseen maanviljelijäperheeseen.  Isä Hemmin Heikki oli kookas tumma mies. Äiti Ida oli pienikokoinen ja ahkera mamma, joka aloitti illalla sukan neulomisen isojalkaiselle miehelleen, ja aamulla sukat olivat valmiit.…

kirjoittanut Marjukka Hietala, julkaistu 2. 3. 2017

Helvi Lustig – kirje Äidille

Äiti! Kirjoitan Sinulle sinne yläkertaan. Nyt eläkkeellä ollessani olen miettinyt asioita, joita haluan tuoda esiin. Kuulun samaan kerhoon, jossa ihmetellään, mikäs`sen rouvan sukunimi olikaan, miksi vetoketjut eivät mene kohdalleen, miksi appelsiinit eivät maistu samalta kuin ennen vanhaan? Miksi tämä kuulostaa tutulta? Ensimmäinen mielikuva Sinusta on, kun tulit taksilla kotiin sairaalasta. Olit ollut struumaleikkauksessa. Haliessa kaulasi tuntuikin kovin…

kirjoittanut Marketta Horelli, julkaistu 22. 2. 2017

Onerva Niilola – maalaistalon emännästä elimäkeläiseksi vaikuttajanaiseksi

Onerva Niilola o.s. Koivisto syntyi Elimäen Takamaan kylässä Roope ja Tilda Koiviston kolmanneksi tyttäreksi. Hänen jälkeensä perhe kasvoi vielä kahdella tyttärellä. Kun isää kiusoiteltiin, ettei talossa ole ainuttakaan poikaa, hän vastasi: ”Tytöillä saa aina poikia.” Sanotaan, että isän vaikutus tyttäriin on aina merkittävä. Isä antoi Koiviston tyttärille myös nimet. Onerva syntyi Onervan päivänä. Koko sisarussarja on…

kirjoittanut Liisa Niilola, julkaistu 11. 2. 2017

Svea Törnroos – min mamma

En mörkhårig liten flicka med flätorna som en krans över huvudet sitter på en gräsmatta. Hon är  omgiven av en grupp människor, tre vuxna och två barn. Det är en rysk militärfamilj som bodde i samma hus, ett tvåvånings trähus, som låg vid Östra Chaussén 93, nuvarande Tavastvägen. Flickan är min mamma Svea Margit Alice…

kirjoittanut Harriet Weckman, julkaistu 6. 2. 2017

Martta Oikarisen työurakka ja ponnistelu lasten kouluttamiseksi

Martta syntyi maanviljelijäperheeseen 1918. Nuoruudessaan hän hoiti kotonaan karjaa ja oli ajoittain isänsä mukana muurausmatkoilla hanslankarina. Vuonna 1938 Martta lähti tätinsä mukana Petsamoon ja työskenteli Jäniskosken voimalaitoksella keittäjänä. Siellä hän tutustui Iikka Oikariseen, joka oli tullut voimalaitostyömaalle kirvesmiestöihin. Kun talvisota syttyi syksyllä 1939, Martta lähti evakkoon ja palasi Muhokselle kotitaloonsa Kylmälänkylään. Iikka jäi Petsamoon ja…

kirjoittanut Aarne Oikarinen, julkaistu 5. 2. 2017

Tyyne Lehtonen – sisukas äitimme

Äitimme, Tyyne Lehtonen, syntyi vuonna 1925 Lempaalassa, Pohjois-Inkerissä, Suomen rajan tuntumassa. Hän oli perheen nuorin lapsi. Isän suku oli savakkoja, jotka olivat tulleet jo 1600 luvulla Savosta Inkerin maalle. Äidin suku oli äyrämöisiä Kannakselta. Perhe viljeli maata ja he myivät monenlaisia elintarvikkeita miljoonakaupunki Leningradiin. Luterilaisuus ja suomalaisuusaate kuuluivat tiiviisti arkielämään. Ahkeruus ja säästäväisyys olivat perheen…

