Alma Cecilia “Cely” Mechelin (12.8.1866–30.7.1950) oli suomalainen naisasialiikkeen ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttaja, joka omisti merkittävän osan elämästään erityisesti vammaisten oikeuksien edistämiselle sekä kotitalous- ja marttajärjestötoiminnalle. Hän oli myös senaattori Leo Mechelinin ainoa lapsi, ja vaikutti oman asemansa kautta suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin 1800-luvun lopulta aina sodanjälkeiseen aikaan.
Yhteiskunnallisesti aktiivisen perheen tytär
Cely Mechelin syntyi 12. elokuuta 1866 Puotilan kartanolla Helsingin maalaiskunnassa. Hänen isänsä oli Leo Henrik Stanislaus Mechelin (1839–1914), merkittävä suomalainen valtiomies, senaattori ja vapaustaistelija, ja hänen äitinsä Alexandra Elisabet Lindroos (1844–1909).
Kasvaessaan perheessä, jossa poliittinen keskustelu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen olivat arkipäivää, Cely sai varhaisesta iästään lähtien ärsykkeitä sivistys- ja yhteiskunnallisesta toiminnasta. Hän ei perustanut perhettä eikä mennyt naimisiin, mikä osaltaan mahdollisti hänen keskittymisensä julkiseen toimintaan ja järjestötyöhön.
Vuonna 1890 Cely sai kunnian toimia Helsingin yliopiston promootiossa yleisenä seppeleensitojattarena, mikä oli arvostettu tehtävä tuohon aikaan. Hän kävi myös ulkomailla, muun muassa Ranskassa, jossa hän tutustui sokeille suunnattuun kirjastotoimintaan. Tämä vierailu vaikutti ratkaisevasti siihen, millaiseen sosiaaliseen työhön hän ryhtyi myöhemmin.
Kirjoja sokeille
Yksi Celyn pitkäaikaisimmista ja merkittävimmistä projekteista oli Föreningen Böcker åt de blinda – Yhdistys Kirjoja sokeille, jonka hän perusti vuonna 1890. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana useita vuosikymmeniä: hän johti toimintaa peräti 38 vuotta. Hän valitsi pistekirjoitukselle tuotettavat teokset itse ja alussa jopa itse edisti niiden painokelpoisuutta. Myöhemmin kirjasto yhdistettiin osaksi valtiollista toimintaa, ja saavutettavuuskirjasto nimettiin Cely Mechelinin mukaan Celiaksi vuonna 2001. Kirjastotoiminta oli Celyn näkemyksen mukaan enemmän kuin filantropiaa — se oli kulttuurityötä ja vammaisten lukemisen ja sivistyksen edistämistä.
Kirjallinen aineisto ja vastuut eivät olleet ainoastaan symbolisia: Cely Mechelin oli tarkka kirjojen valinnassa ja pyrki järjestämään pitkäjänteistä toimintaa vammaisten hyväksi. Työtä pidettiin usein koko järjestön “sieluna, järjestäjänä ja elähdyttävänä voimana”.
Martta- ja kotitalousjärjestöt sekä Unioni
Cely Mechelin osallistui alusta asti Martta-yhdistyksen perustamiseen ja kehittämiseen. Marttojen toiminnassa korostui kotitalousosaamisen jakaminen, naisten koulutukseen liittyvät kysymykset ja käytännöllinen arjen professioiden tukeminen. Hän toimi Martta-Yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1901–1902, varapuheenjohtajana 1903–1904, ja jäsenenä sen keskusorganisaatiossa vuoteen 1924 asti. Kun Marttajärjestö jakautui vuonna 1924, hänestä tuli Finlands svenska Marthaförbundin johtokunnan jäsen vuosiksi 1924–1939 ja myöhemmin sen varapuheenjohtaja.
Pari vuotta 1890-luvun loppupuolella Mechelin kuului myös Unioni Naisasialiitto Suomeen ry:hyn, joka oli suomalaisen naisasialiikkeen keskeisimpiä järjestöjä. Yhdessä muiden johtavien naisten kanssa hän pyrki edistämään naisten koulutusta, äänioikeutta ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia laajemminkin.
