Eine Elisabeth Salonen s. Lahtonen syntyi 1872 Loimaalla, jossa hänen isänsä J. F. Lahtonen toimi pappina. Hänen äitinsä oli Hilda Ingborg s. Lagström. Loimaalta perhe muutti Hartolaan ja sieltä Hauholle. Perhettä kohtasi sittemmin suuri menetys, kun perheen äiti kuoli Einen ollessa vielä nuori.

Eine Salonen sai päästötodistuksen 1888 Hämeenlinnan Suomalaisesta Tyttökoulusta. Sen jälkeen hän aloitti opiskelut Helsingin Suomalaisessa Jatko-opistossa ja valmistui opettajaksi. Opettajaura alkoi Joensuun tyttökoulussa.

Eine Salonen oli päämäärätietoinen ja tiedonhaluinen ja jatkoi opettajantyönsä ohessa opiskeluja suorittaen ylioppilastutkinnon 1897 ja filosofian kandidaatin tutkinnon 1900. Kehittääkseen kielitaitoaan hän teki useita ulkomaanmatkoja.

Eine Salonen teki mittavan opettajanuran. Hän ehti toimia opettajana Kokkolan yhteiskoulussa, Hämeenlinnan tyttökoulussa ja jatkoluokilla, Oulun reaalilyseossa, Helsingin tyttölukiossa ja Oulun klassillisessa lyseossa. Vuodesta 1921 Eine Salonen toimi rehtorina ja saksankielen opettajana Jyväskylän tyttökoulussa.

Eine Salonen oli yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän toimi Nuorten Naisten Kristillisessä Yhdistyksessä, Ylioppilaiden Kristillisessä Yhdistyksessä sekä Suomen Valkonauhaliitossa. Erityisesti lastensuojelutyö oli Einen sydäntä lähellä. Oulussa hän toimi Nuorten Ystävät -yhdistyksessä ja oli Oulun Valkonauhan johtokunnan jäsen sekä jonkin aikaa yhdistyksen puheenjohtajakin.

Vuosina 1919–1920 Eine oli opettajan työstään virkavapaalla ja matkusteli tuolloin Suomen Valkonauhaliiton edustajana ympäri maata hakien ja etsien lapsille “suojeluskoteja“. Jyväskylässä asuessaan Eine toimi kaupungin lastensuojelulautakunnassa sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisosaston puheenjohtajana.

Kun Einen isä kuoli ja koti Hauholla hajosi, hän siirsi sieltä yhden pienen rakennuksen Kangasalle kesäkodikseen. Tälle kesäpaikalle hän antoi nimen Wanavi (germaaninen sana), joka tarkoittaa ystävien pyhättöä. Eine Salosen läheinen ystävä oli myös liiton matkasihteeri Maria Stenroth.

Eine solmi avioliiton kolmekymmenvuotiaana lehtori Walter Salosen kanssa 1903. Jäätyään eläkkeelle Eine ja Walter Salonen muuttivat Keuruulle, jossa Eine Salonen kuoli 1952. Eine Salosen merkitys liiton työlle oli paljon muuta kuin lyhyen välivaiheen puheenjohtajana toimiminen. Eine Salonen oli aktiivinen toimija myös edeltäjänsä Karin von Hertzenin kaudella.