kirjoittanut Kaarina Pietilä, julkaistu 3. 2. 2017

Signe Maria Lantto – Lanton Mamma

Signe-mamma oli mielenkiintoinen ihminen. Pieni, eläväsilmäinen nainen, jolla oli ohut tukka niskaan pyöräytetyllä pienellä nutturalla. Lukiessaan hänellä oli kullanväriset pyöreät silmälasit. Arkioloissa hänellä yleensä oli vaatimaton, väritön asu, pusero ja hame, vaatteet, joissa oli mahdollisuus työskennellä. Eivät hänen asunsa olleet värikkäitä tai kukallisia kuten äidilläni, hänen miniällään. Mamman lempisanonta kuului: ”Joka on aina korea, se…

kirjoittanut Hannele Lantto-Kauppila, julkaistu 29. 1. 2017

Helvi Brander – evakko, isänmaan ystävä, perheenäiti

Helvin isä Evert Junnonen (1882─1974) oli kotoisin Lemiltä ja suuren kymmenlapsisen perheen poika. Äiti Emma Matikainen (1887─1950) oli pakkoluovutetusta Karjalasta, Pälkjärveltä. Emman lapsuuden perheessä oli 10 lasta. Koska Pietarissa oli runsas suomalaisyhteisö, niin nuoret kumpikin omalla tahollaan lähtivät sinne etsimään muun muassa paroni Nicolailla sisäkön opissa ja sen jälkeen vastaavissa tehtävissä toisissa varakkaissa perheissä. Nuoret…

kirjoittanut Torsten Brander, julkaistu 27. 1. 2017

Eeva Säynäjäkangas – elämänviisautta ja kiitollisuutta

”Olen aina tykännyt hoitaa vauvoja, koska ne tuoksuukin niin hyvälle”. Äitimme muisti monenlaisia sanontoja. ”Siitä ne vaikeudet lasten kanssa vasta alkaa, kun korva korvan tavoittaa”. Äitimme Eeva oli Helka ja Eemeli Rantamäen esikoinen. Äiti eli lapsuutensa ja nuoruutensa Evijärvellä, Kortesjärven Kivimäen kylässä. Perheeseen syntyi lisäksi kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Äidin suuri haave oli tulla…

kirjoittanut Jorma Säynäjäkangas, julkaistu 24. 1. 2017

Elsi Pikka – sinnikäs, monitaitoinen äitini

Äitini Elsi Annikki syntyi elokuun 30. päivänä vuonna 1933 nivalalaiseen viljelijä-työmiesperheeseen. Perheeseen kuului jo kolme isoa siskoa ja äitini jälkeen syntyi vielä poika. Perhe asui omassa pienehkössä talossa, joten tunne oli sellainen, ettei oltu rikkaita eikä köyhiä, koska oli aina ruokaa pöydässä ja oma koti. Talous oli lähes omavarainen. Äidin äiti hoiti karjaa ja taloutta…

kirjoittanut Marita Isomaa, julkaistu 16. 1. 2017

Sylvia Linnansaari – kansakoulunopettajan ja isänmaan kutsumus

Sylvia Bökmanin isä oli apteekkari Gustaf Adolf Bökman (1861-1921) ja äiti klaveerinsoittaja ja laulaja Märtha Aurora Mechelin (1872-1954). Lapsia syntyi yhdeksän, joista kaksi kuoli pieninä. Joen törmällä sijaitseva apteekkirakennus pihoineen käsitti puutarhan marjapensaineen ja juureksineen sekä tilaa lampaille. Koska Vetelissä ei ollut omaa lääkäriä, apteekkari toimi osittain lääkärinä. Sylvian äiti Märtha soitti pianoa ja lauloi…

kirjoittanut Heljä Linnansaari, julkaistu 14. 1. 2017

Martta Leskelä – eräs kotirintaman sankari

Martta Leskelä (os. Simelius) syntyi Pulkkilassa vuonna 1922. Haastattelin Marttaa, anoppiani, useaan otteeseen vuosina 2010-2016. Tämä kirjoitus on tehty haastattelujen pohjalta ja rajautuu lähinnä sota-aikaan ja kotirintamaelämään. Rauhankallion ovet avautuvat puoliautomaattisesti. Tulemme palvelutalon hämärään käytävään, jonka perällä on Martan huoneisto. Käytävän päässä, mutkan takana avautuu asukkaiden yhteinen kokoontumis- ja kahvittelutila. Pöydän äärellä istuu muutama iäkäs nainen. Sanomme…