Kansalaisjärjestöjen ja poliittisen vaikuttamisen rajamailla
Cely Mechelinin toiminta ei rajoittunut vain yhdistyksiin: hän vaikutti passiivisen vastarinnan piireissä sortoaikoina ja osallistui myös sellaisiin salaisempiin tai puolijulkisiin toimintoihin. Esimerkiksi hän oli mukana järjestämässä tai tukemassa suomalaisen naiskagaalin toimintaa. Naisten aseman edistäjänä hän kuului myös Ruotsalaisen kansanpuolueen keskushallitukseen vuosina 1919–1924. Lisäksi 1918 hän oli perustamassa Sotilaskotiyhdistystä, ja toimi sen hallituksessa vuoteen 1924 asti.
Säilynyt kirjeenvaihto tekee näkyväksi myös Celyn siteet moniin aikalaisnaisiin kuten Vera Hjeltiin: Hjelt kirjoitti Mechelinille yli sata kirjettä vuosina 1888–1942, ja niitä säilytettiin Mechelinin arkistossa Kansallisarkistossa. Kirjeissä käsiteltiin mm. teosofisia näkemyksiä, sosiaalista toimintaa ja naisten roolia yhteiskunnassa.
Cely Mechelin osallistui myös arkistotyöhön ja isänsä elämäkerran kokoamiseen: hän toimitti isästään Leopold (Leo) Mechelinin elämäkertaa ja kirjoitti hänestä kuvauksia muihinkin teoksiin.
Työn haasteet ja merkitys
Cely Mechelin toimi ajassa, jolloin kansalaisaktivismi naisnäkökulmasta oli vielä uusi ilmiö. Monet käytännöt, kuten naimattomuus, olivat myös valintoja, jotka mahdollistivat sen, että hän pystyi omistamaan elämänsä järjestötyölle.
Sokeainkirjastotoiminta osoittaa hänen pitkäjänteisyytensä ja näkemyksellisen lähestymistapansa: hän ei tyytynyt humanitaariseen apuun, vaan pyrki vaikuttamaan rakenteellisesti vammaisten ihmisten pääsyyn kulttuuriin ja tietoon. Marttajärjestöissä hän oli mukana muokkaamassa kotitalousosaamista modernin yhteiskunnan osaksi, ja kotitalousjärjestöjen toiminta oli tärkeää etenkin maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa.
Yksi vaikeus oli varainhankinta ja jatkuvuuden turvaaminen: esimerkiksi Sokeainkirjasto haki vuosien kuluessa valtionavustuksia ja joutui jatkuvasti puolustamaan asemaansa. Lisäksi naisasialiikkeen ja järjestötoiminnan yhteiskunnallinen arvostus oli tuona aikana vielä rajallista, ja monet toimijat kohtasivat vastustusta konservatiivisilta tahoilta.
Kirjeenvaihdosta on ilmennyt, että Cely Mechelin saattoi suhtautua myös syvemmin hengellisiin ja esoterisiin kysymyksiin – ainakin ystävien, kuten Vera Hjeltin, teosofiset näkemykset tulivat esiin kirjeissä osoittaen, että Mechelin ei ollut täysin irrallinen näistä keskusteluista. Toisaalta hänen toimintansa oli käytännönläheistä ja konkreettista: yhteiskunnan muutos lähtee usein arjen tekojen kautta.
Myöhäisvuodet ja perintö
Cely Mechelin kuoli 30. heinäkuuta 1950 Raaseporin kunnassa, missä perheellä oli kesähuvila, Villa Mechelin. Hänen hautansa sijaitsee Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.
Mechelin sai useita kunnianosoituksia: muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin sekä Vapaudenristin 4. luokan ansioristin. Jääkäriliiton muistomitali ja Vapaussodan muistomitali mainitaan myös hänen ansiomerkeissään.
Muistiin Cely Mechelin jää erityisesti kulttuurisen saavutettavuuden edistäjänä. Hän edisti erityisesti näkövammaisten ihmisten pääsyä kirjojen ja tiedon pariin. Hän oli myös naisten järjestötoiminnan uranuurtaja. Marttajärjestöissä ja kotitalouskysymyksissä hänen panoksensa vaikutti naisten arkiseen elämään, ja Sokeainkirjaston kehitys loi perustaa myöhemmälle saavutettavuuskirjastotoiminnalle. Monet nykyiset toimijat ja järjestöt muistavat hänet esikuvanaan.