kirjoittanut Markku Välitalo, julkaistu 12. 1. 2017

Pirkko Teirikko lukiolaisena ja lottana säähavaintoasemalla Oulussa

Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 Oulussa ei ollut lentoliikenteen tarpeisiin riittävän hyvää ja tarkoituksenmukaista säähavaintoasemaa. Koko Pohjois-Suomen säähavaintotoiminnan pääkeskus oli Rovaniemellä. Ilmatieteen laitoksella Helsingissä etsittiin sopivaa paikkaa sotatilan vaatimalle asemalle Pohjois-Suomesta. Helsingistä otettiin yhteyttä isääni Antti Teirikkoon, joka oli tuolloin Oulun seudun suojeluskunnan aluepäällikkö. Hänen toivottiin osoittavan Oulun seudun säähavaintoasemalle sopiva paikka ja sen toiminnasta vastaava…

kirjoittanut Päivi Kujasalo, julkaistu 9. 1. 2017

Hilma Herajärvi isänmaan asialla

Hilma Katariina Herajärvi syntyi 1895 lopulla Alatorniolla Hanna (o.s. Ponkala) ja Isak Herajärven eli Alakuijalan maanviljelijäperheeseen vanhimpana lapsena. Hilma valmistui 22-vuotiaana Raahen seminaarista kansakoulunopettajaksi. Samana vuonna 1917 Suomi itsenäistyi. Hän suoritti saamansa stipendin turvin vielä kymmenen vuotta valmistumisen jälkeen, lukuvuonna 1927–1928, kansakouluopettajien jatko-opintoja Helsingin yliopistossa. Hilma Herajärvi toimi aluksi opettajana Alatornion kunnan Kivirannan kansakoululla ja…

kirjoittanut Helena Herajärvi, julkaistu 8. 1. 2017

Fanni Teirikko johtamassa Oulun lottien varusjaostoa

Näin jo tukevasti ikääntyneenä, 84-vuotiaana, osaan arvostaa sitä työtä ja niitä elämänarvoja, jotka olivat elämän kulmakiviä edellisillä sukupolvillamme. Äitini, Fanni Teirikko oli kympin tyttö. Äiti oli syntyjään Halonen ja naimisiin mentyään Tjäder. Teirikko hänestä tuli, kun nimi suomennettiin 1935. Fannin kaltaiset tytöt turvasivat maamme hyvinvoinnin sotien aikana. Sodista selvittiin. Sankareita olivat miesten lisäksi naiset. –…

kirjoittanut Aira Niva s. Teirikko kertoo, Päivi Kujasalo tarkistanut tiedot, koska Aira Niva, hänen tätinsä ei elä enää., julkaistu 2. 1. 2017

Elli Tahkola – äiti, sankarittareni

Oli maaliskuun kolmas päivä vuonna 1918. Aurinko killotti puhtaaseen hankeen. Lieveen tuvassa Määttälänvaaran huipulla oli kiireinen tunnelma. Perheen äidin, Hildan, synnyttämisen aika kuulosti olevan tuona päivänä. Äiti oli lämmittänyt liedellä kuumaa vettä, repinyt pestyjä vaateriekaleita pyyhkeiksi ja kapaloiksi sekä käskenyt Ainon, perheen esikoisen, hakea lapsenpäästäjä naapurista paikalle. Antti-isä oli lähtenyt jo aamusta hevosella metsään puita…

kirjoittanut Maija Ahola, julkaistu 31. 12. 2016

Vieno Kronqvist – Matriarkka, Markiisitar, Mamma

Isoäitini oli meille kaikille sukulaisille Mamma, muille Kronqvistin Mamma. Mammasta tuli mamma, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi: hän ei halunnut itseään kutsuttavan mummuksi, sillä hänen kuopuksensa Veli Allan oli syntynyt 1954, vuotta ennen ensimmäistä lastenlastaan. Vieno Rantakrans kasvoi isänsä Iisakin (Isak Juhonpoika 26.11.1875–9.6.1943) kodissa Ylitornion Aittamaan kylässä. Äiti oli Maria Johanna, sukuaan Rovanperä (17.12.1875–30.3.1916) kuoli Vienon…

kirjoittanut Katriina Pietilä-Juntura, julkaistu 29. 12. 2016

Maria Magdaleena Niskasaari – Aaponmaija

Aaponmaija – nimi on enne meille, jotka tunsimme Maria Matleenan. Kuullessamme nimen Aaponmaija sydämen tienoilla viivähtää ilo siitä, että saimme tuntea hänet. Minulle hän oli vanhaäiti, isäni äiti. Hänet tunnettiin hyvin kotikylällään ja laajemmaltikin. Aappola, jossa hän asui puolet elämästään, 44 vuotta, oli ja on edelleen Ervasti – Kurki – tien reunassa. ”Aura”, joka Aappolaan…

kirjoittanut Paavo Niskasaari, julkaistu 24. 12. 2016

Toini Väänänen ja Irma Innanen – Jäämeren rannan lasten sotavankeus ja Petsamoon jäänyt nuoruus

Suomen toinen, menetetty käsivarsi tunnetaan Petsamona, mutta Petsamo on vasta sisämaata. Vielä sen takana jatkui Suomen alue Jäämeren rannikkona ja Kalastajasaarentona. Alueen suomalaiskylät jätettiin Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen alle talvisodan käynnistyessä. Neljäsataa naista ja lasta joutui puna-armeijan sotavangiksi. Mukana olivat myös Moilasen perheen tyttäret Toini ja hänen siskonsa Irma. Toini jäi kaipaamaan Kalastajasaarennon elämää ja kotiaan koko…

kirjoittanut Kaisu Innanen, julkaistu 20. 12. 2016

Hilda Karppinen – perheenäiti ja kotirintamanainen

Syksyinen aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että reipas kävely sai hikihelmet otsalle. Hilda pysähtyi pyyhkimään kasvojaan. Taipaleenharjun talot olivat seuraavan mäen takana. Sieltä saisi kyydin Ouluun. Kuusamontie oli pääväylä ja kulkijat pysähtyivät lepäämään Taipaleenharjun kievarissa. Tauko oli paikallaan, reppu pois selästä, kaulaan ripustetut kengät kiven kupeelle. Purosta täytetty vesipullo antoi avun janoiselle. Kylläpä raikas vesi…

kirjoittanut Aili Pollari, julkaistu 17. 12. 2016

Elli Karsikko – selviytyjä

On jo syyskuun puoliväli, hyytävän kylmä tuuli suhisee korvissani, vaikka musta neulelippis suojaa päätäni. Tahtoisin huutaa, kuten nuo Kummatin koulun pihalla välituntiaan viettävät lapset. Omatunto soimaa: tiedän että minua odotetaan. Keväällä poimin Ruonankadun tienvarrelta ison kimpun puna-ailakkeja tuliaisiksi. Kun olin lapsi, äiti kertoi, että ne ovat taivaanavaimia. Myöhemmin kesällä olen vienyt äidilleni puna-apiloita tai poiminut…

kirjoittanut Tuula Laitinen, julkaistu 7. 12. 2016

Laila Heiskanen – isänsä viimeinen lahja

Laila Lyyli Lemmikki Lyttinen syntyi Kemissä kahdeksan kuukautta isänsä tapaturmaisen kuoleman jälkeen 11.5.1921. Lydia äiti lohdutti itseään sanomalla, että Laila on Isakin viimeinen lahja hänelle. Lailasta oli mukava olla isän viimeinen lahja, vaikka hän ei sen merkitystä äidilleen oikein ymmärtänytkään. Lailalla ja hänen sisaruksillaan ei koskaan ollut isää, mutta Kuivaniemellä olivat äidin vanhemmat vanhaisä ja…

kirjoittanut Pirkko Mattila, julkaistu 2. 12. 2016

Kauppias Lydia Lyttinen – veitsiluotolaisten hovihankkija

Hulda Lydia Lyttinen, os. Kakko, syntyi Kuivaniemellä 24.12.1889. Hänen vanhempansa olivat talolliset Matti ja Anna Kakko. Matti kalasti ja viljeli yhdessä Janne-veljen kanssa sukutilaa Kuivaniemen Pohjoisrannalla. Lydia oli perheen seitsemästä lapsesta toinen. Lydialla oli ruskeat silmät ja pitkät ruskeat letit, kun hän sisaruksineen kävi kansakoulua Kuivaniemen kirkolla joen toisella puolella. He soutivat kapean joen yli…

kirjoittanut Pirkko Mattila, julkaistu 29. 11. 2016

Irmeli Kaario sukupolvien ketjussa

Sukupolvien ketjussa puhutaan yleensä miehistä. Miehen nimi on periytynyt pojalle, samoin ennen tilat ja maat. Isyydestä ei kuitenkaan aina voinut olla täyttä varmuutta. Naisten muodostama ketju on selkeämpi. Se on napanuoraketju. Isoäitini, Maria Wetterstrand, o.s. Huotari syntyi keisarillisella Venäjällä, Pietarissa karjalaisista vanhemmista. Perhe vietti turvattua, onnellista ja vaurasta elämää. Seitsemäntoistavuotiaana Maria tutustui muutamaa vuotta vanhempaan…

kirjoittanut Irmeli Kaario, julkaistu 27. 11. 2016

Hilma Maria Välikangas kotirintamanaisena ja kodin valona sodan jälkeen

Rakas äitini, Hilma Maria Välikangas s. Koponen, Maijaksi kutsuttu, palveli sotien ajan isänmaata työskentelemällä sotateollisuuden kipeästi tarvitsemassa Vihtavuoren ammustehtaassa ja toimimalla lottana. Ammuksia valmistettaessa pikkupaukkuja sattui tehdassalissa usein äidin työaseman vasemmalla puolella, mikä vaurioitti hänen vasemman korvansa kuuloa pysyvästi. Viholliskoneet pyörivät Vihtavuoren yläpuolella monet kerrat löytämättä verhoiltua tehdasta. Äiti syntyi 7.8.1916 Vesannolla, Savossa ja kuoli…

kirjoittanut Terttu Välikangas, julkaistu 5. 11. 2016

Hillevi Ranta – Isoäitini, ihailemani ihminen

Suuren maailmankartaston sivut kääntyvät isossa olohuoneessa Jyväskylän Voionmaankadulla K-Market Ruokavinkkiä vastapäätä sijaitsevassa kuudennen kerroksen kerrostaloasunnossa. Pieni kiharahiuksinen poika kysyy uteliaana kysymyksiä eri maista ja maanosista. Hän ei kyllästy kuulemaan isoäitinsä rauhoittavaa ja kauniin lempeää puheääntä, joka kertoo hänelle jännittäviä asioita suuresta maailmasta. Maailmasta, joka on tuolla jossain ja joka on hänelle täysin tuntematon. Isoäidin luona…

kirjoittanut Lasse Lindqvist, julkaistu 30. 10. 2016

Sinikka Meriläinen – sata mustikkapiirakkaa syksyllä

Äitini Lotta Sisko Sinikka on syntynyt vuoden 1932 jouluna maanviljelijä Heikki ja Tyyne Penttilän perheeseen Kokemäellä, josta perhe muutti myöhemmin Siikajoelle pitämään Tyyne-mummun kotitilaa Rytilää. Pikkuhiljaa osoittautui, että Sinikasta tuli Ryytilän tilan ainut tytär. Äitini oli kuvan kaunis. Hän olisi voinut voittaa Armi Kuuselan missikisoissa. Vanhempani tapasivat Oulussa Merikoski-nimisessä tanssiravintolassa vuonna 1957 ja menivät jo samana…

kirjoittanut Heli Meriläinen, julkaistu 27. 10. 2016

Sylvi Kotka – suvun turva ja suvun turvassa

Sylvi syntyi Pyhäjokivarressa Alakosken taloon Oulaisten Hirsiperälle pari vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1919. Sylvin pitkään elämänkaareen mahtuivat kaikki Suomen 12 presidenttiä Ståhlbergistä Niinistöön. Vanhemmat olivat Heikki ja Kaisa Raudaskoski. Heikki-isällä siunaantui kahdesta avioliitosta yhteensä 13 lasta, joista Sylvi oli nuorin. Lapsuuskoti oli vahvasti uskonnollinen, olihan Heikki-isä körttisaarnaaja Juho Raudaskosken poika. Sylvin lapsuudessa ja nuoruudessa…

kirjoittanut Marjo Luokkanen, julkaistu 26. 10. 2016

Vieno Parhaniemi – perhe on aina ykkönen

Äitini Vieno Kaarina syntyi Pyhäjokivarressa Oulaisten Irvanperällä Ketosen Helmin ja Kaunon perheeseen seitsenjäsenisen sisarussarjan toisena lapsena helmikuun pakkasilla vuonna 1935. Samana vuonna syntyivät myös Elvis Presley, Pavarotti ja Dalai Lama. Suomea johti tuolloin kolmas presidenttimme P.E. Svinhufvud.  Äidin auttoi maailmaan hänen isänäitinsä, Sanna-mummu, joka oli tunnettu lapsenpäästäjä kylällä. Äiti muisteli usein lapsuuttaan: kaunista jokivartta, tukinuittoa ja uintia…

kirjoittanut Marjo Luokkanen, julkaistu 26. 10. 2016

Martta Lehtonen tahtoo tyttärille parempaa

Äitini, Martta Ilona Lehtonen, syntyi Isojoella vuonna 1924, ja siirtyi Taivaan kotiin elokuussa 2015. Hänen lapsuudenperheeseensä syntyi kahdeksan lasta, joista yksi kuoli hyvin pienenä. Perheen äiti ja syntyvä vauva menehtyivät yhdeksännessä synnytyksessä. Kuuro isä jäi huoltamaan seitsemää lasta, joista jokainen joutui ja yrittikin parhaansa mukaan tehdä töitä perheen elannon eteen. Martta oli kuusivuotias äitinsä kuollessa.…

kirjoittanut Nitta Käki, julkaistu 16. 10. 2016

Maria Olli – arjen sankari

”Runturi, ronturi, äidin unturi, kultainen lunturi, runturi, ronturi”, lauloi äitini minulle keksimäänsä ja säveltämäänsä lorua, kun vauvana katselin maailmaa hänen sylistään. Kahdelle pikkuveljelleni hän lauloi:” Lemmulla on leviät korvat, kissalla on kuusi häntää, koiralla on seitsemän silmää, kanalla on näppärä nokka!” Laulu jatkui ja kaikilla äidin laulussa mainitsemilla eläimillä oli mitä kummallisimpia ominaisuuksia. Pienet pojat…

kirjoittanut Terttu Jokinen, lehtori, julkaistu 12. 10. 2016

Irma Merentie – sotaorvon tarina.

Isäni Kalle Keränen syntyi vuonna 1909 Suomussalmella. Hän oli muuttanut Kuhmoon työn vuoksi 1930-luvun alkupuolella. Äitini Lilli Oikarinen syntyi myös vuonna 1909 Hyrynsalmella. Hän tuli myös 1930-luvun alussa Kainuun Osuusliikkeen palvelukseen Kuhmoon. Siellä he tutustuivat ja menivat avioliittoon vuonna 1933. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä ja yksi poika, minä heistä vanhimpana vuonna 1934. Asuimme ensin vuokralla,…

kirjoittanut Kaija Sepponen, julkaistu 27. 8. 2016

Sirkka Pykäläinen – äitini

Raks, raks, raks. Laskukone raksuttaa talvisena lauantai-iltana vuonna 1962 Munkkiniemen kodissamme. Äitini istuu ruokapöydän äärellä mappeja selaten ja mustakantisiin tilikirjoihin tapahtumia kirjaten. Debet ja kredit. Minä istun äitiä vastapäätä ja lasken kuitteja nauhakoneella. Raks, raks, raks… Äitini Sirkka Pykäläinen syntyi vuonna 1926 Jokioisten Pellilässä äitinsä kotitalon salissa. Hän muutti 3-vuotiaana vanhempiensa kanssa Helsinkiin ja perhe…

kirjoittanut Pykäläinen-Syrjänen Ritva, julkaistu 21. 6. 2016

Sisko Ruokolan tarina

Sisko Ruokola (o.s. Pulkkinen) syntyi Sodankylässä 7.4.1931. Isä oli räätäli, äidin vastuulla oli OP:n kassa paikkakunnalla. Myöhemmin äiti toimi OP:n johtajana Sodankylässä. Äiti  oli myös mukana isän räätälin työssä. Perheeseen syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, Raili Sisko Kristiina. Koti sijaitsi keskellä kylää ja kaikki siellä tunsivat toisensa. Lapinmaan kauppa sijaitsi aivan kodin vieressä.…

kirjoittanut Ulla Moilanen-Pyhtinen, julkaistu 4. 6. 2016

Elma Kyllin tarina – Kiitos elämä

Elma Inkeri Rautio syntyi 21.3.1932 Ala-Temmeksellä. Elma-nimen hän sai Amerikassa syntyneen äitinsä serkun Elma Kukkosen mukaan, joka toimi opettajana Finlandia Yliopistossa Houstonissa. Äitini kotikunta oli Liminka, vaikka Temmeksen kirkonkylä oli Raution perheelle varsinainen kauppa- ja asiointikeskus. Äitini asui varhaisimmat elinvuotensa kolmen sukupolven taloudessa – torpassa, jonka isoisä, torppari Heikki Rautio oli rakentanut vuokraamalleen tilalle ja…

kirjoittanut Pirkko Kylli-Honkanen, julkaistu 29. 4. 2016

Emäntä Rauha Lähdeaho – sivistyksen parista syrjäkylään Ähtäriin

Eloon jääneet kaksoset olivat aika harvinaisia sata vuotta sitten ja kun kyläläisiä kävi Sofia ja Matti Peltomaan perheessä Ilmajoen Harjunmäessä katsomassa syyskuussa 1916 syntyneitä nuorimpia lapsia, joku sanoi, etteivät ne voi tuon suurempia ollakaan kun niitä on kaksi. Perinnöllisyystieteestä ei kukaan tiennyt mitään. Kaksoset olivat perheen seitsemäs ja kahdeksas lapsi ja heidän äitinsä oli 37-vuotias.…

kirjoittanut Raija Peltomaa, julkaistu 26. 4. 2016

Äitini Aino Pönni

Kerron tässä tarinan äidistäni, arjen sankarista, selviytyjästä. Äiti sitoi heinäharavat isävainajan polkupyörän runkoa vasten. Asetti veljen istumaan rungolle ja meidät pikkutytöt tarakalle. Mentiin ahoniitylle heinäntekoon. Isäni oli menehtynyt Salpalinjaa rakentaessa vuonna 1942. Äidille jäi isävainaan polkupyörä ja vikuroiva varsahevonen avuksi perheen talouden eteenpäin viemiseksi. Isän kuolema oli äitini toinen leskeys. Nuoruuden avioliittoonkin hiipi kuolema. Mies…

kirjoittanut Hilkka Tasanto, julkaistu 3. 3. 2016

Äitini Aili Tuuri ja tätini Aune Rahkola

Aili Tuuri, o.s. Rahkola syntyi vuonna 1910 Kauhajoen Päntäneellä perheen kuudentena lapsena. Maalaistalossa oli totuttu kovaan työhön ja vanhemmat olivat vielä erikoisen riuskoja ja nopeita liikkeissään. Äiti Sandra Maria oli 20- vuotiaana avioitunut itseään 11 vuotta vanhemman Tuomas Valentin Rahkolan kanssa. Sandra Mariakin oli jo kotonaan talon tyttärenä tottunut ahkeroimaan talon töissä tasavertaisesti palkollisten kanssa.…

kirjoittanut Loviisa Seppänen o.s. Tuuri, julkaistu 27. 2. 2016

Kansakoulun opettaja Eeva Hanna Rantala

Äiti syntyi Hollolan Lahdessa vuonna 1900. Monien vaiheiden jälkeen hän siirtyi Ylitornion Pessalompolon opettajaksi vuonna 1926. Hän halusi etäisyyttä hirveisiin sisällissodan tapahtumiin ja muutosta sinänsä. Pessalompolon johtokunnalla ei pysynyt kynät kädessä, kun pätevä, Jyväskylän seminaarin käynyt nuori opettaja hakeutui Perä-Pohjolaan. Äitini Eeva Hanna Nikula ei tiennyt Lapista mitään. Hän luuli porojenkin oleilevan navetassa. Valinnan jälkeen…

kirjoittanut Lanko-Pekka, ent. Rantala, julkaistu 16. 2. 2016

Lempi Seppänen ja evakkomatka

Lempi Johanna Seppänen os. Seppänen syntyi 14.12.1909 Kovavaarassa Suomussalmella, aivan itärajan tuntumassa, Johanna ja Olli Seppäsen perheeseen. Sisaruksia oli neljä, joista yksi hukkui pienenä. 18-vuotiaana Lempi sai tiedon, että Lehtovaara-nimisessä talossa, jonne oli matkaa 18 kilometriä, oli piian paikka auki. Matka sinne taittui tietenkin kinttupolkua. Kaisa ja Jussi Seppäsen perheessä oli useampia sukupolvia yhteensä 24…

kirjoittanut Maija Heikkinen, julkaistu 21. 1. 2016

Muistelmia äitini Kaisu Savolaisen elämästä

Äitini Kaisu Savolainen o.s Sihvonen syntyi luovutetun, kauniin Karjalan Jaakkiman pitäjän Reuskulan kylässä 3.12.1887. Maanviljelystila oli pieni, mutta lapsia paljon. Reuskulan kylässä oli kiertokoulu, mutta äitini halusi mennä naapurikylään, missä oli kansakoulu. Matka oli pitkä, mutta taittui kesäkeleillä kävellen ja talvella suksilla. Silloin pidettiin pitkiä hameita ilman housuja. Opettaja piti talvella housutarkastuksen ja niille, joilla ei ollut hameitten…

kirjoittanut Riitta Savolainen, julkaistu 8. 12. 2015

Iida ja Vieno Jaatinen – äidin ja tyttären tarina

Helluntainalusviikolla alkoi Karjalankannaksella rytistä. Pian kantautui tykkien jyske Laatokan koillispuoleltakin. Siitä huolimatta pyrimme jatkamaan normaalia maalaistalon elämää. Heinäntekoaikaan kylläkin jo pohdimme: ”Kenenkähän lehmät näitäkin heiniä syövät?”

Syyskuun neljäntenä tehtiin aselepo. Vaikkeivät rauhan ehdot olleet vielä tiedossa, isän mielestä oli varmuuden vuoksi lähdettävä ajamaan lehmiä länttä kohti. Lue Nuoren Vieno Jaatisen muistelmat siirtolaisuudesta ja siitä, kuinka elämä jatkui sodasta huolimatta eteenpäin.

kirjoittanut Vieno Myllylä, julkaistu 18. 11. 2015

Mirjami Stranius – äitini, huutolaistyttö

Mirjami-äitini (1915–1922) olisi täyttänyt vuonna 2015 sata vuotta. Omistan tämän kirjoituksen hänelle. Äiti oli orpo, hylätty huutolaistyttö. Hänen vanhempansa kuolivat nuorina, äidin ollessa alle kouluikäinen. Hänen ensi muistonsa liittyivät siihen, kun pientä tyttöä hakattiin remmillä, koska hän oli nälissään syönyt vauvan ruokaa. Mirjami oli ”huudettu” isoon taloon vauvaa ja lehmiä hoitamaan vuonna 1921. Hän oli tuolloin kuusivuotias. TV 1 (22.9.2015)…

kirjoittanut Pentti Stranius, julkaistu 28. 9. 2015

Aino Hartikainen’s story

The period between 1905 and the first World War was a time of turmoil also in Ruokolahti, where August Hartikainen lived with his family and from where he went to work at the cellulose factory (Vuoksenniskan tehtaat) located in the neighboring community. There were strikes and long periods of unemployment, and the Hartikainen family, who…

kirjoittanut Turto Turtiainen, Kaptl evp, Valt.tri, julkaistu 8. 8. 2015

Päivi Lalli – minun äitini

Herätyskello soi yleensä aamuisin kuudelta. Unelias nainen nousee sängystä ja suuntaa heti ensimmäisenä keittiöön, laskee montako lusikallista laittaa kahvipurua keittimeen sekä pistää kahvin tippumaan ja suuntaa sillä välin suorittamaan muita aamutoimiaan. Illalla hän on valinnut vaatteet valmiiksi seuraavalle päivälle niin itselleen, kuin 5 vuotiaalle pojalleen. Myös pojan ulkovaatteet on levitetty kätevästi eteiskäytävän matolle valmiiksi aamuista…

kirjoittanut Matilda Lalli, julkaistu 13. 7. 2015

footer-logo2

Suomalainen Naisliitto ry Aurorankatu 17 a 11 00100 Helsinki

info@naistenaani.fi, ota yhteyttä

 

Naisten Ääni -verkkosivun omistaja ja Naisten Ääni -artikkelitietokannan rekisterinpitäjä on Suomalainen Naisliitto ry.

Tietosuojalauseke